Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 13.07.16 - klo:10:06
-
Tämän ihan todesta otettavan kokeilun tarkoituksena on haastaa ihmiset harkitsemaan
- Oman henkilöauton tarpeellisuutta
- Omaa tunnekokemusta, kun joku sellainenkin toivoisi omaa autoa jolle sellaista ei terveydellisistä syistä suoda. Paheksunta? Miksi tuon oikeastaan pitäisi saada auto eihän minullakaan... :icon_eek:
Tuo toinenhan ei ole niinkuin minä joten :icon_eek:
-
Tämä on sikäli hankala kysymys, että julkinen liikenne ei ole suinkaan samalaista laajassa maassamme. Helsingissä, mikäli ei omista kesämökkiä, tuo on helppo nakki, mutta Nilsiässä paljon haasteellisempaa.
-
En voisi Kankaalassa asua ollenkaan. Lähin kauppa on 13,5 km, ei linja-autoja. Pyörällä pitäisi kitkutella "kuulalaakerivaivaisena". En äänestä, enkä voi luopua koneistani. Auto omassa käytössä maaseudulla on tarpeellinen kone. Se on kuin Zetori ja moottorisaha.
-
Jos ensimmäinen vaihtoehto Kyllä, olen halukas kokeilemaan millaista se on/ enhän nytkään käytä henkilöautoa ikinä olisi ollut Kyllä, olen halukas kokeilemaan millaista se on, olisin äänestänyt.
-
Tämä on sikäli hankala kysymys, että julkinen liikenne ei ole suinkaan samalaista laajassa maassamme. Helsingissä, mikäli ei omista kesämökkiä, tuo on helppo nakki, mutta Nilsiässä paljon haasteellisempaa.
Eipä niinkään. Tiedän tämän, ja halusin esittää haasteen joka tapauksessa. Tämä ei koske minua sinua tai Hentun Liisaa, vaan ihmisiä, jotka todella asuvat Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa -- tai Helsingissä. En edes halunnut helpottaa haastetta enkä todella tarjota minkäänlaista excusea tai mahdollisuutta selittelyyn.
Minä asun Helsingissä mutta minun kaltaisiani asuu Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa ja aivan kaikkialla. Niin asuu myös sinun tai mt: n kaltaisia. Ihmisiä, joilla on elämäänsä helpottamassa henkilöauto.
On aiheellista harkita loppuun saakka mitä kirjoittaa ha miksi kirjoittaa. Olen miettinyt nyt 26 vuotta. 1990 päätin etten eettisistä syistä milloinkaan ajaisi henkilöautolla --- sitten tulee mt hurskastelevine kysymyksineen. Siispä: Ellei kukaan tahdo vastata, tästä on vedettävä nämä johtopäätökset:
Jokainen on innolla, suuremmalla tai pienemmällä, mutta aika suppealla ajattelulla jotakin mieltä siitä, kenellä on oikeus yksityisautoiluun. Kun tämä oikeus laajenisi koskemaan " muita" löytyvät hirvet, vanhukset ja lapset ja peräti yksi kuolonkolari. Näitä " kuitenkin elollisia olentoja" ei ole aiemmin nähtykään liikenteessä. Ei liioin kuolonkolareita.
Niin, minä asun Helsingissä, mutta vanhempani eivät asu. Minä en asuisi Helsingissä, jos olisin hankkinut ajokortin. Minä en edes viihdy Helsingissä. Omaiseni toivoisivat tapaavansa minua useammin, varsinkin vanhempani. Valtaosa läheisimmistä ystävistäni asuu muualla. Monet muuttivat eläköitymisensä jälkeen pois täältä. Mutta nyt ei ole kysymys minusta eikä minun tarpeistani, vai ette suinkaan te kuvittele, että olen sitten se ainut joka saattaa menettää tajuntansa/ motoriikan hallinnan valvomatta liikaa, menemättä rattiin ihan parin pikku viinilasillisen nautittuani kun eihän sellainen voi mitään vaikuttaa, taattuna siitä ettei hermostu peräpenkillä tappeleviin kakaroihin.
Kyse ei ole mukavuudenhalusta. Kyse on kaikkien niiden arjen ja käytännöllisten toimien helpottamisesta, jotka laillani, juuri " hirvien lasten ja vanhuksien" tähden eivät ole ottaneet vastaan ajokorttia vaikka laki sen heille soisikin, sillä tuo pykälä koskee aikaa viimrisestä grand mal- kohtauksesta josta minulla siis on todistetusti kohta kolmekymmentä vuotta. Migreenipotilailta ajokorttia ei kielletä. Ainoastaan itse olen tiennyt minkä vaaran aiheuttaisin liikenteessä, hyvä Seppos, toisille ihmisille. Miksen myös poroille, hirville, supikoirille, siileille, jäniksille. Eläviä olentoja yhtä kaikki.
Jokainen ei toimi samoin. Omista eettisistä ratkaisuistani en kuitenkaan voi luopua. On yhdentekevää, missä ihminen asuu. Muuttakoon taajamaan jos kyläkauppa lopetetaan eikä ajokorttia ole? Lähteköön kodistaan.
En ryhdy näihin ikinä ellen ole ajatellut jotakin kysymystä vuosikausia. Politiikasta, kuten siitä missä siitä voi kulloinkin keskustella ja missä on mielekkäämpää antaa keskustelematta ihmisille vapautensa jopa sanoen, veisaa sinä, Jumala ymmärtää hyvän tarkoituksesi mutta älä koskettele puoluepolitiikkaa täällä.
Aloin käsittää ensi kertaa jotakin mennessäni kouluun. Sen ikäiset huomaavat ja ymmärtävät vähitellen kahden täydellisesti erilaisen suvun ajattelutavan, kuten senkin, miksi kotona on erikseen " isän juhlia" ja " äidin juhlia" muttei koskaan yhteisiä. Vain siten vältettiin tarpeettomia loukkauksia ja yhteentörmäyksiä. Kaksitoistavuotiaana tapahtui jotakin, jonka jälkeen luin erilaisia sanomalehtiä, erilaisua historian oppikirjoja ja ymmärsin, miksi vanhempani eivät puhu koskaan lasten kuullen asioista joista he aikaisemmin ja jälleen myöhemmin molemmat halusivat taas puhua.
Liikennettä, oikeutta ajokorttiin, sen rajaamista jouduin opiskelemasn lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä klinikoilla että kansanterveystieteen kurssilla. Koko maata kattavaa kiihkeää intrailua, keskustelua ja kyselyä käytiin ensi kertaa silloin sillä meistä murto-osa oli syntynyt pääkaupunkiseudulla.
Jos siis ainoakaan ei vastaa minun on ikäväkseni todettava, että mahdollisesti on lukuisia kysymyksiä joissa edelleen. meille on " meitä" ja " heitä" , me ainoastaan emme halua sitä itse nähdä.
-
Jos ensimmäinen vaihtoehto Kyllä, olen halukas kokeilemaan millaista se on/ enhän nytkään käytä henkilöautoa ikinä olisi ollut Kyllä, olen halukas kokeilemaan millaista se on, olisin äänestänyt.
Sillä tarjottiin mahdollisuus osallistua heillekin jotka eivät ole eri syistä halunneet ajokorttia eivätkä siitä syystä aja. Eiväthän ne voineet samanaikaisesti olla tosia väittämiä -- kahden vuoden kuluttua he joka tapauksessa olisivat voineet kertoa, kuinka nyt sujuu ilman ajokorttia. Aikaa on kulunut, kyläkauppoja suljettu, terveyspalvelut karanneet taajamiin. Vieläkö he ovat kortittomuuden ja autottomuudrn kannalla? Olisit voinut valita tuon kantasi ja kertoa kahden vuoden kuluttua miten sujui. Olet tarpeeksi, huomattavankin älykäs ymmärtääksesi ettei tuo ollut mikään syy. Todellisen syyn tiedät sitten sinä itse eikä se kuulu muille. Ainakin yritit.
Täällä on kuitenkin Kankaalasta rehellinen vastaus: En voisi Kankaalassa elää lainkaan....
Moni ei voi. Monen ei tarvitsisi iän tuomien ongelmien tähden muuttaa kotiseudultaan jos näitä ratkaisuja kehitettäisiin.
-
Kun olen autoton mutta käytän toisinaan taksia, onko silloin valittava ykköskohta? Suunnitelmissani ei ole hankkia omaa autoa, mutta taksin käyttämistä aion kyllä jatkaa.
-
Kun olen autoton mutta käytän toisinaan taksia, onko silloin valittava ykköskohta? Suunnitelmissani ei ole hankkia omaa autoa, mutta taksin käyttämistä aion kyllä jatkaa.
Tekeekö taksin käyttö " silloin tällöin" tai vaikka ihan päivittäin sinusta jollakin tavalla ajokortin ja auton omistajan? Eihän bussiin astuminenkaan tee.
Ei tässä tällä kertaa tarkoiteta, onko maantieliikenne oikein vai väärin vaan onko - sinulla - ajokorttia. - ja - ajatko - itse - omalla - pikku - autollasi. Tosiaan niin. Ihan kumpaakin yhtä aikaa. Eikä millään muulla tavalla vaikka voihan niitä " mutta kun minulla ja mitenkäs nyt on kun" vaihtoehtoja keksiä loputtomiin joka kohdalle. Kuten tyhmistyneenä kysyä: Niinmutta niinmutta. Mitäs sitten kun eihän tässä puhuta mitään muuleista. Jos minulla on kortti mutta auton tilalla muuli koska sain muuliherätyksen ja siuresti kannatan muuleja, eihän täällä lue mitään muileista, mikä vaihtoehdon....
-
Luettuani kaksi ensimmäistä kappaletta vastauksestasi, Leena, Sepposelle äänesti välittömästi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luettuani kaiken tähän asti kirjoitetun palasin yläreunaan huomatakseni, että ensimmäisessä vaihtoehdossahan on kenoviiva eikä pilkku. Siis lukivirhe esti minua äänestämästä jo eilen.
Leena, olet aarre!
-
Luettuani kaksi ensimmäistä kappaletta vastauksestasi, Leena, Sepposelle äänesti välittömästi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luettuani kaiken tähän asti kirjoitetun palasin yläreunaan huomatakseni, että ensimmäisessä vaihtoehdossahan on kenoviiva eikä pilkku. Siis lukivirhe esti minua äänestämästä jo eilen.
Leena, olet aarre!
Niin kai ja vielä mitä. Minua vain kiinnostaa tämä.
-
Ei muuta.
-
Tai oikeastaan sen verran, että auto on peltilehmä.
-
Auto on matkakumppani, juhta ja kauppakassi. Se on mahdollisuus mennä ja nähdä.
-
Raudaskylän kansankorkeakoululaiset halusivat kerran tietää, miksi Aku (Räty) liikkui matkoillaan niin paljon jalkaisin.
- Ei ole varaa ajella apostoleista ohi.
-
Auto on matkakumppani, juhta ja kauppakassi. Se on mahdollisuus mennä ja nähdä.
Siinäkin rehellinen vastaus eli ei.
-
Keräillään näitä, kahden vuoden kuluttua kysyn kuinka sujui.
-
Kerätkää vaan. Te kivimuurissa asuvat ette ole kaikkea vielä kokeneet. Idealismilla päässee ulkorappusille.
-
Kerätkää vaan. Te kivimuurissa asuvat ette ole kaikkea vielä kokeneet. Idealismilla päässee ulkorappusille.
Emme. Maaseuturomantiikalla pääsi ulkorappusille siitä yksinkertaisesta syystä että luopui virastaan ja muutti " viljelemään itse puhtaan ravintonsa" kuvitellen, ettei sähköön, öljyyn, veroihin, lääkäriin, lääkkeisiin sitten mitään tarvitakaan. Yhteiskunnassa käytetään rahaa ja leipänsä saa leipoa pääkaupungissakin ihan itse. Jos onnestaa saa aarin suuruisen vuokraviljelypalstan. Minulla on ollut.
Sinäkin joudut Kankaalasta kivimuuriin hyvin hopusti halusit tai et ihan ilman idealismeja kun lääkärisetä sanoo että ajelut on nyt ajeltu. Ei siihen paljoa tarvita.
Kun tuo ekonominen puoli on reilassa muuttaisin oitis täältä, tosin vuokralke rivitaloon eli määrätysti edelleen siihen kivimuuriin jos sitä tarkoitat. Kylään jossa vietin kaikki lapsuuden kesäni. Sieltä lopetti kyläkauppa tasan vuonna jona jäin lopullisesti työstä pois. Se ratkaisi: Täysin kuolleena syntynyt ajatus. Bussilla pääsee kaupunkiin 20km asioimaan jos jaksaa kulkea koulubussin mukana. Lähtee aamulla, palaa illalla, ei kulje loma-aikoina. Apteekkien ja muiden erikoisliikkeiden osalta se ehkä kävisi päinsä.
Posti kuljetetaan vielä kylään. Siellä on edelleen runsaasti asukkaita, mutta monesta talosta on maanviljely lopetettu. Väki kulkee töissä lähikaupungeissa mutta haluaa asua kotiseudullaan. Muuttaisin sinne koska pk-seudun hiljainen taustamelu hiljaisessa esikaupungissakin provosoi oireita, koska tunnen ihmiset ja tiedän kuinka kylässä eletään. Samoin siksi, että se on juuri lumirajan pohjoispuolella, siellä on aivan toiset ulkoilumahdollisuudet, eläinten elämän seuraaminen samoin toista kuin tuo puolisalaa hyysätyt siilit ja kokonaan kielletyt oravat sekä linnut.
Kylään on rakennettu muutamia rivitaloja kauppaa vastapäätä sen ns ydinkeskustaan mutta niihin ei oikein saada asukkaita. Eräs lapsuudenystäväni asuu tosin siinä. Enäjärveltä olisi helppo lyhyt matka kahteen suuntaan omaisten luo ja se määrä sosieteettia jota tarvitsen. Eli laulukuoroa ja kotiseutuyhdistystä ja kutomakerhoa sun muuta Nuorisoseuran talolla neljäsataa metriä kaupalta. Lähin kirkko tosin on 15 kilometrin päässä.
Maaseuturomantiikka oli in muistaakseni hyvinvoivalla 80- luvulla Se käsitti tosiaan jotain puhtaan oman ruoan viljelyä, mielikuvia ainaisesta jesästä ( ja lomastakin kaiketi) sun muuta, ja sitä harrasti väki joka ei tiennyt istutetaanko peruna vakoon vai kekoon, jolla meni vähän liian hyvin kai. Osa tosin muutti maalle ja jäi viihtymään, lähinnä freelance-työn tekijöitä.
-
Pitäs olla vielä semmonen kohta, "että en uskalla ennee ajjoo, kun välillä huippovaa niin kovasti." :120: Kyllä auto olis mukava, mutta ilmankin tulen toimeen. 12 autoa kerkesi olla.
-
Kerätkää vaan. Te kivimuurissa asuvat ette ole kaikkea vielä kokeneet. Idealismilla päässee ulkorappusille.
Lisäksi tämä on vain ja ainoastaan minun projektini, joka lähti liikkeelle kiinnostuksesta: Ollaankos me tässä niinkuin meitä vai meitä ja heitä? Minä kyllä pidän oman pikku kulkupelini. Täytyyhän minun saada ajella ja mitenkäs se Espanja!
Mitä, ettäkö, että vammaiselle sama! Että semmoinen autopilottiauto, niin tietääkseni jo ihan kuolonkolari ajettu! Kyllä minä Leena nyt vakavasti kehoitan sinua ajattelemaan hirviä ja lapsia ja vanhuksia moottoritiellä kun tulevat eteen ja toisella puolen on kallioleikkaus ja olet yksin ratissa..... Voi taivasten taatto miten typerää....
-
Pitäs olla vielä semmonen kohta, "että en uskalla ennee ajjoo, kun välillä huippovaa niin kovasti." :120: Kyllä auto olis mukava, mutta ilmankin tulen toimeen. 12 autoa kerkesi olla.
Tulee niin. Pakko on. Sinulla kumminkin kerkesi olla ne 12 autoasi. Sinähän kuulut tuohon rasti ykköseen kun vapaaehtoisesti siitä luovuit. Monikos muu täällä luopuu? mt siihen suuntaan pallon heitti. En minäkään uskalla.
-
Enkä olis pyytänyt enempää kuin haaveen toteutumista. Olis autopilotti jolla ohjelmoitaisiin matka Helsingistä moottoritietä kahteen toiseen kaupunkiin, jotta pääsisi näkemään vanhuksia nyt kun kaipaavat vaan eivät jaksa yökyläilijää. Niin vähästä juttu lipesi semmoiseen, joka nyt kattaa vahingossa jo kaiken maailman jossit. Jos uskaltais ajaa. Palautan lähtöruutuun tämän. Sehän paheksuttiin maanrakoon kun vain autopilotille sattuu.
-
Mulla autoilu on nykyään vähän sellaista, että äitiä ja veljeäni vien asioille, kylään yms ja sitten suuntana on toisinkin päin, pääsen lastenlasten ja lasteni luokse, asuvat etäämmällä. Kai sitä vaan on niin tottunut ajelemiseen, ettei osaa heti ajatella autottomuutta omalle kohdalle.
Mutta koen, että auto liittyy "hienosti sanottuna" minun palvelutehtäviini tällä hetkellä elämässäni, tällä elämäni kohdalla.
Mutta aina voi miettiä erilaisia mahiksia...mutta vaikeuttaisi se ettei olisi tuota kotteroa niin ainakin äitini ja veljeni kulemista.
Varsinkin äitini, joka liikkuu kahden kepin ja rollaattorin avulla muutoin.
Palvelukyytit tietty mahdollisia...mutta kun minä nyt voin olla kuskina, niin sitten olen sitä.
Ilolla palvellen.
Niin kuin pyykkikoneellanikin, hellalla, tiskeissä, verkkopankissa jne palvellen heitä.
Kuulostaa ehkä "hienohkolta" :icon_eek: :icon_biggrin: Mutta vakuutan, että tämä on arkeani ja voin sanoa, että teen suurimmaksi osaksi ihan mielelläni ja kiitollisin mielin.
Mutta ihmisillä erilaisia elämäntilanteita ja haasteita.
Hyvinkin erilaisia.
-
Kyllä epileptikotkin ajavat. Tiedän täällä foorumillakin erään. :017:
-
Kiitollinen, että pääsin asumaan hyvälle paikalle lähelle palveluja. Nyt en enää tarvitse autoa. Bussit keskustaan kulkee talon vierestä ja niitä menee monta. Niillä pääsee helposti rautatie- ja linja-autoasemalle, jos tulee tarvis lähteä kauemmaksi. Lisäksi rahaa säästyy. Vanhassa autossa on aina jotakin laittamista.
-
Viitasen Piia, jonka ääntä kuultiin myös, Vantaan Juhlien yhteydessä, laulaa luopumisesta.
https://youtu.be/hPN6pXSPMWU
Joudumme elämässä luopumaan terveydestä, omaisista, ystävistä, kodistakin, maastakin ja jopa a u t o s t a.
Kypsyminen on luopumista helpottava juttu. On meilläkin jo keskustelu, että miten sitten, ja mitä sitten, jos ja kun ei enää saada ajokorttia. Autonhan saa jopa muutamalla tonnilla, mutta korttia ei saa jos terveys ei anna myöden.
-
Autonhan saa jopa muutamalla tonnilla
Toimivan ja katsastetun auton saa 500-1000€:lla, mutta sen kanssa on sitten pahasti naimisissa. Kahella tonnilla saa huippupelin nimimerkillä on kokemusta.
-
Totta. Lapsenlapselle on hanittu autoja 800 eurosta kolmeen tonniin muutamia. :023:
-
Tekeekö taksin käyttö " silloin tällöin" tai vaikka ihan päivittäin sinusta jollakin tavalla ajokortin ja auton omistajan?
Ei, mutta se tekee minusta henkilöauton käyttäjän, vaikka ykkösvaihtoehdossa väittäisin, etten sitä ole. Samoin kuin ajokortiton perheenjäsen voi olla henkilöauton käyttäjä, jos perheessä yhdellä on kortti ja auto. Äitinikin tuolla tavoin aikoinaan aika paljon käytti henkilöautoa.
Ei tässä tällä kertaa tarkoiteta, onko maantieliikenne oikein vai väärin vaan onko - sinulla - ajokorttia. - ja - ajatko - itse - omalla - pikku - autollasi.
OK, no sitten. Ei ole ajokorttia eikä autoa.
En silti vieläkään oikein hiffaa, koskeeko tämä kysely minua, koska enhän siis ole mistään luopumassa. Ei minulla ikinä ole ollut autoa tai ajokorttiakaan. Viimeksi pari viikkoa sitten kyllä se kortillisuus olisi ollut ihan kätevää - olisi tarvittu yhdelle autolle ajaja. Omaa en aio hankkia.
Jos se auto nyt olis ja korttikin, niin hurauttaisinpa tästä kaupoille, pitää ostaa konstit joilla lopettaa muurahaisten tulviminen keittiööni. Sen sijaan istun sohvalla tutkimassa, mistä julkisilla parhaiten saavutettavissa olevasta kaupasta löydän etsimäni aineet.
-
Kyllä epileptikotkin ajavat. Tiedän täällä foorumillakin erään. :017:
Ajavatpa hyvinkin. Usein sairaus saadaan siten tasapainoon lääkityksellä, että se on täysin turvallista eikä epilepsiaan liity muuta pulmaa kuin lääkkeen ottaminen. Sen tähden se laillisestikin kielletään vain määräajaksi ja tavallisesti mittapuuna on " iso kohtaus" eli grand mal. Jos tämän ohessa on hämärätila- tai niin sanottuja petit mal- kohtauksia ajelee kyllä vähän omalla riskillä.
Sitten on epilepsian tyyppejä joihin liittyy sivusairauksia. Niistä tavallisin on niin kutsuttu vertebrobasilaari- tai basilaarimigreeni. Sen oirekuvaan kuuluu usein kokonaan ilman varottavaa ennakkotuntemusta alkava liikeratojen hallinnan menetys. Kohtaus alkaa tuntemuksella, ettei saa esimerkiksi töihin mennessään otetta hiirestä kun pitäisi avata aamulla potilasohjelma, käsi osuu aina sen sivuun, ja silloin on jo kiire. Asetuin lattialle kylkiasentoon. Onneksi tämä on aamuoire. Siis potilaat eivät nähneet.
Kohtaus etenee täydelliseen kyvyttömyyteen hallita liikkeitään mitenkään, siis väistyvään halvaustilaan. Siihen kuuluu huomaustyyppi joka nyt itsessään ei vaikuta siihen kaatumiseen, on vain muuten ikävä, kokemus kaatumisesta tuntuu siltä, että lattia heilahtaa itseä päin, sekä raju oksentaminen ilman pahoinvointia. Sen sijaan vastoin esimerkiksi ihan tuoretta " Yleislääkärin käsikirjaa" särkyoiretta ei välttämättä ole. Aivot eivät aisti kipua, ainoastaan aivokalvot. Migreenissähän kyseessä on aivoihin verta vievän kaulavaltimon " spasmi" eli kiinni-auki- liike. Näissä toisissa migreeneissä kaulavaltimon verenkierrossa ei mikään ole vinossa vaan aivojen sisäisen verenkierron kohdalla tapahtuu tuo sulkeutuminen. Tämä migreenin muoto tappaa. Ellei aivoinfarktiin, niin oksennukseen tukehtumiseen. Tämä pahin aika väistyi kun epilepsialääkitykseen liitettiin Lyrica ja tasapaino parani, siinä viitisen vuotta sitten. Oksentelu ja huimaus jäi, tai niitä on harvoin.
Ajamisen kannalta sitä Nimotopia tietysti sitten hankkisi vaikka ryöstämällä pankin jos olisi pakko, jos se estäisi koko kohtauksen. Siitä ei vielä ole riittävää näyttöä eikä saadakaan. Kun peruskorvattavuus poistettiin, syynä oli kalleus ja vähäinen käyttäjämäärä, eli ei ole hetikään odotettavissa mellakointia vaikkei sitä annettaisikaan.
Lisänä ei luonnollisesti saisi olla minkäänlaisia tajunnan katkoksia ja minulla on, eli ne hirvet ja lapset ja vanhukset tässä yhä rulettavat. Näillä kahdella sairaudella on selkeä yhteys toisiinsa, oikeastaan joistakin äitini merkinnöistä päätellen minulla oli molemmat syntymästä saakka. Välissä oli pitkä hyvä kausi, kuvittelin olevani terve mutta hyvin paha ihminen koska välillä käyttäydyn huonosti käsittämättä syytä. Työperäisenähän nämä puhkesivat, ensin yksi sitten toinen ja nykyisin mukana on monipäiväinen oireilu sekä se särky, joka kai sitten on useimmilla.
Kaikessa liikkumisessa ongelmana on muu liikenne, eli olen romahtanut Hämeenlinnanväylälle marraskuun räntäisessä hämärässä, ja tiesin että nuo kun tuolta lähtevät ei kukaan minua näe. Tulen poistetuksi julkisista " päihtyneenä" eikä taksi aina ota kyytiin.
Tämä nyt ei ole niin körttihenkistä ja aika henkilökohtaistakin tämä on, muttei toisaalta mitään mitä ei olisi toisillakin, ja koska valtaosa täällä minut tuntee, on aika luonnollista kysyä tuosta epilepsiasta ja ihan hyvin voin vastata.
-
Viitasen Piia, jonka ääntä kuultiin myös, Vantaan Juhlien yhteydessä, laulaa luopumisesta.
https://youtu.be/hPN6pXSPMWU
Joudumme elämässä luopumaan terveydestä, omaisista, ystävistä, kodistakin, maastakin ja jopa a u t o s t a.
Kypsyminen on luopumista helpottava juttu. On meilläkin jo keskustelu, että miten sitten, ja mitä sitten, jos ja kun ei enää saada ajokorttia. Autonhan saa jopa muutamalla tonnilla, mutta korttia ei saa jos terveys ei anna myöden.
No.... Olen tässä hieman kuin muuan kotiapulainen joka tutussa nuortenkirjassa toteaa Sanassa sanottavan jotta kauneus on katoavainen, muttei hän olisi pahastunut vaikka olisi joutunut kokemaan, kuinka tuo katoaminen tapahtuu... :003:
Syntyessään sairaana tai oikeammin vammaisena mutta täyvel järel ratkaisee kulloisenkin ymmärryksensä mukaan sen mitä kaikkea ei voi toisilta edellyttää kun takuulla, minussa on joku vialla. Semmoinen on sitten vaikkapa avioliitto ja lapset, oikein ymmärretyksi tuleminen ainakin noin laajassa skaalassa ( ettei päissään). ja niin edelkeen, mutten taida olla niin taipuvainen murehtimiseen. Kannattaa elää katsellen ympärilleen ja katsellen tarvitaanko minua. Minua saisi tarvita semmoisen pilottiauton testaamisessa. :003:. Tahtoisin sen auton nyt, kun heittävät päihtyneenä ulos junasta luulen.... :003:
-
Siinäkin rehellinen vastaus eli ei.
En kuitenkaan painanut äänestysnappia.
-
En kuitenkaan painanut äänestysnappia.
Kyllä voi kertoa ajatuksistaan muutenkin.
-
Ei, mutta se tekee minusta henkilöauton käyttäjän, vaikka ykkösvaihtoehdossa väittäisin, etten sitä ole. Samoin kuin ajokortiton perheenjäsen voi olla henkilöauton käyttäjä, jos perheessä yhdellä on kortti ja auto. Äitinikin tuolla tavoin aikoinaan aika paljon käytti henkilöautoa.
OK, no sitten. Ei ole ajokorttia eikä autoa.
En silti vieläkään oikein hiffaa, koskeeko tämä kysely minua, koska enhän siis ole mistään luopumassa. Ei minulla ikinä ole ollut autoa tai ajokorttiakaan. Viimeksi pari viikkoa sitten kyllä se kortillisuus olisi ollut ihan kätevää - olisi tarvittu yhdelle autolle ajaja. Omaa en aio hankkia.
Jos se auto nyt olis ja korttikin, niin hurauttaisinpa tästä kaupoille, pitää ostaa konstit joilla lopettaa muurahaisten tulviminen keittiööni. Sen sijaan istun sohvalla tutkimassa, mistä julkisilla parhaiten saavutettavissa olevasta kaupasta löydän etsimäni aineet.
Kerro nyt ensin mitä sinä kuvittelit tässä kysyttävän. :003: helpottaa kovasti.
Sinä kuitenkin edustat sellaista ryhmää joka ei onista autoa eikä ajele sillä. Se on kenoviivan jälkeen ensimmäisenä. Mutta en minä kenenkään puolesta paina mitään nappia.
Kahden vuoden kuluttua palaan asiaan. Kysyn onko tullut autoa ikävä. Esimerkiksi tilanteessa jossa " julkisten" reitit eivät enää kulje kotitalosi ohi. En sinulta vaan ihan yleensä. Tai onko tapahtunut ettet ole päässyt sisälle " julkisiin" koska olet jäänyt tienposkeen makaamaan eli olisit alkanut muuten ikävöidä sitä mahdollisuutta.
Ole turvallisel miälel. Nääs, kukaan ei pakota, nääs. Minua vain kiinnosti soisiko joku autopilotin siihen henkilöautoon jolloin se eroaisi suuresti taksista. Arvaa miten. :003:
-
Kerro nyt ensin mitä sinä kuvittelit tässä kysyttävän. :003: helpottaa kovasti.
En minä osannut kuvitella mitään, kun en saanut selvää. Eli onko väliä sillä, kuka omistaa auton vai kuka sitä ajaa, vai kummallakin. Ja oliko se luopuminen olennaista (eli ovatko kaikki edes kyselyn kohderyhmää).
Joskus olen kyllä hankkinut sitä, että hommaisin ajokortin mutten autoa. Ajaisin sitten muiden autoilla. Mutta ehkä jätän senkin tekemättä.
Näin taksia toisinaan käyttävänä henkilönä ihmettelen, kun taksia tuntuu edelleen pidettävän jonkinmoisena ylellisyyden huipentumana ja pröystäilynä.
-
En minä osannut kuvitella mitään, kun en saanut selvää. Eli onko väliä sillä, kuka omistaa auton vai kuka sitä ajaa, vai kummallakin. Ja oliko se luopuminen olennaista (eli ovatko kaikki edes kyselyn kohderyhmää).
Joskus olen kyllä hankkinut sitä, että hommaisin ajokortin mutten autoa. Ajaisin sitten muiden autoilla. Mutta ehkä jätän senkin tekemättä.
Näin taksia toisinaan käyttävänä henkilönä ihmettelen, kun taksia tuntuu edelleen pidettävän jonkinmoisena ylellisyyden huipentumana ja pröystäilynä.
No onhan se reilua selittää. Alkuaan vain toisessa ketjussa mainitsin autopilottia käyttävistä autoista. Lentokoneistahan se on tuttu. Siitä tuli sitten kirjavaa palautetta. Kirkasotsaisin oli kysymys mitä tekisin jos edessäni moottoritiellä olisi yhtäkkiä hirvi lapsi tai vanhus, elollisia olentoja kaikki. Toisella puolella olisi sitten kallioleikkaus. Että ajaisinko päällensä. Ja että näillä automaateilla on saatu aikaan yksi kuolonkolari. Hämmästyttävä uutinen maantieliikenteestä.
No, järkevintä olisi ollut selvittää sen autopilotin toimintaa luonnollisesti, sillä vastaaja unohti, kuinka mutkikas ja ennalta-arvaamaton on ihmisen käytös. Aika-ajoin saimme katsella tositilanteeseen perustuvaa elokuvaa sairaalapalosta. Työntekijät toimivat jokseenkin irrationaalisesti. Sama taitaa koskea tuota moottoritielle tupsahtanutta lasta vanhusta ja hirveä. Suuren osan onnettomuuksista aiheuttaa ns inhimillinen tekijä.
Taksista ihmettelen samaa kuin sinäkin.
-
Lueskelin muita ketjuja herättyäni. Tässä tuli vastaan monenlaista.
Kaikkiaan: Unelmaan autopilotista ohjaamassa henkilöautoa tuli aivan oikein, toisessa ketjussa :eusa_naughty: vastaus joten kiinnostuinpa kysymyksestä kuinka helppoa sitten olisi olla vallan ilman ja helppoa on
jos asuu taajamassa ympäri vuoden
Jos voi jättää omaisista huolehtimisen esimerkiksi sisaruksilleen tai yhteiskunnalle
Siis kaksi nykyelämän käytäntöön läheisesti liittyvää pulmakohtaa tuli kyllä vastaan. Joskus elettiin samassa kylässä samassa pihapiirissä ja ajeltiin hevospelillä noutamaan lamppuöljyä. Enää emme elä hevospeliaikaa ja ne vanhatkin asuvat ties missä ja niitten pitää päästä sinne ja tänne. Sitäpaitsi täytyyhän maa pitää asuttuna ja asukoon maalla väki joka tietää mitä maalla asuminen merkitsee.
Sitten tuli omana teemanaan kysymys joka koski ihmisen elämän rikkautta muuten, mahdollisuuksia jotka vanhuus ja sairaus sitten meiltä riisuu kun korttia ei uusitakaan. Ja siihen liittyy kysymys nautinnosta ja mukavuudenhalusta ja mahdollisuuksista monenlaiseen. Ajellaan uimarantaan tai mustikkametsään tai ystäviä tapaamaan. Vaikka.
Tärkeiksi nämä nähtiin ja siis liikkumismahdollisuudesta oli kyse. Vapaaehtoisesti harvempi rajoittaisi sitä itseltään. Kysymys toisista jäi sitten empiväksi. Ottaahan se Taivaan Isä meiltä paljon pois, onko se ihan oikein haaveksia joutavia?
Kyllä minä toisinaan haaveksin silti. :icon_biggrin:
-
Oli kiinnostava juttu aamu-tv:ssa. Helsinkiin hommataan, ei virlä ajattelevia, mutta automatisoituja busseja, ja minä kun kuvittelin että vasta metro maantieliikenteessä kulkisi automaatilla.
Kas, nythän minä olenkin siihen metropoli-AMK: n yhteydessä ja minulla on esitys. Koetetaan ajaa muistiin yksi taival yhdellä oletuskelillä. Sen jälkeen olen käytettävissä eli ajan täältä sitä yhtä välimatkaa se nimittäin minulle riittää.
Seuraavaksi ajetaan muistiin toinen ja sitten kolmas ja siinä on koko pakka. :icon_biggrin:
-
Minä tätä unelmaa päässäni elättelen. Mietin pitkään eli eiliseen iltaan onko kohdallani jonkinlainen " riisumisen" vastustus. Ei, voin sanoa aivan rehellisesti, eihän minua ole diksi tpiseksi tähän kuunaan puettukaan. Iloitsen jokaisesta keksinnöstä, joka ainakin omissa unelmissani tekee vammaisen elämän helpommaksi kuten iloitsen uudesta lääkkeestä joka vähentää oireita. Minä haaveksin että ennättäisin tehdä yhden matkan autoa ajaen.
Siinä voisi olla myös toiminto joka mahdollistaisi oman ajamisen, eli kortti ajettaisiin ja kun automatiikka havaitsee ettei motoriikkaa hallita, se jatkaa.
Minä kysyisin vielä niistä ulkorappusista, mitä niillä mahdettiin tarkoittaa eli kuinka kaupungista muuttaja noin tarkemmin niille joutuu. Täällä Helsingissä elämä ajaa monet sinne, sillä täällä on kaikki kovin kallista. Kyllä mielestäni leipäjonossa seisominen sitä on jo.
-
Minä asun Helsingissä mutta minun kaltaisiani asuu Angelissa, Naantalissa, Ilomantsissa ja aivan kaikkialla. Niin asuu myös sinun tai mt: n kaltaisia. Ihmisiä, joilla on elämäänsä helpottamassa henkilöauto.
On aiheellista harkita loppuun saakka mitä kirjoittaa ha miksi kirjoittaa. Olen miettinyt nyt 26 vuotta. 1990 päätin etten eettisistä syistä milloinkaan ajaisi henkilöautolla --- sitten tulee mt hurskastelevine kysymyksineen. Siispä: Ellei kukaan tahdo vastata, tästä on vedettävä nämä johtopäätökset:
Kommentoinnin taustaksi pyydän apua hurskastelevien kysymysteni löytämiseksi.
Autolla ajan nykyisin lähinnä maalla - täällä rintamaillakaan linja-autojen ajat ja reitit eivät aina sovi. Esim. jumalanpalvelukseen ei pääse julkisilla. Myös kierrättävä jätehuolto ei ilman ajoneuvoa onnistuisi. Helsingissä autollani on ajettu pääasiassa työajoja, kuten tavarankuljetusta. Varhaisaamun työmatkat (ennen kuutta) tein aikoinaan autolla.
Ajokortin ja auton hankin 47-vuotiaana vanhushuollon tarpeisiin. Sitä homma on riittänyt näihin päiviin, ja kohtahan kuulun tuohon luokkaan itsekin.
Nuorena päätin tulla toimeen ilman autoa. Reilun neljännesvuosisadan tuo päätös pitikin.
Mt
-
täällä rintamaillakaan linja-autojen ajat ja reitit eivät aina sovi. Esim. jumalanpalvelukseen ei pääse julkisilla. Myös kierrättävä jätehuolto ei ilman ajoneuvoa onnistuisi.
Saisinko (täysin Leenan aloituksesta ja jatkoista riippumatta eli oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi) tietää, missä tuo tuollainen rintamaa sijaitsee, jossa noin on?
Mikä on lähtöpiste, josta pitäisi saada vietyä niin aineellista roinaa kierrätykseen kuin aineetonta kirkkoon jossa siitä päässee synnintunnustuksessa eroon? Ja ketä pitäisi jälkimmäiseen roudata? Ymmärrän, että vaikkapa huonojalkaisella voi olla vähän eri edellytykset käyttää julkisia kuin minulla.
Mutta hyvä kun muistutit, pitääkin tsekata, milloin ja missä ongelmajäteauto taas kiertää.
-
"rintamaa tav. mon. vanhasta (vauraasta) asutusalueesta. Kaupunkien ja rintamaiden asukkaat. Rintamaiden pohjoispuolella levittäytyvä erämaa." (Kielitoimiston sanakirja)
Minun tapauksessani lähtöpiste on noin 9 km:n päässä ruokakaupasta. Kirkkoon ja muihin kauppoihin on hieman enemmän matkaa. Rautakauppaan oli takavuosina suora bussiyhteys, vaan nyt on vaihdettava llinja-autoasemalla.
Jätehuollossa viittasin mm. vanhan isolla tontilla sijaitsevan rintamamiestalon ylläpitoon. Rojua on kertynyt vuosikymmenten mittaan, kun sen poisvienti on ollut hankalaa. Samoja ongelmia on ilmeisesti ollut monilla, sen huomaa tienvarsimetsien rojuista. Pienet määrät toki viedään jalan vajaan kilometrin päässä sijaitsevaan kierrätyspisteeseen, mutta jos pakkausmuovit haluaa suosituksen mukaan kierrättää, kahdella bussilla olisi kuljettava.
Kirkkoon kieltämättä ehtisi kävellenkin, eihän tuo ole kuin pari tuntia suuntaansa. Eväät vaan reppuun, että jaksaa takaisinkin.
Mt
-
Paljon sinä jaksat kantaa käsissäsi. Ja semmoinen talo on tuttu, eli vaikeakantoista mutkikkaan muotoista, kömpelösti syliin sopivaa silmiin sohivaa jätetavaraa.
Minä semmoista siivottavan tavaran poiskuskausta arvostan ja ihailen. Ja tunnustan, menijää joka kulkee kaatosateessa yhdeksän kilometrin matkan messuun, istuu siellä asunsa märkänä, syö eväänsä ja patikoi takaisin. Mietittyäni minä tunnustan sen terveelliseksi jos pysyy terveenä.
Kyllähän vaellettiin neljäkymmentäkin kilometria ja kaiken päivää saattoi sataa. Silloin keskityttiin ainoastaan hengissä selviämiseen ja sen myönnän ei tunnettu edes Herran sanan kuulemisen nälkää.
Illalla nukutti hyvin. Kävisihän tuo extremelajista kenties nytkin.
Syömmein pohjasta ja halukkaasti tuon heittäisin suksilla, etenkin, jos jostain löytyisi vaikka mimmoiset systeemit, joita ei potkita kärjistä. Ja ah, ah! Joku saa varmasti kokea sen, mitä minä en, ja hänen, tuon huomispäivän aivosairaan puolesta minä iloitsen itsepäisesti. Unelmat :109: ovat, ne :109: ovat!