Kuulin kurjen mustikassa.
Vau, Satman, miten lyhyt ja informatiivinen lause.
Sama asia näin karjalaisittain:
Myö ku mentiin tänään mustikkaan. Lähettiin vartavasite ihan aamust, ku päivällä on niin mahoton läkitys, ett ei siel siiä mikkään olla. Myö ajeltiin sellaselle kosteelle kankaalle, mits on ain mustikat saanu. Viime kesänkii ei huolint muuaalle männä, ko siell oll niin hyväst mustikoi. Vaan kas kumma. Nyt siel ei oltt niin kerrassa mittään. Tai olihan siel silleen ihan vähäsen, vaan ei niit nyt kehant käyä rääpimään.
Ni sitt myö lähettii siit vähä etteenpäin sellaselle kuivalle, auringonporottamalle kankaalle. Se on viel sellanen kapia kaistale radan ja hiljasen kylätien välis. Ni avot, siinhän oll marjaa ihan mustanaan. Siit myö ihan paris tuntia otettiin ämpärilliset, molemmat.
Mutt aatelkaas, ku myö siin kuival aurinkoisel kankaal pyllisteltiin, nii aivan yhtäkkein kuulu kurjen huuto. Myö ko käyvää ihmettelemään, jot miten se voip kuulua kurjen huuto, ku ei täs ees oo suota liki. Vaan kyllä se vaan kurki ol. Kaipa se ol ollu jossain läheisell pellol yötä viettämäs. Ja kaipa se siitä lähtötöräykset päästel ilmoille.