Kirkko Suomessa

[Leena]

Tääl Docens! 
Hän tämä Leena kirkkohistoriaa lukemassa on ja niitä ajoittain kaapata saatan joiden nähdä katson tulevan ennustaneen. He ovat suurssti kiistelleet onko hyväksi herätyskristillisyys tahi laajakansankirkollisuus. He minun nimeni lausuvat ja toteavat minun tuottaneen hämmennyksen mistä suuresti mielen pahoitin.

Minä arvoin ettei ihminen tätä elämää elää saata siten että hän vastuun jättää. Vasn onko mahdoton tämä nähdä. Metanoia tämä joka täydellinen katumus on, ei kääntyen pois ja himoja kitkien vaan toisinpäin kohti Jumalaa jolta kaikkinainen hyvyys saapuva on, mielessäni ei milloinkaan kristityn elämästä jäädä saata, joskin hänen tehtäväns toisen omaa etsiä on.

Näytti kuin olisi kirkko ongelman edes ollut kun työt kunnat veivät.
Siitä pitäin vain etsinyt uutta uutta ja uutta. Kuinka saada kirkkoon ne jotka eivät tahdo.

Mietin murheellisella mielellä mikä nyt siis tämän joka kirkko on, tehtäväksi kuuluu. Hyökkääkö poliittisena sanoen että täytyy rakentaa taloja vai rakentaako niitä?

Vai jättääkö tekemättä kumpikin.

Entä tämä metanoia.
Voiko parannuksensaarnaa kuitenkin niille jotka tulee. Jos he vaikka tahtoo. Kuinka mennä jos eivät tule, jos he juuri tarvitsisi sen lohdutuksen saada?

[Leena]

Tääl Docens!  
Hän tämä Leena kirkkohistoriaa lukemassa on ja niitä ajoittain kaapata saatan joiden nähdä katson tulevan ennustaneen. He ovat suurssti kiistelleet onko hyväksi herätyskristillisyys tahi laajakansankirkollisuus. He minun nimeni lausuvat ja toteavat minun tuottaneen hämmennyksen mistä suuresti mielen pahoitin.

Minä arvoin ettei ihminen tätä elämää elää saata siten että hän vastuun jättää. Vasn onko mahdoton tämä nähdä. Metanoia tämä joka täydellinen katumus on, ei kääntyen pois ja himoja kitkien vaan toisinpäin kohti Jumalaa jolta kaikkinainen hyvyys saapuva on, mielessäni ei milloinkaan kristityn elämästä jäädä saata, joskin hänen tehtäväns toisen omaa etsiä on.

Näytti kuin olisi kirkko ongelman edes ollut kun työt kunnat veivät.
Siitä pitäin vain etsinyt uutta uutta ja uutta. Kuinka saada kirkkoon ne jotka eivät tahdo.

Mietin murheellisella mielellä mikä nyt siis tämän joka kirkko on, tehtäväksi kuuluu. Hyökkääkö poliittisena sanoen että täytyy rakentaa taloja vai rakentaako niitä?

Vai jättääkö tekemättä kumpikin.

Entä tämä metanoia.
Voiko parannuksensaarnaa kuitenkin niille jotka tulee. Jos he vaikka tahtoo. Kuinka mennä jos eivät tule, jos he juuri tarvitsisi sen lohdutuksen saada?

Ymmärrän kyllä ajatuksesi mutta kysymys kirkon perustehtävästä on varmaan ollut ongelmallinen jo kolmesataaluvulla. Tietenkin diakonian vaarana on se, että sillä annetaan väärä viesti kirkon resursseista kun hyvinvointivaltio täytyy nyt siis purkaa. Hallamaan kirja EU:n sosiaalietiikasta on kyllä hyvä. On helppoa vedota että hoitakaa itte sairaanne ja lapsenne ja vanhuksenne, se kuuluu kriteereihin nykyään, kun siellä missä lippu liehuu on luostarit ja caritas-järjestöt ja naiset kotona.

Mietin köyhyyden määritelmää. Joskus todettiin ettei se ole vain aineellista, vaan myös henkistä ja hengellistä kitumista. Jollakin tavoin ja jossain muodossa kirkko on siihen aina sotkeutunut, silloinkin kun ei omissa eväissä ole riittänyt mistä ammentaa.

Kyllä kai huomenna pitäisi johonkin kiskoutua messuun, vaikka jokin on ettei nyt nappaa. Mutta olisi  yhtä tyhjää istuinta vähemmän jossakin.  Jos se lohduttaisi vaikka yhtä pappia yhdessä seurakunnassa, olisi suurteko. 

[Leena]

Oikeastaan arveluni mukaan moni aloittamani aihe ei kuulu körttifoorumille. Ne edustavat yleiskirkollisia kysymyksiä, joilla ei välttämättä, tai ainakaan  automaattisesti ole ulottuvuutta herännäisyyden piirissä.

Tällä on oma paikkansa, roolinsa ja merkityssisältönsä, eikä sen tarvitse kadota, vaikka jonkin aikaa tuntuisikin että tarvitsisi hieman erilaista foorumia. Herännäisyys ei menetä merkitystään, vaikka kuinka huomaisi tarvitsevansa myös toisenlaista keskustelua. Jo kohtaamisympäristönä tällä on arvokas sijansa.

Koetan pitää paremmin erillään herännäishenkiset ja yleiskirkolliset kysymykset ja kiitän  ylläpitoa pitkäpinnaisuudesta. Myös suhteessa   omavaltaisiin kotikummituksiin.

[Riitta-mummi]

Mielestäni körttiläisyys on ev.lut. srk:an yleiskirkollisin liike.  Minä osaltani  tunnen olevani lisäksi ortodoksis-hernnhutilais-mystikko, mutta vain tunteen ja kokemusten tasolla, en opillisesti.
Siksi en osaa keskustella opillisista tai kirkkopoliittisita kysymyksistä. Leena, sinä harrastat korkeampia asioita mihin moni meistä yltää.
 Toisekseen, niillä, kuten arveletkin, on toisenlaiset foorumit.

Olisi hienoa kun kykenesimme panemaan " kirkon paikalleen ".  Luotan, että saamme luottaa uskolliseen Luojaan, ja silloin Kristus meitä kuljettaa. ( osia VK 600 )

[Pena]

Diakoniasta ja sen käytössä olevista resursseista tulee mieleen Laurentius, joka oli 200-luvulla Rooman seurakunnan diakonina.

- Okei, sanoi Laurentius, veijari ja pyhimys, pyysi kolme päivää aikaa ja lupasi toimittaa kirkon aarteen keisarin miehille. Kolmen päivän kuluttua hän saapui oikeussaliin mukanaan Rooman ja lähiseutujen kaikki köyhät, sairaat, mielipuolet, raajarikot, kerjäläiset, puliukot ja muut elämäntapaintiaanit.
-Tässä on kirkon aarre, sanoi Laurentius ja osoitti löyhkäävää, nälkäistä joukkoaan.

Jaakko Heinimäki, Pieni mies jalustalla 1994, uudistettu painos 1996

[Leena]

Enpä tiedä, Riitta-mummi. Minä vain luen tenttiin ja varsin hyvin siksi saatan sekottaa käsitteitä nyt perinpohjaisesti. Lähinnä 1900-luvun jälkipuolisko ja hyvinvoinnin  lyhyt kukoistus ennen tärskäytystä laman keskelle vaikuttaa kirkollisesti oikealta säntäilyn mestarinäytteeltä ja se saa minut harmistumaan.

Ylipäätään vuosisata vierähti väännettäessä kättä herätyskristillisyyden ja ns kansankirkollisuuden välillä ja kun sitten kirkko ajettiin kunnolla nurkkaan saapui sen keskelle lopullisena päänsekottajana kaikkinainen tempauskristillisyys jota sitten alettiin kutsua viidenneksi herätysliikkeeksi.

Muisto,   jonka edessä kuitenkin perusteellisimmin repeen,  on Kristiina Halkola, tuo Lapualaisoopperan tähti joka näytti laulaessaan ja vielä alavireisesti ja painamalla vihaiselta kuin olisi voinut purra poikki rautanaulan, vetämässä jotain euroopan syrjäkylistä ja hylätyistä kristuksista. Silloin meni oikeasti yrjölle. On epäkristillistä vihata, kutta ajattelevatko nuo ikinä mitään?

Kuitenkin ja kaikesta huolimatta tämä on Körttifoorumi, herännäishenkistä, ei yleiskirkollista keskustelua varten. Puhumattakaan yleispoliittisyleiskirkollisesta. Nuo aiheet eivät määritelmällisesti tänne kuulu ja kummiuskirjastakin koettiin taas sisaren kanssa tuttu omituinen ennenkin koettu eli taidamme toteuttaa perheen ynnä suvun kesken, kun Lapsi num. Kaksi vapautuu uimahallityöstään jotta ennättää piirtää kuvat. Riitta-mummia olen ohimennen tenttaillut koska ajattelin joskus kysyä aiheita. En tunne muita iskussa olevia isomummeja.

[PekkaV]

   

Uskoontulo 2 palstalla on asiaa, joka minulle haiskahtaa synergialta (=yhteistyöltä). Jopa tämä syntinen kirkkommekin vaikka sitä syytelläänkin paljon saamattomuudesta. Sillä on kanta. Jumala vaikuttaa yksin, armosta ja ei ihmisen kanssa tätä pelastusta. Kyllä jotkin opettavat tätä. Mutta ei kirkkomme. Kirkko rules!!!

http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=profile;area=showposts;u=20

[Riitta-mummi]

Minulle kirkko ja siellä käymäni tilaisuudet ovat antaneet paljon hyvää. Oma asenteeni on yleensä positiivinen ja odottava. Hiukan valitsen mihin tilaisuuksiin menen. Tiedän kyllä milloin on tulossa kiusaus kiivastua.
Minun kiivailuni ei kirkkoa auta.

Messu, ja etenkin ehtoollinen ovat evankeliumia ja sielunhoitoa. Myös silloin kun oma syyllinen sydämeni saa
" osansa ".

Kirkko tekee myös diakoniaa. Sen ydin on alkuperäinen.  Teatterimatkat ja  muut virkistysmatkat ovat muuta seurakuntalaisten palvelua.  Kun resurssit jatkuvasti vähenevät, niistä saisi ensimmäisenä karsia.
Sitten jää mietittäväksi pitäisikö suurten ja rikkaisen srk:en avustaa pieniä ja köyhiä, että jonkilainen tasa-arvo toteutuisi jakamisessa.
Onko kirkon hallinto kirkolliskokouksineen suuri ja jäykkä organisaatio ?

Keskeisimpään kysymykseen rakkaudesta ja lähimmäisyydestä eivät kristityt  vielä kahdentuhannen vuodenkaan jälkeen ole löytäneet yhteisymmärrystä. Liekö se tarkoitettukin näin. Kysytään, etsitään, ja eksytään. Ja taas kysytään.

[Leena]

Kirkko tekee myös diakoniaa. Sen ydin on alkuperäinen.  Teatterimatkat ja  muut virkistysmatkat ovat muuta seurakuntalaisten palvelua.  Kun resurssit jatkuvasti vähenevät, niistä saisi ensimmäisenä karsia.
Sitten jää mietittäväksi pitäisikö suurten ja rikkaisen srk:en avustaa pieniä ja köyhiä, että jonkilainen tasa-arvo toteutuisi jakamisessa.
Onko kirkon hallinto kirkolliskokouksineen suuri ja jäykkä organisaatio ?

Keskeisimpään kysymykseen rakkaudesta ja lähimmäisyydestä eivät kristityt  vielä kahdentuhannen vuodenkaan jälkeen ole löytäneet yhteisymmärrystä. Liekö se tarkoitettukin näin. Kysytään, etsitään, ja eksytään. Ja taas kysytään.

Tämä oli hyvä kirjoitus ja otin alun pois jotta mahdun toteemaan tuon diakonian juuri seitkytluvulla muuttuneen viihteelliseen suuntaan.

Meillä oli erinomaisesti koulutettu kotikäyntisairaanhoitajien joukko, diakonissat, joille ei Kansanterveyslaki 72 antanut mitään arvoa. Koko diakonaatin toimenkuva muuttui sitten kelmeiden äitien ja mielenterveytens menettäneiden virwoitustoimeksi jota itsekin olen tässä ihmetellyt ennen kuin opin Suomen kirkon historian.

itse ihmettelin juuri tuota eikö kirkon diakonia voisi olla muuta kuin mitä tekee profaani kansalaisopisto joskus tehoavammin kun käsitin miksi on kuten on mietin voidaanko peruuttaa ilman että taas syntyy niin trendikäs "erotaas likat hei kirkosta" tai pitääkö sitä lopulta pelätä.

Mietin täs lukiessa jostakin syystä kirkkoa kaiken aikaa syytä en tiedä.    tämä oppimäärä ei edusta kirkollisasioita erityisesti. Mietin eilen ansaitseeko tämä kansa omaa kirkkoa kun kohtelee sitä niin kehnosti.

Se pitäisi joskus nähdä näinkin. Kun ollaan kuin uhmaikäiset kakarat. Että minä karkaan kotoa  kun isä ja äiti on tuhmia.

Okei. Puretaan koko hökötys ja ollaan kuni alkukristityt ja otetaan kimppaan ne kun lupaa olla riitelemättä edes viisi minuuttia kun täällä on muitakin   

[Liina]

Tämä oli hyvä kirjoitus ja otin alun pois jotta mahdun toteemaan tuon diakonian juuri seitkytluvulla muuttuneen viihteelliseen suuntaan.

Mitä mahdat tarkoittaa viihtellisellä suunnalla?
Olen käynyt muutaman kerran kotiseurakunnassa pienimuotoisissa, viihteellisissä (?) tilaisuuksissa; en tiedä olivatko diakonian järjestämiä. Paikalla oli paljon yksinäisiä, joten ehkä tilaisuudet toimivat jonkinlaisena hengähdystaukona rankasta yksinolosta ja siten kenties myös ennaltaehkäisevästi. Lajitoverien tapaaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Mitään tuhalailevia riekkujaisia tilaisuudet eivät olleet.

Se pitäisi joskus nähdä näinkin. Kun ollaan kuin uhmaikäiset kakarat. Että minä karkaan kotoa  kun isä ja äiti on tuhmia.

Uhmaikäinen kakara karkaa takapihalle ja vilkuilee ikkunan suuntaan, näkeekö isi tai äiti. Näkeehän se. Sitten kakara tulee takaisin.
Tunnistan ja tunnustan uhmaikäisyyteni.

[Viisveisaaja]

 
No kyllä jonkun verran on diakoniatyö mennyt viihteellisyyteen joskus.

Nykyään kirkon varatkin on nin pienet, että eipä siinä diakoniatyötä niin paljoa voine tehdä, vaikka haluaisi.

Katolilaisuudessa, kun on niitä munkkeja, kun valitsee köyhyyden ja köyhien auttamisen voisi tää kirkkomme oppia paljon
Tai sitten piispat voisi ottaa oppia Pirkko Jalovaarasta, kun tekee uskonnolla enempi rahaa kuin arkkipiispa saa palkkaa.

Pointtini on, että kun kirkko suurinpiirtein taistelee olemassa olostaan, niin diakonia työ kärsii siitä eniten, kuten politiikassakin. Aina vaan heikoimpia ja vähävaraisimpia verotetaan ja kupataan kaikki pois.

Kuitenkin, jos kirkko olisi enempi diakoniatyöstä pauhaava kuin moraalinvartijana huutamassa synnistä, niin ei kirkolla menisi kuten nykyään menee.

[Leena]

. Hyvin epäselvää ja määrittelemätöntä lopulta on yhä mikä on " kirkon ääni" . Puhe " moniäänisyydestä". on vastuun välttelyä.

Pitäisikö jonkun ottaa vastuulleen kirkosta tiedottaminen, niin että päästäisiin tuon siunaamisesta kun ollaan kuni lehmälauma tulos lypsylle, mölähtelijää piisaa jonkin laista, mutta vastuun kaikesta kantaa tämä nerokas keksintö, moniääninen kirkko.

Kyllä se viritystä kaipaisi koko mölähtelykuoro. Jonkin instituution tulisi ilmoittaa ja kantaa myös vastuu puheistaan.

Mäkinen mokasi, sillä hän on myös konservatiivien ylipaimen. Arvelen miehen erehtyneen. Joskus kun on pyydetty julkisesti anteeksi intiaanien pakkokäännytystä, olisiko mennyt överiksi ja tullut samanlainen tarve olla Suuri Sovinnontekijä.

....................

Kyllä kaiken hajalle saa, ja kun sitte ei oliskan sitä iiiihanaa pappia kuoppaamaan mummoa, tai sitä niiiin sööttiä nuorta naispappia kastamaan meidän poikaa kun se naspurissakin kävi ja oli niin nätti ja herkkä ja puhui kauniisti, ei puutarhuria jonka viedes kanervat äiteen haudalta vois erota kun valtiosta ei voi, eli kun ihmiset jo tasamaalla huomaisi hengästyvänsä ilman kirkkoa niin kuinka he tosis tullen kestäisi ilman kirkon sanoman lohdullista merkitystä.  Olen kuni proveetat Vanhassa Testamentissa. Se pitää suostua purkamaan. Valtiosta kun  ei voi erota, tahdon  nähdä mitä sitten. Ensin hurraahuutoja, että menihän se rikki. Entä sitten? 

.......................


Diakonian tehtävistä kai puhe on ollut, niihin tuotiin kaikkea sulppua kelmenneiden pienokaisten wirwoittelusta kutomapiiriin ja kirjallisuusryhmiin vaikka näin kilpaillaan koko profaanin tarjonnan kanssa ja kun ihmettelin minkä takia,  opin,  kun kirjaa luin. Oli rahaa ja kädipareja ja työt otettiin pois. Nyt sitten tarvittais pikaperuutus aikaan ennen Kansanterveyslakia ja Neuvostoihanteellisuutta ja se näyttää jopa toimivan joskin tuo kaikki mahdollinen puuhastelu mitä mieli keksii on nyt paikoin tiellä. Ei virkarakenteessa muutosta ole, eikä diakoniamäärärahoihin ymmärtääkseni ole tarvinnut kajota.

[Riitta-mummi]

Arkkipiispa puhui tänään piispainkokouksen avauksessa sananvapaudesta, pilkasta, vallasta ja vaikenemisesta.

Kirkko ja kaupunki:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/02BC1B8E7DF0866CC2257DE8002D3BEF?opendocument&lang=FI

Puhe konaisena artikkelin liitteenä alla.

[juhani]

Me olemme kirkko.

[Pena]

Me olemme kirkko.

Näin. Unohdamme tämän usein ja kirkkolaitoskin taitaa unohtaa joskus. Kiitos muistuttamisesta.