^
Kyllä.
Kävelin kirjastoon Ainolan puiston läpi. Halusin katsella purojen jäätilannetta ja alla olevaa komo-luolastoa. Minkkien jälkiä oli paljon, saattoi siinä olla kärpänkin jälkiä, mutta se ei mene veteen. Lopuksi tupsahdin kirjaston ja sen takaisen esittävän taiteen rakennuksen tekosaaren kulmaukseen, siitä jo hyvin osasin määränpäähäni
.
Löysin Tuulikki Soinin Petsamo-trilogian kolme kirjaa. Olen kovasti petsamolainen, kun kerkesin lukea Soinin Petsamo-kirjan Sotasaalis, missä päiväkirjan mukaan kuvattiin suomalaisperheen elämää saksalaisvaruskunnan vieressä Petsamossa. Otin myös ihmisen perimästä kertovan teoksen Neandertalilainen. Kompetessini ei liene häävi moisen lukemiseen, mutta kiinnostava on asia. Tiedän, että Kuusamon nykyinen 16000 asukkaan kansa on laventunut kahdesta lappalaisperheestä ja neljästätoista muualta tulleesta riuku-perheestä. Pyramidi on siis kärjellään ja on hyväksyttävä sellainen asia, että kolmensadan vuoden aikana serkusavioliitot olivat yleisiä. Otin vielä Pentti Haanpään kirjan ja yhden sotakirjan.
Paluumatkalla nousin joen vieressä olevan padon päälle koirapolulle. Siitä oli hyvä katsoa oman kodin ikkunoita ja viereen nousevan Oulujoen Siltavahdin rakenteilla olevaa rustinkia. Kuudes elementtikerros on menossa, perustus raudoitettiin ja valettiin paikanpäällä. Kävelin hidastellen ja siitä syystä tulin ihmisten ohittamaksi. Tapani mukaan yritin painaa mieleen näkemieni ihmisten erityisiä piirteitä: ei se oikein näin talvella onnistu, ovat enimmäkseen pöyhevien vaatteiden sisällä. Kalpeita, kovin kalpeita ikäihmisiä. Olisi kiva tietää, että mitä minusta ajattelivat "tuokin kyssäniska reppunsa ja karvalakkinsa kanssa keskellä tietä". Ei, kyllä me hymyilimme toisillemme ja sain jutella kahden tuttuni kanssa eri kerroilla vielä.
Kirjastossa olin lehtisalissakin aika kauan. Luin Sotilaskotiliiton viimeisen numeron. Tuli kohorttiaikani mieleen väkevänä, sillä valokuvissa oli tuttuja ja tekstissä kerrottiin poikkeusolojen systeemeistä, niitähän minäkin koulutin alueellisella mp-kurssilla.
Luin vielä Kalpa-lehden. Se on Santahaminan nuorten miesten ja naisten toimittama lehti. "Constantem decorat honor", kunnia kestävän palkka. Sanonta on ollut iät ja ajat sama. Huomasin, miten hyvin nykykadetit arvostavat perinteitä. Itse olin omalla kurssillani vallan Perinteiden isä, mutta oli niin, että en pitänyt pestistäni. Paljon viisaammin nykyaikana historiaan jäävät asiat osataan merkata ylös kuin mitä omana nuoren miehen aikana osattiin. Ja hyvä niin. Jotenkin oikein minut paikalleni osattiin valita, sillä arvioin itseni enemmän perinteitä säilyttäväksi kuin uutta luovaksi henkilöksi.
Kotona Kaariina minut ruokki. Hän lähti kauppaan ja minä koneelle. Illemmalla ajelemme lasten hupilaishommiin.