Eilen meillä oli vilkas lintupäivä. Miehet ihmettelivät navetan päässä, että missä on talitintin pesä, kun poikasten tirinä kuuluu. Pesä löytyi autotallista. Siellä on vanha pärekontti seinällä, naulassa roikkumassa. Kontin suu on hivenen rakosallaan. Sinne kun kurkisti, näkyi avonaisia nokkia.
Otin riskin. Kuvasin ensin kontin. Sitten työnsin kännykän kontinsuulle ja otin kuvan. Poikaset ovat jo sen kokoisia, että kohta lentävät. Siipisulatkin näytti jo ihan valmiilta.
Emo tarkkaili meitä läheltä, mutta kun poistuimme paikalta, jatkoi ruokkimista. Pelkonahan minulla oli, ettei vaan hylkää pesää.
Illalla kokkoa poltellessa katselimme lehtokurppaa, joka kierteli maisemassa ja piti omaa kurnutustaan.
Lehtopöllö (oletettavasti, ainakin sen kokoinen ja värityksinen) kiepoi myös peltojen päällä. Se ei äännellyt.
Kehrääjä hurruutti menemään ihan urakalla. Miesväki tuumasi, että pitkää rihmaa tulee. Kun kehruuseen tuli pieni tauko, epäili miehet, että nyt vaihtuu puola.
Käki vielä kukahteli. Samoin monta muuta linnunlaulua kuului.
Tähän ketjuun ei tetenkään kuuluisi, mutta kun sekin ääni oli samassa kokon vartioinnissa, niin menköön. Kettu haukkui. Se ääni on jotenkin surkean kuuloinen. En ole ennen kuullut niin pitkäkestoista haukuntaa ketulta. Tavallisesti vai haukahdus tai pari. Niinpä aloimme epäillä, että kyseessä olisikin ketun pennut, jotka nälissänsä odottavat emoa ruokkimaan. Mene ja tiedä.