Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Katriina - 01.08.08 - klo:14:56
-
Mie huomasin että aloin kysellä tästä teemasta siinä ketjussa jossa karjalaisenkyösti miettii tosi päällä sitä ikkunajuttua, ja kysyisin olisko tää kelleen muulle kuin mulle epäselvä? Jättäisin moderaattorien pähkäiltäväksi.
Pitäis ruveta pitämään jotain aikuisten rippikouluja kai. Mun kysymykset on niin alkeistasoa. Ja ikä oli...?
-
Kuten jo tuossa Katriinan viittaamassa ketjussa totesin, asia ei ole minullekaan selvä.
Välillä Raamattua lukiessa tulee tunne, että lienenkö koskaan omannut yhtään Kristuksen sisällistä tuntoa.
Taasen toisinaan arvelen itselläni tätä tuntoa olevan, riippuu kait mielentilasta, kuinka kulloinkin on.
Minä ja Katriina ainakin olemme sokeita tämän asian suhteen, löytyisikö täältä jotakuta näkevää, joka osaa taluttaa tässä?
Toivottavasti kukaan meidän kaltainen ei yritä ryhtyä taluttamaan, koska tällöin olisimme kaikki kolme ojassa.
-
Missäs meidän teologit on, löytyiskö sieltä suunnalta jotain?
-
Missäs meidän teologit on, löytyiskö sieltä suunnalta jotain?
Voi kiitos, olette tosi kilttejä! Minä luen teologian alkeita nettikurssina, avoimen yliopiston siis, joka nyt on samaa kuin älä-aikakaan-luule-tietäväs-mitään......sen verran olen oppinut.
Olen monesti miettinyt kuinka tervetullut aikuisten rippikoulu (tai jotain) monelle olisi..... itse löysin jotain sinnepäin kun yhdistää tuon teologian nettikurssin ja tämän. Pengoin joitakin sivustoja, mutta ehkä niissä aihepiiri keskitttyi kovin puhtaaksiviljellen kuudenteen käskyyn variaatioineen....mitä sillä papilla housuissa on ja mites ne homot.
Ei niin etteikö näistä saisi ja volisi jne., mutta täällä olen ollut aika lailla hyvinvoipa kun voi rehellisesti sanoa: Kristuksen sisällinen tunteminen? No, ehkä ei tuo ainakaan.
Pitkään ikävöineelle tämä sivusto on kuin semmoinen lahja, jota on ehkä rohjennut toivoa, ei edes puhua, ja joka sitten yhtäkkiä ojennetaan käteen.
-
- Hiljasta pitelee!
-
Kysymykseen on yritetty vastata Hengellisen Kuukauslehdenkin sivuilla. Juttu luettavissa myös netissä, os. http://www.h-y.fi/hk/hk2007/ark_07_03_foorumi.html.
Siihen johtanut aihe foorumilla: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=562.
-
Kysymykseen on yritetty vastata Hengellisen Kuukauslehdenkin sivuilla. Juttu luettavissa myös netissä, os. http://www.h-y.fi/hk/hk2007/ark_07_03_foorumi.html.
Siihen johtanut aihe foorumilla: http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=562.
................................
Kiitos. Etin ja printtaan ne itselleni. Tämä ketju saattais olla hyvä paikka kysellä näitäkin:
- Tuo mitä kysyin esirukouksesta. Että siis, onko se miten ääneenlausuttu asia, pyydetäänkö sellaista tai luvataanko "muistaa". Muistakaa nyt että mie kysyn oletettavasti etupäässä tyhmiä kysymyksiä.
...................................
- Toinen kysymys olisi ripistä. Mie olen kahdesti törmänny pappiin jokka ei kysyny että mikä painaa vaan mistä sie olet kotosin.
Totta; meilläpäin se opittiin nuorena. Ja saattaa olla niinkin että se voi muodostua hengelliseksi meriitiksi, kuten yksi esitti. Mie en tuosta osaa sanoa mitään --- joskus vain tekee (usein ne on asenteita) asioita joita ei jaksa kantaa. Voi vakuutella itselleen anteeksiantoa mutta kun ei usko itseään....
-kun asia on lyhyesti sanottu ääneen ja kuultu lupaus ja vakuutus anteeksisaamisesta, sitä vain uskoo sitten.... ja oikein en tuota meriittijuttua ole saanu nielaissuksi. Puheenaiheena on aina joku dismeriitti, ja se helpotus on valtava. Sehä unohtuukin usein saman tien, jos ei ole jälkiä korjaamati jonkun ihmisen kanssa, jota vastaan rikkoi.
Pikemmin se tekee nöyräksi: "Taasko sie Katriina kerkesit samaan pahantekoon..." kun ajattelee Jumalaa joka on ajan ulkopuolella ja siis varmasti tiesi tuonkin....ja antoi silti anteeksi. Siihen palaa mielessään - ei sitä tarttee uudestaan tunnustaa heti huomispäivänä.
- Mie tiedän olevani köyhä kurja syntinen mato matkamies maan ja vaivainen mutta mie pääsen kuin irti itestäni kun kuulen omin korvin Jumalan oman anteeksiannon sanat.
- Nämä selitti varttuneensa sellaises hengellises ilmakehäs, jossa he ikäänku vain kaipaa siin pahuudessaan...toivottavasti muistin oikein. Toinen sano et on körtti, toine ei täsmennelly enkä mie kysynyt.
- Mie olen miettinyt tätä. Nykyään on tosi hikinen urakka saada pappi rauhoittumaan tai ylipäätään löytää pappi joka on jyvällä jutusta. Sitähän kyselee jo kuin kysellään uudella paikkakunnalla että kukas täällä olis hyvä hammaslääkäri? Tunneksä ketään pappia joka tietäis mikä on rippi eikä kokis sitä hankalaksi jutuksi?
- Se on tietty ikäluokka, selitti minulle en teolog, det betonades psykoterapi och han har intet emot, tvärtom. Det kanske överdrevdes lite. Men han vill betona att han är själavårdare.
- Mie tiedän (salaiset tietolähteeni) ja syy taisi olla hieman siinä, että innostuttiin kovasti psykoterapioista. Ne tulivat kuulemma hyvässä mielessä täydentämään kirkon sielunhoitoa --- mie tunnen sairaalateologeja, jotka hallitsee nää kaksi eri asiaa suvereenisti ja jopa vaihtaa tontilta toiselle vaikka vauhdissa, ja kuin etevästi (mutta ne on mun kavereita).
- On vähän nolo juttu tässä, kun juuri ehdotin että vältettäisiin tyyliä kaikki-papit-aina...kukaan-opettaja-ei-koskaan tai muita hirviölääkärijuttuja.
Mietin pitkään kysyisinkökään, mutta kun ne nyt on olleet minulle tärkeitä, niin tuotapa tuota. Jos menee sitten seuroihin. Joo ja siellä tulee joku pikkusen tutuksi. Niin jos tää on heidän hengellisessä elämässään tavallista, niin löytää jonkun joka kautta voi löytää jonkun. Eihän tää ole ongelma jos entiset sielunhoitajat ei sairastu, kuole tai muuta jonnein maanääreen.
- Ja vielä yks kysymys.... tai jos ei sentään. Tyulee niin pitkiä muutenkin näistä
-
Eipä tässä juuri näy keskusteluun tarvetta ilevan, he tuntee sinut, Kristus, ehkä joku joskus esittelee meidät.
Mutta tästä näyttää tulleen jonkinlainen "kysy körtistä ketju, jonka moderaattori saa vapaasti ottaa tai jättää.
Toinenposkisivustolla keskustellaan rukouksesta, Liisa hyväksyy esirukousen Jumalanpalveluksen yhteyteen jossa se Lars-Mikaelille on sen tärkeä osa.
Jos Liisa tarkoittaa puheenvuorossaan suuria massarukoilutapahtumia, niin enpä taitais minäkään lähteä. Itse en ehkä niin ajattele että ei niitten asiat minulle kuulu. Sitä kyllä, kun niis tapaa olla aika hälinä. Kaadutaan ja huudetaan.
Mutta muutoin: Olenko ymmärtänyt oikein: Nämä asiat ovat körttispiireissä niin yksityisiä ettei niistä voi eilkä ole suotavaa puhua edes toiselle körtille --- siis esim esirukouspyyntö herättää kiusaantuneen olon?
- Tämä kysymys ei herännyt täällä tänään,. olen mietiskellyt monta vuotta. Siellä mistä muutin joksikin aikaa vahvalle körttialueelle oli rippi jotain johon jälleen suorastaan opastettiin (kahta vaille sanoin että painostettiin mutta sitten olisin kyl antanut sen väärän totistuksen) ja esirukoukseen totutettiin. Näistä kun tul puhe meni pappi hämilleen "minä olen ajatien körtti" ja minä nolostuin niin ettenm kehdan kysyä' mikä se on.
Se fiilis oli kuin olisi pyytäny mukavannäköstä poikaa tanssimaan ja se olis sanonu kiusaantuneena että tykkää pojista...että tää on vähän sellainen meikäläisten paikka...
- Näenksmie oikein? Olis tarpeen osata ne kirjottamattomat pelisäännöt ja niitä ei opi ellei kukaan neuvo.
-
Esirukous on asia, jossa koen olevani onnettoman huono. Vertaan itseäni äitiini, jonka ahkerasti käyttämä rukouskirja (John Baillie: Rukoile kiittäen) on hyllyssäni. Sen välissä on postikortille kirjoitettu lista henkilöistä, joiden puolesta äiti säännöllisesti rukoili. Kuolleiden yli hän veti viivan. En ole pystynyt mihinkään tämän tapaiseen. Suren sitä aina äitini kirjan nähdessäni.
-
Eipä tässä juuri näy keskusteluun tarvetta ilevan, he tuntee sinut, Kristus, ehkä joku joskus esittelee meidät.
Hyvä yritys provosoida vastaamaan.
Esittämästäsi ajatuksesta ei varmaankaan ole kyse. En sitten tiedä mistä on. Ovatko kaikki vielä lomilla, potevatko yhä herättäjäjuhlien jälkeistä krapulaa, ovatko väsyneet foorumiin kyllästyttyään viimeaikaiseen johonkin, eivätkö uskalla kirjoittaa kun kyseessä on Seuratupa (näin joskus todettu, että tälle puolelle ei uskalla - on liian hienoja, vakavia tms. keskusteluja), ovatko kirjoitukset liian pitkiä ja kysymykset liian vaikeita vastata.
Minä ajattelin yrittää antaa suunvuoroa muille.
Parhaiten voisi selvitä sen körttipapin pako "alatien körtti" -tunnustuksen taakse, jos saisit häneltä itseltään kysyttyä mitä sillä tarkoitti.
Tulee mieleen Siionin virsien salattu -alkuiset virret ja säkeistöt... Tuolta (http://www.h-y.fi/sv/sv_aakk.html#S).
Yksi syy hiljaisuuteen voi olla sekin, että omasta uskosta puhuminen voidaan körttiläisyydessä tosiaan kokea tosi vaikeaksi. Se on niin henkilökohtaista taas. Ja jos körtin usko on tosi epävarma, heikko, ja tuntuu ettei täytä mitään hienoja mittapuita, kykene mitenkään olemaan edes sitä, mitä missäkin sanotaan oikein uskomiseksi - ei siitä oikein uskalla puhua. Ei ainakaan julkisesti täällä, ehkä sitten oikeiden seurojen kamarikeskusteluissa hiljaa toisille yhtä epävarmoille. Körtillä ei ole totuuksia - jos niitä kysytään, ei kai voi oikein muuta kuin olla hiljaa, painaa päänsä ja sanoa että "alatien körtti".
Huomaan tämän, kun itse pohdin rukouksesta puhumistani. Se nimittäin kaduttaa. On vaarallista puhua asioista, jotka ovat itselle tärkeitä, mutta epäselviä, herkkiä, henkilökohtaisia jne. Varsinkin kai minun pitäisi sitten vältellä sellaista pohdiskelua, kun joku vielä luulee, että körttiläisyyden tai Körttifoorumin virallisina totuuksina sellaista esitän. Vaikka siihen minusta ei toki ole enkä sellaista asemaa halua ottaa.
(Eli ei, en tarkoittanut massarukoilutapahtumiakaan kaatuiluineen - vaan ihan kaikkea. Mutta tarkoitin vain omalla kohdallani, kenenkään muun enkä varsinkaan körttiläisyyden tavoista ja näkemyksistä en puhunut. Minä en oikein esirukouspyyntöihinkään, ainakaan julkisesti, usein osaa suhtautua kuin kiusaantuen tai naurahtaen, korkeintaan nyökytellen ihmeissäni - se mitä sen jälkeen tapahtuu, mahd. rukoillen, on taas minulle yksityistä. Tämänkin tunnustuksen joku voi tuomita, "pitäisi osata paremmin, vielä kun tällaista foorumia ylläpidät". Mutta hyvä, että moni muu osaa.)
-
Eipä tässä juuri näy keskusteluun tarvetta ilevan, he tuntee sinut, Kristus, ehkä joku joskus esittelee meidät.
Mutta muutoin: Olenko ymmärtänyt oikein: Nämä asiat ovat körttispiireissä niin yksityisiä ettei niistä voi eilkä ole suotavaa puhua edes toiselle körtille --- siis esim esirukouspyyntö herättää kiusaantuneen olon?
- Tämä kysymys ei herännyt täällä tänään,. olen mietiskellyt monta vuotta.
- Näenksmie oikein? Olis tarpeen osata ne kirjottamattomat pelisäännöt ja niitä ei opi ellei kukaan neuvo.
Hyvä että kyselet ja kirjoitat. Varmaan voi olla jotain "tapoja" toimia mut toisaalta ne on vain ihmisten päässä, niihin on totuttu ja ne ovat muotoutuneet aikojen kuluessa. Hyviä tapoja kannattaa kunnioittaa, huonot voi heittää pois.
Kyllä rukousta arvostetaan, siionin virrethän on juuri sitä. Ja yleinen esirukous on hyvä mutta rukous on ihmisen puhetta Jumalalle, kaikki eivät välttämättä koe pienenpiirin rukouspiirejä omaksi paikakseen. Varmaan niillä on hyvät puolensa ja jos kokee saavansa niistä jotain niin osallistukoon toki rauhassa.
Körttifoorumin yhtenä suurimpana antina on se että "uudet" tulevat mukaan ja kokevat kuten Katriina kirjoitti:
Pitkään ikävöineelle tämä sivusto on kuin semmoinen lahja jota on ehkä rohjennut toivoa, ei edes puhua, ja joka sitten yhtäkkiä ojennetaan käteen.
Sellaisista näin "vanhatkin" saavat rohkaisua. Tulee mieleen jonkun virren sanat että viestin tuojat kaukaiset tms. Ko virrestä ollut keskustelua foorumillakin mut en jaksa nyt etsiä linkkiä.
Ja että körttiläisyydelläkin ja tällä foorumilla on paikkansa, vaikka sivuston sisältöä kommentoidaan suoraan tekstiviesteillä (terveiset vaan tosikkokon fanille ;)
-
Ja että körttiläisyydelläkin ja tällä foorumilla on paikkansa, vaikka sivuston sisältöä kommentoidaan suoraan tekstiviesteillä (terveiset vaan tosikkokon fanille ;)
Niinkö? Ennen on sentään riittänyt satunnainen yksityisviesti- tai sähköpostimestarointi.
-
Liisa Hyvä yritys provosoida vastaamaan.
Tuota...jos täs pidempään törmäillään niin tuota tuota. Mie en provosoi koskaan ketään, mie kysyn suoraan: Misä kaikki on? Annoit erehdyksessä saman tien tulkinnan, ja siksi vastaan: Eikö ole maailman helpointa tulkita toisen motiivi väärin? En tie miksi en provosoi...eihä siinä mitään pahaa olisi. Se kysyy noikkeluutta ja ite olen liiaks suoraviivanen (ja se vaatii laiskamadon häätämistä....)
Ajattelen että se taitaa yrityksenäkin tehdä tämmöset sivustot aika vaikeiksi vetää. Ei sillä; jos jotain on vaikea ymmärtää nii toista ihmistä ja jos jotain vielä vaikeampaa niin omaa iseään.
Minä ajattelin yrittää antaa suunvuoroa muille.
Kaunis ajatus ja käynyt omassakin päässäni. Lohduttauduin sillä että kohta on pakko kun ei ehdi --- mutta älkää te antako suunvuoroa joilla on annettavaa tai mite tän nyt esittäisi ymmärrettävästi.
Parhaiten voisi selvitä sen körttipapin pako "alatien körtti" -tunnustuksen taakse, jos saisit häneltä itseltään kysyttyä mitä sillä tarkoitti.
Ei kerro. Yritin jo.
Yksi syy hiljaisuuteen voi olla sekin, että omasta uskosta puhuminen voidaan körttiläisyydessä tosiaan kokea tosi vaikeaksi. Se on niin henkilökohtaista taas. Ja jos körtin usko on tosi epävarma, heikko, ja tuntuu ettei täytä mitään hienoja mittapuita, kykene mitenkään olemaan edes sitä, mitä missäkin sanotaan oikein uskomiseksi - ei siitä oikein uskalla puhua.
Ahaa. Miksei. Mutta kun siitäkin voi tulla hengellinen mitali kaulaan. Siinä vasta nainen/mies joka ymmärtää että nää on hälle nii kiorkei kysymyksii et hää kattelee nöyrän kengänkärkiään.
Tulee täs mielee kun olin leiponnu ruisleipää eikä se toiminu - tein jotain eri tavoin kuin ohjees opli..... No, otetaan evääks kuitenkin, täytyy kai tää yrittää syödä silti...tulee työtoveri jol on eväät unohtunnu kotiin kokonaaan, pyytää saisko multa kun onj nälkä, ja mie en siis kehtaa antaa sil voileipää omistani kun se "on sellasta likilaskusta...ja tarttuu hampaisiin ihan kun purkka... maistuu vähän oudolle... ei tätä voi syödä mie en kehtaa.... Johon toine: Mutta minul on nälkä!!! Hävettikö lopulta niin että jaoin ne evääni en muista... ehkä en halua muistaa...
(Eli ei, en tarkoittanut massarukoilutapahtumiakaan kaatuiluineen - vaan ihan kaikkea. Mutta tarkoitin vain omalla kohdallani, kenenkään muun enkä varsinkaan körttiläisyyden tavoista ja näkemyksistä en puhunut.
Mutta mie tarkotin massarukoustilaisuuksia kaatuiluineen. Oli kerran pakko mennä (maksamaan isohko vippi kanttorille) ja sovimme et näem siellä. Eiköös jossain sanota että Jumala on järjestyksen Jumala.
Minä en oikein esirukouspyyntöihinkään, ainakaan julkisesti, usein osaa suhtautua kuin kiusaantuen tai naurahtaen, korkeintaan nyökytellen ihmeissäni - se mitä sen jälkeen tapahtuu, mahd. rukoillen, on taas minulle yksityistä. Tämänkin tunnustuksen joku voi tuomita, "pitäisi osata paremmin, vielä kun tällaista foorumia ylläpidät". Mutta hyvä, että moni muu osaa.)
Kun eräältä parhail ystävil suoritettii suurenlainen vaaralline leikkaus, mie lupasin et sen päivän mie rukoilen (enkä muuta tee). Tää ilahtumaan: Koki et se tieto on hänel tärkiä ja hää pyysi samaan remmiin muitakin. Mie en niitä tunnekan kaikkia.... No mul oli myös jollain lail omituine olo... ja unohtuiha se välillä ... mutta parastani yritin eli yritin ain muistaa, rullata sitä jatkuvaa rukousta (ja se alkaa unettaa) ...
..............................
Josain päin Raamatus sanottas et kun "matkan päässä puhutaan Herralle, toisaalla tapahtuu". Kun/jos minul osuu työyhteisö josa mie pelkään, mie en hetikää menis sin ilman avun pyytämistä.
-
Yksi syy hiljaisuuteen voi olla sekin, että omasta uskosta puhuminen voidaan körttiläisyydessä tosiaan kokea tosi vaikeaksi. Se on niin henkilökohtaista taas. Ja jos körtin usko on tosi epävarma, heikko, ja tuntuu ettei täytä mitään hienoja mittapuita, kykene mitenkään olemaan edes sitä, mitä missäkin sanotaan oikein uskomiseksi - ei siitä oikein uskalla puhua.
Ahaa. Miksei. Mutta kun siitäkin voi tulla hengellinen mitali kaulaan. Siinä vasta nainen/mies joka ymmärtää että nää on hälle nii kiorkei kysymyksii et hää kattelee nöyrän kengänkärkiään.
No siis siksei, että se puhuminen voi olla tunnetasolla tosi vaikeaa. Voi esim. pelottaa, että tulee tuomituksi, tai ei vain tule ymmärretyksi. Jos aihe on arka, se voi loukata, jättää haavoja. Voi olla ittekin niin epävarma, ettei uskalla esittää ajatusta kuin taholle, jonka tietää olevan ihan yhtä epävarma. Tai sitten nolottaa muuten niin, ettei uskalla joukossa myöntää, että ylipäätään johonkin uskoisi - uskomisella kun on nykyään aika huono maine. (Joo, viimeiseen selitykseen nyt voi sitten heittää jos minkälaista raamatunlausetta ja tuomiota taas.) No tokihan se olisi monessa tilanteessa hyvä uskaltaa jotain sanoa. Kuten ssim. nyt kun selkeästi kysytään.
(Korjailin noita lainauksiasi tuohon viestiisi kohdilleen. Sehän kaava oli siis, että lainaus menee [ quote] ja [ /quote] -koodien väliin (ilman välilyöntejä).)
-
Ja että körttiläisyydelläkin ja tällä foorumilla on paikkansa, vaikka sivuston sisältöä kommentoidaan suoraan tekstiviesteillä (terveiset vaan tosikkokon fanille ;)
Niinkö? Ennen on sentään riittänyt satunnainen yksityisviesti- tai sähköpostimestarointi.
arvostetun foorumin kaikki arwoisat lukijat eivät ole foorumin jäseniä. Mutta hienoa että tällä on paljon muitakin lukijoita, toki aina parempi jos kertoisivat kommenttinsa suoraan foorumilla...
-
Tulee mieleen jonkun virren sanat että viestin tuojat kaukaiset tms. Ko virrestä ollut keskustelua foorumillakin mut en jaksa nyt etsiä linkkiä.
Olisko tästä kyse:
Jos pilvinen joskus on sää
ja kilvoitus väsyttävää,
niin kaukaakin tulevat kehottajat,
he uskomme vahvistavat.
Näin Herramme johtaa,
hän siunaten kohtaa
myös kuormainsa uuvuttamat.
Siis, Jeesus, et meitä
pois luotasi heitä,
vaan talutat joukossa ystävien
näin kaikkia virvoittaen.
On keveä taakka,
kun tuloosi saakka
me yhdessä kannamme sen.
SV 179:4
Kyllä tätä foorumia luetaan, aina ei vain ehdi tai jaksa kommentoida, tai ei kiinnosta. Minäkin jäin miettimään Katriinan kysymystä, kun luin sen, mutten ole vielä keksinyt mitään vastausta omalta osaltani.
-
Eivätkä ihmiset täällä ole mitään vastauskoneita, joilla on vastaus kysymykseen kuin kysymykseen, mikä ikinä körttiläisyyteen liittyy. Sehän tämän liikkeen yksi salaisuuksista on, että kun ei ole selviä vastauksia. Keskustelua syntyy jos on syntyäkseen, mutta ei sitä aina synny, vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen aihe. Emme me ole mitään sisäpiiriläisiä, jotka voimme antaa vastaukset tuosta noin vain, että mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen. Siinä on suuri mysteeri jo itsessään, ja tuskinpa siihen kukaan todellista vastausta tietää. Tulipa muuten sama virsi mieleen mitä Liisa tuossa jo mainitsi; Salattu Herra (SV 101) ja sen rinnakkaisvirret.
-
Olenko ymmärtänyt oikein: Nämä asiat ovat körttispiireissä niin yksityisiä ettei niistä voi eilkä ole suotavaa puhua edes toiselle körtille --- siis esim esirukouspyyntö herättää kiusaantuneen olon?
Ei sitä ehkä ihan noin jyrkästi voi ilmaista, onhan tälläkin foorumilla ollut esirukouspyyntöjä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=788). Ja jokunen aika sitten olin seuroissa, jossa herännäispastori toi esiin ajankohtaisen rukousaiheen. Kovin yleistä tämä ei kuitenkaan ainakaan pääkaupunkiseudulla liene.
Mt
-
Liisa: No siis siksei, että se puhuminen voi olla tunnetasolla tosi vaikeaa. Voi esim. pelottaa, että tulee tuomituksi, tai ei vain tule ymmärretyksi. Jos aihe on arka, se voi loukata, jättää haavoja. Voi olla ittekin niin epävarma, ettei uskalla esittää ajatusta kuin taholle, jonka tietää olevan ihan yhtä epävarma. Tai sitten nolottaa muuten niin, ettei uskalla joukossa myöntää, että ylipäätään johonkin uskoisi - uskomisella kun on nykyään aika huono maine. (Joo, viimeiseen selitykseen nyt voi sitten heittää jos minkälaista raamatunlausetta ja tuomiota taas.) [quote
"Syvimmät olivat ne haavat, jotka minuun iskettiin uskovan veljeni huoneessa". Kuka ikinä on tuollasta kokenut taitaa vaieta vähäks aikaa. Mie korolstan etten tiedä kuin sun kohdal on ---- ei saa pan toise suuhu sanoja jota hää ei ole lausunut.
Niin se on. En muista mistä tämä sitaatti on, jokin tämä tapainen psalmin pätkä on olemas, ja sitä on käytetty joskus jossain.Tässä ei voi kuin todel vaieta ja miettiä miten sanoin et tervetuloa meille, meitä on täällä koko joukkio, jotka eivät voi pettää itseään, mutteivat sentään vaipua epätoivoonkaan. ... (sanoi se sama körttipappi, sillä kertaa, kun kiskoi minua kuiville ortodoksisuudesta)
Voiko rehellinen ihminen lopulta kokea toisin? Olet ihan oikeassa. Minun oli itseni jo n.v. 76 pakko irrottautua voimakkaasti ulospäin suuntautuvasta, "evankeliointiin painottavasta" liikkeistä kiun en vain kestänyt sitä epärehellisyyttä: Jos puhun tämmöisiä minun kai olisi oltava sanani mittainen. Yritin! Jäljet pelottivat.
Ihmiset eivät ehkä sittenkään ole niitten traktaattien tarpeessa ---- feissaaminen näyttää tympivän aika monia ja tympii itseäni, vaikka asia itsessään olisi hyvä.
............................
Luottasko sitä armoon sen verran että vaikka kuin itelle olis opetettu tuo "suun tunnustuksella pelastutaan" minun on päästettävä lukutaitoinen Suomen kansa ja selvän ristiriidan edessä kammpaileva Katriina Herran armohelmaan; kun se Katriina kuitenkin on niin tuskastunut siitä ettei se ole "hyvä ihminen" --- vieläkään "kanna hedelmää" --- kun se enintään kehittää suuria luuloja itsestään siinä mittakaavassa ettei armo kelpaa ennenks siltä menee viittä-vaille-henki.
................
Mietin kyllä vakavastikin näitä esilläolojuttuja. Meidän suvun lapsisarjan kakkonen konfirmoitiin kesällä. Mie kysyin mitä se itte toivoo -- siis, saako suku men ehtoollisel. Kysymys kuulemma edustaa sarjaa EVVK.
Ja silti. Kun me oltiin yhtäkkiä samaan aikaan siel, mummo, vaari, tätiä, setää, aiemmin konfirmoitua jne. niin jotenkin meidän pit kuin piilottaa itteltämme tämä puoli. Me alettiin vaihtaa kuulumisia niin kun esitettäs näytelmää nimeltä "Ja- täähä-ei-merkitte-meil-mittää-" niin, että kohta olis poistettu kirkkorauhanhäiriotsijöinä. Ja nämä mie tunnen. Nämä tuntee minut. Jokaista painaa tämä: Miten mie esiinnyn täs "kristuksen seuraaja" kun jokainen ja nämä eritoten tuntee jäljen? Et jokaisesta vois sanoa: No jos ne uskovat tommosia on niin tohonhan ei ruveta.
Joskus kyl miettii niinkin: olisko se joillei helpotus et se Katriinakin vissiin niinku uskoo....(ei missään piä ylipääns suutaan kiiinni) ja sehän on... siis sehän on.....siis eihän se voi olla.....eihä se ole edes hyvä ihminen.....
...........................
Ja tuttua on tuo et kun tosissani pelkään kute vaiks nyt sitä yhtä ystävää jol oli se vaaralline leikkaus, , se järjestel sellasen pihelinviestisystyeemil sil esirukousketju¨muïstaan hänt sen koko operaation yli. Pari kertaa unotui, mutta mun oli tuokinki tauko nii mie jatkoin-.....
Se on totta - se tuntui aluks jotenki omituiselle. Mutta sittew vähä aja kuluttua ei enää. SE oli ... semmone päivä. Jpossaa vaihtees tuli tekstiviesti: Saa lopettaa, kaikki hyvin, siirretty jo heräämöstäkin...
Minul se oli erilaine päivä.Joku kai jatkoikin sitä... mie lopetin niiku oisin isommanki urakan tehny. Meitä tais ol iso joukko. Tää ihmeine tekstas eeltäpäi että hänt pelottaa vähenpi kun tuon tietää.
-
Eivätkä ihmiset täällä ole mitään vastauskoneita, joilla on vastaus kysymykseen kuin kysymykseen, mikä ikinä körttiläisyyteen liittyy.
Emme me ole mitään sisäpiiriläisiä, jotka voimme antaa vastaukset tuosta noin vain, että mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen. Siinä on suuri mysteeri jo itsessään, ja tuskinpa siihen kukaan todellista vastausta tietää.
Tulipa muuten sama virsi mieleen mitä Liisa tuossa jo mainitsi; Salattu Herra (SV 101) ja sen rinnakkaisvirret.
Tuotapa An-Na... yritän testata moderaattorin ohjetta nyt, eli kuin toimisin täällä kun oireita tulee. Olin sinul ärtysä yhtenä iltana ja tasasesti syyttä - olisin voinu peräti todeta et hyvä, mutta ol liian laiska kirjottaan et samaa mieltä. Vähän sen jälkeen kun olin sulkenu koneen, ihmettelin et minkäs tähe maailma keinuu, ja mie en näje, kaik on vinollaan, oksettaa eikä jalat pidä. Jo minä toteamaan että tätäks jälleen.... kontaten matto syrjään, sit äkkiä kylkiasentoon, ja ootellaan meneekö vai palaako tajunta.
..........................................
Tämä on täsä tästä syystä - vaikka on ohi teeman - jos sellasena aamuna/iltana teen joitain toimintaa, kun veri ei päässä kierrä, voi testata: Mie olen pahoillani, minul oli tulossa semmonen sairauskohtaus, jota edeltävästi saatan ol sanalkisesti ilkee tai hyökkäävä.
......................................
Salliainen on tän sallinut, mie kysymään et jaa, meinasit et tää olsis mun niikus joku risti, ja kierrelly tietävämmilt kyselemäs et kui hyö tään ymmärtäis.
---Mut mie en tätä ja yhtä yhteensaattumaa tietäis: Mie putoon joka tapaukses kerran. Mie olen oppinnu ymmärtään tän jälkeen, et minun al on toisen teoista kudottu, ehyt ja varma turvaverkko, johon mie sit putoon kun on aika. Yläkertaa meni kiitos ja ylistys mut sen legurin mie aika pahoin sätin kuka sen väärän lääkkeen anto....no...tämä on vaikeeta työtä. On meil jo taas OK välit.
.......................................
---MIe kirjotan tän vasiten sulle kahdesta syystä. En voi tietää, oletko ollut mukana ja nähnyt tän toisil sivustoil kun selitin tämän. Toiseks siksi et nämä saitit on tavallans juttunsa ja eri vuorovaikutusmalli ku livenä. . Liisa ehdotti kokeilla selitys ja pahoittelu, ja vaikka silloin oli puhe live-tilanteista (ei toimi) niin miksi ei katsoa kuinka täällä? Eli_: Mie olen pahoillani siitä et jouduit yllätyksellisesti tilanteeseen jos toisel on aivot tavalista(kim) hapettomasa tilas., ja jkosta syystä sait tylyä palautettä.
....................................
Itse asias olet aivan oikeassa...ei ole vastauskone.... mutta kuuleha sie An-nA! pohdintakoneena tää pelittää ihmeesti hyvin. MIn oon saanu tän levälleni vuoskymmente kysymyseni: Risti?...mitä on Kristuksen tuntemine?....kuin sitä tänään menis peilin kautta töihin jottei tekiskän kenenkään elämästä raskaampaa kuin mitä se jo on?.....
Tääl mie oon vähäse levähtäny, ja kesäst huolimat moni vastaa..
Täl kertaa se heitto oli ihan tsoukki. Aika moni menos kirkkoon...miekii....edellisiltan käyty pitkää keskustelua. No piti yrittää olla "hauska" Mitä? eiks täällä ole ketään?
-
Tuotapa An-Na... yritän testata moderaattorin ohjetta nyt, eli kuin toimisin täällä kun oireita tulee.
---
Liisa ehdotti kokeilla selitys ja pahoittelu, ja vaikka silloin oli puhe live-tilanteista (ei toimi) niin miksi ei katsoa kuinka täällä?
Liisa tosin ei sanonut sitä moderaattorin roolista.
3,5 v. sitten, kun oli foorumi laitettu pystyyn, kuulin kommentin, että ylläpitäjän ja moderaattorin olisi hyvä pysytellä erossa keskusteluista ja omien mielipiteiden kertomisesta, ja pidättäytyä siis tiukasti vain omassa roolissa foorumia valvomassa. Muistaakseni en ollut samaa mieltä (eikä sitä nyttemmin taida olla enää kommentin sanojakaan), vaan halusin osallistua ja koin, että kyllä tasa-arvoinen körttimeininki ajaa titteleiden ohi.
Mutta silloin, kun huomaa tulleensa roolinimellä siteeratuksi, kun kyse oli omasta pienestä roolittomasta minästä, miettii uudestaan. Ja vielä enemmän, jos tällainen mielipide otetaan suurennuslasin alle ja oikeasti muiden mielipiteitä vakavammin, rikkeenäkin se otetaan silloin muiden rikkeitä suurempana, siksi loukkaannutaankin (kuten ensifiiliksen mukaan tuntuu rukousteemassa käyneen).
Veikkaan, että ongelma on vielä suurempi tässäkin ketjussa puhutuilla papeilla ja lääkäreillä, samoin poliiseilla, opettajilla jne. Roolittomuus olisi varmaan joskus helpotus.
(Katriina muuten, voisi hieman helpottaa lukijoita seuraamaan ajatuksiasi, jos kirjoitusvirheitä olisi teksteissäsi vähemmän. En tarkoita sanoa pahalla - mutta jos siihen voi vaikuttaa, voisi helpottaa.)
-
Liisa ehdotti kokeilla selitys ja pahoittelu, ja vaikka silloin oli puhe live-tilanteista (ei toimi) niin miksi ei katsoa kuinka täällä?
Liisa tosin ei sanonut sitä moderaattorin roolista. [/quote]
Pyydän anteeksi, Liisa.
-
Liisa ehdotti kokeilla selitys ja pahoittelu, ja vaikka silloin oli puhe live-tilanteista (ei toimi) niin miksi ei katsoa kuinka täällä?
Liisa tosin ei sanonut sitä moderaattorin roolista.
Pyydän anteeksi, Liisa.
Äh, älä suotta. Turhia minä täällä hermoilen.
-
Katriina muuten, voisi hieman helpottaa lukijoita seuraamaan ajatuksiasi, jos kirjoitusvirheitä olisi teksteissäsi vähemmän. En tarkoita sanoa pahalla - mutta jos siihen voi vaikuttaa, voisi helpottaa.)[/
quote]
Joo. minulle jäi vähän neurologisia puutosoireita, alkuun en tunnistanut kelloa, eksyin tutussa paikassa, paljon on parantunut, ne korjautuvat kyllä. Yritän kirjoittaa siistimmin sillä jo se itsessään kuntouttaa. Tarkistan useamman kerran. Lopulta ärsyynnyin siihen itsekin että annoin mennä....
Mietin noita rukousketjuja, en ainakaan itse mitenkään voi muistaa pahoittaneeni niistä mieltäni, ja toivon tietty ettei mikään minun tekstin ei tenyt samaa. Luulen että loputa jokainen on jollain om,aölla taivaantiellään aika yksin ja joka tapauksessa elää ehkä jotain erilaista vaihetta tai harjoittelee jotaoin toista aakkosta. Näissä kai on mahdotonta selvytymättä niin etttä joku ei joskus loukkaisi mutta joskus. Toisaalta juuri näissä isketään kai kipeimmät iskut. Haluaisin ymmärtää.'
Nuo ammattipuheet, onhan se eräs syy siihen ettei niitä lääkäreitä nyt ole, kinkkistä kyllä. Mutta kuka tahtoo sellaisen ammatin, jonka harjoittajat kuvataan jo etukäteen mahdottomiksi ihmisiksi? Sitä sanotaan että tämähän on nyt vain yksi tarina, mutta kuuntelehan päivittäin niitä ensin vierailta jotka kutsuit kotiisi, ja sitten jossain jonne sinut kutsuttiin.
Jokainen taitaa toivoa vähän valoa jostain rakosesta: Teehän parhaasi vaan. Katriina! Ja mitenkäs se oli Katriina se Isä Meidän rukouksen neljäs pyyntö? Muistathan nyt myös: alat voida paremmin kun annat anteeksi.
- Vaikka juuri nyt minua askarruttaa ja pelottaa se puhumaton hoitaja. Puhumattomuus kun tällä alalla voi merkitä yhtä kuin alennutta potilastuvallisuutta.
-
Kannattaa sille puhumattomalle hoitajalle vaan yrittää jotakin höpäätä. Ei se sua purematta niäle. :)
Mettäs liikkuville neuvotahan, että kun kohoratahan karhu, susi, tai muu isoo mettän elävä, niin sille pitää vaan yrittää rauhallisesti jutella. Pahinta on olla hiirenhiliaa, kun luantokappalehet (ihimisekki) kokee liikkumattoman ja äänettömän ihimisen vaanivan niitä hyäkätäkseen.
-
Mietin noita rukousketjuja, en ainakaan itse mitenkään voi muistaa pahoittaneeni niistä mieltäni, ja toivon tietty ettei mikään minun tekstin ei tenyt samaa.
Siitä keskustelu ulottui tuonne Yleisen keskustelun puolelle ja siellä aiheeseen "Veisuuseurat?". Nyt lienee päätöksessään.
-
Mietin noita rukousketjuja, en ainakaan itse mitenkään voi muistaa pahoittaneeni niistä mieltäni, ja toivon tietty ettei mikään minun tekstin ei tenyt samaa.
Siitä keskustelu ulottui tuonne Yleisen keskustelun puolelle ja siellä aiheeseen "Veisuuseurat?". Nyt lienee päätöksessään.
Ei vielä ihan.
-
Taitaa antaa sen ol vaa.
Mie aattelin nyt ottaa näist ketjuist tä'äl lomaa. Tiijätteks, työ ootte pikkasen kiukkusii aika moni. Mie ymmärrän jos joku on joskus tai kirjottaa yhen kerran vähä pahast mut sit kyl väsyy jos jotakuta täälkii pitää ruveta välttelee, ku ei oo hyvä nii eikä oo hyvä noi ja tästkii sie varmast saat vettä johkii myllyy.... miks mie saisin jos ei joku ihan tarkottaessaa tuu kaataan?
Jää sie Liisa vai tauolle. Sie oot menny parin viikon sisöl vihasemmaks ja vihasemmaks koko aika.
Oikee hyviä jatkoja kaikille
-
Rakkahat lähimmäiset, jotka taistelette moninaisissa ahdistuksissa.
Ottakaa iisisti ja luottakaa, että kaikki vielä kääntyy parhaaksi.
Kun joku tulee huutamaan teille tai työt painaa, niin pitäkää kiitollinen mieli ja luottamus taivaanisään.
Itse olen opetellut jopa kiittämään kaikista pienistä ja jopa isommista vaikeuksista ja olen huomannut saavani voimaa kestää ne ja kun suhtaudun positiivisesti kaikkeen niin moni asia jopa selkiää.
Oikeati Jeesuskin opetti heittämään murheensa hänen päälleen ja vähemmän valittamaan.
Tietysti ihmisiähän me ollaan ja saatamme, aina välillä väsyä, mutta helpommalla pääsee. kun oppii kiittämään ja jättämään murheet kiitoksen kanssa isompaan käteen.
Jeesus näkee ongelmat ja Enkelit ja Taivaan isä, eihän tässä voi käydä kuin hyvin. :lol: :lol: :lol:
-
Olen pahoillani, Katriina. En ole tarkoittanut olla vihainen, enkä sitä ole todellisuudessa sinulle ollutkaan. Verkkoviestintä on hankalaa.
-
Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.
Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli mennyt entinenkin usko.
En oikein asiaa uskonut, enkä ollut halukas ymmärtämäänkään, ennenkuin sain kuulla mitä prof Pirkko Lehtiö sanoi:
"On tarkoitus, että alkuun poistetaan kaikki väärät käsitykset, että sille puhdistetulle pohjalle voidaan rakentaa oikeata."
-
Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.
Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli mennyt entinenkin usko.
En oikein asiaa uskonut, enkä ollut halukas ymmärtämäänkään, ennenkuin sain kuulla mitä prof Pirkko Lehti sanoi:
"On tarkoitus, että alkuun poistetaan kaikki väärät käsitykset, että sille puhdistetulle pohjalle voidaan rakentaa oikeata."
Jos joskus erehdyn pitämään itseäni hyvänä ja mallikelpoisena kristittynä, toivon, että tätä uskoa ei koeteta vahvistaa, vaan väärä käsitykseni riisutaan armotta/armosta (tarpeeton ylipyyhitään) pois, jotta puhdistetulle pohjalle voisi syntyä uutta.
Mt
P. S. Mahtaako tarkoittamasi tutkija olla Pirkko Lehtiö? Oikea käsitys repliikin sanojasta helpottaa sen arvioimista - niin kuin oikeat tiedot yleensäkin.
-
Kyseessä oli Pikko Lehtiö. Anteeksi virheeni. Hyvä, että huomautit, Virheitä tulee niin helposti, vaikka niitä ei oikeastaan saisi tulla.
(Virhe korjatu alkuperäiseen tekstiin)
Ystävällisesti :)
munkki-1
-
Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.
Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli mennyt entinenkin usko.
Pakanahumanistien uskontopuolella huomaa pian bonukseksi sen, ettei uskoa ole missään vaiheessa ollutkaan :)
Meidän laitos on kyllä maailman paras. Täältä sitä sitten kärkytään jumalisten oppineiden puolelle uskonnonopettajan opintojen tarpeessa ja katsotaan, kun etupenkin tytöille vähitellen selviää ettei Paavali kirjoittanut kaikkia Paavalin kirjeitä. On ihanaa olla uskoton! Helpommalla pääsee miltei paikassa kuin paikassa. Jos uskoa joskus tarvitsee, niin dogmien hallinta takaa, ettei sen synnystä tarvitse itse huolehtia.
-
Meidän laitos on kyllä maailman paras. Täältä sitä sitten kärkytään jumalisten oppineiden puolelle uskonnonopettajan opintojen tarpeessa ja katsotaan, kun etupenkin tytöille vähitellen selviää ettei Paavali kirjoittanut kaikkia Paavalin kirjeitä.
Ex-vaimoni aloitti teologian opiskelut aikuisena ihmisenä synnytettyään kaksi lasta. Häntä otti päähän se, että nuoret, maailmasta mitään tietämättömät, kokemattomat miehet olivat hyvin ehdottomia kaikissa seksiin tai ylipäätään elämään liittyvissä asioissa. Hän sitten kommentoikin pojille, että miten te ylipäätään voitte kiivailla seksiin liittyvillä asioilla, kun teillä ei ole siitä kokemustakaan. Siihen lopahti poikien ehdoton vakaumus kieltäytyä esiaviollisista suhteista. :wink:
Kirkon kannalta ongelmallista on se, että teologisesta tiedekunnasta valmistuu teoreettisesti pätevä, mutta elämänkokemusta vailla oleva ihminen. Papinaluilla menee monta vuotta ennenkuin pystyvät kunnolla kommunikoimaan luontevasti seurakuntalaisten kanssa.
-
Judelle:
Helsingissä voi opiskella teologiaakin.
Se todella vaatii nöyrää asennetta ja paljon rahaa. Siksi on hyvä olla säästöjä ja mahdollisesti ymmärtäväistä kotiväkeä. jotka kannustavat opinnoissa ha auttavat tarvittaessa rahallisesti.
Jude vitseilee hiukan savolaisittain, mutta Riekkinen ymmärtää savolaisiakin, joten se ei tuota hankaluutta.
Savolaisen vitseilyn alla voi olla jotakin arvaamatonta. Se ehkä on sitä
peitettyä viisautta.
:oops:
-
Judelle: Helsingissä voi opiskella teologiaakin.
Jep, tiedän ja itsekin saan siitä 60 opintopistettä eli pitkän sivuaineen.
Se todella vaatii nöyrää asennetta ja paljon rahaa.
Täh? Miksi? Edellinen voi toki olla hyödyksi, mutta jälkimmäiselle en näe mitään tarvetta. Kaikki ostettuina hintavat kirjat saa kirjastosta, jos etsii. Opiskelua varten saa opintotukea ja asumiseen asumistukea. Itse olen niillä pärjännyt vallan mainiosti, eikä ole tarvinnut tukeutua iskään ja äiskään vaikka niiltä joskus jotain saakin.
Siksi on hyvä olla säästöjä ja mahdollisesti ymmärtäväistä kotiväkeä. jotka kannustavat opinnoissa ha auttavat tarvittaessa rahallisesti.
Juu, ei niistä kai haittaakaan ole.
Jude vitseilee hiukan savolaisittain, mutta Riekkinen ymmärtää savolaisiakin, joten se ei tuota hankaluutta.
Jumalakin ymmärtää. Wille taitaa olla siihen nähden toisarvoinen kaveri.
Savolaisen vitseilyn alla voi olla jotakin arvaamatonta. Se ehkä on sitä peitettyä viisautta. :oops:
Tahi salattua peräti =? Pitääpä nyt päästä tästä savolaisharhasta pikaisesti eroon. Minä olen Kätilöopistolla syntynyt helsinkiläinen, sukujuuret ovat 3/4 Pohjanmaalla ja 1/4 rajan takana Karjalassa. Savolaista ei ole minussa muuta kuin kesätyöpaikka, joka sekin on viikon päästä entinen.
-
Olisikohan judessa kotkalaisuudenkin vikaa, kun käyttää fatsista ja mutsista tuollaisia nimityksiä?
Jeesuksen Kristuksen sisällisestä tuntemisesta minun mieleeni tulee isä Camillon tapa keskustella kahden kesken pääalttarin Kristuksen kanssa. Ehkä se voisi olla humoristi Guareschin tapa kuvata sisäistettyä jumalasuhdetta.
Jos isä Camillo on tuntematon, kirjoihin kannattaa tutustua. Elokuvatkin Fernandeleineen ovat hauskoja ja sydämellisiä.
-
Olisikohan judessa kotkalaisuudenkin vikaa, kun käyttää fatsista ja mutsista tuollaisia nimityksiä?
Isä varttui Haminassa, läheltä siis liippaa. Tosielämän jude ei käytä moisia sanoja, mutta edellisen viestin tyyliin ne tuntuivat sopivan.
-
Haminassa minäkin olen viettänyt satakaksi päivää.
Kesä oli todella kuumaa silloin ja hiki tuli muulloinkin,
kuin Kirkkojärven ympärimarssilla.
-
Haminassa minäkin olen viettänyt satakaksi päivää.
Kesä oli todella kuumaa silloin ja hiki tuli muulloinkin,
kuin Kirkkojärven ympärimarssilla.
Samoin, mutta talvella. Keskimääräinen lämpötila oli -10 astetta. Totuin pakkaseen niin hyvin, että -5 asteen pakkkasella tuli hiki. Kirkkis on kaikille "koulun" käyneille tuttu.
-
:wink:
Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus? :idea: :P
-
:wink:
Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus? :idea: :P
Hyvä, että palautit keskustelun itse aiheeseen eli siihen, mitä se Kristuksen sisällinen tunteminen oikein tarkoittaa? Voisko joku viisampi kertoa, mitä se merkitsee.
-
:wink:
Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus? :idea: :P
Hyvä, että palautit keskustelun itse aiheeseen eli siihen, mitä se Kristuksen sisällinen tunteminen oikein tarkoittaa? Voisko joku kertoa, mitä se merkitsee.
Kristuksen sisällinen tunteminen on suostumista elämän ristiriitaisuuteen. Kaiken ytimenä on Vapahtajamme sovitustyö niin, ettei meidän tarvitse jäädä puutteinemme synnin orjuuteen. Kaikki mikä ahdistaa, on syntiä. Siitä Kristus on meidät vapauttanut.
-
Moi! Olen uusi täällä ja seuraillut jonkin aikaa keskusteluja.
Ite oon ajatellut että mitä se "sisällinen tunteminen" oikein on ja miksi sellaista pitää edes olla? Tai siis tiedän ja tunnen toki pietistisen uskonkäsityksen ainakin päällisin puolin ja siihen kuuluva ilmiö eli että uskomisen pitää "tuntua" joltakin, mutta ainakaan minusta ei tunnu hyvältä ja oikealta jos/kun aletaan tenttaamaan joko itseltä tai toisilta tämmöisä "sisällisiä tuntemisia".
En kuulu mihinkään liikkeeseen paitsi kansankirkkoon ja minun ehkä ulkopuolisena tarkkailijana on helppoa sanoa tämä kun ei ole mitään herätysliike-käsityksiä tästä.
Mihin sellaista "sisällistä tuntemista" oikein tarvitaan ja kuka sitä sitten tarvitsee? Vähän vaikea olisi kuvitella Jumalan sellaista tarvitsevan/vaativan. Jos taas itseäni mietin, haluanko tai tarvitsenko sellaista niin lähinnä koko ajatus vain ahdistaa. Miksen kelpaa Jumalalle tällaisenani? Eikö kaikkia olekan lunastettu ja eikö armo olekaan ilmaista?
No joku tietty nyt tähän toteaa siitä "muotojumalisuudesta" mutta vaikka nyt olisikin, niin mitä me sittenkään sille voimme? Jos joku sellaista haluaa harrastaa niin eihän sille mitään voi ja miksikä pitäisi voidakaan? Minkä takia ylipäätään pitäisi olla selvillä jonkun TOISEN sielun tilasta? Entä millä ihmeen eväillä tämmöinen tapahtuisi? herätysliikeillä tietenkin on aina omat rasittavat mittapuunsa joilla näyttävät lähes aukottomasti pystyvän toteamaan ihmisten kulloisenkin tilan mikä se on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi... harvoinpa niissä tullaan kyselemään että "miltäpä sinusta tuntuisi kuulla että ihan tämmöisenäsi, miksikään muuttumatta on sinut jo kalliisti lunastettu?" Tai jos sanotaankin, niin perässä seuraa hirveä litania erilaisia asioita jotka kuulemma "kuuluvat" sitten uskovaisen elämään. samalla tietenkin yhtä pitkä lista niistä mitkä "eivät kuulu"...
Armo kuuluu olevan ilmaista mutta sitten et kuitenkaan ole oikeassa "uskossa" tai et uskossa lainkaan jos elämässäsi ei ne listat tule todeksi tai sinulla onkin eri käsitys siitä mitä sopii ja mitä ei.
Olen jo kauan aikaa sitten hylännyt sisäiset ja ulkonaisetkin tuntemiset ja olen vain mikä olen. En halua alistua yhdenkään herätysliikkeen talutusnuoraan ja (kuuleman mukaan) "hyviin neuvoihin". Tiedän etten käy uskovaisesta useimmille mutta siitä olen pelkästään iloinen! Enpä haluakkaan olla tekemisissä sellaisten hyvien ja kunnollisten uskovaisten kanssa; -tukehtukoot pyhyyteensä! Sitä en uskalla sanoa, arka kun olen; -olenko oikealla vai väärällä tiellä mutta uskallanpa sanoa ettei minua kukaan kaitse sääntöinensä ja uudestisyntymisinensä. Enpä uskalla sanoa sitäkään omasta puolestani, pelastunko tällä uskolla vai en -mitä suurimmalla todennäköisyydellä EN ja minusta jokainen itselleen vähänkään rehellinen ihminen joutuu pakosta näin sanomaan. Jos pelastun, se ei ole ainakaan omaa ansiotani mutta lohduttavaa on saada lukea raamatusta että Jumala itse sanoo tuntevansa ihmiset ja mitä niissä on sekä että varmuudella jokaisenpuolesta on sama hinta maksettu!
Jokainen tehköön siis puolestani niinkuin oikeaksi kokee, enkä minä mikään ole ketään siitä tuomitsemaan tai vääräksi sanomaan mutta näin täällä päin; sisäiset ja ulkonaiset tuntemiset jätän suuresta halustakin koluamatta. Sieltä kun ei useinkaan tuppaa löytymään mitään esittelykelpoista. Antakaa anteeksi suorasanaisuuteni! En halua olla loukkaava/hyökkäävä mutta näin minä ajattelen itse!
-
Tervetuloa Jampe. Kuulostipa körttiläiseltä.
-
Moi! Olen uusi täällä ja seuraillut jonkin aikaa keskusteluja.
Tervetuloa mukaan. Olemme kaikki sekalaista joukkoja vaikka valtaosa onkin körttejä.
Ite oon ajatellut että mitä se "sisällinen tunteminen" oikein on ja miksi sellaista pitää edes olla? Tai siis tiedän ja tunnen toki pietistisen uskonkäsityksen ainakin päällisin puolin ja siihen kuuluva ilmiö eli että uskomisen pitää "tuntua" joltakin, mutta ainakaan minusta ei tunnu hyvältä ja oikealta jos/kun aletaan tenttaamaan joko itseltä tai toisilta tämmöisä "sisällisiä tuntemisia".
Olen markkinoinut täällä foorumissa sellaista käsitystä, että uskon pitäisi näkyä hyvinä tekoina. Jos on uskoa, on rakkautta, jos on rakkautta, on hyviä tekoja. Miksi uskon pitäisi olla jonkinlainen sisäinen tuntemus? En tiedä minäkään. Olipa kuinka uskova tahansa, niin aina usko horjuu. Uskon mittaamiseen ei ole olemassa laskinta. Eikä körteillä ole edes tapana ylpeillä uskostaan. Luotetaan Jumalan rakkauteen ja armoon.
Eikö kaikkia olekan lunastettu ja eikö armo olekaan ilmaista?
Jos kysymyksen eka osa tähtää siihen, että olemmeko pelastetut, emme ole. Jumala päättää pelastuksesta, ihminen ei. Emme siis voi sanoa, että olemme pelastetut, koska uskomme. Armo on ilmaista. :wink:
No joku tietty nyt tähän toteaa siitä "muotojumalisuudesta" mutta vaikka nyt olisikin, niin mitä me sittenkään sille voimme? Jos joku sellaista haluaa harrastaa niin eihän sille mitään voi ja miksikä pitäisi voidakaan?
Ilmeisesti tarkoitat muotouskovaisuutta. Rukoillaan tuntikaupalla pitkänpitkiä litanioita. Käydään jumalanpalveluksissa jne jne. Muotojen noudattaminen ei oikeastaan ole uskoa vaan tapa näyttää muille, että katsokaas nyt, minä uskon.
Minkä takia ylipäätään pitäisi olla selvillä jonkun TOISEN sielun tilasta? Entä millä ihmeen eväillä tämmöinen tapahtuisi? herätysliikeillä tietenkin on aina omat rasittavat mittapuunsa joilla näyttävät lähes aukottomasti pystyvän toteamaan ihmisten kulloisenkin tilan mikä se on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi... harvoinpa niissä tullaan kyselemään että "miltäpä sinusta tuntuisi kuulla että ihan tämmöisenäsi, miksikään muuttumatta on sinut jo kalliisti lunastettu?"
Jos nyt käsitellään tätä kysymystä globaalilla tasolla, niin kristityt ovat sidottuja Kristuksen lähetyskäskyyn, jonka takia pitää tarjota kristillisyyden mahdollisuutta. Körteillä ei ole mittapuita. Körtit lähtevät siitä, että kaikki ihmiset ovat aivan yhtä huonoja uskossaan. Ja on mahdollisuus vain luottaa Jumalan armoon.
Armo kuuluu olevan ilmaista mutta sitten et kuitenkaan ole oikeassa "uskossa" tai et uskossa lainkaan jos elämässäsi ei ne listat tule todeksi tai sinulla onkin eri käsitys siitä mitä sopii ja mitä ei.
Tämä on väärä käsitys ainakin körttien osalta. Körteillä on keskenään tietysti erilaisia käsityksiä, mikä sopii ja mikä ei, kuten foorumin keskustelukin osoittaa.
Tiedän etten käy uskovaisesta useimmille mutta siitä olen pelkästään iloinen! Enpä haluakkaan olla tekemisissä sellaisten hyvien ja kunnollisten uskovaisten kanssa; -tukehtukoot pyhyyteensä!
Uskovaisuus ei välttämättä tarkoita uskoa.
Jos pelastun, se ei ole ainakaan omaa ansiotani mutta lohduttavaa on saada lukea raamatusta että Jumala itse sanoo tuntevansa ihmiset ja mitä niissä on sekä että varmuudella jokaisenpuolesta on sama hinta maksettu!
Sitä, pelastuuko, ei kannata pohtia. Ratkaisu kuuluu Taivaan Isälle.
Tervetuloa joukkoon tummaan. Kiva saada järkiperäisesti ajatteleva ihminen, joka ei pelkää esittää omia näkemyksiään. Aika paljon samoilla linjoilla.
Ja loppuun sopii Paavo Ruotsalaisen suuhun pantu tokaisu Histan häissä (näytelmä):
On sanottava Herralle: "Tällainen minä olen, tee minut paremmaksi, jos en tällaisena kelpaa."
-
:wink:
Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus? :idea: :P
Hyvä, että palautit keskustelun itse aiheeseen eli siihen, mitä se Kristuksen sisällinen tunteminen oikein tarkoittaa? Voisko joku kertoa, mitä se merkitsee.
Kristuksen sisällinen tunteminen on suostumista elämän ristiriitaisuuteen. Kaiken ytimenä on Vapahtajamme sovitustyö niin, ettei meidän tarvitse jäädä puutteinemme synnin orjuuteen. Kaikki mikä ahdistaa, on syntiä. Siitä Kristus on meidät vapauttanut.
Kiitos.
juurikin näin se asia saattaa olla.
Keskeneräisenä mutta täysin rakastettuna ja hyväksyttynä Isän lapsena. :idea:
-
Olen jo kauan aikaa sitten hylännyt sisäiset ja ulkonaisetkin tuntemiset ja olen vain mikä olen. En halua alistua yhdenkään herätysliikkeen talutusnuoraan ja (kuuleman mukaan) "hyviin neuvoihin". Tiedän etten käy uskovaisesta useimmille mutta siitä olen pelkästään iloinen! Enpä haluakkaan olla tekemisissä sellaisten hyvien ja kunnollisten uskovaisten kanssa; -tukehtukoot pyhyyteensä! Sitä en uskalla sanoa, arka kun olen; -olenko oikealla vai väärällä tiellä mutta uskallanpa sanoa ettei minua kukaan kaitse sääntöinensä ja uudestisyntymisinensä. Enpä uskalla sanoa sitäkään omasta puolestani, pelastunko tällä uskolla vai en -mitä suurimmalla todennäköisyydellä EN ja minusta jokainen itselleen vähänkään rehellinen ihminen joutuu pakosta näin sanomaan. Jos pelastun, se ei ole ainakaan omaa ansiotani mutta lohduttavaa on saada lukea raamatusta että Jumala itse sanoo tuntevansa ihmiset ja mitä niissä on sekä että varmuudella jokaisenpuolesta on sama hinta maksettu!
Jokainen tehköön siis puolestani niinkuin oikeaksi kokee, enkä minä mikään ole ketään siitä tuomitsemaan tai vääräksi sanomaan mutta näin täällä päin; sisäiset ja ulkonaiset tuntemiset jätän suuresta halustakin koluamatta. Sieltä kun ei useinkaan tuppaa löytymään mitään esittelykelpoista. Antakaa anteeksi suorasanaisuuteni! En halua olla loukkaava/hyökkäävä mutta näin minä ajattelen itse!
Olen toisinaan kirjoitellut tänne hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Olen varmaankin ajautunut näihin körttijuttuihin mukaan juuri siksi, että körttiläiset antavat minulle tilaa olla reilusti oma itseni eli epävarma ja eksyksissä. Kaikki muut kristilliset yhteisöt tuntuvat minusta jotenkin ahdistavilta. En ole tarpeeksi hyvä kristitty ollakseni mukana niissä. Kristinuskosta en kuitenkaan haluaisi ainakaan vielä päästää irti, ja siksi olen täällä.
-
Olen markkinoinut täällä foorumissa sellaista käsitystä, että uskon pitäisi näkyä hyvinä tekoina. Jos on uskoa, on rakkautta, jos on rakkautta, on hyviä tekoja.
Esittämäsi näkökulma on viime päivinä ollut mielessäni, kun olen lueskellut E. Kansanahon esitystä Hallen pietismistä. Tältä osin (ja vain tältä osin) myönnän täten otsassasi kannettavaksi kunniakkaan leiman: von Philipp Jacob Spener gutgeheissen. Ja heti ("das Christentum bestehe nicht in Wissen, sondern in der Praxis") leimakirves esiin: naps. Onneksi olkoon.
Mt
P. S. Niin, tervetuloa, Jampe. Hyvä, että muistutit pietistisistä juuristamme, vaikka ne ovat vuosisatojen kuluessa niin sotkeentuneet, solmiintuneet ja lahonneet, että niitä harvoin tulee muistaneeksi.
-
Esittämäsi näkökulma on viime päivinä ollut mielessäni, kun olen lueskellut E. Kansanahon esitystä Hallen pietismistä. Tältä osin (ja vain tältä osin) myönnän täten otsassasi kannettavaksi kunniakkaan leiman: von Philipp Jacob Spener gutgeheissen. Ja heti ("das Christentum bestehe nicht in Wissen, sondern in der Praxis") leimakirves esiin: naps. Onneksi olkoon.
En tiedä, mitä haluat otsassasi kantaa, mutta saksa on sen verran tuttu kieli, että ymmärsin, mistä on kysymys: Ei oppi vaan paino kristilliseen elämään ja käytäntöön. Olen tästä samaa mieltä. Askeesissakin on etunsa, jos ajattelee ilmastonmuutosta ja ympäristönsuojelua. Ja askeettiseen elämäntapaan tässä vielä joudutaan. :wink:
-
Krituksen sisällinen tunteminen on tärkeää, varsinkin kun on väliin joutunut tuntemaan oman sisällisen tuntemisen omasta itsestään. :shock:
-
Joka rakastaa veljeään ja sisartaan, hän tuntee Kristusta sisäisesti enemmän kuin yksikään teologi.
-
Joka rakastaa veljeään ja sisartaan, hän tuntee Kristusta sisäisesti enemmän kuin yksikään teologi.
Valitettavasti Suomen kielessä on vain yksi sana rakkaudelle. Kreikan kielessä rakkaudelle on monta sanaa. Jumalan rakkaus on agape. Veljen, sisaren tai vihamiehen rakastaminen on fileo. Naisen ja miehen välinen rakkaus on eros.
-
Joka rakastaa veljeään ja sisartaan, hän tuntee Kristusta sisäisesti enemmän kuin yksikään teologi.
Mitähän markku tällä oikein tarkoittaa?? Onko Markun mielestä todellakin niin, ettei yksikään teologi voi rakastaa veljeään ja sisartaan? Onko Kristuksen sisäinen tunto oikeasti mitattavissa?
Vai oliko kenties tarkoitus sanoa, että Kristuksen sisäinen tunto saa aikaan rakkauden veljiä ja sisaria kohtaan?
-
Joka rakastaa veljeään ja sisartaan, hän tuntee Kristusta sisäisesti enemmän kuin yksikään teologi.
Mitähän markku tällä oikein tarkoittaa?? Onko Markun mielestä todellakin niin, ettei yksikään teologi voi rakastaa veljeään ja sisartaan?
Tämähän on tämmöinen keskusteluketju, eikö vain, julle? Joten pyrin tässä vastaamaan siihen ketjun aiempien kirjoittajien teologien perään huutelemiseen. Raamatun sanaa on tutkittu ja väännelty erilaisiin ismeihin kautta vuosisatojen. Jos on ammatiltaan uskonnontutkija on varmaan oikein tarpeellista tietää pietismit ja muut teoreettiset jargonit, mutta ei se ole tae (ei toki myöskään ehdoton este) siitä, että oppisi näin tuntemaan Kristusta sisäisesti sen enempää.
-
Joka rakastaa veljeään ja sisartaan, hän tuntee Kristusta sisäisesti enemmän kuin yksikään teologi.
Mitähän markku tällä oikein tarkoittaa?? Onko Markun mielestä todellakin niin, ettei yksikään teologi voi rakastaa veljeään ja sisartaan?
Tämähän on tämmöinen keskusteluketju, eikö vain, julle? Joten pyrin tässä vastaamaan siihen ketjun aiempien kirjoittajien teologien perään huutelemiseen. Raamatun sanaa on tutkittu ja väännelty erilaisiin ismeihin kautta vuosisatojen. Jos on ammatiltaan uskonnontutkija on varmaan oikein tarpeellista tietää pietismit ja muut teoreettiset jargonit, mutta ei se ole tae (ei toki myöskään ehdoton este) siitä, että oppisi näin tuntemaan Kristusta sisäisesti sen enempää.
Komppaan!
-
Kristusta ei opita tuntemaan tutkimalla teologiaa. Oikeaoppisuus ei ole uskoa. Kun teologi tuntee sisällisesti Kristuksen, se ei johdu hänen tieteenalallaan saavuttamistaan ansioista. Ansio on Kristuksen ja vaikuttaa rakkautena, joka välittyy edelleen lähimmäisenrakkautena.
Tästä tuli taas oppilauselma. Anteeksi!