Armon voi tulkita usealla tavalla, ja jostain syystä Luther ei nähnyt armoa ja uskonvanhurskautta Jaakobin kirjeessä ja ilmestyskirjassa.
Teot, joista Jaakobin kirje ja ilmestyskirja mainitsevat, eivät ole lain tekoja vaan armon tekoja, jotka ovat seurausta Jeesuksen veren vuodatuksesta, rististä ja haudasta nousemisesta.
Jaakobin kirje ja ilmestyskirja kertovat armosta joka kohtaa ihmistä heidän uskoessaan, että uskosta seuraavat teot ja että lahjavanhurskaus on niin konkreettinen, että teot muuttuvat myös.
Teot ovat ulkoinen ilmentymä sisäisen ihmisen tilasta, ainakin Roomalaiskirjeen, Jaakobin kirjeen ja ilmestyskirjan mukaan. Teoista havaitaan sisäisen ihmisen tila, kun ihminen vaeltaa valossa eikä ole ulkokultainen.
Jeesuksen sanat tukevat tätä tulkintaa myös: te ulkokultaiset, puhdistakaa ensin astian sisäpuoli, että sen ulkopuolikin puhdistuisi.
Sitten Raamattu antaa ymmärtää, että uskon ja mielenmuutoksen kautta vanhurskaudumme ja meidät pestään Jeesuksen verellä puhtaaksi. Vanha ihmisemme kuolee.
Näin olen asian ymmärtänyt, enkä siksi näe Jaakobin kirjeen ja ilmestyskirjan tekstissä ristiriitaa uskonvanhurskauden kanssa.