Kirjoittaja Aihe: Körttifoorumi Aholansaaressa - myös foorumilaisten tapaaminen!  (Luettu 7554 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Samuli

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 110
    • http://uusimaa.h-y.fi/tyontekijat.html
Körttifoorumi 2011 "Virittäkäämme virtemme" Aholansaaressa pe-su 23.-25.9.

Katso tarkempi ohjelma täältä: http://www.h-y.fi/253-korttifoorumi-2011

Lauantaina klo 12 ohjelmaan on merkitty Tapaamiset. Tiedän, että ainakin joitakin foorumilaisia on tulossa Aholansaareen, joten tuolla kellonlyömällä pidetään myös foorumilaisten tapaaminen.

Tiedoksi niille, jotka eivät ole vielä ilmoittautuneet, mutta haluaisivat mukaan: Aholansaari on jo buukattu täyteen, joten majoituksen osalta voi joutua jonoon. Kannattaa kuitenkin kysellä mahdollisia peruutuspaikkoja. Samoin bussikuljetus on jo melkein täynnä, mutta kysyä kannattaa silti, koska lista näyttää elävän koko ajan.

Tervetuloa!

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 758
No, kyllä määkin sitten taijjan lähtiä Aholansaareen! Pääsiskö vielä tadilaisten kyytiin?

myyrä

  • Vieras
Olisinhan minä lähtenyt, mutta kun rahatilanne on nyt (aina) huono ja retkiä ei täältä tänä syksynä Aholansaaren tilaisuuksiin tehdä. Ajattelin päiväkäyntiä, mutta en sitten kuitenkaan (siis seliseli...). Voorumilaisia siellä on ollut minimaalisen vähän, joka surulla todettakoon. Heränneitä (toiselta nimeltään körttiläisiä) sitäkin enemmän ja jopa Tahkolla yötä. Näin salainen agenttini raportoi  :003:

ps. kohta tulee turpaan...  :-\

Poissa Mauno

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 758
Terveiset Körttifoorumista Aholansaaresta! Hyvä oli olla. Puhuttiin Siionin Virsien uudistamisesta.Foorumilaisten tapaamiseen en päässyt,koska kaikki tapaamiset olivat samanaikaisesti.


Poissa Peeco

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 65
Hyvät foorumi oli. Alustukset olivat monipuolisia, mutta kyllä myös monipuolisesti keskusteltiin sv uudistuksesta. Tuli sellainen olo, että hanke on hyvissä käsissä ja varmasti harkitusti tehdään uudistustyö.

Se kysymys mikä askarruttaa ja minkä toisinajattelijaksi paikalle kutsuttu Kaisa Raittila nosti esiin, on tehdäänkö kaikki omaa sisäpiiriä varten ja sisäpiirin ehdoilla? Onko rohkeutta lähteä uudistamaan ilmaisua niin, että virret voisivat puhutella myös körttiläisyyden saloihin vihkiytymätöntä? Tähän ei mielestäni löytynyt ainakaan myönteistä vastausta. Vielä?

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Hyvät foorumi oli. Alustukset olivat monipuolisia, mutta kyllä myös monipuolisesti keskusteltiin sv uudistuksesta. Tuli sellainen olo, että hanke on hyvissä käsissä ja varmasti harkitusti tehdään uudistustyö.

Se kysymys mikä askarruttaa ja minkä toisinajattelijaksi paikalle kutsuttu Kaisa Raittila nosti esiin, on tehdäänkö kaikki omaa sisäpiiriä varten ja sisäpiirin ehdoilla? Onko rohkeutta lähteä uudistamaan ilmaisua niin, että virret voisivat puhutella myös körttiläisyyden saloihin vihkiytymätöntä? Tähän ei mielestäni löytynyt ainakaan myönteistä vastausta. Vielä?

Näen asian pikkuisen toisessa sävyssä. Ei niitä ole tehty koskaan vain sisäpiirille. Kyllä ne jo monin paikoin puhuttelee ulkopuolista, mutta rakkaita ne ovat vain sisäpuoliselle.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Peeco

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 65
Näen asian pikkuisen toisessa sävyssä. Ei niitä ole tehty koskaan vain sisäpiirille. Kyllä ne jo monin paikoin puhuttelee ulkopuolista, mutta rakkaita ne ovat vain sisäpuoliselle.
Ei ole tehty sisäpiirille, mutta sisäpiiri kenties on rakastunut tiettyihin muotoihin, jotka haluttaisiin säilyttää. Unohtuuko se, että virsien pitää olla sellaisia, että uudet ihmiset ja sukupolvet rakastuvat niihin ja että ne myös jatkossa pystyvät puhuttelemaan laajempia joukkoja ihmisiä. Noh, siksihän tätä uudistusta lähdettiin tekemään. Ja tämä nimenomaan on haaste, jonka edessä toimikunnat ovat.

Nyt käsiteltiin vanhoja virsiä, joista saatiin esimerkkejä hyvin hellävaraisesta uudistamisesta ja toisaalta tekstin kirjoittamisesta kokonaan uuteen asuun tapauksessa, jossa vanhassa versiossa maailma on vihollinen jota vastaan taistellaan ja uudessa evankeliumi pelastaa maailman. Tykättiin uudesta kovasti, mutta todettiin yksimielisesti, ettei sillä vanhan tekstin kanssa ole enää mitään tekemistä. Entäpä hyväksytäänkö uusi vapautuksen teologian teemoja hakeva teksti lopulta siionin virreksi? Ei käy kieltäminen ettei sieltä tule haasteita uudistaa paitsi tekstiasuja myös ajattelua. Minusta se on hyvä.

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Ei ole tehty sisäpiirille, mutta sisäpiiri kenties on rakastunut tiettyihin muotoihin, jotka haluttaisiin säilyttää. Unohtuuko se, että virsien pitää olla sellaisia, että uudet ihmiset ja sukupolvet rakastuvat niihin ja että ne myös jatkossa pystyvät puhuttelemaan laajempia joukkoja ihmisiä. Noh, siksihän tätä uudistusta lähdettiin tekemään. Ja tämä nimenomaan on haaste, jonka edessä toimikunnat ovat.

Nyt käsiteltiin vanhoja virsiä, joista saatiin esimerkkejä hyvin hellävaraisesta uudistamisesta ja toisaalta tekstin kirjoittamisesta kokonaan uuteen asuun tapauksessa, jossa vanhassa versiossa maailma on vihollinen jota vastaan taistellaan ja uudessa evankeliumi pelastaa maailman. Tykättiin uudesta kovasti, mutta todettiin yksimielisesti, ettei sillä vanhan tekstin kanssa ole enää mitään tekemistä. Entäpä hyväksytäänkö uusi vapautuksen teologian teemoja hakeva teksti lopulta siionin virreksi? Ei käy kieltäminen ettei sieltä tule haasteita uudistaa paitsi tekstiasuja myös ajattelua. Minusta se on hyvä.
Onko sisäpiiri tässä yleisesti "körtit"? Usein Siionin virsiin on kasvettu jo lapsuudessa. Ei aina. Noista laajemmista joukoista.. tänään seuroissa puhuttiin, että evankeliumi tulee ihmisen luo. Ihminen ei siis itsessään, omassa varassaan, mene ja löydä.

Miten jokin virsi voidaan uudistaa niin, ettei tekstillä ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa? Eikö silloin yksi virsi ole poistunut ja uusi tullut tilalle! Jos ja kun ajattelua halutaan uudistaa, tulee mieleeni Raamatusta 1.Joh.4:1: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa mt

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2621
Uusia virsiä voi tehdä, niin sanoja kuin sävelmiäkin.

Se ei tarkoita sitä, että vanhoista pitäisi luopua. Nykyiset Siionin virret, eritoten niiden kansanomaiset koraalisävelmät, ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä, samoin näiden virsien säestyksetön veisuu. Tämän perinnön voi säilyttää elävänä vain veisaamalla yhdessä.

Olen havainnut, että monelle "ulkopuoliselle" juuri nämä vanhat virret ovat lempeä johdatus unohtuneeseen hengelliseen ulottuvuuteen, myös silloin, kun aikaisempaa kosketusta herännäisyyteen ei ole lainkaan. Mistä tämä johtuu? En tiedä. Virsimelodia on kehittynyt ja hioutunut kansanperinteenä sukupolvesta toiseen, samalla tavalla kuin jokin työväline tai tarvekalu, puukonpää, jauhovakka, pärepihti. Kaikkea on tarpeeksi, mitään ei ole liikaa, kokonaisuus on kaunis ja sopusuhtainen.

Virren tekeminen on vaikeaa. Laulu voi olla erinomainen lied ja siitä voi tehdä heinoja kuorosovituksia, mutta se ei oikein maistu virreltä. Mistä tämä johtuu? Siitäpä joku voisi laatia mielenkiintoisen esseen...

Muuttuuko jokin virsi liikaa? Pitäisikö jokin poistettava säilyttää? Tähän voi todeta, että jos näin on, asiaan voi vaikuttaa helposti: veisaamalla. Veisaamalla näitä "uhanalaisia". Projektin voi aloittaa seuraavissa seuroissa...

Mt
 

Poissa maisakai

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 760
Uusia virsiä voi tehdä, niin sanoja kuin sävelmiäkin.

Se ei tarkoita sitä, että vanhoista pitäisi luopua. Nykyiset Siionin virret, eritoten niiden kansanomaiset koraalisävelmät, ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä, samoin näiden virsien säestyksetön veisuu. Tämän perinnön voi säilyttää elävänä vain veisaamalla yhdessä.

Olen havainnut, että monelle "ulkopuoliselle" juuri nämä vanhat virret ovat lempeä johdatus unohtuneeseen hengelliseen ulottuvuuteen, myös silloin, kun aikaisempaa kosketusta herännäisyyteen ei ole lainkaan. Mistä tämä johtuu? En tiedä. Virsimelodia on kehittynyt ja hioutunut kansanperinteenä sukupolvesta toiseen, samalla tavalla kuin jokin työväline tai tarvekalu, puukonpää, jauhovakka, pärepihti. Kaikkea on tarpeeksi, mitään ei ole liikaa, kokonaisuus on kaunis ja sopusuhtainen.

Virren tekeminen on vaikeaa. Laulu voi olla erinomainen lied ja siitä voi tehdä heinoja kuorosovituksia, mutta se ei oikein maistu virreltä. Mistä tämä johtuu? Siitäpä joku voisi laatia mielenkiintoisen esseen...

Muuttuuko jokin virsi liikaa? Pitäisikö jokin poistettava säilyttää? Tähän voi todeta, että jos näin on, asiaan voi vaikuttaa helposti: veisaamalla. Veisaamalla näitä "uhanalaisia". Projektin voi aloittaa seuraavissa seuroissa...

Mt
 

Hyvin pohdittu! Siionin virret niekkuineen aikanaan minutkin körttiseuroihin vetivät. Niissä oli jotakin niin ikiaikaista, vastustamatonta, karheaa. Vasta myöhemmin selvisi, että näitähän jo isoisoisä oli äidinäidin kehdon ääressä veisaillut... Jos kovasti uudistetaan ja yritetään miellyttää "nykyihmistä" tai mahdollisesti tulevia sukupolvia, saatetaan menettää jotakin kallisarvoista.


Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
mt kirjoitti hyvin.

Jos itsellä on taustalla jotain kosketuspintaa vanhoihin virsiin, ne tuntuvat tutuilta nykyisyydessäkin, pitkänkin tauon jälkeen. Mutta jos historian hämäristä mitään ns. vakavahenkistä taustaa ei löydy, kuinka ihminen tykästyy vanhahtaviin virsiin tai lauluihin tai muuhun sellaiseen? Onko se todennäköistä tai mahdollista? Heitäkö ajatellen ja tavoitellen tarvitaan uudet sisällöt ja sävelet?
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
mt kirjoitti hyvin.

Jos itsellä on taustalla jotain kosketuspintaa vanhoihin virsiin, ne tuntuvat tutuilta nykyisyydessäkin, pitkänkin tauon jälkeen. Mutta jos historian hämäristä mitään ns. vakavahenkistä taustaa ei löydy, kuinka ihminen tykästyy vanhahtaviin virsiin tai lauluihin tai muuhun sellaiseen? Onko se todennäköistä tai mahdollista? Heitäkö ajatellen ja tavoitellen tarvitaan uudet sisällöt ja sävelet?

Anteeksi ilkeyteni, mutta yleensä suurin tarve on, saada oma kädenjälki näkyville. (katso virsikirjan uudistusta) Toisaalta, Laguksen Siionin virret ovat jo kömpelöitä ja olivat varmaan jo Wilhelmin aikaan. Hyvä kun on uusittu.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa sadetta

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1504
Anteeksi ilkeyteni, mutta yleensä suurin tarve on, saada oma kädenjälki näkyville. (katso virsikirjan uudistusta) Toisaalta, Laguksen Siionin virret ovat jo kömpelöitä ja olivat varmaan jo Wilhelmin aikaan. Hyvä kun on uusittu.

..ja saada rahaa tyhjenevään kukkaroon. Tuntemattomaksi vanhentunutta onkin järkevää uudistaa, mutta sisällön, asiaytimen muokkaaminen jopa kokonaan toiseksi onkin aika iso asia.
Jeesus vaivaiset syntiset korjaa

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
..ja saada rahaa tyhjenevään kukkaroon. Tuntemattomaksi vanhentunutta onkin järkevää uudistaa, mutta sisällön, asiaytimen muokkaaminen jopa kokonaan toiseksi onkin aika iso asia.

Allekirjoitan tuon.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

myyrä

  • Vieras
Uusia virsiä voi tehdä, niin sanoja kuin sävelmiäkin.

Se ei tarkoita sitä, että vanhoista pitäisi luopua. Nykyiset Siionin virret, eritoten niiden kansanomaiset koraalisävelmät, ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä, samoin näiden virsien säestyksetön veisuu. Tämän perinnön voi säilyttää elävänä vain veisaamalla yhdessä.

Olen havainnut, että monelle "ulkopuoliselle" juuri nämä vanhat virret ovat lempeä johdatus unohtuneeseen hengelliseen ulottuvuuteen, myös silloin, kun aikaisempaa kosketusta herännäisyyteen ei ole lainkaan. Mistä tämä johtuu? En tiedä. Virsimelodia on kehittynyt ja hioutunut kansanperinteenä sukupolvesta toiseen, samalla tavalla kuin jokin työväline tai tarvekalu, puukonpää, jauhovakka, pärepihti. Kaikkea on tarpeeksi, mitään ei ole liikaa, kokonaisuus on kaunis ja sopusuhtainen.

Virren tekeminen on vaikeaa. Laulu voi olla erinomainen lied ja siitä voi tehdä heinoja kuorosovituksia, mutta se ei oikein maistu virreltä. Mistä tämä johtuu? Siitäpä joku voisi laatia mielenkiintoisen esseen...

Muuttuuko jokin virsi liikaa? Pitäisikö jokin poistettava säilyttää? Tähän voi todeta, että jos näin on, asiaan voi vaikuttaa helposti: veisaamalla. Veisaamalla näitä "uhanalaisia". Projektin voi aloittaa seuraavissa seuroissa...

Mt
 

Tämä on hyvä. Varmaan parasta, mitä olen virsiuudistuksesta kuullut.