Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ikkunasta katsellen.

(1/2) > >>

Riitta-mummi:
Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.

vn:
Hienosti olet kuvannut kevään heräämisen, erityisesti eri kukkien puhkeamisena ja järjestyksenä.
Toivottavasti pian pääset konttaamaan kukkapenkkiin, käen kukkumista kuunnellen.
Kukkuukohan käki todella Lahden kaupunkialueella? Vai tarkoititkohan mökkipaikkaa?
Kerroit myös ihmisen elämästä, uusien sukupolvien kohdalla elämä jatkuu.
Elämä jatkuu meillä iankaikkisuudessa Isän luona, armosta olemme pelastetut. Elämän kevät on jälleen
kerran luonnossa puhjennut. Elämän kevät voi minunkin kohdalla puhjeta ja uudistua.

Bengt Sandberg:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 11.05.13 - klo:10:36 ---Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.

--- Lainaus päättyy ---

"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman"

Viisveisaaja:
https://www.youtube.com/watch?v=lj6y6tohW_0

Riitta-mummi:
Ikkunasta katseleminen on monille vanhoille, asuntoonsa sidotuille päivän harvoja iloa tuottavia asioita.

Nyt on, ainakin meidän paikkakunnan lehden 'näppiksessä' meitä alettu moittia kyttääjiksi.

Kun katson pihalle, näen kukkivat puut ja pensaat, nyt jo kukintansa ohittaneet. Muutamia variksia ja pihaharakkaa olen saanut seurata sekä kymmenkunnan naakan parvea jotka joskus laskeutuvat pihaamme.

Alapuolellamme on myös perinteinen neljänistuttava puutarhakeinu ja uusittu pöytäryhmä. Jälkimäisessä en ole vielä kenenkään nähnyt istuvan.En kyttää heitä.

Ny kiikussa istuu naapuritalon nuori äiti vauva sylissään. He ovat kaunis näky.
Hiekkakasalle kiipeää juuri parivuotias tyttö. Kasan vieressä on paksun jousen varassa istuttava ' ratsu'. Tyttö empii kiivetä siihen.

En kyttää heitä, vaan katson lempeästi. Samoin ' porrasparlamentiksi' kutsumaani kaljaveikkojen ryhmää. Päivittäin siinä pitkien portaiden yläpäässä istuksii 3 - 10
miestä' joskus joku nainenkin. He tarjoavat auliisti kaverillekin tupakkaa tai tölkkiä.

Tunnen heistä muutamia. Olen jutellut kauppareisulla 
kun ovat varjon puolella apteekin takaportailla. Voi niitä hymyjä kun tervehdin sanomalla Hyvää päivää.

Puistikon länsilaidalla kävi aamutuimaan kaivinkone, ilmeisesti kaapelille ojaa laittamassa. Iloitsen näistä pienistä näkymistä.

Suuremmat nähdään telkkarin ruudusta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu