Tämä on sikäli hankala kysymys, että julkinen liikenne ei ole suinkaan samalaista laajassa maassamme. Helsingissä, mikäli ei omista kesämökkiä, tuo on helppo nakki, mutta Nilsiässä paljon haasteellisempaa.
Eipä niinkään. Tiedän tämän, ja halusin esittää haasteen joka tapauksessa. Tämä ei koske minua sinua tai Hentun Liisaa, vaan ihmisiä, jotka todella asuvat Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa -- tai Helsingissä. En edes halunnut helpottaa haastetta enkä todella tarjota minkäänlaista excusea tai mahdollisuutta selittelyyn.
Minä asun Helsingissä mutta minun kaltaisiani asuu Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa ja aivan kaikkialla. Niin asuu myös sinun tai mt: n kaltaisia. Ihmisiä, joilla on elämäänsä helpottamassa henkilöauto.
On aiheellista harkita loppuun saakka mitä kirjoittaa ha miksi kirjoittaa. Olen miettinyt nyt 26 vuotta. 1990 päätin etten eettisistä syistä milloinkaan ajaisi henkilöautolla --- sitten tulee mt hurskastelevine kysymyksineen. Siispä: Ellei kukaan tahdo vastata, tästä on vedettävä nämä johtopäätökset:
Jokainen on innolla, suuremmalla tai pienemmällä, mutta aika suppealla ajattelulla jotakin mieltä siitä, kenellä on oikeus yksityisautoiluun. Kun tämä oikeus laajenisi koskemaan " muita" löytyvät hirvet, vanhukset ja lapset ja peräti yksi kuolonkolari. Näitä " kuitenkin elollisia olentoja" ei ole aiemmin nähtykään liikenteessä. Ei liioin kuolonkolareita.
Niin, minä asun Helsingissä, mutta vanhempani eivät asu. Minä en asuisi Helsingissä, jos olisin hankkinut ajokortin. Minä en edes viihdy Helsingissä. Omaiseni toivoisivat tapaavansa minua useammin, varsinkin vanhempani. Valtaosa läheisimmistä ystävistäni asuu muualla. Monet muuttivat eläköitymisensä jälkeen pois täältä. Mutta nyt ei ole kysymys minusta eikä minun tarpeistani, vai ette suinkaan te kuvittele, että olen sitten se ainut joka saattaa menettää tajuntansa/ motoriikan hallinnan valvomatta liikaa, menemättä rattiin ihan parin pikku viinilasillisen nautittuani kun eihän sellainen voi mitään vaikuttaa, taattuna siitä ettei hermostu peräpenkillä tappeleviin kakaroihin.
Kyse ei ole mukavuudenhalusta. Kyse on kaikkien niiden arjen ja käytännöllisten toimien helpottamisesta, jotka laillani, juuri " hirvien lasten ja vanhuksien" tähden eivät ole ottaneet vastaan ajokorttia vaikka laki sen heille soisikin, sillä tuo pykälä koskee aikaa viimrisestä grand mal- kohtauksesta josta minulla siis on todistetusti kohta kolmekymmentä vuotta. Migreenipotilailta ajokorttia ei kielletä. Ainoastaan itse olen tiennyt minkä vaaran aiheuttaisin liikenteessä, hyvä Seppos, toisille ihmisille. Miksen myös poroille, hirville, supikoirille, siileille, jäniksille. Eläviä olentoja yhtä kaikki.
Jokainen ei toimi samoin. Omista eettisistä ratkaisuistani en kuitenkaan voi luopua. On yhdentekevää, missä ihminen asuu. Muuttakoon taajamaan jos kyläkauppa lopetetaan eikä ajokorttia ole? Lähteköön kodistaan.
En ryhdy näihin ikinä ellen ole ajatellut jotakin kysymystä vuosikausia. Politiikasta, kuten siitä missä siitä voi kulloinkin keskustella ja missä on mielekkäämpää antaa keskustelematta ihmisille vapautensa jopa sanoen, veisaa sinä, Jumala ymmärtää hyvän tarkoituksesi mutta älä koskettele puoluepolitiikkaa täällä.
Aloin käsittää ensi kertaa jotakin mennessäni kouluun. Sen ikäiset huomaavat ja ymmärtävät vähitellen kahden täydellisesti erilaisen suvun ajattelutavan, kuten senkin, miksi kotona on erikseen " isän juhlia" ja " äidin juhlia" muttei koskaan yhteisiä. Vain siten vältettiin tarpeettomia loukkauksia ja yhteentörmäyksiä. Kaksitoistavuotiaana tapahtui jotakin, jonka jälkeen luin erilaisia sanomalehtiä, erilaisua historian oppikirjoja ja ymmärsin, miksi vanhempani eivät puhu koskaan lasten kuullen asioista joista he aikaisemmin ja jälleen myöhemmin molemmat halusivat taas puhua.
Liikennettä, oikeutta ajokorttiin, sen rajaamista jouduin opiskelemasn lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä klinikoilla että kansanterveystieteen kurssilla. Koko maata kattavaa kiihkeää intrailua, keskustelua ja kyselyä käytiin ensi kertaa silloin sillä meistä murto-osa oli syntynyt pääkaupunkiseudulla.
Jos siis ainoakaan ei vastaa minun on ikäväkseni todettava, että mahdollisesti on lukuisia kysymyksiä joissa edelleen. meille on " meitä" ja " heitä" , me ainoastaan emme halua sitä itse nähdä.
Äänestys
