Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

HERÄNNEEN KANSAN ARKEA JA PYHÄÄ 1952

(1/3) > >>

PekkaV:

   Selaan:


ALBERT  EDELFELT:  KRISTUS JA  MAGDALENA

HERÄNNEEN  KANSAN  ARKEA  JA  PYHÄÄ

HELG OCH SOCKEN BLAND DE VÄCKTA I FINLAND

SABBATH AND WORKDAY AMONG
THE PIETISTS OF FINLAND

TOIMITTANEET OLAVI KARES JA JUHANA MALKAMÄKI

WSOY / PORVOO / HELSINKI 1952


Suomen maata ja kansaa on viime aikoina esitelty lukuisissa kuvateoksissa eri näkökannoilta. Tässä kirjassa katsellaan niitä herännäisyyden, vuosisataisen hengellisen kansanliikkeen näkökulmasta. Hengellistä elämää on sinänsä vaikea kuvissa esittää. Niinpä ei herännäisyydenkään syvintä, sen salattua elämää Kristuksen kanssa Jumalassa, voida kuvateoksen lehdille loihtia.

jatkuu…

PekkaV:

   Mutta kaikki elämä pukeutuu myös muotoihin. Jokainen hengellinen elämänliike etsii sille luonteenomaiset elämänmuotonsa. Onpa voitu puhua erityisestä herännäiskulttuurista, joka on painanut määrätyn leimansa niiden seutujen elämään, joissa tämä hengenliike on voimakkaimmin vaikuttanut. Myöhäisempi herännäisyys on lähtenyt liikkeelle suomalaisesta korvesta.  Sen uranuurtaja oli köyhä pohjoissavolainen talonpoika Paavo Ruotsalainen, jolle on myöhemmin annettu ”Erämaan profeetan” kunnianimi. Siten herännäisyys on ollut alunalkaen lähellä Suomen kansan sielua. Se on Jumalan armotyönä kirvoittanut koetellun kansamme sisimmästä sellaisia luovia voimia, jotka ovat sukupolvien aikana sanan kauneimmassa mielessä rakentaneet ja rikastuttaneet tämän pohjoisen ja karun maan asukkaiden elämää.

jatkuu...

Riitta-mummi:
Ensimmäinen ruisleipäni valmistuu kymmenen minuutin päästä.

Kurkkasin varaukseni kirjaston nettisivuilta.  Enni Mustosen uusimman jonossa olen ollut kuukauden, nyt on sija 410. Joel Haahtelassa on tilanne parempi, sija on 45.

Huomena syynätään polvieni kunto kirran polilla. Seuraavalla viikolla laseroidaan glaukooma-silmää.
Tämä on arkeani, mutta välistä pyhäkin vilahtaa.   :039:

PekkaV:

   Tässä kirjassa ei ole tahdottu esittää herännyttä kansaa ja sen elämänympäristöä vain pyhäasussa, vaan on kuvattu, niin kuin kirjan nimikin jo osoittaa, myös tavallista arkea. Nyt voidaan tietysti sanoa, että monet jokapäiväistä työtä ja arkista elämää esittävät kuvat eivät tässä teoksessa millään lailla poikkea vastaavanlaisista kuvista muissa maastamme ja kansastamme kertovista kuvajulkaisuista. Ja niin asia onkin. Herännyt kansa nähdään tämän kirjan sivuilla sen jokapäiväisen työn ja aherruksen keskellä, joka on kansallemme yleensä ominaista. Se on ”korutonta kertomaa” Suomen kansan elämästä. Mutta etualalla ovat kuitenkin ne kuvat, jotka jollakin tavalla puhuvat siitä ylhäältä saadusta lahjasta, mikä on hengessä köyhän heränneen kansan salattu aarre.

jatkuu…

PekkaV:

   ... jatkoa 3

Tässä kirjassa ei ole tahdottu esittää herännyttä kansaa ja sen elämänympäristöä vain pyhäasussa, vaan on kuvattu, niin kuin kirjan nimikin jo osoittaa, myös tavallista arkea. Nyt voidaan tietysti sanoa, että monet jokapäiväistä työtä ja arkista elämää esittävät kuvat eivät tässä teoksessa millään lailla poikkea vastaavanlaisista kuvista muissa maastamme ja kansastamme kertovista kuvajulkaisuista. Ja niin asia onkin. Herännyt kansa nähdään tämän kirjan sivuilla sen jokapäiväisen työn ja aherruksen keskellä, joka on kansallemme yleensä ominaista. Se on ”korutonta kertomaa” Suomen kansan elämästä. Mutta etualalla ovat kuitenkin ne kuvat, jotka jollakin tavalla puhuvat siitä ylhäältä saadusta lahjasta, mikä on hengessä köyhän heränneen kansan salattu aarre. Sen kansan eräänä ”tunnussanana” on ollut vanha virsi: ”Minä vaivainen oon, mato, matkamies maanantai, Monet kuljen mä vaikeat retket. Isänmaatani outona etsin mä vaan, pian ehtivät ehtooni hetket.” Tämä kirja tahtoisi jollakin tavalla kertoa matkalla olevasta kansasta, joka ajallisen isänmaan lahjasta kiittäessään kuitenkin muistaa sydämensä isänmaan, joka on ylhäällä.
   Kirjan kuvat esittävät yleensä nykyistä herännäisyyttä. Vain alussa on kuin lyhyenä johdantona joitakin herännäisyyden historiaan viittaavia kuvia. Suuri osa kuvista on näin ollen monelle katselijalle kotoisia ja tuttuja. Ehkä ne saavat kuljettaa myös joillekin sekä kuvaannollisesti että sanallisestikin vieraalle maalle joutuneille hiljaista kotiviestiä. Ja kaikille ne kertonevat jotain tästä elämänliikkeestä, joka on saanut olla kansamme tienviittana katoamattomaan elämään.
   Herännäisyytemme vertauskuvaksi sopisi Albert Edelfeltin tunnettu taulu ”Kristus ja Mataleena”, jossa syntinen nainen on polvistuneena Vapahtajan jalkoihin. Tämä tuttu Raamatun kohtaus on sovitettu taulussa keskelle suomalaista maisemaa. Siinä koivikkorinteellä, kotoisella metsäpolulla on Mataleena kohdannut Herransa. Voidaan sanoa, että herännäisyydessämme on elämän Herra tullut Suomen kansaa vastaan sen omilla metsäpoluilla. Hän on tullut suomalaisena suomalaisten keskelle Suomen kansan sydämen löytääkseen. Siitä Jumalan armosta, joka on näin tullut sotien ja kärsimysten koetteleman kansamme osaksi, pyytävät tämän kirjan kuvat vaatimattomasti jotakin kertoa.

jatkuu…

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu