Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: mt - 20.07.07 - klo:08:02
-
En osaa kuin hämmästellä tätä yhtäkkistä körttejä vastaan asettumista ties millaisin perustein. Surullista. Toisaalta kiinnostaisi nähdä Savon lehtien kirjoittelu asiasta, toisaalta hirvittäisi. Mistä körttivastaisuus lähti, jostain lausunnosta, jonkun toimittajan omasta päätelmästä vai mistä? Olin jotenkin käsittänyt, ettei ainakaan Suokonautio erityisen körttivastainen olisi ollut?
Kyseessä on aivan yleinen ilmiö, yksittäisistä ihmisistä ja heidän toimistaan tehdään kielteinen arvio (perusteltu tai perusteeton) ja kielteisyys yleistetään koskemaan jotain ryhmää, johon nämä ihmiset voidaan liittää.
Tässä suhteessa saamme olla hetken aikaa samassa ruodussa mm. romanien, muslimien, homojen, SLEY:n rivijäsenten ym. kanssa.
Sitten ehdotus:
Aletaan kerätä körtteistä julkaisuja fraaseja ja lyhyitä tekstinpätkiä. Vaikkapa omassa ketjussaan. Eikä suhtauduta asiaan liian vakavasti...
Kas tässä muutama makupala Hesarin arkistosta.
Körttiläinen tinkimättömyys
Körtit eivät esimerkiksi puhu itsestään uskovaisina.
Varsinkin körtit ovat nykyään valtakirkon kivijalka eivätkä pyri erottautumaan joukosta.
Körtit pitävät selviä taukoja.
---tuonut joitakin todella hienoja teoksia auringonlaskussa sokerikuorrutuksiksi muuttuvista ankarista körttiläismaisemistaan.
Joku voi ajatella, että rokista on pitkä matka kaikkein vanhoillisimpien uskovaisten pariin. Jaakon mielestä körttivirsissä on rockin poljento.
Kun kristityt yleensä haluaa muuttaa toisen kaltaisekseen, körttiporukkaan kelpaa sellaisena kuin on. Körtit eivät vaadi mitään.
Nämä ovat vanhoja, mutta ehkä niitä tuoreitakin vähitellen kertyisi.
Mt
-
Sitten ehdotus:
Aletaan kerätä körtteistä julkaisuja fraaseja ja lyhyitä tekstinpätkiä. Vaikkapa omassa ketjussaan. Eikä suhtauduta asiaan liian vakavasti...
Hauska ajatus, kannatan.
-
Ei se oo synti olla körttiläinen, mutta suur häppee (kuolemattomia ajatuksia Pohjois-Savosta).
-
minoon nöyrän ylpiä körttiläisyyrestä. :wink:
-
Kirooaisin, ellen olisi körttiläinen.
-
"Koskenkorva körttikansan nirvanaan vie"
- Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta
Tulkitsen "körttikansan" tässä edustavan suomalaista juroutta ylipäätään.
-
Voi olla juroutta, mutta Alangolla oli 1980-luvulla (Hassisen kone -ajat) yksi kaveri, joka on mahdollisesti selittänyt mustan kansan ajatuksia. Antti Seppo, saksofonisti ja taustalaulaja. :wink:
-
Rinnastus eilisen A-Zoomin insertistä Vesa Keskisen 40-vuotisjuhlista
Jos on tarjoilun määrä kuin Herättäjäjuhlilta, niin on hurmoshenkistä myös tunnelma.
Aiemmin juttupätkässä paikallinen ruokapalveluyrittäjä oli todennut, ettei näin suurta tilausta ole aiemmin tullut, ellei lasketa "näitä Herättäjäjuhlia". Tarkoitettiin varmaan herätysliikkeitten kesäjuhlia yleensä. :)
-
Rinnastus eilisen A-Zoomin insertistä Vesa Keskisen 40-vuotisjuhlista
Jos on tarjoilun määrä kuin Herättäjäjuhlilta, niin on hurmoshenkistä myös tunnelma.
Aiemmin juttupätkässä paikallinen ruokapalveluyrittäjä oli todennut, ettei näin suurta tilausta ole aiemmin tullut, ellei lasketa "näitä Herättäjäjuhlia". Tarkoitettiin varmaan herätysliikkeitten kesäjuhlia yleensä. :)
Katselin saman ohjelman ja totesin myös saman. Kaverille oli varmaan vain yhdenlaisia tosi isoja juhlia nimittäin Herättäjäjuhlia. Hurmosta lukuunottamaatta se oli myönteistä mediajulkisuutta meille. Keskustelussa sivuttiin mediajulkisuus useasti.
-
Essessä, eli Espoon seurakuntien lehdessä oli ihan vallan aukeaman juttu Lahden juhlista. Ei asiavirheitä ja muutenkin aika kiva, myönteinen juttu. Pitää valmistaa espoolaisia ensi vuoden juhliin! ;) Toivottavasti edes jokunen innokas sielu intoutui jutusta talkoohommiin.
-
Essessä, eli Espoon seurakuntien lehdessä oli ihan vallan aukeaman juttu Lahden juhlista. Ei asiavirheitä ja muutenkin aika kiva, myönteinen juttu. Pitää valmistaa espoolaisia ensi vuoden juhliin! ;) Toivottavasti edes jokunen innokas sielu intoutui jutusta talkoohommiin.
Juttua näyttää olevan Essen verkkolehdessäkin (http://www.ejulkaisu.fi/ejulkaisu.pl?customer=esse&date=vakio&document=00017907).
-
Myös Kirkko&kaupunki-lehdessä oli ihan mukava juttu, kuvassa näkyi tuttujakin. Tässä linkitys:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=5611&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
-
Herättäjäjuhlat noteerattu jopa Iltalehdessä (http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/200707246388194_vg.shtml). No tosin se asiayhteys... Joku oli viuhahtanut Lahden stadionilla, minkä tilanteen uutisoinnissa sitten mainitsevat, että herättäjäjuhliakin siinä juuri vietettiin. :roll:
Taannoin samassa paikassa oli vietetty arvokashenkisiä herättäjäjuhlia, mutta nyt kaveri pääsi ilman rihman kiertämää pujahtamaan takakatsomosta Intiaanikukkulan edestä keskelle kenttää.
-
Ihmiset: perustellusti voitte lähettää A-zoomiin nättiä, joskin terävää ( sivut löytyvät yleltä) palautetta käsitteistä ja asioista ylipäätään. Koska kyseisen ohjelman toimittajat ovat ammattilaisia, ja he saavat kohtuullista palkkaa, heiltä voi ja pitää vaatia sitä, että ulospuhumansa käsitteet ovat oikeat: herättäjäjuhlat ovat totisesti eri asia kuin vaikkapa herätysjuhlat. Asioiden erottaminen kuuluu yleissivistykseen, jota voi oikeutetusti julkisen laitoksen palveluksessa olevalta toimittajalta vaatia.
Joten ei muuta kuin sanailemaan...
-
Taannoin samassa paikassa oli vietetty arvokashenkisiä herättäjäjuhlia, mutta nyt kaveri pääsi ilman rihman kiertämää pujahtamaan takakatsomosta Intiaanikukkulan edestä keskelle kenttää.
Tämä kuuluu ilman muuta körttisitaattien vsop-luokkaan tuon "mutta nyt" -konstruktion ansiosta. Sehän tarkoittaa sitä, että arvokashenkiset körtit olisivat siepanneet viuhahtajan ennen kuin hän olisi ehtinyt keskelle kenttää. Sinnehän näet oli kielletty menemästä, kuten muistamme...
Mt
-
arvokashenkiset körtit
Mt
Huomatkaa arvokashenkiset ei hurmahenkiset tällä kertaa. Älkää kuitenkaan ylpistykö, vaikka kehuja saatte.
-
Tanne Irlantiinkin kulkeutuu aina valilla suomalaisia lehtia ja Annan numeron 27 oli kansallisoopperan pukusuunnittelijan Erika Turusen haastattelu. Haastattelussa Turunen kertoo Tero Saarisen Borrowed ligth-tanssiteoksesta, joka kasittelee uskonnollisuutta ja pyhyytta. Tassa lainaus:"Tero Saarinen oli innostunut vanhakantaisen uskonnollisen Shakers-yhteison muusikista, mutta kolmikko (siis Saarinen, Eronen ja valosuunnittelija Mikki Kunttu) ammensi omista mielikuvistaan: Milta tuntuu kuulua yhteisoon, enta milta jaada sen ulkopuolelle? Erika Turunen ajatteli kortteja, noita mustiin verhoituneita vanhan kansan hahmoja, olemuksen ankaruutta ja jampteja kenkia joiden korot kopisivat puulattiaa vasten."
Mitahan tosta nyt aattelis...Onkohan ne meidan esi-isien korot tosiaan kopissu? :wink:
-
Vartuin körttimummoni kanssa. Körttiläisyys ilmeni vahvana uskona Jumalaan, kirkon ja esivallan kunnioittamisena sekä ulkoisesti körttihuivin ja tummien vaatteiden käytöllä. Tosin se huivi oli useimmin päässä kuin olkapäillä.
Ilman huivia ei ollut ulos lähtemistä. Vasta kouluiässä aloin käyttää tavallisia vaatteita. Vain tummia kylläkin.
Suuri lapsien lukumäärä oli myös körttiläisyyteen liittyvää. Ehkä siksi minullakin on niin monta lasta...
Ahkera kirkossa käynti kuului asiaan, tosin aikuisena itse lipsuin aikalailla karismaattisten herätysliikkeiden suuntaan. Nykyään olenkin enempi karismaatikko-körtti.
-
Keskustelin tyttäreni kanssa 'hengellisellä sankaruudella' kerskumisesta. Hän tokaisi: - Körttiläisethän eivät moiseen syyllisty. He piehtaroivat itsesäälissä kuin pienet porsaat.
-
Keskustelin tyttäreni kanssa 'hengellisellä sankaruudella' kerskumisesta. Hän tokaisi: - Körttiläisethän eivät moiseen syyllisty. He piehtaroivat itsesäälissä kuin pienet porsaat.
Mutta ylpeästi :wink:
-
Nasulassa nasulasten on niin lysti olla,
päivät pitkät ilakoida kotinurmikolla.
Tällainen mielikuva tuli mieleeni pienistä porsaista. Ei syntisyytensä sureminen ole mitään itsesäälistä nauttimista, mutta jonkinlainen tie aitoon iloon kai kuitenkin.
-
Tänäisessä Hesarissa haastatellaan 100 vuotta täyttävää vapaakirkollista evankelistaa Hilja Aaltosta. (sivulla C9)
Jutun loppu on tällainen.
Mikä sankarin sano on Suomelle nyt?
"Minusta tuntuu, ettei Suomi tarvitsisi mitään muuta kuin sellaista vanhanaikaista, körttiläistä nöyrää tuulta, joka pani kyyneleet liikkeelle ja ihmisen muistamaan, että olen täällä vain käymässä ja sitten menen maahan, josta kukaan ei palaa."
Kauniisti sanottu, mutta olemmeko sen arvoisia?
-
Emme ole, paitsi että Jeesus pitää meitä sen arvoisina.
-
... nöyrää tuulta, joka pani kyyneleet liikkeelle... luin Aaltosesta kertovan jutun ja minulle tulvahti mieleen tilanne parin vuoden takaa: Itkin Pohjanmaan junassa kun luin savolaisen Aku Rädyn elämäkertaa, sitä vanhempaa....
-
Uusimmassa Gramexpressissä (joka on siis Gramexin jäsenlehti) on juttu jouluvirsistä. Siinä on haastateltu Jaakko Löyttyä, joka puhuu myös Siionin virsistä. Toinen haastateltava on kansanmuusikko Sinikka Kontio, josta en tiedä enempää, mutta hänkin mainitsee jutussa herännäisyyden.
-
Uusimmassa Gramexpressissä (joka on siis Gramexin jäsenlehti) on juttu jouluvirsistä. Siinä on haastateltu Jaakko Löyttyä, joka puhuu myös Siionin virsistä. Toinen haastateltava on kansanmuusikko Sinikka Kontio, josta en tiedä enempää, mutta hänkin mainitsee jutussa herännäisyyden.
Sinikka Kontio on musiikkitieteilijä, joka on tutkinut vahempaa heränneiden veisuuperinnettä ja levyttänyt useita levyja kustantajanaan Herättäjä.
-
Ei ehkä juttuja körteistä, vaan pikemminkin ikään kuin alaotsikkona: Körtit juttelevat. Herättäjäjuhlapuhuja, körttiseminaarien luennoitsija, seuroissa usein puhuva Jaakko Heinimäki on Kata Kärkkäisen kaverina toistuvasti muistelemassa viihteellisen Sub-tv:n ohjelmassa Eilen, tässä ja nyt. En vielä oikein tiedä, mitä ohjelman toteutuksesta ja toteuttajista isommalti kertoisin, mutta sanavalmis ja moniulotteinen mies tämä pappi Heinimäki on.
-
Vartuin körttimummoni kanssa. Körttiläisyys ilmeni vahvana uskona Jumalaan, kirkon ja esivallan kunnioittamisena sekä ulkoisesti körttihuivin ja tummien vaatteiden käytöllä. Tosin se huivi oli useimmin päässä kuin olkapäillä.
Minäkin käytän mustia vaatteita, mustia paitoja, mustia puseroita, mustia takkeja, mutten mustaa huivia. :wink: Huivikysymys on nykyään niin pinnalla, että siitä on pakko kieltäytyä. Etenkin, jos kuuluu äänekkäseen miesvähemmistöön. :lol:
-
olen pukeutunut mustaan... kymmenen vuotta... sitten tuli srkn päiväkerhon suru-uutinen... rakkaan äidin aviomies teki itsemurhan... rukoilemaan tulis lähteä... joku sanaton rukous :cry:
-
Taidan kuulua indigonsinisiin denim-körtteihin.
-
Taidan kuulua indigonsinisiin denim-körtteihin.
Minäkin ilmoittaudun denim-körtteihin, mutta väri on musta tahi harmaa (paljon käytetyt mustat). :wink:
-
musta tai saliksen kertoma väsähtänyt musta :D
-
Pitänee tunnustaa, että toppatakkini on kirkkaan keltainen, lentäjien pelastusliivin värinen. Meribiologien mukaan se väri houkuttelee tehokkaasti haikaloja. Toivottavasti se varjelee minua kaamoksessa hämäräsokeilta autoilijoilta!
-
Pitänee tunnustaa, että toppatakkini on kirkkaan keltainen, lentäjien pelastusliivin värinen. Meribiologien mukaan se väri houkuttelee tehokkaasti haikaloja. Toivottavasti se varjelee minua kaamoksessa hämäräsokeilta autoilijoilta!
Pyrin pysyttelemään mustassa toppatakin ja nahkatakinkin osalla. Mitä sitä vaihtamaan hyvää väriä. :wink:
-
T-mallisen Fordinkin (kantti kertaa kantti 'hoppa') sai aikoinaan minkä värisenä halusi, kunhan halusi mustan.
-
Sammarit = pop, oli mikä väri tahansa. Mulla painottuu ruskeaan ja vihreään.
-
Musta väri pukeutumisessani on ollut kymmeniä vuosia perusvärinä. Eikä paljon muun värisiä vaatteita minulla ole.
Kun sitten pukeudun itse mustaan väriin, haluan sillä peitellä ”likaisia tahroja”. Mitkä eivät kylläkään näy konkreettisesti vaatteissa, vaan musta peittää kuvannollisesti sieluni ” likaisia tahroja” . Todellisuudessa en kyllä pysty silti näitä ”tahroja” peittämään, pukeutumalla mustiin.
-
Värikkäissä vaatteissa näkyvät tahratkin ovat rikkaus. Vaate on vaate kulumineen kaikkineen. Jos ei muuten, niin ainakin tyynyntäytteenä korvaamaton. Kaikelle on tarkoituksensa. (Huh, menipä pahasti allegorian puolelle...)
-
Musta väri pukeutumisessani on ollut kymmeniä vuosia perusvärinä. Eikä paljon muun värisiä vaatteita minulla ole.
Kun sitten pukeudun itse mustaan väriin, haluan sillä peitellä ”likaisia tahroja”. Mitkä eivät kylläkään näy konkreettisesti vaatteissa, vaan musta peittää kuvannollisesti sieluni ” likaisia tahroja” . Todellisuudessa en kyllä pysty silti näitä ”tahroja” peittämään, pukeutumalla mustiin.
Tuosta mustan värin peittämisestä voisin kertoa päin vastaista. Saimme päähämme ostaa tällä kertaa mustan auton ja siinä vasta lika näkyy ja näillä Etelä-Suomen keleillä ei liasta ole puutetta. Kosteat tienpinnat tahraavat auton hyvin äkkiä ja likainen auto tahraa ahtaissa parkkipaikoissa mustat housut hyvin joutuisasti. No se on vain maallista likaa, vaan millä saisi tuon sisimpänsä puhtaammaksi. Sitä ei voi laittaa pesukoneeseen kuten auton tai vaatteet. Sille on tehtävä jotain muuta.
-
Seppos kirjoitti.
"No se on vain maallista likaa, vaan millä saisi tuon sisimpänsä puhtaammaksi. Sitä ei voi laittaa pesukoneeseen kuten auton tai vaatteet. Sille on tehtävä jotain muuta."
Ei huolta Seppos, uskon että meillä jokaisella on puhdistuminen hoidossa.Itse en kyllä pysty sitä tekemään, vaikka kuinka haluaisinkin.
Onneksi Hän hoitaa sen.
-
Kiintoisaa goottinuorison pukeutuminen... voi olla, körttipukukin on sukua sille...
-
Tuota pitää jäädä miettimään. Körttipuvun yksi tarkoitus lienee vaatimattomuus. Gootit sen sijaan pyrkivät usein näyttävyyteen. Kannanotosta kummassakin on kuitenkin kysymys. Joillakin tuntemillani gooteilla mielipiteen ilmaus on ainakin eettinen ellei peräti hengellinen. Useimmat taitavat olla vain muodista viehättyneitä. Joistakin harvoista saa vaikutelman, että musta asu heijastaa vakavaa mielen kriisiä.
-
Kyllä körttiläiset esi-isäni (sarkastisen luonteeni vuoksi) mielestäni ylpeästi kantoivat körttipukua ja körttiröijyä. Mielestäni tämä ei ollut vaatimattomuutta. Mutta gotiikan muotihumussa on sellaisia piirteitä, jotka ovat kiinnostavia. Skinhedit, hiphopparit ja hevarit on sellaisia ilmiöitä, jotka haluavat zaijua lautaselle. Gotiikan edustajat eivät ole sitä. He ovat rauhaarakastavia ja sosiaalisia. Rakkaudenomaisia. :wink:
-
ZAIJUA?!
-
Minä en osaa puhua slangia... mutta haluutzä verta nenäztäzi (=zaijua lautaselle). :-?
-
Böndet sais funtsaa vähän ennenku ne rupee pamlaa slangii. Stadin kundit voi skriinaa ittens klesaks. Tai sit ne honaa et toihan kerjää daijuunsa ja rupee tosissaan flaidaan.
-
Böndet sais funtsaa vähän ennenku ne rupee pamlaa slangii. Stadin kundit voi skriinaa ittens klesaks. Tai sit ne honaa et toihan kerjää daijuunsa ja rupee tosissaan flaidaan.
Sanoisin tuon hiukan toisin. Tosin ei ole yhtä slangia, vaan eri kaupunginosissa se oli erilaista. Itäisessä murteessa, jota bamlataan savolaisen ameriikassa eli Myllypurossa ei ole pehmeitä konsonantteja kun niitä ei ollut himassakaan. Läntisillä alueilla taas oli pehmeät ja soinnilliset konsonantit. Daiju on minun kielessäni pläsi. Muuten olen samaaa mieltä Penan kanssa.
No olipa off topic pahimmillaan. (siinä oli yksi nettislangin ilmaus off topic)
-
Kotkalaisena paheksun syvästi! Savolaisten Amerikka on täällä eikä Pyllymurossa. Ullanlinnalaisena paheksun myös viittausta itäisiin kaupunginosiin. Onneksi olen alunperin ambolainen papinpoika enkä piittaa moisista. Ashihe shimwe!
-
Tässäpä yksi juttu eteläpohjalaisesta körtistä:
Olin noin 10 vuotias, kun menimme isäni kanssa Nivalan kirkkoon sunnuntain kirkonmenoihin. Siellä saarnasi tunnettu saarnamies A. Törölä.
Edessämme istunut nainen hyppäsi yks kaks eteemme penkille seisomaan ja alkoi suurella äänellä huutaa sitä tunnettua lausetta. Hän tuli ns. riemuun. Silloin isäni yhtä nopeasti sieppasi naista hameenselästä ja vetäisi penkille istumaan ja sanoi. "Jos et malta istua penkis ja olla hilijaa, niin minä talutan sun pihalle"
Tämä kait kuvastaa eteläpohjalaisen kiivasta luonnetta , jota en silloin kunnioittanut. :roll: :wink:
-
Savolainen körttipappi oli jakamassa ehtoollista lestadiolaisseudulla. Kaiteen ääreen polvistunut mummo kysyi: - Saanko minäkin vaivainen syntinen... Pappi keskeytti: - No suat. Sitten mummokin sai ehtoollisen.
-
Savolainen körttipappi oli jakamassa ehtoollista lestadiolaisseudulla. Kaiteen ääreen polvistunut mummo kysyi: - Saanko minäkin vaivainen syntinen... Pappi keskeytti: - No suat. Sitten mummokin sai ehtoollisen.
Parhautta!
-
Eilisessä Kauppalehdessä Mikko Paretskoi puhui suurimmasta uskonnollisesta liikkeestä nörttiläisyydestä pakinassaan. Nörttiläinen uskoo tekniikan kaikkivoipaisuuteen ja liike kasvaa todella kovaa. Tämä pakina oli ilmeisen hyvä totuuskuva päivän maailmasta. Nämä nörttiläiset ovat kirkosta eroajien enemmistö.
-
Nörttiläiset, jotka tunnen, ovat nukahtaneet samoihin aikoihin, kun heränneet ovat heränneet.
-
Meidän perheessä on 8 körttinörttiläistä. :wink:
-
Hah, olen aina miettinyt että mikäs eläin se myyräpartio on, körtti vai mikä, ja sehän on selkeästi nörttiläinen, aina puolustaa tekniikkaa ja sen tulevaisuutta (tai ainakin puolusti, eipä ole vähän aikaan näkynyt keskusteluissa).
-
Jep.
(http://imgs.xkcd.com/comics/duty_calls.png)
-
Tekniikka on kiva. T. Humanistijuhani.
-
Böndet sais funtsaa vähän ennenku ne rupee pamlaa slangii. Stadin kundit voi skriinaa ittens klesaks. Tai sit ne honaa et toihan kerjää daijuunsa ja rupee tosissaan flaidaan.
Ku vetää fisuu viikon ni laihtuu :shock:
-
Nythän tarttis skruudaa pelkkää fisuu pääsiäiseen asti, kun on paasto.
-
Tässäpä yksi juttu eteläpohjalaisesta körtistä:
Olin noin 10 vuotias, kun menimme isäni kanssa Nivalan kirkkoon sunnuntain kirkonmenoihin. Siellä saarnasi tunnettu saarnamies A. Törölä.
Edessämme istunut nainen hyppäsi yks kaks eteemme penkille seisomaan ja alkoi suurella äänellä huutaa sitä tunnettua lausetta. Hän tuli ns. riemuun. Silloin isäni yhtä nopeasti sieppasi naista hameenselästä ja vetäisi penkille istumaan ja sanoi. "Jos et malta istua penkis ja olla hilijaa, niin minä talutan sun pihalle"
Tämä kait kuvastaa eteläpohjalaisen kiivasta luonnetta , jota en silloin kunnioittanut. :roll: :wink:
Muuten kiva mutta Nivalasta on 200 kilometriä Etelä-Pohjanmaalle.
-
Aihe alkoi siinä määrin kaikota alkuperäisestä otsakkeesta, että lohkaisin tästä sukukeskustelun omakseen, http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=926. Siitä sopii jatkaa tuolla.
-
Helsingin Sanomat / Lauantaina 22. Maaliskuu 2008 s.C3 Jarkko Jokelainen
Lainaus Remu Aaltosen haastattelusta.
Mitä luulet miksi Chuck Berry jaksaa vielä 81-vuotiaana kiertää maailman lavoja?
” Näkeehän sen heti, ettei se ole mikään jöröjukka tai körttiäijä ollenkaan. Tollaset lapselliset tsoukkiukot elää kauan. Jätkä hymyilee vaan ja biisi kulkee”
On vain todettava, että Remulla on väärä käsitys körttiäijästä.
Kyllä meillä körttiäijillä tsoukki lentää ja lanne liikkuu. :smt035
-
Ei Remu ainut ole tiivistyksessään, ei suinkaan: vanhoista kotimaisista elokuvista ja monista muista seikoista johtuen ns. ulkopuoliset pitävät yhä körttiläisyyttä puu- tai kivikasvoisten äijien asiana. Itse olen saanut vuosikymmenien ajan nauttia tosi usein herännäispiireissä ilmenevästä oivallisesta huumorista, ja kuten Benkku on oivaltavasti laittanut kuvan: tänäisessä herännäisyydessä kitara soi, asiasta pitävät osaltaan huolen herättäjäjuhlapuhujat Jaakko Löytty ja Jouko Mäki-Lohiluoma - ja onhan sitä liikkeessä ja liikenteessä Jyrää ja monia muita, napakoita bändisoittajia ja laulajia.
Olen muutamaan otteeseen saanut kuulla Remua ihan likeltä - onhan hänen maailmansa tyystin omansa, mutta perin virkistävästi tämä Hurriganes -herra rakasta suomeamme käyttää. OT: Remun jälkikasvusta yksi työskenteli viime kesänä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa ( oli yksi neljästätoista ihmisestä ( yli tuhat haki), joka pääsi - ja kielitaitonsa, huomioidensa sekä iskevän osaavuutensa perusteella ansioista - Sanoma Oy:n toimittajakouluun.)
Jokainen meistä voi olemassaolollaan viestittää, että ilmeitä ja vivahteita meissä löytyy - vaikka niin myös on, että maailma vetää aika usein vakavaksi. Silti: itkekäämme itkevien kanssa, ja naurakaamme estoitta, kun naurun aika oikeasti on.
-
Oikeasti eka mikä pisti silmään ensimmäisessä kohtaamisessa körttien kanssa (Lahden herättäjäjuhlassa)
Oli huumori ja se sai ottamaan selvää enmpikin.
Oli hassuja tee paitoja ja muutenkin aika huumoripitoista touhua.
Nyt seuroissa kun on tullut oltua enempiin ja ympäri Suomea tutustuen erilaisiin körtteihin, niin kyllä huumorissakin löytyy körteissä
Yksi saksalais suomalainen pappi tai vastaavan tittelin omaaa täällä Hesassa päin vaikuttaa ja häneltä aina lohkeaa hassuja juttuja välillä seuroissa.
Huumorilla on hyvä käsitellä kipeitäkin asioita.
Nauru pidentää ikää?
-
Joo, tiedän että körttihuumori puree myös ns. tavallisiin ihmisiin. Minulla on yksi usk. asioista IHAN pihalla oleva työkaveri, mutta edellä mainitun saksalaisen Taneli-papin huumori teki häneen niin suuren vaikutuksen, että tyyppi äänesti Tanelia eduskuntavaaleissa, pyysi häntä vihkimään tyttärensä ja kastamaan tyttären lapsen. Ja sen lisäksi hän levittää Tanelista jatkuvasti hyviä uutisia työympäristössään, ja ihmettelee suureen ääneen, että papeissa voi olla joku NIIN HAUSKA.
-
Palaan tämän ketjun alkuperäiseen aiheeseen ja kerron pari itseäni naurattanutta juttua (nämä on kyllä joku jo saattanut kertoa täällä, en tiedä, sillä en jaksanut lukea koko ketjua :oops: ).
Nurmon herättäjäjuhlien aikaan olin töissä Kokkolassa ja minulle tuli Keskipohjanmaa-lehti edullisena tarjouksena parin kuukauden ajan. Lehdessä kerrottiin mm. että Siionin virret ovat vuodelta 1701, mutta ne on 1970-luvun alussa uudistanut Wilhelmi Malmivaara. Ja että Nurmon herättäjäjuhlilla otettiin käyttöön uudet Siionin virret.
Sitten muisto jostain amerikkalaisesta viihdesarjasta (en muista edes mistä, katselen niitä niin harvoin, kun brittihuumori iskee minuun paremmin). Siinä oli tilanne, jossa joku tyyppi suuttui kämppiksilleen ja hankki itselleen uuden kämpän. Hän yritti kovasti todistella muille tulevansa toimeen itsekseen. Kaveri saapui katsomaan typötyhjää asuntoa, jossa oli vain patja lattialla. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
- What do you think?
- Very amish.
Suomennos kuului jotenkin näin:
- Mitäs sanot?
- Onpa körttiläinen sisustus.
-
Hyvin suomennettu. Vähän on tarpeen. Eihän meidän tarvitse konstailla väreillä ja luksuksella. Kunhan sen patjan lisäksi on pöytä, tuoleja, hiukan astioita, jokunen matto - ja lähes määrättömästi kirjoja.
En tosin itse(kään) täysin tuohon kohtuullisen koruttomuuteen pysty, tai aika lailla kai jos itsekseni eläisin. Talon kalustus ja kaikki muu, vaatteet mukaan lukien, on nyt neljän ihmisen summa.
Mutta: vähän on tarpeen. Niin paljon, niin turhaa täällä, joka suhteessa, sinulla, minulla...
Seuraava tämän ketjun foorumisti puhukoon konkreettisemmin körttijuttuja ( vaikka tietty konstailemattomuus, ja käytännöllinen "tavallisuus" on kaiketi osa körttiläisyyden historiaa, ja tuossa konstailemattomuudessa on sisään rakennettuna jotain oikean tuntuista ).
Odotamme siis juttuja körteistä- vakavia tai vitsikkäitä, tai sekä että...
-
Ei varsinaisesti körteistä, mutta Savon Sanomissa on joka päivä "sutkaus" ja siinä on älyttömän hyviä juttuja kuvien kera. Papit ovat vakiokalustoa.
Kerran oli semmoinen, että Pekka oli vetämässä raskasta kuormaa mäen päälle ja kirosi kovaan ääneen raskasta kuormaansa. Kirkkoherra sattui menemään ohi ja sanoi, että helvettiinkö se Pekka on menossa, kun tuolla lailla kiroaa? Ei vaan riittää, kunhan tuon mäen päälle pääsisin, Pekka vastasi.
-
Papin kommentista kiroiluun tämäkin:
Nelimastoparkki Viking vei lähetystyöntekijöitä Afrikkaan 40-luvulla. Matkan alkuvaiheessa roikkui mesaanimastossa jäinen sianruho, josta messikalle kiroillen irrotti ateriatarpeita. Lähetyssaarnaaja kysyi: - Sielunvihollistako siinä hirtetään?
-
Körttipappa ajeli mersullaan ja oli menossa Tuusulaan siioninvirsiseuroihin. Autosta meni rengas tyhjäksi ja hän ajoi tienvireen vaihtaakseen renkaan. Pappa heitti "västin" takapenkille ja ryhtyi hommiin. Manne sattui paikalle ja kysyi - mitä sinä teet ? Irroitan rengasta vastasi pappa. Silloin Manne otti ison kiven ja löi auton ikkunan säpäleiksi ja sanoi:
No minä otan sitten nuo stereot :D
-
Tekopitäjäni kirkossa istui kaksi körttiparia. Kirkkorukouksen aikana isäntie päät olivat lähellä toisiaa. Toisen emäntä sanoi:''Työhän hartaasti rukoilitte' Isäntä vastasi:'Joo, möin siinä sille Pekalle hevosen.'
-
Körttipappa ajeli mersullaan ja oli menossa Tuusulaan siioninvirsiseuroihin. Autosta meni rengas tyhjäksi ja hän ajoi tienvireen vaihtaakseen renkaan. Pappa heitti "västin" takapenkille ja ryhtyi hommiin. Manne sattui paikalle ja kysyi - mitä sinä teet ? Irroitan rengasta vastasi pappa. Silloin Manne otti ison kiven ja löi auton ikkunan säpäleiksi ja sanoi:
No minä otan sitten nuo stereot :D
Tuon olen minäkin kuullut! Lisäyksenä vain loppuun, että Hai sie, ota sinä renkaat, minä otan stereot.
-
Pienihattuiset ja muut tiukkapiposet, älkää lukeko tätä.
Tämä tapahtui Nilsiän herättäjäjuhlatalkoissa vuonna 1985.
Olimme purkaneet kiviaidan aukkoa isommaksi ja istahdimme aidan vieressä olevalle penkille. Siinä oli edesmennyt ystävämme Emil Korkalainen, Toivo Tolppanen ja minä. Silloin Emil Korkalainen tuumaili.'Vuonna 1952 istuin tässä samassa paikassa Uki Tuppuraisen kanssa. Alkoi seurat ja Uki huomasi Urho Muroman kävelevän puhuja pönttöä kohti ja lausui,´`nyt nousee ite perkele suarnatuoliin' Uki viäntäyttyi pystyyn ja lähti kävelemään pois'
Jos joku ei sattumalta tiedä kuka oli Uki Tuppurainen, sanotaan. Hän oli H-Y:n matkapappi.
-
Uki Tuppuraisen vaimo Helvi Tuppurainen opetti minua ollessani kansakoulussa Nurmeksen Porokylässä 1960-luvulla. Ukin ja Helvin tyttö - Eija-Leena ? - oli luokkatoverini.
Muistelen kuulleeni Uki Tuppuraisen olleen mukavan ukon - pieni, pyöreä ja mukava ukko, näin muistelen kuulleeni.
Kun tässä taas hetkiseksi häivähdän menneeseen, niin toteamaan joudun, että körttiläisiä on eteeni tupsahtanut tuon tuosta. Eikä tuosta tosiosta ole kummemmin haittaa ollut.
-
Helvi Tuppuraisen koti oli lapsuuden kodistani linnuntietä n. 5:n km:n päässä. Olen siellä käynyt muutaman kerran seuroissa.
Ukin ja Helvin poika Erkki vaikuttaa nykyisin Kuopiossa urkuprofessorina.
Muistini mukaan hän on tohtoroinut (tehnyt väitöskirjan) musiikista.
Samuli tiennee asian kohdalleen.
-
On minunkin lapsuudenkotini naapurissa kasvanut kirkkomuusikkoja. Magdalena Kambudu on David Namalengan tytär vesikuopan toiselta puolelta Onayenassa.
-
Kerran äitini moitti yhtä körttiläistä naisopettajaa, kun näki hänellä hatun päässä. Opettaja sanoi hänelle, että "olen päässyt kristillisyydessäni niin pitkälle, että voin pitää hattuakin."
Joskus näissä fooruminkin sinänsä vakavissa kirjoituksissa olen näkeväni vähän "astian makua" :roll:
-
Seuratuvan puolella karkaa keskustelu usein kovin yleiseksi ja joutavaksikin. Toisaalta 'pihan puolella' voi kevyt rupattelu saada vakavia ja syvällisiä sävyjä. Ehkä näin on hyvä, vaikka kieltämättä joskus hämmentävää. Olen toki itsekin hämmentänyt.
-
Joskus näissä fooruminkin sinänsä vakavissa kirjoituksissa olen näkeväni vähän "astian makua"
Eikä aina niin vähääkään... :smt022
-
en tiedä... tykkään katsella muualtakin, mutta seuratupa on sydämessäni kotona... parin viikon ikäisenä olin seuratuvalla... :wink: ps. Salomonkadulla...
-
Joskus näissä fooruminkin sinänsä vakavissa kirjoituksissa olen näkeväni vähän "astian makua"
Eikä aina niin vähääkään... :smt022
En taida olla ainut, joka ei ymmärtänyt tuota "astian maku" -käsitettä. Sivistäkää?
-
Eiköhän "astian maulla" tarkooteta, notta sanahan esim. tarttuu kaikellaasta paikallista hyvää ja huanoa maustetta, joka ei viarahien korvis tunnu aina hyvältä.
Täspä hyvä linkki astialle ja muuhunki: http://kirkonkello.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010044
-
Joskus näissä fooruminkin sinänsä vakavissa kirjoituksissa olen näkeväni vähän "astian makua"
Eikä aina niin vähääkään... :smt022
En taida olla ainut, joka ei ymmärtänyt tuota "astian maku" -käsitettä. Sivistäkää?
Suomen kielen perussanakirjan mukaan astian maku on 'sanojan asialle antama virheellinen sävy tai sisältö'. Toisin sanoen tästä voinee tulkita asian inhimillisyyden: joko harkiten tai harkitsematta annamme asioille erilaisia merkityksiä omista lähtökohdistamme käsin.
-
Suomalainen fraasisanakirja, Otava 1985; toim. Sakari Virkkunen:
Astian maku, sanojan asialle antama sävytys. Termiä on alunperin käytetty körttiläisten keskuudessa. " 'Astia' tarkoittaa yksityistä saarnamiestä, joka värittää puhdasta Jumalan sanaa, antaa Raamatusta poikkeavia tulkintoja." - MATTI KUUSI HS 7.10.69.
-
Suomalainen fraasisanakirja, Otava 1985; toim. Sakari Virkkunen:
Astian maku, sanojan asialle antama sävytys. Termiä on alunperin käytetty körttiläisten keskuudessa. " 'Astia' tarkoittaa yksityistä saarnamiestä, joka värittää puhdasta Jumalan sanaa, antaa Raamatusta poikkeavia tulkintoja." - MATTI KUUSI HS 7.10.69.
Ohoh, että körttitermi. Ja aika vahva.
-
Luulisinpa, että aina kun täällä vajavaisessa maailmassa joku jotain asiaa pohtii, on astian maku läsnä. Ei taideta päästä siitä, että jossain astiassa on kunkin ajatuksiaan säilytettävä. Ja kellä se täydellinen astia sitten olisi, josta ei mitään sivumakuja irtoaisi?
-
Meillä on aarre saviastiassa.
-
Muistui mieleen kaksi tositapausta körteistä:
1. Raudaskylän kr. Opistoon Kalajokilaaksoon oli tullut opiskelemaan tyttö, jolle körttitouhut olivat ennestään tuntemattomia. Eräänä viikonloppuna kaveri houkutteli tämän tytöt seuroihin Nivalan puolelle Välikylälle eli Padinkiin (Pajinkiin). Pajinkilaiset ovat kovia veisaamaan. Seuroissa oli ollut myös täysi vauhti veisuussa ja opistolla tyttö ihmetteli seuraavina päivinä kahta asiaa:
- Miehetkin veisasivat, ääneen!
- Eivätkä olleet ottaneet tippaakaan viinaa!
2. Aholansaareen oli kokoontunut reilut parikymmentä vuotta sitten paikallisosastojen aktiiveja omille päivilleen. Paikalle oli tultu perjantaina ja ohjelmassa oli istuttu jo lauantai-iltaan saakka. Ennen päivällistä veisattiin takkahuoneessa Siionin Virsiä ja homma tuntui lähes kaikista houkuttelevalta. Mukana oli myös Ville Leskinen, veisaaja ja Siionin Virsien tuntija Kiuruveden Lapinsalosta.
Koska monia tuntui veisaaminen vielä lauantain iltasaunan jälkeenkin kiinnostavan, houkuttelin porukkaa, että mennään vieläkin veisaamaan. Ville piti kuitenkin jalat maassa ja asiat järjestyksessä ja tokaisi:
- Ei minnekään, ennekuin LOTTO on katottu!
-
Yllättävän paljon julkisuutta ollaan viime aikoina saatu. Herättäjäjuhlat näyttävät aina sitä vähän aktivoivan, mutta kai nyt Espoon myötä lisäys on ollut erityisen suuri.
Tänään ainakin Iltalehti ja Keskisuomalainen (ja varmaan sitten moni muukin?) kirjoittivat Aholansaaressa pidetyn teologikokouksen yhdestä alustuksesta, jonka teemana oli seksuaali-identiteetti kirkon kiusana. Kirjoittivat toki hieman raflaavasti taas.
Keskisuomalaisen laajahko juttu ei ole verkossa, joten on tyydyttävä Iltalehteen: Lehti: Körttipappi tukee homoparien siunausta (http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808078062870_uu.shtml).
-
Yllättävän paljon julkisuutta ollaan viime aikoina saatu. Herättäjäjuhlat näyttävät aina sitä vähän aktivoivan, mutta kai nyt Espoon myötä lisäys on ollut erityisen suuri.
Tänään ainakin Iltalehti ja Keskisuomalainen (ja varmaan sitten moni muukin?) kirjoittivat Aholansaaressa pidetyn teologikokouksen yhdestä alustuksesta, jonka teemana oli seksuaali-identiteetti kirkon kiusana. Kirjoittivat toki hieman raflaavasti taas.
Keskisuomalaisen laajahko juttu ei ole verkossa, joten on tyydyttävä Iltalehteen: Lehti: Körttipappi tukee homoparien siunausta (http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808078062870_uu.shtml).
Rovasti Tuovinen meni ja vihki homoparit. Eikä siinä mitään.
-
Miten luulette; Yrittiko Loot vihkiä homopareja Sodomassa?
Hän tarjosi jopa omia tyttäriään homoille vaimoiksi, mutta eivät kelvanneet. (Lue itse Mooseksen kirjasta Luku; tulee myöhemmin)
Loot oli päässyt kaupungin Porttiin, joka mahdollisesti oli jonkinlainen tuomioistuin ja tullilaitos ja virallinen kaupan vahvistaja ja avioliiton virallistaja. (tarkemmin voisi kysyä asiantuntijoilta)
Kuitenkin , kun "vieraat "tulivat käymään Sodomassa, niin nämä sodomalaiset tekivät jopa väkivaltaa, että saisivat tehdä halujensa mukaan heille.
Joko saan sakot homojen haukkumisesta, vai voisiko vielä kertoa vähän lisää?
munkki-1
-
Joko saan sakot homojen haukkumisesta, vai voisiko vielä kertoa vähän lisää?
Saat sakot. Et voi kertoa lisää, varsinkaan tämän aiheen alla. Yleisen keskustelun puolella näille aiheille luoduissa ketjuissa voit yrittää, mutta eipä sielläkään tuomioita pitkään kuunnella.
-
Yleisen keskustelun puolelta poimittua:
Ylen blogissa:
http://www.yle.fi/urheilu/tapahtumat/pekingin_olympialaiset_2008/pekingin_ankkalammikko/
Olympiakylän massiivinen ruokateltta vetää sisuksiinsa vähintäänkin yhtä paljon ruokailijoita kuin hengen ravintoa tarjoavien herättäjäjuhlien pääteltta.
itse asiassa herättäjäjuhlillahan ei ole telttaa lainkaan mutta toimittaja kai tarkoittaa herätysjuhlia yleisemmin.
-
Ylen blogissa herättäjäjuhlat ja teltan väärin yhdistänyt Inka Henelius ( huom: harvinainen sukunimi, n-kirjain ennen l-kirjainta ) on reipas ja otteikas eteläkarjalaislähtöinen nainen. Mutta koska meidän on täällä körttifoorumilla monen muun asian ohessa seurattava kuinka ja miten körteistä eli heränneistä kirjoitetaan, niin voimme toki laittaa pienen viestin osoitteella: inka.henelius@yle.fi Mutta, hei: kirjoittakaamme nätin terävästi, ja ystävällisesti mutta niin että korjaamme väärin esitetyn asian.
Muistakaamme ( tässäkin) virren siru ( joka unohtuu minulta turhan usein ) : "Pois ota mestarointi, ja tuomitseva sointi..." :wink:
-
Ylen blogissa herättäjäjuhlat ja teltan väärin yhdistänyt Inka Henelius ( huom: harvinainen sukunimi, n-kirjain ennen l-kirjainta ) on reipas ja otteikas eteläkarjalaislähtöinen nainen. Mutta koska meidän on täällä körttifoorumilla monen muun asian ohessa seurattava kuinka ja miten körteistä eli heränneistä kirjoitetaan, niin voimme toki laittaa pienen viestin osoitteella: inka.henelius@yle.fi Mutta, hei: kirjoittakaamme nätin terävästi, ja ystävällisesti mutta niin että korjaamme väärin esitetyn asian.
Muistakaamme ( tässäkin) virren siru ( joka unohtuu minulta turhan usein ) : "Pois ota mestarointi, ja tuomitseva sointi..." :wink:
Minä pikkuisen miettisin vielä. Herättäjäjuhlia ei tässä ole tarkoitettu sinä itsenään vaan sanasta on muodostunut valtavien juhlien synonyymi, joka ei korjausta kaipaa. Muitakin samankaltaisi "konkretisointeja" näkyy jatkuvasti. Tämä toimittaja ei tule sitä mihinkään korjaamaan eikä ole suurta syytäkään.
-
Seppos, hyvä: vain yksi hengellinen liike järjestää herättäjäjuhlat. Ne toistuvat vuosittain heinäkuun alussa. Reipas ja otteikas Inka-toimittaja teki muutoin kelvollisessa tekstissään tuon tietyn - tässä ketjussa moneen otteeseen mainitun - virheen, ja sillä siisti - vaikka blogiaan lukisi miten.
Toki sitä on sitten herätysjuhlia, konferesseja, suviseuroja ja evankeliumijuhlia. Mutta se on toinen juttu. Ja toisten juttu. :wink:
-
Seppos, hyvä: vain yksi hengellinen liike järjestää herättäjäjuhlat. Ne toistuvat vuosittain heinäkuun alussa. Reipas ja otteikas Inka-toimittaja teki muutoin kelvollisessa tekstissään tuon tietyn - tässä ketjussa moneen otteeseen mainitun - virheen, ja sillä siisti - vaikka blogiaan lukisi miten.
Toki sitä on sitten herätysjuhlia, konferesseja, suviseuroja ja evankeliumijuhlia. Mutta se on toinen juttu. Ja toisten juttu. :wink:
Ei tuossa ole mitään epäselvää, mutta suurimmalle osalle suomalaisia mahdottoman suuret juhlat ovat Herättäjäjuhlat ja hyvä näin. Teltta on tässä sivuasiassa. Tarkoitus on vain kuvata suuruutta sen käsitteellä "herättäjäjuhlat". Herättäjäjuhlat rikastuttaa vain ilmaisua, vaikka kirjoittajalle selvä virhe tapahtui. Yleensä toimittajat eivät pidä neuvoista kuten tietänet ja korjausta ei ikinä ilmesty missään. Pysyköön Herättäjäjuhlat oikein suuren synonyyminä.
-
Monella toimittajalla on korostettu rakkaus sanoihin, ja niinkin on - kuten Seppos otaksuu - että sen minkä sanoin, sen sanoin, toteaa toimittaja. Piste. Minulla on syksyn aikana mahdollisuus tavata toimittaja Henelius sporttisissa tiedotustilaisuuksissa ja ystävällisesti, mutta selkeästi kerron hänelle, että isoja telttoja voi toki nähdä uskonnollisilla kesäjuhlilla. Nurmijärvellä piipahdin 1980-luvulla suviseuroissa - siellä oli iso teltta Lars L:n "jälkeläisillä". Helluntaisilla on ymmärtääkseni - olen ollut vain helluntalaisissa häissä, joten kesäpäätelttaa en ole livenä nähnyt - kesäkokoontumisessaan ja muissa heidän isoissa tapahtumissa suurteltta. Jopa SLS:n kesäjuhlilla on käytössä vähintäänkin kohtuukokoinen teltta; olin keikkailemassa Vantaan lähetysjuhlilla (muistaakseni) 2000-luvun alussa, ja teltassa istuin lähettejä siunattaessa.
Tämän ketjun asiasta siis ( vielä ): tulen jatkossa(kin) olemaan tarkka asioissa ja käsitteissä, jotka liittyvät heränneiden eli körttien mietteisiin ja tekemisiin. Satman sanoi tähän asiaan: herättäjäjuhlilla ollaan avaran taivaan alla. Itse toistan usein sen minkä Olavi Kares sanoi minulle häntä 1980-luvun alussa jututtaessani: herättäjäjuhlilla ollaan sateen sattuessa sateessa. Päätelttaa herättäjäjuhlilla ei ole. Eikä - ehkä - se sinne koskaan tule. 8) :wink: :wink:
-
Toimittajan ammattitaidon ydin on täsmällinen kielenkäyttö. Ei sovi kirjoittaa, että "körtit kokoontuvat suviseuroihinsa". Sivistyssanat ja kielikuvat on syytä tarkistaa, ettei tule kirjoitetuksi toisin kuin tarkoittaa. Työnantaja tai asiakas ostavat toimittajalta muun ohella hyvää, täsmällistä ja ilmaisuvoimaista kieltä.
Koska kukaan ei ole kaikkitietävä, toimittajalla pitää olla lähettyvillä, mieluiten käden ulottuvilla, keskeiset sanakirjat ja hakuteokset. Näitä ovat nykyisin (suomenkielisellä toimittajalla) mm. Kielitoimiston sanakirja tai Suomen kielen perussanakirja, mielellään vielä Nykysuomen sanakirjakin. Lisäksi toimituksessa pitää olla sivistyssanakirja ja tietosanakirja, mieluiten useampikin sarja, sekä tarvittavia erikoissanastoja. Niitä pitää myös käyttää. Jos niistä ei ole apua, tieto hankitaan muualta. Nettikin auttaa, kun osaa olla kriittinen. Puhelintakin joutuu joskus käyttämään.
Jos tilaan pyttipannun ja saan viipaleperunoita ja nakkeja, valitan. Valitan myös, jos tilaamani lehti alkaa ylen määrin käyttää käsitteitä lepsusti. En valita, jos minulle valitetaan juttujeni vinksahtaneista käsitteistä. Selvitän asian (mm. noista kirjoista) ja koetan parantaa tapojani. Tieto ei kartu, ellei virheistä saa tietoa.
Mt
-
Kiintoisaa goottinuorison pukeutuminen... voi olla, körttipukukin on sukua sille...
Poikasena kerran pääsin setäni mukana lähtemään Nivalasta synnyinseudulleni Ylistaron Kitinojalle. Seuraavana päivänä setäni pyöränrungolla matkasin Lapuan Länsikylään, jossa räätälintöitä teki Karisto niminen räätäli. Hän otti minusta tarkat mitat ja teki äitini kotikutoisesta kankaasta minulle körttipuvun.
Kun sitten pääsin Lapuan kirkolle, missä tädilläni oli pieni putiikki Saurun kadulla. Hän lajoitti minulle mustan T-paidan.Samallaisen, kun Toivo Sukari pitää telivisiossa nykyisin esiintyessään. Se oli siis jo POP silloinkin. Kyllä siinä seisoi pontevana Nivalan poika uudessa vaatetuksessaan, kun Arvee vaimonsa Martan kanssa ajoi pihaan kantti X kantti fordillaan ja poimi minut kyytiin ja ajelimme Suakkoohin (Suokko oli talo) jossa Paappa ja Mumma asuivat. Mörtti tuntee seudun.
Mukavia muistoja . Ei niinkään aiheita keskusteluun :lol:
-
Lapualaasesta vitsikiriasta: Ei mun tuu ketään niin surku, ku piäntä hattupäistä körttipoikaa jolla on västi päällä!
Nämä mukavat muistot on kultaasia jokka kannattaa tallentaa jäläkipoloville aarteeksi.
-
Jos tilaan pyttipannun ja saan viipaleperunoita ja nakkeja, valitan. Valitan myös, jos tilaamani lehti alkaa ylen määrin käyttää käsitteitä lepsusti. En valita, jos minulle valitetaan juttujeni vinksahtaneista käsitteistä. Selvitän asian (mm. noista kirjoista) ja koetan parantaa tapojani. Tieto ei kartu, ellei virheistä saa tietoa.
Mt
Kieliopillisesti oikean suomenkielen osaaminen pitäisi olla kansallinen tavoite.
Jokainen voi korjata omaa esitystaitoaan. Oma esitystaitoni vielä 15 vuotta sitten oli niin kelvotonta, että en uskaltanut käyttää puheenvuoroa tilanteissa, joissa oli paljon ihmisiä, Sanomani oli täynnä virheitä ja ääntänikn oli vaikea kuunnella.
Parannusta sai aikaan lukeminen "mankalle" selvää tekstiä noin sivun verran kerrallaan. Muutamassa viikossa näin parannusta äänessä ja sanojen muodostuksessa. Entiset niellyt sanojen loppuosaat alkoivat tulemaan oikeiksi.
Kieliopin osaaminen tulee hyväksi, kun joutuu kääntämään sanatarkasti vierasta kieltä.
Suomenkielen runsaiden sanojen käytto voi helposti sekoittaa asiassa korrelaatin,( Korrelaati= asia , johon viitataan.)
Ei sentään useinkaan näin näkyvästi:" Koiraa talutti nainen, joka oli pitkäkarvainen," Selvästi näkyy, että viittaus on väärään sanaan.
-
Kävinpä kurkkaamassa saatiinko tuohon Ylen tekstiin (http://www.yle.fi/urheilu/tapahtumat/pekingin_olympialaiset_2008/pekingin_ankkalammikko/kielletty_kaupunki_115790.html) ikinä korjausta. Ei, herättäjäjuhlilla on edelleen pääteltta.
Samalla tekee mieli tännekin linkittää Yleisen keskustelun puolelta Joensuun paikallislehden juttu "Körttiukon perillinen ei ilossa säästele", os. http://www.karjalanheili.fi/?Lehti[luejuttu]=5553.
-
Painettua tai "blogattua" tekstiä on vaikea pyyhkiä, mutta Liisa ( ja muut), kerron: Ylessä nyt aika moni tietää - Inka H. mukaan lukien - että körttiläiset eivät juhlillaan telttaile! Olen kohdannut yleläisiä sekä kasvotusten että tekstikirjeenvaihdossa! :wink:
-
Luin tuossa juuri kirjaa - Ne olivat Elämäni parhaatpäivät- julkaistu 40 luvulla. Siinä on sisareni yksi kirjoitus, jossa hän kertoo kuinka usein kotonamme oli vieraita, nuoria ja vanhempia. Ja aina veisattiin paljon.
Samoin hän muistelee, kuinka usein kotonamme pidettiin seurat. Hän ihmetteli, että aina koko seuraväki ruokittiin. Ihmeellistä aikaa.
Ensikuun 4:s päivä sisareni siunataan haudanlepoon Raudaskylän hautausmaalle. !
-
Osanottoni jUHOMA4.
Vaikia on luapua sisaruksista joiren kanssa on eläny lapsuuren, nuaruuren kera monien muistojen. Meitä oli neliä veliestä, joista kaharesta oon joutunu luapumahan aivan liian varahin. Helemikuussa kuallut velieni on monesti miälessä ja useen pettyy surullisesti, kun ei enää voikkaan soittaa hänelle jostakin asiasta, niin ku aina ennen teimmä.
-
Kaikki varmaan, kun on seuroissa käyneet on kuullut sen jutun, kun joku vanhempi olikohan esikoislestadiolais ukkeli meni tapaamaan körttejä.
Hän oli kuullut, että körteillä on mustapuku ja ovat hyvin avarakatseisia.
Hän oli nähnyt jonkun moottoripyöräjengin ja mennyt sinne juttelemaan.
Siinä jutelessa hän ajatteli.
Omapas mukavia nämä körtit tarjoavat olutta ja tupakkaa ja juttelvat hauskoja.
Mun äitilläni kävi aikoinaan vähän samoin.
Meillä oli koira. Ring Rock niminen, Siis niinku Ringaksi kutsuttiin. No tää dogi aina innostui kun mun luona kävi kavereitani ja niillä oli nahkaliivit ja farkkutakki, kun ajeltiin pikkumoottoripyörillä.
Äitee sitten kun meni kaupungille, niin Ring aina innostui kun joku nahkatakkinen tuli vastaan ja mutsi parka oli aina vaikeassa tilanteessa.
Ja tietty murisi mulle kotiin tullessaan, Siis äiti ei koira.
Tässä minun juttuni körteistä ja vähän muustakin. Laittakaapas hauskemmaksi. :P
-
Kaikki varmaan, kun on seuroissa käyneet on kuullut sen jutun, kun joku vanhempi olikohan esikoislestadiolais ukkeli meni tapaamaan körttejä.
Hän oli kuullut, että körteillä on mustapuku ja ovat hyvin avarakatseisia.
Hän oli nähnyt jonkun moottoripyöräjengin ja mennyt sinne juttelemaan.
Siinä jutelessa hän ajatteli.
Omapas mukavia nämä körtit tarjoavat olutta ja tupakkaa ja juttelvat hauskoja.
Taitaa olla Raittilan Hannun kirjasta tämä juttu.
-
Viimeaikoina olen joutunut olemaan paljon yhteyksissä sukupuuni jäsenten kanssa. Muistui mieleeni Isoisäni maanviljelijä Jaakko Salo Lapualta.
Hän oli jäyhä pohjalainen periaatteen mies. Sitä kuvastaa yksi hänen sanontansa: " Körttipuvusta ja kokoomuspuolueesta minä en luovu koskaan " :wink:
-
Viimeaikoina olen joutunut olemaan paljon yhteyksissä sukupuuni jäsenten kanssa. Muistui mieleeni Isoisäni maanviljelijä Jaakko Salo Lapualta.
Hän oli jäyhä pohjalainen periaatteen mies. Sitä kuvastaa yksi hänen sanontansa: " Körttipuvusta ja kokoomuspuolueesta minä en luovu koskaan " :wink:
Hyvä valinta. Etenkin tuo jälkimmäinen. :wink:
-
Lieneekö Juho Kusti Paasikivi lukenut Raamattuaan hyvin paljon.
Kerrotaan, että hänen Raamatussaan on noin 400 muistiinpanoa.
Kysykääpä Paarmalta, jos hän tietää, mitä siellä on kirjoitettuna.
Maalaisliiton Kyösti Kallio saattoi myöskin lukea Raamattua, kun hän oli rautaievaunussaan matkalla Nivalaan ja takaisin sieltä Helrinkiin.
Hän lienee olla ensimmäinen vihreä luonnonsuojelija ja kasvihuoneilmiön ehkäisijä Rautatiekuljetus on luontoystävällistä.
Montako vihreää lentää pikkumatkojakin?
(Anteeksi, että uusi tietokoneeni sotkee tekstejäni, "villihiiri")
-
Näin Lapualla vielä ( jo ) 50 luvulla:
Nuori kihlapari ajelee polkupyörillä lapuan kirkon ohi Simpsiölle päin menevää tietä. Tien varressa seisoo joukko nuoria, jotka huutavat suurella äänellä " KATTOKAA KÖRTTILÄÄSIÄ MENÖÖ " :shock:
-
Tiistaina oli Hesarin mielipideosastolla Osmo Soininvaaran kirjoitus huomattavan suurella otsikolla: "Yksi Vanhaselta puuttuu – ja sen mukana kaikki" Itseäni tämä kovasti hymyilytti, ja mietinkin, että tietääköhän Osmo keltä tuon fraasin on poiminut :)
-
An-na! Uskon, että Osmo ( Soininvaara) tietää. Muutaman kerran olen häntä samassa tilassa kuunnellut, ja vaikutelmakseni on tullut että tämä pyöräilevä Osmo-herra on tietoviisas mies, kirjoja kosolti lukenut.
Osmon Taavi-serkku ei vain lue kirjoja, vaan myös kirjoittaa niitä. Taavi Soininvaara on usean kelvollisen laajahkon dekkarin takana. :wink:
-
Ajelin eilispäivänä Helsingistä ulos, kun perääni ilmestyi auto , jonka valot alkoivat salamoida. Kun kävelin poliisiautoon ja annoin ajokorttini konstaapelille , ihailin ensiksi hänen kansalaistietouttaan, kun hänluki hyvin monotoorisesti , -herännäisjohtajajuhomalkamäki- annoin vähän nuhteita äänensävystä. Taisi ylinopeussakkoni kohota muutamalla %:lla. he he :lol:
-
Hei! Tulipa noista sakoista mieleen yksi muisto!
Aholansaaren riparilaiset konfirmoitiin aikanaan Nilsiän kirkossa ja sen päälle mentiin Saareen syömään ja seuroihin.
Rippikoululaisissa oli ainakin ennen paljon pappien lapsia. Niinpä konfirmaatiossa oli ehtoollisenjakoavustajia riittävästi. Mutta kerran yhtä porukkaa konfirmoitaessa alkoi jännittää, kun avustavia pappeja ei alkanut tulemaan paikalle. Toimitus oli jo menossa, kun pappeja alkoi sakastiin tippua yksi kerrallaan - jokaisella mukanaan ylinopeussakko! Pappien lisäksi myös Ylä-Savon poliisi oli ollut työssä.
T: Mauno
-
Hesari 29.10.2008 Sivu A5. Paavo Tukkimäki luonnehtii Teppo Nuorvaa yhdeksi Suomen oivaltavimmista lauluntekijöistä. Tukkimäki siteeraa jotain hänen sanoitustaan. Jos jollain on Hesari nyt käsillä, niin voisi jopa kirjoittaa ko. kohdan auki. Kolumnin aiheena ja otsikkona joka tapauksessa: Itke, mies, itke!
-
Hesari 29.10.2008 Sivu A5. Paavo Tukkimäki luonnehtii Teppo Nuorvaa yhdeksi Suomen oivaltavimmista lauluntekijöistä. Tukkimäki siteeraa jotain hänen sanoitustaan. Jos jollain on Hesari nyt käsillä, niin voisi jopa kirjoittaa ko. kohdan auki. Kolumnin aiheena ja otsikkona joka tapauksessa: Itke, mies, itke!
Kun sitä ei ole verkkoversiossa tai en ainakaan löytänyt sitä niin skannasian sen tuohon alapuolelle
VÄLIHUOMIO
Paavo Tukkimäki paavo.tukkimaki@hs.fi
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kotimaantoimittaja.
Itke mies, itke
Olette varmaan tehneet saman huomion: julkisuudes¬sa on aiempaa enemmän itkeviä tai liikuttuneita miehiä ¬ja ihan selvin päin. Eivätkä he ole mitään elokuvien mie¬likuvitushahmoja; jotka nieleskelevät keinokyyneleitä taistellessaan mielensä tekoliikkeiden kanssa, vaan oikeita ihmisiä, todellista verta ja lihaa.
Heitä liikuttavat tapauksetkin ovat tosia, omakohtaisesti koettuja ja syvältä riipaisevia, isoja ja pieniä. Näitä miehiä katsellessa tuntee usein mitä suurinta sympatiaa, ja liiku¬tuksen myötä heihin on jopa helpompi samastua, kun he kertovat elämänsä suurista, vaikeista tai veikeistä hetkistä.
Toisaalta ei voi olla tuntematta myös tiettyä myötähä¬peää: Miltä miehestä on jälkikäteen mahtanut tuntua, kun hän katselee kaikelle kansalle esitettyä liikutustaan.
Itkevien tai liikutustaan nieleskelevien miesten jou¬kon kasvulle on ainakin kaksi selitystä: joko miehet ovat tulleet pehmeämmiksi tai julkisuuden kriteerit ovat muuttuneet niin, ettei kyyneltensä kanssa takeltelevaa urosta enää leikata pois kuvista tai taluteta alas näyttä¬möltä yhtä herkästi kuin ennen.
Tai sitten molemmat syyt yhdessä ja muita vielä päälle.
"Ajan kuluneen näen kun yhä helpommin liikutun", riimittelee vanhenevien miestenkin pehmenemisestä Teppo Nuorva, yksi oivaltavimmista lauluntekijöistä.
Ja osuu nappiin: ikä tuo kokemuksen lisäksi myös herkkyyttä, ja meitä iän herkistämiä alkaa olla yhä enem¬män. Miehiä, jotka tuntevat kuten laulussa: "Itken niin oudoista syistä."
Koskahan kauppamiehet keksivät meidät?
Googlen mukaan toimttaja Paavo Tukkimäki on teologi koulutukseltaan.
-
Miehiä, jotka tuntevat kuten laulussa: "Itken niin oudoista syistä."
Mutta eikö tuo biisi ole Mäki-Lohiluoman tekemä?
-
juden ja minun mielestä...
-
Miehiä, jotka tuntevat kuten laulussa: "Itken niin oudoista syistä."
Mutta eikö tuo biisi ole Mäki-Lohiluoman tekemä?
Yritin tarkistaa asiaa, mutta Google ei löydä laulua, joten en voi mitään.
-
Nonni! Viisaus löytyy Kosolan vintiltä jossa olen Lingon vaivoina. Joken biisi on tuo "Itken oudoista syistä."
Tepon biisi taas on tuo jossa "helpomin liikuttuu", mutta sen biisin nimen saan selville vasta kun ajelen kotiin levyhyllyn ääreen.
-
Löytyihän se levy. Tepon "Lyhyt yö" -albumilta laulu "Onko väliä sen".
-
Kunnon körttiukot ovat ainakin täällkä Savossa hvyiä 'koiranleukoja'
Se, minkä nyt kerron, oien kuullut kertojan veljeltä aikaisemmin. Kertomukset olivatyhtäpitävät.
Kertoja oli lainannut lankomieheltään traktorin ja perävaunun tarkoituksenaan ajaa sianlantaa tiluksilleen.
Matkalla poliisit olivat pysäyttäneet lantakuskin ja tivanneet ajokorttia. Kertoja oli kortin unohtuneen kotiin toisten housujen taskuu .Autoon istuminen oli sitten seurauksena. Kertoja oli sanonut, kun minulla on nämä vaatteet.
Kertojalla oli ollut päällä kumivaakkeet, ettei lannanhaju tarttuisi vaatteisiin. Autoon, oli ollut tyly komento. Kertoja oli mennyt saabin takaistuimelle ja ottanut mukaansa varmuuden vuoksi kumirukkaset, jotka hän oli asettanut viereensä auton penkille. Poliisit olivat sitten veivanneet ikkunoita auki. Taisi tulla autoon teotoranttia.
Kun poliisit olivat kysyneet ammattia oli kertoja vastannut ROVASTI.
Käsky oli käyn yt mennä polisiilaitokselle. Siellä oli sanottu-'Sieltäkö se haiseva rovasti tulee'.
Poliisin lapussa oli ollut merkintä 'sanoo olevansa rovasti.'
Vieläkin tulee muistuu rovastin ilme, kun hän kertoi tarinaansa. Vakavalla naamalla, mutta pilke jossain vaiheessa käväisi silmässä.
Tämäntyylisiä körttiläisiä pitäisi olla enemmän.
Yksi erityispiirre kannattaa mainita. Muistotilaisuuteensa hän oli pyytänyt vain yhden musiikkikappaleen. Narvan marssin. Sen soitti pianolla rovastin veljen poika
Joku foorumilainen taitaa tuntea tämän rovastin.
-
Isäni. Hän harrasti maanviljelystä.
Ierikka-serkkunihan sen Narvan marssin soitti.
-
Muistelmiani selatessani tuli eteen Kiuruveden herättäjäjuhlat 1935:
Lapsuudenpitäjästäni lähti pini porukka . Puuhamiehenä toimi eräs körtti-isäntä, joka oli saanut puhuttua Nivalan Osuuskaupan kuorma-auton porukan kuljetukseen. Liiteristä hän valitsi vanhat seurapenkit,jotka sopivat auton avolavalle ja niin ajeltiin Kiuruvedelle.
Auton kuljettajalle kävi aika juhlilla vähän pitkäksi ja hän erehtyi juopottelemaan. Lähtöpäivänä hän kuitenkin saapui sovittuun paikkaan. Kuitenkin heti alkumatkasta lavalla olijat alkoivat huolestua auton mutkistelusta. Ennen Iisalmea oli jävenrantaan pysäköitynä aotojono, jonka jatkoksi onneksi tämäkin kuski pysäytti.
Silloin matkan puuhamies hyppäsi alas lavalta ja vetäisi kuskin ulos ja talutti niskasta kiinni pitäen viereisen järven veden rajaan ja paineli päätä veden alle ja kysyi välillä , alatko selvitä ? Sen jälkeen he kävelivät viereiseen kioskiin ja joivat surenmukin mustaa kahvia.
Kuski kertoi, ettei ollut juuri humalassa, mutta viime yön tapahtumat väsytti kovasi. Nyt olen virkeä ja voimme varmasti jatkaa Nivalaan.
Juhlamatka päättyi onnellisesti.
Jälkeenpäin olen kuullut, että tästä kuskista tuli vaki herättäjäjuhlilla kävijä.
Muistelmissani olen saavuttanut realiajan. Tänään kirjoittelen Aholansaaren nykytapahtumista , mutta vain parhaita paloja. Lastenlapsistamme on useat käyneet siellä rippikoulunsa 60 luvulla. Se on perheellemme tärkeä paikka.
-
Onpa ollut hupaisa herättäjäjuhlamatka. Mitenkä juhlijat ovat kulkeneet Kiuruvedeltä Nivalaan Iisalmen kautta. Kiuruvedeltä Nivalaan lähdetään länttä kohti, kulöjetaan pyhäjärven kautta.
-
Kirjoitusvirheelle ei voi mitään, mutta sama valtatie kumminkin. he he hee :D
-
Ajelimme hevosella kuoppatietä Välikylälle päin. Olimme hakemassa ruumisarkkua Lauri Rivaston isälle , räätäli Juho Rivastolle. Arkun luovutti meille Nivalan sosiaalivirasto.
Silloin oli rakenteilla nykyinen "kuoppasilta". Me ylitimme kalajokea vanhaa vedenpäällä kelluvaa ponttoonisiltaa.
Joen puolivälillä nousi samalle sillalle rakennustyömaan sukeltaja, niin hevosemme pysätyi. Sukeltaja tepasteli kärryjemme viereen, katsoi arkkua ja tuumasi, " mihin ---------n te olette tuollaista arkkua viemässä, siinähän on selviä rakojakin jne " hän lateli .
Silloin huomasin, kuinka Laurin silmistä vuoti suuret kyyneleet, kun hän sanoi - jatketaan jussi matkaa !
Röyhkeä sillanrakentaja jäi katsomaan peräämme :twisted:
Tätä juttua en tarkoita keskustelun aiheeksi !
-
Tuli kuitenkin mieleeni satu kolmesta pukista sillalla. Siinäkin kömpi paha peikko sillan alta.
-
Silloin oli rakenteilla nykyinen "kuoppasilta".
Otin Kuoppasillalla opistoaikana erästä tyttöä kädestä kiinni. Sen näki joku toinen oppilas ja kanteli opettajille. Jouduin opettajakunnan puhutteluun yhdessä tytön kanssa. Myöhemmin opiston johtaja Lauri Tuomi pyysi minua saunaan pesemään selkäänsä ja sanoi hyvin ymmärtävänsä minua - olisi tehnyt samoin, kun kysymyksessä oli niin söpö tyttö.
-
Tuo Lars Mikaelin muisto oli tosi mukava ja lämmitti vielä vanhanherrankin muistoja. Samallainen meno oli myös 40 luvulla Kytömäen aikana.
Mutta vakavampi muisto:
Kotonamme oli Nivalan kunnasta sijoitettuna 30 luvulla eräs vanhus, Loviisa mummo. Hän hoiteli nuorempia sisaruksiani ja välillä aina kutoi kudinta. Suurena tapahtumana hän kertoi usein, kuin jonkun vainajan hautajais-saatto jono oli hirveän pitkä. Useitakymmeniä hevosia oli peräkkäin. Se oli hänestä aina mieluista kerrottavaa.
Loviisa mummon haudalla oli kirkkoherra Einari Hohdin lisäksi vain kaksi henkeä ! !
-
Kun olen muistelmiani elämäni varrelta kirjoitellut n. 20 vuoden ajan. Joskus niitä tarkasteltaessa olen huomannut, että hyvin monessa on tullut eteen vanhuksia. Johtuu kait siitä, kun heissä on monia hyviä ystäviä. Muutamia muistoja en pystyisi lukemaan ääneen, niihin sisältyy vähän katkeruuttakin. Esimerkiksi Loviisa mummoa muistellessa silmäni alkavat aina hämärtyä. Hänen kohtalonsa oli niin kova.
Nyt kun olen reaaliajassa, kirjoittelen muistelmiini teistä foorumilaisista. Siihen ei välttämättä ole varsinaista motiivia, mutta on aina välillä hauska kirjoitella , niin aivot saavat työtä seuratessa mitä siellä Körttifoorumilla saadaan aikaan. :cry:
On se hyvä,kun kaikilla on hiiri, jolla pääsee nopeasti tämänkin yli :D
-
Syntymäkotikuntani Tervo oli ja on asukasmäärältään pieni kunta. Niinpä siellä ei ollut kuin yksi pappi - kirkkoherra.
No nämä papit sattuivat olemaan järjestään körttiläisiä.
Ainakin Hannes Kolehmainen (h-y:n matkapuhujanakin ollut), Väinö Mentu ja Paavo Korhonen.
Mennusta on jäänyt paljon mieleen, koska hän oli hyvin persoonallinen mies - erityisesti käytökseltään.
Hänen räjähtävän rehevä naurunsa on hyvässä muistissa.
Hän oli kotoisin Säkkijärveltä ja lempikappaleensa oli kuulemma tietenkin "Säkkijärven polkka".
Poltteli Klubia ja Saimaata ja istui ilmeisesti mielellään kirkonkylän ainoassa baarissa ukkojen kanssa turisemassa.
Yhtenä sunnuntaiaamuna, kun häntä ei alkanut kuulua kirkkoon niin vaimonsa Eeva varmaan tiesi, mistä etsiä. Hän lähti baariin ja sieltähän Mentu löytyi pelaamasta pajatsoa. Ei auttanut kuin lähteä toimittamaan virkatehtäviä.
*
No, alan ilmeisesti tulemaan vanhaksi, kun tämmöisiä muistelen! :wink:
-
Vuosia sityten vierailimme Lapualla. Käväisimme kylässä erään rovasti luona. Siellä keskustelimme nuorisosta. Vanha rovasti aivan kiivastui, kun kuvasi poikien pitkää tukkaa. Hän ahisi ja puhisi ja näytti siltä, että hn noususi lentoon, jos omaisisi siivet. Onneksemme juniori ei ollut mukana.
Millainen messu siitä olisi syntynytkään, jos rovasti olisi nähnyt tukan
Toinen tapaus samasta tukasta. Juniori valmistautui lähtemään inttiin. Aikoi käydä parturissa. Eräs ystävämme, vanhempi mies tuumaili: 'kait sinä otat nuo hiuksesi talteen'
Tässä kaksi erilaista näkemystä hiuksista.
-
näytti siltä, että hn noususi lentoon, jos omaisisi siivet.
No hyvä ettei hm. :wink:
-
hm suonee anteeksi pienet kirjoitusvirheet ja kirjaimen poisjäännin
hn paikalla pitää olle hän.
Minulla on viimeinensilmäpar menossa (lasien kanssa)i
-
hm suonee anteeksi pienet kirjoitusvirheet ja kirjaimen poisjäännin
hn paikalla pitää olle hän.
Minulla on viimeinensilmäpar menossa (lasien kanssa)i
:lol: Eipä haittoo yhtään.
Mukavia nuo pienet
virheet.
-
Ylistaton "Komiaakirkkoa" saneerattiin melkokauavan sitten.
Saarnassaan pappi kiitteli hyvää saneeraustulostaja sanoi lopuksi. Tämä työ on tullut hyvin kalliiksi, mutta hän joka on sen tehnyt mahdolliseksi haluaa pysyä anonyyminä.
Silloin kirkon etupenkistä nousi seisomaan eräs körttiäijä ja sanoi:
Niin me olemme sen kirkkoherran kanssa tuumanneet :!: :D
-
Hei!
Eilen oli Tuulalla ja Yrjöllä seurat. Tupa täynnä, lähes viisikymmentä vaivattua. Minäkin menin sinne mukanani nippu Herättäjä-Yhdistyksen joululehtiä. Laitoin lehdet olohuoneen pianon päälle.
Seurat: Muutama hyvä puhe ja veisuuta. Ennen ja jälkeen kahvitarjoilu.
Tänään Tuula soitti ja kertoi merkillisistä katoamisista:
a) Yksi miesten lakki oli seurojen jälkeen hukassa. Seurataloon oli jäänyt kuitenkin yksi lakki. Tuula soitteli kaikki miehet läpi ja kyseli: "Vaihtuiko lakki?"
b) Liisa oli tuonut Tuulalle ja Yrjölle pikku lahjaksi kynttilöitä. Kiireessä Tuula oli laittanut ne pianon päälle. Tänään Tuula ja Yrjö niitä koko päivän olivat etsineet löytymättä. Ei niitä ollut minun joululehtikassissakaan.
- Lakki löytyi Tuulan soittojen perusteella.
- Yrjö soitti nyt illalla ja arveli: "Ehkä joku luuli, että pianon päällä olevia kynttilöitä saa ottaa mukansa, kun minä kaikille olin kertonut, että pianon päällä on Herättäjän Talvikynttilöitä vitosella!"
Tuli mieleen pikkupoika-ajat, jolloin isä usutti minut kylille ja ihmisten oville myymään Herättäjän Talvikynttilöitä. Körttikodeissa se ostettiin heti - ehkä sitä oli jo odotettu! Joissakin kodeissa, joissa asia oli vieraampi, emmittiin ja selitettiin: "Meillä on jo aivan riittävästi kynttilöitä jouluksi!"
muistelee Mauno
-
Näin Joulun alla tulee mieleeni tätini Sanna Kitinoja. Hän sanoi usein rukoilevansa: Sitten kun kuolen toivon , että joku jäisi kaipaamaan, eikä vain sanoisi: hyvä kun pääsi pois.
Viimeiset kaksi elinvuottaan Hän vietti sairaalan vuodeosastolla, eikä viimeisien kuukausien aikana tuntenut enää lähimpiä omaisiakaan. :?:
-
Kalistaja:
Muistakaamme ( tässäkin) virren siru ( joka unohtuu minulta turhan usein ) : "Pois ota mestarointi, ja tuomitseva sointi..." :wink:[/quote]
----------------------------------------------------------------------------
Mummoni kertomana:
Kirkkoherra Aarre Pyy lopetti hyvin onnistuneen kirkkoneuvoston kokouksen. Silloin eräs opettaja aloitti virren:
" On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa ".. siinä kohdassa Aarre Pyy purskahti komeaan nauruunsa ja kaikki yhtyivät siihen.
Kokous päättyi iloisesti. :D
* 21.3.09. 10 sivua täynnä, ketju lukkoon. Jatketaan uudessa. *