Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 11.10.14 - klo:19:07
-
Tääl Docens! :026:
Hän tämä Leena kirkkohistoriaa lukemassa on ja niitä ajoittain kaapata saatan joiden nähdä katson tulevan ennustaneen. He ovat suurssti kiistelleet onko hyväksi herätyskristillisyys tahi laajakansankirkollisuus. He minun nimeni lausuvat ja toteavat minun tuottaneen hämmennyksen mistä suuresti mielen pahoitin.
Minä arvoin ettei ihminen tätä elämää elää saata siten että hän vastuun jättää. Vasn onko mahdoton tämä nähdä. Metanoia tämä joka täydellinen katumus on, ei kääntyen pois ja himoja kitkien vaan toisinpäin kohti Jumalaa jolta kaikkinainen hyvyys saapuva on, mielessäni ei milloinkaan kristityn elämästä jäädä saata, joskin hänen tehtäväns toisen omaa etsiä on.
Näytti kuin olisi kirkko ongelman edes ollut kun työt kunnat veivät.
Siitä pitäin vain etsinyt uutta uutta ja uutta. Kuinka saada kirkkoon ne jotka eivät tahdo.
Mietin murheellisella mielellä mikä nyt siis tämän joka kirkko on, tehtäväksi kuuluu. Hyökkääkö poliittisena sanoen että täytyy rakentaa taloja vai rakentaako niitä?
Vai jättääkö tekemättä kumpikin.
Entä tämä metanoia.
Voiko parannuksensaarnaa kuitenkin niille jotka tulee. Jos he vaikka tahtoo. Kuinka mennä jos eivät tule, jos he juuri tarvitsisi sen lohdutuksen saada?
-
Tääl Docens! :026:
Hän tämä Leena kirkkohistoriaa lukemassa on ja niitä ajoittain kaapata saatan joiden nähdä katson tulevan ennustaneen. He ovat suurssti kiistelleet onko hyväksi herätyskristillisyys tahi laajakansankirkollisuus. He minun nimeni lausuvat ja toteavat minun tuottaneen hämmennyksen mistä suuresti mielen pahoitin.
Minä arvoin ettei ihminen tätä elämää elää saata siten että hän vastuun jättää. Vasn onko mahdoton tämä nähdä. Metanoia tämä joka täydellinen katumus on, ei kääntyen pois ja himoja kitkien vaan toisinpäin kohti Jumalaa jolta kaikkinainen hyvyys saapuva on, mielessäni ei milloinkaan kristityn elämästä jäädä saata, joskin hänen tehtäväns toisen omaa etsiä on.
Näytti kuin olisi kirkko ongelman edes ollut kun työt kunnat veivät.
Siitä pitäin vain etsinyt uutta uutta ja uutta. Kuinka saada kirkkoon ne jotka eivät tahdo.
Mietin murheellisella mielellä mikä nyt siis tämän joka kirkko on, tehtäväksi kuuluu. Hyökkääkö poliittisena sanoen että täytyy rakentaa taloja vai rakentaako niitä?
Vai jättääkö tekemättä kumpikin.
Entä tämä metanoia.
Voiko parannuksensaarnaa kuitenkin niille jotka tulee. Jos he vaikka tahtoo. Kuinka mennä jos eivät tule, jos he juuri tarvitsisi sen lohdutuksen saada?
Ymmärrän kyllä ajatuksesi mutta kysymys kirkon perustehtävästä on varmaan ollut ongelmallinen jo kolmesataaluvulla. Tietenkin diakonian vaarana on se, että sillä annetaan väärä viesti kirkon resursseista kun hyvinvointivaltio täytyy nyt siis purkaa. Hallamaan kirja EU:n sosiaalietiikasta on kyllä hyvä. On helppoa vedota että hoitakaa itte sairaanne ja lapsenne ja vanhuksenne, se kuuluu kriteereihin nykyään, kun siellä missä lippu liehuu on luostarit ja caritas-järjestöt ja naiset kotona.
Mietin köyhyyden määritelmää. Joskus todettiin ettei se ole vain aineellista, vaan myös henkistä ja hengellistä kitumista. Jollakin tavoin ja jossain muodossa kirkko on siihen aina sotkeutunut, silloinkin kun ei omissa eväissä ole riittänyt mistä ammentaa.
Kyllä kai huomenna pitäisi johonkin kiskoutua messuun, vaikka jokin on ettei nyt nappaa. Mutta olisi yhtä tyhjää istuinta vähemmän jossakin. Jos se lohduttaisi vaikka yhtä pappia yhdessä seurakunnassa, olisi suurteko.
-
Oikeastaan arveluni mukaan moni aloittamani aihe ei kuulu körttifoorumille. Ne edustavat yleiskirkollisia kysymyksiä, joilla ei välttämättä, tai ainakaan automaattisesti ole ulottuvuutta herännäisyyden piirissä.
Tällä on oma paikkansa, roolinsa ja merkityssisältönsä, eikä sen tarvitse kadota, vaikka jonkin aikaa tuntuisikin että tarvitsisi hieman erilaista foorumia. Herännäisyys ei menetä merkitystään, vaikka kuinka huomaisi tarvitsevansa myös toisenlaista keskustelua. Jo kohtaamisympäristönä tällä on arvokas sijansa.
Koetan pitää paremmin erillään herännäishenkiset ja yleiskirkolliset kysymykset ja kiitän ylläpitoa pitkäpinnaisuudesta. Myös suhteessa :026: omavaltaisiin kotikummituksiin.
-
Mielestäni körttiläisyys on ev.lut. srk:an yleiskirkollisin liike. Minä osaltani tunnen olevani lisäksi ortodoksis-hernnhutilais-mystikko, mutta vain tunteen ja kokemusten tasolla, en opillisesti.
Siksi en osaa keskustella opillisista tai kirkkopoliittisita kysymyksistä. Leena, sinä harrastat korkeampia asioita mihin moni meistä yltää.
Toisekseen, niillä, kuten arveletkin, on toisenlaiset foorumit.
Olisi hienoa kun kykenesimme panemaan " kirkon paikalleen ". Luotan, että saamme luottaa uskolliseen Luojaan, ja silloin Kristus meitä kuljettaa. ( osia VK 600 )
-
Diakoniasta ja sen käytössä olevista resursseista tulee mieleen Laurentius, joka oli 200-luvulla Rooman seurakunnan diakonina.
- Okei, sanoi Laurentius, veijari ja pyhimys, pyysi kolme päivää aikaa ja lupasi toimittaa kirkon aarteen keisarin miehille. Kolmen päivän kuluttua hän saapui oikeussaliin mukanaan Rooman ja lähiseutujen kaikki köyhät, sairaat, mielipuolet, raajarikot, kerjäläiset, puliukot ja muut elämäntapaintiaanit.
-Tässä on kirkon aarre, sanoi Laurentius ja osoitti löyhkäävää, nälkäistä joukkoaan.
Jaakko Heinimäki, Pieni mies jalustalla 1994, uudistettu painos 1996
-
Enpä tiedä, Riitta-mummi. Minä vain luen tenttiin ja varsin hyvin siksi saatan sekottaa käsitteitä nyt perinpohjaisesti. Lähinnä 1900-luvun jälkipuolisko ja hyvinvoinnin lyhyt kukoistus ennen tärskäytystä laman keskelle vaikuttaa kirkollisesti oikealta säntäilyn mestarinäytteeltä ja se saa minut harmistumaan.
Ylipäätään vuosisata vierähti väännettäessä kättä herätyskristillisyyden ja ns kansankirkollisuuden välillä ja kun sitten kirkko ajettiin kunnolla nurkkaan saapui sen keskelle lopullisena päänsekottajana kaikkinainen tempauskristillisyys jota sitten alettiin kutsua viidenneksi herätysliikkeeksi.
Muisto, jonka edessä kuitenkin perusteellisimmin repeen, on Kristiina Halkola, tuo Lapualaisoopperan tähti joka näytti laulaessaan ja vielä alavireisesti ja painamalla vihaiselta kuin olisi voinut purra poikki rautanaulan, vetämässä jotain euroopan syrjäkylistä ja hylätyistä kristuksista. Silloin meni oikeasti yrjölle. On epäkristillistä vihata, kutta ajattelevatko nuo ikinä mitään?
Kuitenkin ja kaikesta huolimatta tämä on Körttifoorumi, herännäishenkistä, ei yleiskirkollista keskustelua varten. Puhumattakaan yleispoliittisyleiskirkollisesta. Nuo aiheet eivät määritelmällisesti tänne kuulu ja kummiuskirjastakin koettiin taas sisaren kanssa tuttu omituinen ennenkin koettu eli taidamme toteuttaa perheen ynnä suvun kesken, kun Lapsi num. Kaksi vapautuu uimahallityöstään jotta ennättää piirtää kuvat. Riitta-mummia olen ohimennen tenttaillut koska ajattelin joskus kysyä aiheita. En tunne muita iskussa olevia isomummeja.
-
Uskoontulo 2 palstalla on asiaa, joka minulle haiskahtaa synergialta (=yhteistyöltä). Jopa tämä syntinen kirkkommekin vaikka sitä syytelläänkin paljon saamattomuudesta. Sillä on kanta. Jumala vaikuttaa yksin, armosta ja ei ihmisen kanssa tätä pelastusta. Kyllä jotkin opettavat tätä. Mutta ei kirkkomme. Kirkko rules!!!
http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=profile;area=showposts;u=20
-
Minulle kirkko ja siellä käymäni tilaisuudet ovat antaneet paljon hyvää. Oma asenteeni on yleensä positiivinen ja odottava. Hiukan valitsen mihin tilaisuuksiin menen. Tiedän kyllä milloin on tulossa kiusaus kiivastua.
Minun kiivailuni ei kirkkoa auta.
Messu, ja etenkin ehtoollinen ovat evankeliumia ja sielunhoitoa. Myös silloin kun oma syyllinen sydämeni saa
" osansa ".
Kirkko tekee myös diakoniaa. Sen ydin on alkuperäinen. Teatterimatkat ja muut virkistysmatkat ovat muuta seurakuntalaisten palvelua. Kun resurssit jatkuvasti vähenevät, niistä saisi ensimmäisenä karsia.
Sitten jää mietittäväksi pitäisikö suurten ja rikkaisen srk:en avustaa pieniä ja köyhiä, että jonkilainen tasa-arvo toteutuisi jakamisessa.
Onko kirkon hallinto kirkolliskokouksineen suuri ja jäykkä organisaatio ?
Keskeisimpään kysymykseen rakkaudesta ja lähimmäisyydestä eivät kristityt vielä kahdentuhannen vuodenkaan jälkeen ole löytäneet yhteisymmärrystä. Liekö se tarkoitettukin näin. Kysytään, etsitään, ja eksytään. Ja taas kysytään.
-
Kirkko tekee myös diakoniaa. Sen ydin on alkuperäinen. Teatterimatkat ja muut virkistysmatkat ovat muuta seurakuntalaisten palvelua. Kun resurssit jatkuvasti vähenevät, niistä saisi ensimmäisenä karsia.
Sitten jää mietittäväksi pitäisikö suurten ja rikkaisen srk:en avustaa pieniä ja köyhiä, että jonkilainen tasa-arvo toteutuisi jakamisessa.
Onko kirkon hallinto kirkolliskokouksineen suuri ja jäykkä organisaatio ?
Keskeisimpään kysymykseen rakkaudesta ja lähimmäisyydestä eivät kristityt vielä kahdentuhannen vuodenkaan jälkeen ole löytäneet yhteisymmärrystä. Liekö se tarkoitettukin näin. Kysytään, etsitään, ja eksytään. Ja taas kysytään.
Tämä oli hyvä kirjoitus ja otin alun pois jotta mahdun toteemaan tuon diakonian juuri seitkytluvulla muuttuneen viihteelliseen suuntaan.
Meillä oli erinomaisesti koulutettu kotikäyntisairaanhoitajien joukko, diakonissat, joille ei Kansanterveyslaki 72 antanut mitään arvoa. Koko diakonaatin toimenkuva muuttui sitten kelmeiden äitien ja mielenterveytens menettäneiden virwoitustoimeksi jota itsekin olen tässä ihmetellyt ennen kuin opin Suomen kirkon historian.
itse ihmettelin juuri tuota eikö kirkon diakonia voisi olla muuta kuin mitä tekee profaani kansalaisopisto joskus tehoavammin kun käsitin miksi on kuten on mietin voidaanko peruuttaa ilman että taas syntyy niin trendikäs "erotaas likat hei kirkosta" tai pitääkö sitä lopulta pelätä.
Mietin täs lukiessa jostakin syystä kirkkoa kaiken aikaa syytä en tiedä. :icon_eek: tämä oppimäärä ei edusta kirkollisasioita erityisesti. Mietin eilen ansaitseeko tämä kansa omaa kirkkoa kun kohtelee sitä niin kehnosti.
Se pitäisi joskus nähdä näinkin. Kun ollaan kuin uhmaikäiset kakarat. Että minä karkaan kotoa kun isä ja äiti on tuhmia.
Okei. Puretaan koko hökötys ja ollaan kuni alkukristityt ja otetaan kimppaan ne kun lupaa olla riitelemättä edes viisi minuuttia kun täällä on muitakin >:( >:(
-
Tämä oli hyvä kirjoitus ja otin alun pois jotta mahdun toteemaan tuon diakonian juuri seitkytluvulla muuttuneen viihteelliseen suuntaan.
Mitä mahdat tarkoittaa viihtellisellä suunnalla?
Olen käynyt muutaman kerran kotiseurakunnassa pienimuotoisissa, viihteellisissä (?) tilaisuuksissa; en tiedä olivatko diakonian järjestämiä. Paikalla oli paljon yksinäisiä, joten ehkä tilaisuudet toimivat jonkinlaisena hengähdystaukona rankasta yksinolosta ja siten kenties myös ennaltaehkäisevästi. Lajitoverien tapaaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Mitään tuhalailevia riekkujaisia tilaisuudet eivät olleet.
Se pitäisi joskus nähdä näinkin. Kun ollaan kuin uhmaikäiset kakarat. Että minä karkaan kotoa kun isä ja äiti on tuhmia.
Uhmaikäinen kakara karkaa takapihalle ja vilkuilee ikkunan suuntaan, näkeekö isi tai äiti. Näkeehän se. Sitten kakara tulee takaisin.
Tunnistan ja tunnustan uhmaikäisyyteni.
-
:-\
No kyllä jonkun verran on diakoniatyö mennyt viihteellisyyteen joskus.
Nykyään kirkon varatkin on nin pienet, että eipä siinä diakoniatyötä niin paljoa voine tehdä, vaikka haluaisi.
Katolilaisuudessa, kun on niitä munkkeja, kun valitsee köyhyyden ja köyhien auttamisen voisi tää kirkkomme oppia paljon :)
Tai sitten piispat voisi ottaa oppia Pirkko Jalovaarasta, kun tekee uskonnolla enempi rahaa kuin arkkipiispa saa palkkaa.
Pointtini on, että kun kirkko suurinpiirtein taistelee olemassa olostaan, niin diakonia työ kärsii siitä eniten, kuten politiikassakin. Aina vaan heikoimpia ja vähävaraisimpia verotetaan ja kupataan kaikki pois.
Kuitenkin, jos kirkko olisi enempi diakoniatyöstä pauhaava kuin moraalinvartijana huutamassa synnistä, niin ei kirkolla menisi kuten nykyään menee.
-
. Hyvin epäselvää ja määrittelemätöntä lopulta on yhä mikä on " kirkon ääni" . Puhe " moniäänisyydestä". on vastuun välttelyä.
Pitäisikö jonkun ottaa vastuulleen kirkosta tiedottaminen, niin että päästäisiin tuon siunaamisesta kun ollaan kuni lehmälauma tulos lypsylle, mölähtelijää piisaa jonkin laista, mutta vastuun kaikesta kantaa tämä nerokas keksintö, moniääninen kirkko.
Kyllä se viritystä kaipaisi koko mölähtelykuoro. Jonkin instituution tulisi ilmoittaa ja kantaa myös vastuu puheistaan.
Mäkinen mokasi, sillä hän on myös konservatiivien ylipaimen. Arvelen miehen erehtyneen. Joskus kun on pyydetty julkisesti anteeksi intiaanien pakkokäännytystä, olisiko mennyt överiksi ja tullut samanlainen tarve olla Suuri Sovinnontekijä.
....................
Kyllä kaiken hajalle saa, ja kun sitte ei oliskan sitä iiiihanaa pappia kuoppaamaan mummoa, tai sitä niiiin sööttiä nuorta naispappia kastamaan meidän poikaa kun se naspurissakin kävi ja oli niin nätti ja herkkä ja puhui kauniisti, ei puutarhuria jonka viedes kanervat äiteen haudalta vois erota kun valtiosta ei voi, eli kun ihmiset jo tasamaalla huomaisi hengästyvänsä ilman kirkkoa niin kuinka he tosis tullen kestäisi ilman kirkon sanoman lohdullista merkitystä. Olen kuni proveetat Vanhassa Testamentissa. Se pitää suostua purkamaan. Valtiosta kun ei voi erota, tahdon nähdä mitä sitten. Ensin hurraahuutoja, että menihän se rikki. Entä sitten? :-\
.......................
Diakonian tehtävistä kai puhe on ollut, niihin tuotiin kaikkea sulppua kelmenneiden pienokaisten wirwoittelusta kutomapiiriin ja kirjallisuusryhmiin vaikka näin kilpaillaan koko profaanin tarjonnan kanssa ja kun ihmettelin minkä takia, opin, kun kirjaa luin. Oli rahaa ja kädipareja ja työt otettiin pois. Nyt sitten tarvittais pikaperuutus aikaan ennen Kansanterveyslakia ja Neuvostoihanteellisuutta ja se näyttää jopa toimivan joskin tuo kaikki mahdollinen puuhastelu mitä mieli keksii on nyt paikoin tiellä. Ei virkarakenteessa muutosta ole, eikä diakoniamäärärahoihin ymmärtääkseni ole tarvinnut kajota.
-
Arkkipiispa puhui tänään piispainkokouksen avauksessa sananvapaudesta, pilkasta, vallasta ja vaikenemisesta.
Kirkko ja kaupunki:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/0/02BC1B8E7DF0866CC2257DE8002D3BEF?opendocument&lang=FI
Puhe konaisena artikkelin liitteenä alla.
-
Me olemme kirkko.
-
Me olemme kirkko.
Näin. Unohdamme tämän usein ja kirkkolaitoskin taitaa unohtaa joskus. Kiitos muistuttamisesta.
-
Minua viehätti prof. Paavo Kettusen ajatus Kirkkotie-lehdessä (täkäläinen lehti) että hänen mielestään kirkko voisi olla enemmän olemisen eikä tekemisen kirkko. Jotenkin näin se ajatus taisi mennä. Kirkossa on hirvittävästi ylimääräistä touhuilua. Lieko se kaikki sitten tarpeellista? No, voi jollekin olla?...
-
^ Porukanbibliayhteisön puuhaevankeljumia
-
Helsingissä on sekä Kallion että Hermannin ( Vallila ) alueella nyt kirkkoon kuulumattomia enemmän kuin kirkkoon kuuluvia! :kahvi:
-
Minua viehätti prof. Paavo Kettusen ajatus Kirkkotie-lehdessä (täkäläinen lehti) että hänen mielestään kirkko voisi olla enemmän olemisen eikä tekemisen kirkko.
Tämä on erittäin viehättävä ajatus. Pitää miettiä, oleskella sen äärellä.
-
Olen pari päivää lukenut Kotimaa24 blogia Tahraton seurakunta. Sen aloittaja on Juhani Heinilä.
Keskusteluun osallistuu rohkeasti Martti Pentti jonka me tunnemme Penana. Pena puhuu
samasta seurakunnasta johon minäkin kuulun, syntisten seurakunnasta.
Pyhitysseurakuntaa edustavat jakavat raamatunlauseita Paavalilta, Jaakobilta ja hebrealisille kirjoitetuista ohjeista.
Kyllä selvenee blogia lukiessa kuinka eri tavoin Jumalan armo koetaan. Näinkä Hän sen haluaa; tyylipuhdasta lain noudattamista vs. avara armo ?
-
Näinkö Hän sen haluaa; tyylipuhdasta lain noudattamista vs. avara armo?
Tyylipisteitä ei tietääkseni jaeta. Jesajakin kirjoittaa kärsivästä Herran palvelijasta: "Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet."
-
Tuttu hahmo.
-
Kuin myös hän. Olen kerran kuullut Juha Luodeslampea Nojatuolikirkossa, ja tekipä vaikutuksen !
Tässä pari puhetta häneltä: http://www.kirkonkello.fi/kirkkoon-kuuluminen-on-suurin-heratysliike/
https://www.h-y.fi/281-hyvan-ja-kauniin-puolustaja
-
Kuin myös hän. Olen kerran kuullut Juha Luodeslampea Nojatuolikirkossa, ja tekipä vaikutuksen !
Tässä pari puhetta häneltä: http://www.kirkonkello.fi/kirkkoon-kuuluminen-on-suurin-heratysliike/
https://www.h-y.fi/281-hyvan-ja-kauniin-puolustaja
Harvinaisen monessa asiassa samaa mieltä kuin hän.
-
Taas tätä: "Kirkon on mentävä kylille. Eli toimintakulttuuria on muutettava niin, että me olemme ihmisten keskellä"
(http://yle.fi/uutiset/kirkon_toimintakulttuuria_halutaan_uudistaa__kirkon_on_mentava_kylille/7841079 (http://yle.fi/uutiset/kirkon_toimintakulttuuria_halutaan_uudistaa__kirkon_on_mentava_kylille/7841079)])
Kuulun kirkkoon, ja kun kirjoittelen kotoa nettifoorumeille tai käyn kaupassa tai menen bussilla töihin ja olen siellä, niin kyllä minä olen ihmisten keskellä!
-
Kuulun kirkkoon, ja kun kirjoittelen kotoa nettifoorumeille tai käyn kaupassa tai menen bussilla töihin ja olen siellä, niin kyllä minä olen ihmisten keskellä!
Jetsulleen. Enkä totisesti haluaisi, että kirkko tunkeutuu kauppaan ja bussiin, koska haluan hoitaa ostokseni pikaisesti ja matkustaa omissa aatoksissani.
Kiron toimintakulttuuri on hyvä: sinne voi mennä, kun siellä on jokin tilaisuus. Karussa kotikirkossani jopa toivotetaan tervetulleeksi.
-
Miksi ajattelemme itseämme? Eikö pitäisi jakaa osaksemme tullutta onnea muille?
-
Olen pari päivää lukenut Kotimaa24 blogia Tahraton seurakunta. Sen aloittaja on Juhani Heinilä.
Keskusteluun osallistuu rohkeasti Martti Pentti jonka me tunnemme Penana. Pena puhuu
samasta seurakunnasta johon minäkin kuulun, syntisten seurakunnasta.
Pyhitysseurakuntaa edustavat jakavat raamatunlauseita Paavalilta, Jaakobilta ja hebrealisille kirjoitetuista ohjeista.
Kyllä selvenee blogia lukiessa kuinka eri tavoin Jumalan armo koetaan. Näinkä Hän sen haluaa; tyylipuhdasta lain noudattamista vs. avara armo ?
Itte en jaksa, kuin täällä mesota, mutta pikkasen uteliaisuus heräsi.
Oikeesti armon alla olevana armosta pelottaa noin pyhimykset raatelevina hampaine joihin välillä törmää.
Huh kyllä sääliksi käy ihmiset armon löytäneinä ensin ajautuneena tollaisiin porukoihin.
Jumalan rakkaus vaan on ehdotonta.
-
Minkähänlaisia nämä pyhimykset raatelevine hampaineen ovat?
Mä olen törmännyt sellaisiin jotka liputtavat viisauden, tieteen ja järjen puolesta,
kaipaavat perusteluja Jumalan olemassaolosta, nostavat ihmisen Jumalan paikalle,
kertovat kuinka Jumalan tulee toimia, mitä Hänestä tulee ajatella....jne...
-
Minkähänlaisia nämä pyhimykset raatelevine hampaineen ovat?
Mä olen törmännyt sellaisiin jotka liputtavat viisauden, tieteen ja järjen puolesta,
kaipaavat perusteluja Jumalan olemassaolosta, nostavat ihmisen Jumalan paikalle,
kertovat kuinka Jumalan tulee toimia, mitä Hänestä tulee ajatella....jne...
Jotenkin noin vn.
Lisäksi vaatimista, suorittamista ja toisten uskonmäärän mittailua.
Ihan hirveen prässin alla olemista ja Jumalakuvan vääristelyä, joka tai kuka siis on ihan muuta ja nimeltään rakkaus, ehdoton ihmistä kohtaan rakkaus.
-
Pohdin veljien kommentteja eilen, mutta väsyneenä en jaksanut saada ajatuksiani kokoon.
Kuin vastauksena teille luki Kai Leppämäki Lutherin kirjaa radiossa, Lohdutussanoja elämän taistelussa. Siinä Luther kirjoitti kuinka hän joskus jotuu sanomaan kovan sanan hurmahengille , ym. Valitettavasti en muista koko katkelmaa, mutta on kai ostettava kirja itselle, niin hyvin hänen sanansa minua puhuttelevat.
Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.
-
Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.
Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?
-
Ei minun mielestäni, mutta enhän olekaan katolinen pappi. Uskon kirkarkkauden M L kaivoi katolisuuden höystöistä. Mutta mikäpä meille ihmisille kelpaisi.
Itsekin keräilen sieltä ja täältä oppiakseni, ja katuakseni. Kirkko yli rajojen olisi hyvä, mutta ei kuitenkaan kaikesta vapaana. Synti syntinä tunnettakoon. Rakkaus ja armo ominaan.
-
Pohdin veljien kommentteja eilen, mutta väsyneenä en jaksanut saada ajatuksiani kokoon.
Kuin vastauksena teille luki Kai Leppämäki Lutherin kirjaa radiossa, Lohdutussanoja elämän taistelussa. Siinä Luther kirjoitti kuinka hän joskus jotuu sanomaan kovan sanan hurmahengille , ym. Valitettavasti en muista koko katkelmaa, mutta on kai ostettava kirja itselle, niin hyvin hänen sanansa minua puhuttelevat.
Kirkkomme on luterilainen, ja hyvä näin. Vieläkin joku voisi lisää puhdistaa ja karsia 'viinipuun oksia'.
:'( :'( :'( :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Niinpä....puhdistus pitää lähteä omasta itsestäni....jatkuva parannuksen paikka...
armon varassa...armahdettuna syntisenä...syvä kiitollisuus ja ilo että Herra pitää omastaan
huolta ja saan Elämän Tiellä kulkea...
-
Minusta tuntuu että luterilainen kirkko Suomessa on hukannut reformistisen prosessin jatkamisen ajassa pysymiseksi. Monet papit suurena jarruna. Myös jäljelle jääneet seurakunnan jäsenet ovat melko lailla menneisiin aikoihin jumittuneita. :102:
-
Saavutetuista eduista ei haluta luopua. Muutosta pelätään, eikä haluta. Uudistajat vaiennetaan, eikä eturintamaan sen vuoksi uskalleta.
Sama pätee lähes kaikkiin yhteisöihin; muutosvastarinta ja kapea-alaisuus. Turvallisuushakuisuus on turvallista. Turvallisuutta olen hakenut myös minä. Jumala on.
-
Usein tuntuu, että sekä muutosinnostusta että muutosvastarintaa hallitsee sama kritiikitön harkitsemattomuus. Mikä tahansa muutos ei näet ole kehitystä eikä mikä tahansa vanha säilyttämisen arvoista.
-
Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?
Olen minäkin miettinyt... jos kaverisi tarkoittaa Lutteeruksen opin ydinkohtia, uskoa ja rakkautta, niin mielestäni lähimmäisen rakkautta Lutteerus halusi tuoda. Uskon sijaan rakkaus. Ei uskoa ihminen kehittele. Se on nykyäänkin melkeinpä suurin synti... ihmisen usko on mitä se on... :'(... Jumppu tekee uskon.
-
Luther oli käsittääkseni uskon puhdistaja, ei opin. Puhdistiko hän uskon liiasta opista? Luterilaiset opinpuhdistajat tulivat sitten kuvaan seuraavalla kierroksella. Nyt on kirkossamme monenlaisia pyykkäreitä ja tiskaajia.
-
Hyeenoita ja lampaitakin...luulisin
-
Miksi ajattelemme itseämme? Eikö pitäisi jakaa osaksemme tullutta onnea muille?]
Niin, miksi sinä ajattelet itseäsi?
mielestäni lähimmäisen rakkautta Lutteerus halusi tuoda. Uskon sijaan rakkaus.
Ehkä noin on ollut mutta aika onnistuneesti se luterilaisten opetuksesta on kadonnut. Uskoahan sitä tuputetaan kaikkeen ratkaisuna. Pelastuminen on elämän tärkein asia, ja kun uskoo niin pelastuu eikä siinä ole rakkauden teoilla mitään virkaa. Myöhemmät protestantit vielä lanseerasivat sen henkilökohtaisen vapahtajan, ja se on ujuttautunut luterilaisuuteenkin. Ja se itse saatu hyvä jota muille halutaan jakaa on juuri se uskon kautta pelastuminen ja henkilökohtainen vapahtaja.
Eräs katolinen työkaverini sanoi aikoinaan, että Luther suoritti uskosta puhdistamisen. En tiedä, mitä hän tarkoitti?
Aika käsittämättömältä kuulostaa. Eihän ketkään korosta sitä uskomista niin kuin luterilaiset. Katolilaiset ainakin katekismuksessaan näkevät, että ihminen voi uskoa tietämättään, että ihmisen sydämessä voi olla pyrkimystä ja kaipuuta kohti Jumalaa, ja jo tämä voidaan lukea eräänlaiseksi uskoksi, vaikkei ihminen olisi kasteen kautta kristitty tai vaikka tietoisesti kieltäisi Jumalan. Olisiko tällainen uskomisen mahdollisuus sitten nykyisestä luterilaisuudesta puhdistettu?
Tietysti aika oli eri, ja katolinen kirkko on muuttunut niistä päivistä sekin. Uudistusliikkeitä sielläkin ilmeni, osaksi vastauksena Lutherin ja muiden protestanttien toimille. Tuntuu että tämä jää monilta luterilaisilta kirjoittajilta huomaamatta. Rakkautta uskoa tärkeämpänä olen enemmän nähnyt katolilaisten kirjoittajien tuovan esiin. Mutta ne nyt tietysti ovat vain kirjoja, ei sen kirkkokunnan todellisuutta (jota en tunne).
-
Enkä totisesti haluaisi, että kirkko tunkeutuu kauppaan ja bussiin, koska haluan hoitaa ostokseni pikaisesti ja matkustaa omissa aatoksissani.
Kirkko on bussissa ja kaupassa silloin kun minä olen bussissa ja kaupassa. Ei voi mitään. Sori vaan, mutta en aio eristäytyä kotini seinien sisälle ja pistää siellä tätä nettipiuhaa poikki ja puhelinta kiinni.
Mutta voi se kirkko bussissa ja kaupassa olla hiljaa tai kuuntelevana, itse kunkin matkustavan omille ajatuksille tilaa antavana. Niin ettei rupea niitä edes utelemaan.
Ei se tietenkään aina niin fiksusti osaa olla. Kyllä se on myös se, joka työpaikalal turhan kärkkäästi arvostelee työkaverin toimintatapoja, tai bussissa ärsyyntyy kun sinne tulee koululaisluokka mekastuksellaan ajatuksiin vaipumisen keskeyttämään.
-
Kirkko on bussissa ja kaupassa silloin kun minä olen bussissa ja kaupassa.
Tähän voisi tietysti heittää Augsburgin tunnustuksesta, että
Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
Eli onko se siellä bussissa? Sakramenttien oikeata toimitusta ei ole, että rupean bussissa kastamaan tai ehtoollista jakamaan (pl. hätätilanteet). Mutta vaatiiko saarnaaminen, että jaan siellä traktaatteja tai otan uskonasiat puheeksi tuntemattoman vieruskaverin kanssa? Tai se, kuten PekkaV sanoi, osaksemme tulleen onnen jakaminen. Vaatiiko se sitä, että julistaa ja opettaa ja selittää, paljoa puheen pajatusta?
Niin kai se on ymmärretty että puhetta olla pitää, vain sanallista on kirkon toiminta. Minusta kun sen pitäisi riittää että elää muita kohtaan ihmisiksi, ja se tarkoittaa aika usein hiljaa olemista. Ne puheet sun muut riittää pitää siellä kirkkorakennuksessa.
Varsinaisestihan tietysti halusin kritisoida sitä näkemystä, että kirkko = kirkon palkkaa nauttivien työntekijöiden ansiotyö. Jolloin kirkko siis on kauppakeskuksessa, jos joku kirkon työntekijä siellä työkseen pönöttää, ei muuten. Tavallinen seurakuntalainen on kirkkoa osallisuessaan vapaaehtoisena kirkollisissa ilmoituksissa mainitun tilaisuuden järjestämiseen ja ehkä kotonaan ruoka- tai iltarukousta lukiessaan, mutta eipä sitten muuten. Ei ainakaan bussissa tulevan työkokouksen asialistaa pohtiessaan.
-
Tähän voisi tietysti heittää Augsburgin tunnustuksesta, että
Eli onko se siellä bussissa? Sakramenttien oikeata toimitusta ei ole, että rupean bussissa kastamaan tai ehtoollista jakamaan (pl. hätätilanteet). Mutta vaatiiko saarnaaminen, että jaan siellä traktaatteja tai otan uskonasiat puheeksi tuntemattoman vieruskaverin kanssa? Tai se, kuten PekkaV sanoi, osaksemme tulleen onnen jakaminen. Vaatiiko se sitä, että julistaa ja opettaa ja selittää, paljoa puheen pajatusta?
Niin kai se on ymmärretty että puhetta olla pitää, vain sanallista on kirkon toiminta. Minusta kun sen pitäisi riittää että elää muita kohtaan ihmisiksi, ja se tarkoittaa aika usein hiljaa olemista. Ne puheet sun muut riittää pitää siellä kirkkorakennuksessa.
Varsinaisestihan tietysti halusin kritisoida sitä näkemystä, että kirkko = kirkon palkkaa nauttivien työntekijöiden ansiotyö. Jolloin kirkko siis on kauppakeskuksessa, jos joku kirkon työntekijä siellä työkseen pönöttää, ei muuten. Tavallinen seurakuntalainen on kirkkoa osallisuessaan vapaaehtoisena kirkollisissa ilmoituksissa mainitun tilaisuuden järjestämiseen ja ehkä kotonaan ruoka- tai iltarukousta lukiessaan, mutta eipä sitten muuten. Ei ainakaan bussissa tulevan työkokouksen asialistaa pohtiessaan.
ajatuksista viehätyin... luterilaiset virkamiespappisrk:t ja mystiikkaan perehtyvät ihmiset... ei niillä ole mielestäni erilaisuutta... mutta kyllä minä olen öppiäisen kannalla sen verran, että en tykkää papeista kauppakeskuksissa. Voi olla sekin, että Paavo meni torille (kauppakeskukseen) opettamaan. En tiedä.
-
No, en minäkään sakramentteja tai kirkkoa bussiin kaipaa, mutta erilaiset, yleensä teemalliset, tapahtumat ihmisten keskellä tuovat kirkkoa ja osaksi tulleen onnen jakamista myös sinne ihmisten keskelle ja näin ihmisiä kirkon helmaan. Tämmöisiä kuin esimerkiksi jotkin piispan sauvakävelyt.
Noin 25 vuotta sitten rakennettiin uuteen kauppakeskukseen pieni, violetiksi maalattu kappelihuone, vihittiin ekumeeniseksi tilaksi. Perusteltiin ihmettelevälle kansalle, että kiireinen kuluttaja voi pistäytyä hiljentymässä ostosten lomassa. En ole seurannut, onko siellä ollut koskaan ketään työntekijää paikalla tai onko varsinaisesti siinä kappelissa mitään tilaisuutta järjestetty. Kahdesti olen itse kurkistanut, lähinnä ihmetellyt kuinka ovi oli piilotettu (remontissa?) Tiimarin ja Otto-automaatin nurkan taakse. Kirkko kauppakeskuksessa, mutta tuskin kukaan sinne löytää, ainakaan vahingossa.
Voisihan tuossa tilassa pitää vaikka pienet häät, parkkipaikoista ei ole pulaa ja juhlat voisi pitää jossain lukuisista ravintoloista. :003:
-
Kirkko on bussissa ja kaupassa silloin kun minä olen bussissa ja kaupassa. Ei voi mitään.
Tämä on teologiaa. Paastonajan mietiskelyaihe.
Mt
-
Tämä on teologiaa. Paastonajan mietiskelyaihe.
Mt
Sinäkin olet eksistentialisti.
-
Jolla on silmät, se nähköön !
ekspressionisti-mummi
-
Jolla suti, sutikoon! Impressionisti-leena ja koko Teerenpelinpolun trio erityisesti :026:
-
Minä löysin HeSan kolumnista määritelmän itselleni. Olen defensiivinen pessimisti.
-
Minä löysin HeSan kolumnista määritelmän itselleni. Olen defensiivinen pessimisti.
Voi olla että minäkin! Terveisin hilpeä schopenhauerilainen.
-
hilpeä schopenhauerilainen.
Saavutus, sanoisin suursaavutus. :icon_biggrin:
-
Lykkään tähän ketjuun (poistettakoon, jos on väärä paikka):
Kävin eilen kirkossa. Kotikaupungin kirkossa, keskustelutilaisuudessa, jossa oli määrä puhua jumalanpilkasta. Hiukan epäröin, koska tilaisuuden organisoija ynnä panelistit ovat kaikki kansanedustajaehdokkaita (tutkija oli jäänyt pois). Uteliaisuus voitti.
Keskuisteluakin käytiin, mutta sitä ennen nähtiin organisoijan poliittinen performanssi kirkkosalissa (vastikään restauroitu, kaunis). Sanoma oli lyhykäisyydessään tämä: uusi päiväkäsky, kapitalistit ovat p/c: stä ja äidit kasvattavat riistokapitalisteja. Kuistuttelin juuri tapaamalleni ihmiselle, että tästä ei hyvä seuraa.
Ei seurannut: kaksi panelistia marssi ulos.
Jotakin keskustelua syntyi, mutta varsinaista aihetta käsiteltiin vain ohimennen.
Juuri tapaamani ihminen harmitteli hiukan, koska hän oli tullut julkisilla pitkän matkan takaa.
Jutun juoni selvisi: kysessä oli vaali(?)videon teko. Ajatukseni harhailivat, keskityin katsomaan hoikkaa mutta ilmeisen lujatassuista äänimiestä, joka jaksoi pitää painavan näköistä härveliä lähes kahden tunnin ajan, käsien tärisemättä. Hän on uusi työn sankarini. Ehkä se oli sittenkin hyvä kirkollinen iltama.
-
:)
Kyllä kirkoissa voi kuulla ties minkälaista puuta heinää, kauniisti sanottuna.
Useasti ajattelen, että siellä puhuu sellaiset joiden ei tulisi ja sellaisten, kun tulisi ovat hiljaa kuuntelemassa.
Kummasti kun on jotkut vaalit tai piispan tarkastus käynti, niin porukkaa ilmestyy tilaisuuksiin, mutta jos on joku tavallinen hartaus tai körttiseura ilman kuuluisia, niin aika hiljaista...
Vaikka ne on just must ihan parhaita tilaisuuksia :)
-
:)
Kyllä kirkoissa voi kuulla ties minkälaista puuta heinää, kauniisti sanottuna.
Sanot kauniisti, se on hieno taito.
Ei se ihan puuta heinää ollut. Olin ymmärtävinäni, että organisoijan vilpitön tarkoitus on herätellä uinuvia hallitusalamaisia ja kenties saada aikaan keskustelua. Tunnelma oli kutenkin hiukan kireä performanssin jälkeen. (Ja olisivat ne kaksi panelistiakin voineet pysyä paikalla, kun olivat luvanneet -- kukaan ei loukannut heitä henkilökohtaisesti. Näitä prinssien ulosmarsseja on nyt nähty.)
-
Lykkään tähän ketjuun (poistettakoon, jos on väärä paikka):
Kävin eilen kirkossa. Kotikaupungin kirkossa, keskustelutilaisuudessa, jossa oli määrä puhua jumalanpilkasta. Hiukan epäröin, koska tilaisuuden organisoija ynnä panelistit ovat kaikki kansanedustajaehdokkaita (tutkija oli jäänyt pois). Uteliaisuus voitti.
Keskuisteluakin käytiin, mutta sitä ennen nähtiin organisoijan poliittinen performanssi kirkkosalissa (vastikään restauroitu, kaunis). Sanoma oli lyhykäisyydessään tämä: uusi päiväkäsky, kapitalistit ovat p/c: stä ja äidit kasvattavat riistokapitalisteja. Kuistuttelin juuri tapaamalleni ihmiselle, että tästä ei hyvä seuraa.
Ei seurannut: kaksi panelistia marssi ulos.
Jotakin keskustelua syntyi, mutta varsinaista aihetta käsiteltiin vain ohimennen.
Juuri tapaamani ihminen harmitteli hiukan, koska hän oli tullut julkisilla pitkän matkan takaa.
Jutun juoni selvisi: kysessä oli vaali(?)videon teko. Ajatukseni harhailivat, keskityin katsomaan hoikkaa mutta ilmeisen lujatassuista äänimiestä, joka jaksoi pitää painavan näköistä härveliä lähes kahden tunnin ajan, käsien tärisemättä. Hän on uusi työn sankarini. Ehkä se oli sittenkin hyvä kirkollinen iltama.
Ai sinä näit sen livenä! :082: Kotimaa24 esittellee sitä myös.
Jolla on suti, se sutikoon! :repee:
-
Ai sinä näit sen livenä! :082: Kotimaa24 esittellee sitä myös.
Jolla on suti, se sutikoon! :repee:
Jeps.
Enkä ihan tajua kohun määrää (epäilen sitä liioitelluksi). Mutta mä olenkin komeljanttarin mutsi, siis siedätetty monenlaisille performansseille. (Toi oli musta vähän vaisu, mutta ehkä tarpeeksi raju kontekstissa?)
-
:)
Olit paikalla, niin tiedät parhaiten.
Iltalehti syytteli jo pääkirjoituksessaan Irja Askolaa pappien paimenta.
Lisäksi IL ilmoitti olevansa protestanttien äänitorvi..
Laitoin jotain palautetta :)
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2015032019395762_pk.shtml
-
:)
Olit paikalla, niin tiedät parhaiten.
Iltalehti syytteli jo pääkirjoituksessaan Irja Askolaa pappien paimenta.
Lisäksi IL ilmoitti olevansa protestanttien äänitorvi..
Laitoin jotain palautetta :)
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2015032019395762_pk.shtml
Toisaalta ymmärrän suuttumuksen Sadinmaahan, koska minäkin aina vaivaudun hänen jutuistaan. "Muotoilisi asiansa vähän toisin" tyyliin. Toisaalta hän on oikeassa ja ihmisten suuttumus vain osoittaa tosiasian, miten oikeistolainen kirkko ja siellä kävijät ovat.
-
Toisaalta ymmärrän suuttumuksen Sadinmaahan, koska minäkin aina vaivaudun hänen jutuistaan. "Muotoilisi asiansa vähän toisin" tyyliin. Toisaalta hän on oikeassa ja ihmisten suuttumus vain osoittaa tosiasian, miten oikeistolainen kirkko ja siellä kävijät ovat.
Minä itse asiassa vaivauduin hänen jutuistaan vähemmän elävässä elämässä kuin esim. radiosta kuultuna. Enkä ole suuttunut. En tosin suuremmin havahtunutkaan.
-
Reipas poika se Sadinmaa.
-
Reipas poika se Sadinmaa.
Ihan potralta piltiltä vaikutti.
Nyt vaikuttaa olevan onnessaan, kun Teemu"ihankaikkienkirkkoherrakaveri" Laajasalo on nuhdellut häntä hieman siitä, että sovituista raameista lipsuttiin hitusen.
Ihan Pussy Riotista spektaakkeli ei käynyt. Manskun mollaaminen on vanha ja moneen kertaan käytetty juttu, pitäisi keksiä jotakin uutta. Hei, mä keksin: pestään jalat kastemaljassa. :icon_biggrin:
-
Lehtitietojen mukaan Sadinmaa olisi ollut töissä nauttineena, mistä ei voi pluspistetä jakaa.
-
Lehtitietojen mukaan Sadinmaa olisi ollut töissä nauttineena, mistä ei voi pluspistetä jakaa.
En haistellut, mutta ei hän suuremmin nauttineelta vaikuttanut. Ihan pysyi tukematta pystyssä, puhui sokeltelematta eikä nukahdellut kesken saarnansa. Veti keskustelun hyvin, vaikka osa kansasta oli kaikonnut. Kädenpuristus oli jämäkkä, mistä jaan pluspisteen.
-
Hyvä se vaan on, että löytyy värikkäitäkin pappeja. Mieleen tulee joittenkin vuosien takaa "kirvespappi", joka saarnasi Lalliksi pukeutuneena ja kirves kädessä.
Erään paikallaolijan kertoman mukaan Varkauden khra Tynkkynen oli kerran jouluna lukenut jouluevankeliumin ja sanonut sitten, että tästä on kyllä suurin osa täyttä skeidaa :003: Jotkut mummot oli alkaneet väittämään vastaan, niin hän oli sanonut, että kyllä hän asian tietää. Mummot oli lähteneet pois kirkosta. Tietenkin jouluna arveluttavaa käytöstä, mutta meitä on moneksi.
http://www.varkaudenseurakunta.fi/00010071-papit
-
En haistellut, mutta ei hän suuremmin nauttineelta vaikuttanut. Ihan pysyi tukematta pystyssä, puhui sokeltelematta eikä nukahdellut kesken saarnansa. Veti keskustelun hyvin, vaikka osa kansasta oli kaikonnut. Kädenpuristus oli jämäkkä, mistä jaan pluspisteen.
Kysymys ei ollut tästä vaalikeskustelusta.
-
Kysymys ei ollut tästä vaalikeskustelusta.
Ok. Ymmärsin viestisi täysin väärin. Anteeksi.
-
Lehtitietojen mukaan Sadinmaa olisi ollut töissä nauttineena, mistä ei voi pluspistetä jakaa.
Työpaikkoja on "kuivatettu" ja ne ovat kuivaantuneet monin paikoin viime vuosina. Työpaikoilla on ihmisillä kiire, jäljelle jääneet joutuvat tekemään tuplasti töitä, kun monissa firmoissa on niin paljon pois potkittuja!
Ovat ne ajat muuttuneet: 1800-luvulla ainakin yksi pappi ( ei näitä meidän körttiläisiä) on päissään pudonnut avattuun hautaan. Ja mennäkseni lehtialalle, kerrotaan että koko 1970-luku yhtä itäsuomalaista lehteä tehtiin siten, että moni toimittaja oli liki koko ajan juovuksissa, tai pienessä pöhnässä ainakin. Vielä 1980-luvulla ja pitkälti 1990-luvulla oli runsaasti kosteita tiedotustilaisuuksia, nykyään infoissa annetaan kahvia ja pullaa, tai pullan asemesta kuivia keksejä. 2000-luku on ollut työpaikkojen suhteen viinatonta aikaa. Hyvin monin paikoin. :kahvi:
-
Laitan tähän jatkoksi, kun en parempaakaan ketjua keksinyt (mode voi poistaa):
Kuulin ja luin uutisista, että Turun tuomiokapituli on vapauttanut eli erottanut viisi Luther-säätiön pappia pappeudesta, taustalla ilmeisesti naisappeus-kiista. Asia selvä.
Mutta miten kirkko toimii lestadiolaisten pappiensa kanssa (heitäkin kai on, vai ovatko kaikki maallikoita)?
Jos kyse on naispappeudesta, eikö olisi johdonmukaista, oikein ja arvollista erottaa kirkosta kaikki papit, jotka eivät suostu työskentelemään naiskollegoidensa kanssa? (Työskentelyyn kuuluvat käsittääkseni myös jumalanpalvelus ja siihen liittyvät pyhät puuhat.)
-
En ota kantaa Liinan kysymykseen. Saman uutisen luettuani minulle taasen nousi kysymys; Onko Luther-säätiöllä ja Luther-kirkolla ( SLEY ) yhteyksiä ? Mihin herätysliikkeeseen ovat alkuaan kuuluneet ? Entä Luther-divari ? Jommankumman yhteityökumppani ?
-
Lutter-säätiö joutaa ulos äitikirkosta, mutta koska tunnen Luther divarin omistajan, vaikka en hänen teologiaansa, niin koska on innokas Lutherin teoksista ajatuksista lainaileva, niin symppaan häntä.
Lestadiolaiset onkin vielä tuleva ongelmaksi kirkolle, kun he ovat isosti isompi liike kuin L säätiö. Voisi kirkko mennä vararikkoon :)
-
Kuulin ja luin uutisista, että Turun tuomiokapituli on vapauttanut eli erottanut viisi Luther-säätiön pappia pappeudesta, taustalla ilmeisesti naisappeus-kiista. Asia selvä.
Mutta miten kirkko toimii lestadiolaisten pappiensa kanssa (heitäkin kai on, vai ovatko kaikki maallikoita)?
En ole lukenut uutista, joten en voi kommentoida sitä. Mutta olen luullut, että ongelma Luther-säätiön kanssa on se, että he ovat nimittäneet itselleen oman piispan, joka myös suorittaa pappisvihkimyksiä. Luther-säätiön ns. jumalanpalvelusyhteisöt ovat ilmoittaneet kuuluvansa Suomen lähetyshiippakuntaan, jonka piispa tämä piispa on. Ja tällä tavoin olisivat muodostaneet oman kirkkokuntansa.
Ja sitten on ollut nämä ehtoolliskärhämät, jolloin Luther-säätiön toimittamissa messuissa on osalle kirkkokansasta suositeltu ehtoolliselta pois jättäytymistä.
Lestadiolaiset papit suostuvat toimimaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispan alaisina, eivätkä kai ole kieltäytyneet ehtoollistakaan jakamasta
Löytyipä tämmöinenkin näkemys asiasta: http://tinyurl.com/mn9h95p
Ja lisää, toiselta kantilta: http://www.karikuula.com/134
-
Onko Luther-säätiöllä ja Luther-kirkolla ( SLEY ) yhteyksiä ? Mihin herätysliikkeeseen ovat alkuaan kuuluneet ?
Eivät käsittääkseni mihinkään nimenomaiseen herätysliikkeeseen alkuaan, mutta jotkut SLEYläiset silti diggailevat Luther-säätiötä. Tässä artikkeli, jossa tätäkin asiaa käsitellään: http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/luthersaatiolaiset-saivat-oman-piispan
-
Kerran vänkävonka ja muutenkin vaikea ystäväni karjalaisenkyösti pyys mut tonne säätiön messuun.
No kun toi itsesuojeluvaisto puuttuu, niin astelin sinne...
Kauheella paatoksella joku nuori paasasi aborttia vastaan siellä tunnin.
Muu jengi siellä, et joo ja juu haltioissaan.
Itte meinasin kysyä, eiks löydy armoa tukea nuorille, ton kysymyksen eessä, sitä ne kaipais,,huh toivottavasti kukaan abortin tehnyt ei tänne eksy..
Pikkasen, ku lähdin ja tää pappi kätteli tekohymyllänsä tuli mieleen jostain sushukkanen isoine hampaineen.
-
^ :icon_eek:
Minä kun olen luullut, että siellä vietetään arvokkaita ja vähän jäykkiä messuja, joissa on kunnolla liturgiaa, korkeaa ehtoollisaineden pyhittämistä jne. Mutta joo, en ole koskään käynyt.
Saako kättelyä yrittävän papin muuten ohittaa? Voisiko olla kaksi poistumisjonoa, toinen kättelijöille ja toinen meille muille? Ja ehkä kolmas niille, jotka haluavat vatkata pappi-paran käden melkein irti (siihen saarnaaja ma miedommin kätteleville liturgi).
-
Ei kirkkomme lestadiolaisiin kaadu. Se porukka on esivaltauskollista jos ketkään.
-
Toistan kysymykseni: jos jotkut papit erotetaan pappeudesta naispappeus-pulman takia (kuten selitys kuului; en nähnyt mainintaa erotettujen pappien aborttisaarnoista), miksi kaikkia naispappeutta vastustavia ei eroteta?
Itse kannatan naispappeutta mutta en epäoikedenmukaisuutta. Edes kirkossa.
-
^Toistan vastaukseni: Koska ne nyt erotetut ovat menneet omin päin perustamaan hiippakunnan ja valitsemaan sille piispan.
Eli tilanne on sama kuin jos työpaikalla joukko duunareita päättää, ettei heidän pomonaan olekaan se työnantajan heille nimeämä pomo, vaan joku ihan muu henkilö.
-
^Toistan vastaukseni: Koska ne nyt erotetut ovat menneet omin päin perustamaan hiippakunnan ja valitsemaan sille piispan.
Eli tilanne on sama kuin jos työpaikalla joukko duunareita päättää, ettei heidän pomonaan olekaan se työnantajan heille nimeämä pomo, vaan joku ihan muu henkilö.
Ei ole sama. Jos jotkut duunarit päättävät, että pomo on joku muu ja toiset päättävät samoin (esimerkiksi kieltäytymällä työskentelemästä joidenkuiden kanssa), mutta vain toiset saavat potkut, se ei ole reilua.
-
Seuraava on maallikon käsitys asiasta.
Jos pappi ei työskentele jumalanpalveluksessa naispuolisen papin kanssa, tällaisella papilla voi olla vaikeuksia saada nimitystä virkaan (johon valitaan). Pappisvirasta (johon vihitään) ei liene tästä syystä erotettu, joten henkilö voi edelleen esim. kastaa ja suorittaa muita papille kuuluvia toimituksia. Tällainen pappi on edelleen papillisissa tehtävissään oman hiippakuntansa piispan piispallisen kaitsennan alaisena.
Lähetyshiippakunta taas on valinnut oman piispan, ja tämän hiippakunnan papit ovat tämän piispan piispallisen kaitsennan alaisuudessa. Koska lähetyshiippakunnan piispa ei kuulu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispakuntaan, tilanne on ristiriitainen, mikäli pappi A katsoo olevansa Lähetyshiippakunnan piispan alainen, mutta haluaa samalla toimia Suomen kirkon pappina olematta minkään Suomen kirkon piispan kaitsennan alaisena.
Tällaisia tilanteita varten kirkkokunnat ovat käyneet ekumeenisia neuvotteluja ja sopineet menettelytavoista, jos kirkon A pappi B haluaa suorittaa pappisvirkaan kuuluvia tehtäviä kirkossa C.
Tällaisia neuvotteluja ei Suomen ev.-lut. kirkon ja Lähetyshiippakunnan väillä ole tietääkseni käyty. Siksi ratkaisu, johon nyt on päädytty, on mielestäni luonteva.
Mikäli ekumeenisiin neuvotteluihin ryhdytään, suosittelen neuvottelijoille perehtymistä suomalaisen laitavasemmiston historiaan. Siellähän oli samassa organisaatiossa ainakin kahden sortin kommunisteja ja seitsemän sortin sosialisteja. Vanha kansandemokraatti Kalevi Kivistö voisi olla sopiva puheenjohtaja näiden kahden kirkollisen järjestyksen välisiin neuvotteluihin.
Palaan asiaan historiallisen katsauksen merkeissä, kun olen perehtynyt vuoden 1571 kirkkojärjeatyksen syntyä koskevaan paksuun kirjapinoon.
Mt
-
Ei ole sama. Jos jotkut duunarit päättävät, että pomo on joku muu ja toiset päättävät samoin (esimerkiksi kieltäytymällä työskentelemästä joidenkuiden kanssa), mutta vain toiset saavat potkut, se ei ole reilua.
Nyt ei ollut kysymys vai kieltäytymisestä jostakin, vaan kirkolle rinnakkaisen kilpailevan yhteisön perustamisesta ja sen palveluksesssa olemisesta. Yhteisön piispat ja dekaani olivat erotettu kirkosta jo aiemmin. Kieltäytymisestä ei ole vielä potkuja saatu, huomautuksia kylläkin. Naispappeudesta kieltäytyjiä ei asetata ehdolle kirkkoherran virkaan kuin yksipappiseen seurakuntaan, jos sinnekään, pätevyydestä riippumatta. Viime kuussa tuomittiin yksi entinen Herättäjän pappi maallisessa oikeudessa työsyrjinnästä, mutta kyse ei ollut nyt naispapista naisesta kuitenkin.
-
Yhteisön piispat ja dekaani olivat erotettu kirkosta jo aiemmin.
Eivät kai sentään kirkosta? Eikö vain kirkon virasta?
-
Eivät kai sentään kirkosta? Eikö vain kirkon virasta?
No tätä just mietin, vaikka mietintämyssy on pahasti kallellaan.
Siis: jos ihminen A on saanut pappisvihkimyksen, mitkä ovat edellytykset vihkimyksen mitätöimiseksi? Sen ymmärrän, että kirkko työnantajana ei ota työsuhteeseen ihmisiä, jotka eivät noudata työnantajan määräyksiä.
-
Minua taas kiinnostaisi tietää, ovatko lestadiolaiset papit sitten kieltäytyneet työskentelemästä naispappien kanssa. Kun eiväthän heille ei-lestadiolaiset miespapitkaan kai ole oikein mitään kuin maallista esivaltaa edustavia virkamiehiä. Ja nainenhan saa toimia virkamiehenä, ja naispuolisen virkamiehen kanssa saa lestadiolainen asioida, ja jos on naispuolinen virkamies työkaverina niin sen kanssa saa tehdä töitä.
Voiko lestadiolainen pappi esim. olla mukana avustamassa ehtoollisen jakamisessa, jos liturgi on ei-lestadiolainen, ja onko tämän ei-lestadiolaisen sukupuolella väliä? Ja mistä siinä koko touhussa silloin on kysymys, onko se ehtoollinen vai ei? (Lutherin mielestä se kyllä taitaa olla ehtoollinen, vaikka jakaja olisi itse Perkele, joten ehkä nainenkin voisi kelvata?)
Lestadiolaiset maallikot sitten vain kirkollisista ilmoituksista bongaavat ne messut, jotka toimittaa oman liikkeen pappi, ja menevät sinne. Jos on sekä liturgi että saarnaaja ei-lestadiolaisia, niin ei sinne toinna mennä sen enempää kuin pällistelemään ratsiaa suorittavia poliiseja tienvarteen.
Onko niin, että varsinaisena "sakramenttina" liikkeessä toimiikin oikeauskoisen henkilön oikealla kaavalla julistama syntien anteeksianto? Ilmeisesti ei-lestadiolaisen papin toimittamia kasteita pidetään ihan tarpeeksi pätevinä (eihän liikkeeseen vasta myöhemmällä iällä liittyvää kasteta uudelleen).
-
Minua taas kiinnostaisi tietää, ovatko lestadiolaiset papit sitten kieltäytyneet työskentelemästä naispappien kanssa. Kun eiväthän heille ei-lestadiolaiset miespapitkaan kai ole oikein mitään kuin maallista esivaltaa edustavia virkamiehiä. Ja nainenhan saa toimia virkamiehenä, ja naispuolisen virkamiehen kanssa saa lestadiolainen asioida, ja jos on naispuolinen virkamies työkaverina niin sen kanssa saa tehdä töitä.
Voiko lestadiolainen pappi esim. olla mukana avustamassa ehtoollisen jakamisessa, jos liturgi on ei-lestadiolainen, ja onko tämän ei-lestadiolaisen sukupuolella väliä? Ja mistä siinä koko touhussa silloin on kysymys, onko se ehtoollinen vai ei? (Lutherin mielestä se kyllä taitaa olla ehtoollinen, vaikka jakaja olisi itse Perkele, joten ehkä nainenkin voisi kelvata?)
Lestadiolaiset maallikot sitten vain kirkollisista ilmoituksista bongaavat ne messut, jotka toimittaa oman liikkeen pappi, ja menevät sinne. Jos on sekä liturgi että saarnaaja ei-lestadiolaisia, niin ei sinne toinna mennä sen enempää kuin pällistelemään ratsiaa suorittavia poliiseja tienvarteen.
Onko niin, että varsinaisena "sakramenttina" liikkeessä toimiikin oikeauskoisen henkilön oikealla kaavalla julistama syntien anteeksianto? Ilmeisesti ei-lestadiolaisen papin toimittamia kasteita pidetään ihan tarpeeksi pätevinä (eihän liikkeeseen vasta myöhemmällä iällä liittyvää kasteta uudelleen).
Anteeksi virheeni. Heidät erotettiin vain pappisvirasta ei muusta.
Lestadiolaiselle kirkko edustaa maallista esivaltaa eli naispapin kanssa alttarilla työskentely ei ole minkäänlainen uskonnollinen ongelma.
Tämän sakramenttikohdan olen ymmärtänyt samoin.
-
Minua taas kiinnostaisi tietää, ovatko lestadiolaiset papit sitten kieltäytyneet työskentelemästä naispappien kanssa. Kun eiväthän heille ei-lestadiolaiset miespapitkaan kai ole oikein mitään kuin maallista esivaltaa edustavia virkamiehiä. Ja nainenhan saa toimia virkamiehenä, ja naispuolisen virkamiehen kanssa saa lestadiolainen asioida, ja jos on naispuolinen virkamies työkaverina niin sen kanssa saa tehdä töitä.
Voiko lestadiolainen pappi esim. olla mukana avustamassa ehtoollisen jakamisessa, jos liturgi on ei-lestadiolainen, ja onko tämän ei-lestadiolaisen sukupuolella väliä? Ja mistä siinä koko touhussa silloin on kysymys, onko se ehtoollinen vai ei? (Lutherin mielestä se kyllä taitaa olla ehtoollinen, vaikka jakaja olisi itse Perkele, joten ehkä nainenkin voisi kelvata?)
Lestadiolaiset maallikot sitten vain kirkollisista ilmoituksista bongaavat ne messut, jotka toimittaa oman liikkeen pappi, ja menevät sinne. Jos on sekä liturgi että saarnaaja ei-lestadiolaisia, niin ei sinne toinna mennä sen enempää kuin pällistelemään ratsiaa suorittavia poliiseja tienvarteen.
Onko niin, että varsinaisena "sakramenttina" liikkeessä toimiikin oikeauskoisen henkilön oikealla kaavalla julistama syntien anteeksianto? Ilmeisesti ei-lestadiolaisen papin toimittamia kasteita pidetään ihan tarpeeksi pätevinä (eihän liikkeeseen vasta myöhemmällä iällä liittyvää kasteta uudelleen).
En pysty vastaamaan kaikkiin enkä osaakaan. Olen vain körttipötky. Mutta olen tutustunut mm. vanhoillisiin, esikoisiin, rauhansanalaisuuteen. Jokaisesta on hyviä ystäviä. Esimerkiksi meidän perheeseen syntyi seitsemäs lapsi ja vanhoillisystävä sanoi kurispäissään, että lopettakaa herättäjäjuhlilla käyminen. Suviseurat on paljon parempi seitsemälle lapselle. Näillä oli 15 lasta. Mutta he ovat ehtoollisella "nais"papin toimittaessa sakramentin. Olen käynyt kastamassa lestadiolaisille lapsia ja he sanoivat, että tämä on pyhä sakramentti. Naureskellen vain totesin, että tämä on puolipakanan kastama lapsi. Huumorilla he ottivat sen. Mutta heillä oli vakaumus ja lestadiolainen pappi tai körttisellainen.
Esikoisystävä sanoi mielenkiintoisen asian... olin körttipötkynä käsittänyt, että seitsemän suuntaa on lestadiolaisuudessa... mutta ystävä sanoi, että jos on 100 000 lestistä Suomen rajojen sisällä niin on 100 000 suuntaa ja mielipidettä lestadiolaisuudesta. Tämä suuri liike on paljon individualistisempi kuin esim. körttiläisyys. Tämä on mielenkiintoista.
-
Siis: jos ihminen A on saanut pappisvihkimyksen, mitkä ovat edellytykset vihkimyksen mitätöimiseksi? Sen ymmärrän, että kirkko työnantajana ei ota työsuhteeseen ihmisiä, jotka eivät noudata työnantajan määräyksiä.
Kirkkolain 5. luvun 3 §, etenkin pykälän kolmas momentti:
"Papille, joka toimii vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy papille sopimattomalla tavalla, tuomiokapituli voi asian laadun mukaan antaa kirjallisen varoituksen tai pidättää hänet pappisvirasta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos papin sopimaton käyttäytyminen, laiminlyönnit pappisvirassa tai käyttäytyminen muutoin osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa."
Ensimmäisessä virkkeessä mainitussa pappislupauksessa (ks. kirkkojärjestys) todetaan mm.
"Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä---"
"Kirkon lakiin ja järjestykseen" kuuluu myös tämän kirkon piispan valvonnan alaisuus, se "piispallinen kaitsenta".
Korostan jälleen, että kannanottoni tähän asiaan perustuvat täydelliseen oppimattomuuteen.
Mt
-
^ :icon_eek:
Saako kättelyä yrittävän papin muuten ohittaa? Voisiko olla kaksi poistumisjonoa, toinen kättelijöille ja toinen meille muille? Ja ehkä kolmas niille, jotka haluavat vatkata pappi-paran käden melkein irti (siihen saarnaaja ma miedommin kätteleville liturgi).
Voi kyllä ohittaa sen vain harjoittelee. Eli katsoo syrjäsilmällä pikku tungoksen ja livahtaa eri syrjältä ohitte tai katsoo rannettaan huolestunut ilme kasvoillaan ja livahtaa askelta pidentäen ohitte eri reunasta ovea. Ei kukaan näe ettei rantees ole kelloa :003:
Tai nyökkää vain. Onneksi täällä ei kukaan jonota päästäksensä pusertamaan kättä.
-
Voi kyllä ohittaa sen vain harjoittelee.
Yhdessä sairaalassa oli runsaasti julisteita: "Me emme kättele". Asia selvä, perustelu asiallinen (pöpöt). Kun pääsin viimein vastaanotolle, lääkäri ilmoitti: "MINÄ kättelen aina kaikki potilaat." Ja kätteli. Eipä siinä tohtinut pyristellä, kun muutenkin pelotti. Lääkäriä ei passaa suututtaa. Eikä ehkä pappiakaan.
-
Yhdessä sairaalassa oli runsaasti julisteita: "Me emme kättele". Asia selvä, perustelu asiallinen (pöpöt). Kun pääsin viimein vastaanotolle, lääkäri ilmoitti: "MINÄ kättelen aina kaikki potilaat." Ja kätteli. Eipä siinä tohtinut pyristellä, kun muutenkin pelotti. Lääkäriä ei passaa suututtaa. Eikä ehkä pappiakaan.
Ei se olisi sinulle suuttunut, papista en osaa sanoa. Se oli sen kannanotto ylilääkärille vaan. Mutta mietin itekkin mikä määrä infektioita siinä tarttuu. En kättele mielelläni, kaikkia viruisia ei tapa mikään käsidesi. Joku saa tartunnan herkemmin. Se lekuri kuuraa niitä kännyjään koko ajan, joka potilaan välillä, papille se ei ole mitenkään mahdollista ja kättely on varmin tapa levittää epidemia.
-
Ei se olisi sinulle suuttunut, papista en osaa sanoa. Se oli sen kannanotto ylilääkärille vaan. Mutta mietin itekkin mikä määrä infektioita siinä tarttuu. En kättele mielelläni, kaikkia viruisia ei tapa mikään käsidesi. Joku saa tartunnan herkemmin. Se lekuri kuuraa niitä kännyjään koko ajan, joka potilaan välillä, papille se ei ole mitenkään mahdollista ja kättely on varmin tapa levittää epidemia.
Olis se suuttunu. Se oli jo valmiiks vihanen.
Kaikki lekurit eivät todellakaan kuuraa kännyjään -- sairaanhoitajat ja etenkin vähäisemmät palvelijat ovat säntillisempiä. Empiirinen havainto parilta vuodeosastolta. Ihan sutjakasti ilman käsidesejä tai hanskoja lekurit siirtyivät kopeloimaan seuraavan pedin potilasta, vaikka edellisellä kähmityllä oli juuri todettu paha infektio. No, tietenkin seuraavakin sai sitten bonuskuumetaudin.
-
Lääkäriä ei passaa suututtaa. Eikä ehkä pappiakaan.
Lääkäri on paljon pappia vakavampi tapaus, sillä jos suututan sen eikä se siksi kuuntele asiaani, sillä on valta olla määräämättä hoitoa. Ja ilman määräystä en saa.
Pappi taas joutuu hoitamaan hommansa eli minun tapauksessani jakamaan ehtoollisen ihan omista fiiliksistään riippumatta. Vähemmän vakavaa kuin kaupan kassan suututtaminen. Sehän on seurakuntansa palvelija.
-
Olis se suuttunu. Se oli jo valmiiks vihanen.
Kaikki lekurit eivät todellakaan kuuraa kännyjään -- sairaanhoitajat ja etenkin vähäisemmät palvelijat ovat säntillisempiä. Empiirinen havainto parilta vuodeosastolta. Ihan sutjakasti ilman käsidesejä tai hanskoja lekurit siirtyivät kopeloimaan seuraavan pedin potilasta, vaikka edellisellä kähmityllä oli juuri todettu paha infektio. No, tietenkin seuraavakin sai sitten bonuskuumetaudin.
No sitten.
Kopeloivia ja kähmiviä, aggressiivisia legureita kohtaavat yleensä etupäässä sairaanhoitajat joita saa empiiristä tietoa pahemmastakin. :003: eli kuka tekikään tämän empiirisen havainnon? Sairaalainfektiot ja tarttuvat eristetään. Bonuskuumeen saa muutenkin. Varsinkin kun kiertää ja tutkii eikä kaikkea tunne hanskat käsissä.
Vaikka minua ei ole kähmitty ja kopeloitu niin lääkäripotilaille on kaikki äkäisiä. Mitä sä siinä makaat, mee suihkuun ja ryhdistäydy.
-
Lääkäri on paljon pappia vakavampi tapaus, sillä jos suututan sen eikä se siksi kuuntele asiaani, sillä on valta olla määräämättä hoitoa. Ja ilman määräystä en saa.
Siihen duuniin todel mennään jotta päästäisiin käyttämään valtaa, viis siitä että joskus sen potilaan pitäisi kuitenkin päästä toipumaan. Ja yksi lysti sekin, saako työstään mingänlaista valmiiksi saamisen ja onnistumisen iloa, vaikka tavallisesti ei siitä potilaastaan pidä siis tasan yhtään.... kumma kyllä sitä muuttuu. vallanhimoiseksi, ahneeksi, vilpilliseksi ihmisvihaajaksi joka haluaa lähinnä niille kärsimyksiä oitis kun kahdeksantoistavuotiaana ilmoitetaan pääsykokeen tulokset.
Sitä ennen oli ihan kiva ihminen.
kyl huojentaa kun lopettaa.
Lakkaiskohan ne ihmiset nyt yökkäämästä nähdessään? :repee2: :repee2: :repee2: vai jättikö se lähtemättömät jäljet saastaiseen sieluparkaani?
-
Ai jaa, tää ei ollukkan Sairaala Suomessa? :repee:
Keksiikö kukaan jotain luovaa kirkosta vai pitäiskö perustaa soteketju?
-
Ai jaa, tää ei ollukkan Sairaala Suomessa? :repee:
Keksiikö kukaan jotain luovaa kirkosta vai pitäiskö perustaa soteketju?
Kunnioitettavin edesmennyt professori Lauri Haikola sanoi minulle, että ei ole tullut uutta teologiaa Immanuel Kantin jälkeen. Kirkkohan opettaa teologiaa, mutta kyllä siinä on muutakin.
-
Kunnioitettavin edesmennyt professori Lauri Haikola sanoi minulle, että ei ole tullut uutta teologiaa Immanuel Kantin jälkeen. Kirkkohan opettaa teologiaa, mutta kyllä siinä on muutakin.
En kuulemani perusteella tiedä, opettaako kirkko oikeastaan mitään. Kun kyselin saadakseni vastauksia ja ne olivat kiusaantunutta ja vaivautunutta "emme me voi tietää... " ..."Kaikenlaistahan sattuu... " eli olisiko niin ettei kirkolla ole tämän päivän ihmiselle vastausta edes siihen, välittääkö Jumala siitä mitä hänelle tapahtuu.
Useimmille nimittäin tämä taitaisi riittää ja jos missä olen tehnyt elämäni pahimmat taitovirheet niin kirkon jäsenenä jatkamalla tätä linjaa. Pidän kohtalaisen varmana sitä, että ihminen voi hyvin ainoastaan yhteydessä Luojaansa, mutta, hän tarvitsee myös tuen kysymyksilleen ja rohkaisua ennemmin kuin vaivautunutta vaikenemista. Ellei ole vastausta niin vaikeneminen olisi viisautta. Mutta vaieta voi monin tavoin, niin että rohkaustuu tarkentamaan kysymystään tai lähtee yhtä vaivautuneena ja häpeissään kotiin. Se jää päälle, dikdi on kyseessä iso juttu ja tuhannen taalan paikka, juuri se vaikea joka saa vaivautuneena rykäisemään... " Niin... Emme saa odottaa merkkejä ja ihmeitä.... Kaikkeahan tapahtuu.... Emme voi oikeastaan tietää Junalan tahtoa..."
Uskontotieteen mielenkiinto on oikeastaan tässä. Täydellinen hölynpöly vetoaa ihmisiin. Uskonto ilman perustarinaa, löyhä uskoteltu yhteys ikiaikaisiin noituuksiin --- siis tutkittu ja todettu huuhaaksi --- omatekoiset rituaalitanssit ja kuuskytlukulaisuus, kynttilät, öljyt ja loitsut. Kai ne sitten vastaavat kun niiltä kysyy.
Koska en saanut vastauksia rupesin sen tähden itse lukemaan teologiaa, eihän se vaadi kuin nettiliittymän, vähän rahaa kurssimaksuun, joitakin kirjoja voi haluta omistaa mutta lähes ne lainataan kirjastoista.
Kyllä kannatti monesta syystä.
Ajattelin kysyväni niin ettei minua ehkä ikinä ymmärretä oikein. Nyt ainakin arvelen osaavani kysyä käsitettävämmin.
Pudin siitä minkä Riitta-mummi lainasi Augustinukselta ja mitä Öppiäinen kirjoitti. Ellei ehdi joka kissanristiäisiin valmistaa puhetta niin taatusti hyötyy kirkon ikivanhasta perinteestä, eli ehtisivätkö kirkon virkaan ryhtyneet teologit lukea?
-
Minulla on lisäksi syvä, harras ja todella suuri toivomus.
Osaisittekohan te ihan jokainen ymmärtää, että minä voin hyvin, en ole onneton, katkera, pettynyt, pessimistinen, onneton tyytymätön enkä mitään muutakaan? Tämä siis ei ollut subjektiivista vaikka täytyikin sitoa se koettuun ja luettuun. Vastikään tentityt Saarnan käsikirja Rippikoulun käsikirja ja mitä muita niitä oli.
Kirkon ns moniäänisyys ei ole hyvä eikä hyvästä, ja arvelisin nuoren papin tarvitsevan tutoria siinä kuin nuori noitakin tarvitsee ja saa tarvitsemansa, noita siis.. :icon_eek:
-
En kuulemani perusteella tiedä, opettaako kirkko oikeastaan mitään.
Kai se edelleen opettaa sen, mitä sanovat kolme ekumeenista uskontunnustusta? Joskin ne ovat aika vaikeatajuisia, Athanasius varsinkin.
Se on sitten eri asia, että palkatun henkilökunnan (joka ei ole kirkko) koostuu paljosta muustakin, mitä sinne on aikojen saatossa kerääntynyt. Ja palkaton seurakunta olettaa että palkattu henkilöstö toimii juuri tämän toimenkuvansa mukaisella tavalla. Tulee hautajaisten jälkeen muistotilaisuuden kahvipöytään lätisemään mukavia eikä opettamaan jotain Athanasiusta.
Eikä se opettaminen sitä vaadi, että yksittäinen opettaja ymmärtäisi tai uskoisi, mitä opettaa. Kyllähän se ymmärrys etenkin voi auttaa, mutta ei sitä voi vaatia kun mysteereistä on kysymys. Siksi Nikean "me uskomme" onkin parempi muotoilu kuin apostolisen "minä uskon". Selitetään, mitä kirkko uskoo.
olisiko niin ettei kirkolla ole tämän päivän ihmiselle vastausta edes siihen, välittääkö Jumala siitä mitä hänelle tapahtuu.
Kyllä kirkko opettaa, että Jumala on jokaisen ihmisen luonut eli tarkoittanut olemaan. Eli on sillä iväliä. Se on sitten toinen juttu mitä vastauksia joltain seurakuntalaiselta saa.
Kirkon opetuksesta voisi hyvin huolehtia joku rehellinen ja asioita ymmärtävä vakaumuksellinen ateisti tai umpipakana, joka vain selittäisi, mitä kirkko opettaa. Ehkä niin olisikin helpompaa. Ei tarvitsisi sekoittaa opetukseen mitään henkilökohtaisia epäilyksiään. Rehellisyydellä tarkoitan, että ei vääristelisi niitä opetuksia myöskään yhtään typerämmiksi kuin mitä ne ovat (vakaumukselliset ateistit eivät tämän vaatimukseni täyttämisessä suinkaan aina onnistu).
Täydellinen hölynpöly vetoaa ihmisiin. Uskonto ilman perustarinaa, löyhä uskoteltu yhteys ikiaikaisiin noituuksiin --- siis tutkittu ja todettu huuhaaksi --- omatekoiset rituaalitanssit ja kuuskytlukulaisuus, kynttilät, öljyt ja loitsut.
Kuuskytlukulaisuus sun muu sellainen tuossa kuulostaa uudelta keksinnöltä, joka vetoaa vain hetken. Onhan se nyt paljon kauempaa juurtava perinne, että kuulutaan kirkkoon, tai jos ei viitsitä kuulua niin jotenkin arvostetaan sitä kumminkin. Se että se nyt vaan on osa suomalaista elämänmuotoa siinä kuin saunakin. Ja jonkinmoinen yleinen uskonnollisuus nyt saa kanavakseen helpoimmin sen paikallisen valtauskonnon. -Vai tarkoititko, että jos perustarina olisi olemassa, niin uskonto ei olisikaan enää niin vetoava? Ehkä en ymmärtänyt, mitä tarkoitit.
rupesin sen tähden itse lukemaan teologiaa, eihän se vaadi kuin nettiliittymän, vähän rahaa kurssimaksuun, joitakin kirjoja voi haluta omistaa mutta lähes ne lainataan kirjastoista.
Höh. Niin teillä Helsingissä ei vaadi. Täällä Tampereella voisi tulla halvemmaksi ostaa kirjat kuin reissata kirjastossa ja maksaa kirjastosakkoja :-\
-
^Äh, meni yllä lainaus ja lainattu sekaisin. Eikä ollut enää aikaa korjata virhettä. Koettakaa saada tolkkua, jos kiinnostaa. Ihan ensimmäinen rivi "en kuulemani perusteella tiedä, opettaako kirkko oikeastaan mitään" on Leenan kysymys, sitten seuraa minun kommenttini siihen. Muut Leena-lainaukset OK.
Ja piti olla että palkatun henkilökunnan toimenkuva koostuu muustakin kuin siitä opettamisesta. Tuo yksi sana jäi puuttumaan. Toimenkuvassa voi etenkin pienemmillä paikkakunnalla olla jos jonkinmoista seurustelua ja kyläpäällikköyttä.
-
Nettiliittymä on kai Tampereella yhtä edullinen kuin Helsingissäkin. Otahan ennen riehaantumista selkoa siitä, mitä kaikkea on mahdollista suorittaa verkkokursseina. Opintoja voi suorittaa hyvin joustavasti työn ohella, siten kuin ennättää.
Myös tentti tulee kotiisi. En ihan jättänyt ajattelematta muitakin kuin omia mahdollisuuksiani.
Hienoa, että löysit kirkon opetuksen. :003:
-
Ai niin. Unohdin mainita, että ellei opiskeltavaa kirjaa löydy aivan lähimmän kirjaston hyllystä, niin ystävälliset virkailijat auttavat kaukolainauksessa. Eli ei tarvitse matkustaa Helsinkiin. Olen itse hyvilläni siitä että näin sen vaivan, minulla on ollut tavattoman mukavaa ja kiinnostavaa. Jotenkin ajattelin että ei tällä iällä enää oppisi aivan uusia asioita. Kyllä oppii ja kiinnostuu yhä lisää ja taas oppii.
Sikäli piti paikkaansa että asiat painuivat hitaammin mieleen. Mutta tavattomasti on ollut iloa opiskelusta, avoimen verkkotarjonta on laaja ja aina vain uudet asiat siten kiinnostavatkin. Taidan olla tarjoamassa opiskelua nykyään jokaiselle, no, toivon nyt sentään, ettei kaiken motiivina nähdä pelkkää pahaa.
Joku tänne kirjoitti, olisiko ollut Mauno, ettei ole reilua myötämöisin natkuttaa pappien puutteista ja virheistä.
Ei olekaan.
Ellei saa kysymyksiinsä vastauksia, sopii yrittää etsiä niitä itse.
Kirkon kyvystä antaa tänään tämän päivän ihmisille yksi kestotyydyttävä vastaus minulla on tuo kokemus, mutta siis, kuten taisin mainita, yhtäläisesti olen lyönyt liinat kiinni toisten edessä. Ja tehnyt mielestäni ne suurimmat virheeni. Yritän miettiä mistä syystä. Vielä en tiedä. :kahvi:
-
Kuusikymmenlukulaisuus on sikäli ainakin wiggan perustalla että kirjoista valtaosa julkaistiin silloin, ušeimmat trendit kuten Hair-musikaalista tuttu Vesimiehen aika samoin niihin aikoihin luotu.
Mietityttää tänään luettu kiihkeä vimma vakuuttaa että suomalais-ugrilaisen mytologian pohjalla onkin todellinen historiallinen henkilö Kaleva jonka poikia ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja ketä ne nyt olivat kaksi muuta, eli välillä lukiessa herää ihmetys siitä, onko kuinkakin suuri osa opintojaksosta silkkaa puppua. Luulin tutustuttavan syvemmin maailmanuskontoihin, uuspakanallisuus vie melkoisen osan nyt. Mutta onhan nekin opiskeltava ja tentittävä.
Käytännöllisen teologian kohdalla mietin minkä verran nämä käsikirjat joita pänttäsimme, tarjoavat apua ja tukea kirkon työntekijöille täällä tänään. :kahvi: Ja miten on jos olisi syvällisempää. Esimerkiksi mainintoja niistä perintöön kuuluvista teoksista joita täällä Riitta-mummi on lainannut, sopisiko sitaatti sellaisesta jonkin pyhäpäivän tekstiin?
-
Mitä ovat wigga ja liinojen kiinni lyöminen? (Wikipedia tarjoaa wiggan selitykseksi jotain, mitä en usko sinun nyt tarkoittavan.)
-
Millon sitten sanoisit, että kirkko[/] antaa vastauksen johonkin kysymykseesi? Kuka silloin tekisi/olisi tehnyt jotakin, ja mitä? Ja tarkoitatko kirkolla Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vai kristikuntaa (enemmän tai vähemmän) laajemmin)
-
Me olemme kasteella käyneet kirkko.
-
^Lasketko mukaan nekin kasteella käyneet/käytetyt, jotka sittemmin ovat eronneet virallisesta kirkkoinstituutiosta ja pitävät itseään ateisteina tai agnostikkoina? Taikka kääntyneet johonkin muuhun uskontoon?
Voisihan tuo määritelmä käydä, vaikka ovat mukanakin.
-
Voiko kasteen pestä pois, ja miten ? :017:
-
Mestari Ekhardin sanoin, että "Jumalaa pilkattaessa Häntä ylistetään".
-
Niin. Kun hyökätään luullan puolustettavan omaa oikeaa. Sama jalkapallossa.
-
Mestari Ekhardin sanoin, että "Jumalaa pilkattaessa Häntä ylistetään".
Niinpä, mutta sitten on paljon niitä jotka eivät pilkkaa eivätkä hyökkää, vaan ovat vain ihan kiinnostumattomia.
-
Mietityttää tänään luettu kiihkeä vimma vakuuttaa että suomalais-ugrilaisen mytologian pohjalla onkin todellinen historiallinen henkilö Kaleva jonka poikia ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja ketä ne nyt olivat kaksi muuta, eli välillä lukiessa herää ihmetys siitä, onko kuinkakin suuri osa opintojaksosta silkkaa puppua.
Jalmari Jaakkolaako siellä luetaan? 60-luvun loppupuolella tuollaisia näkemyksiä esitettiin folkloristiikan peruskursseilla varottavina esimerkkeinä.
Mt
-
Millon sitten sanoisit, että kirkko[/] antaa vastauksen johonkin kysymykseesi? Kuka silloin tekisi/olisi tehnyt jotakin, ja mitä? Ja tarkoitatko kirkolla Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vai kristikuntaa (enemmän tai vähemmän) laajemmin)
Luulisin että se siellä jo lukee, mutta; saako/ voiko yksittäinen ihminen uskoa, että mitä hänelle tapahtuukin, on Jumalan hyvää johdatusta ja ettei Jumalan tahtomatta hänelle tapahdu mitään?
Että hän saa luottaa Jumalan johdatukseen ja armahtavaisuuteen, vaikka ei aina kykenekään tekemään töitään, tarkoitan niitä joihin kalliilla rahalla koulutettu, ja voiko vaikeasti ratkaistavissa tilanteissa kysyä, mitä Jumala tahtoisi hänen tekevän?
Ovatko Raamatun lupaukset ( joita hyvin paljon löytyy Vanhasta Testamentista juuri tuota yllämainittua koskien) tarkoitetut Israelin kansalle vai saako ne omistaa itselleen?
Nämä tuntee tärkeiksi jos ei aina pysy tajuissaan. Niillä ei ole tekemistä toisten ihmisten " epäoikeuden" kanssa koska nämä ovat useasti vähintään yhtä hämmentyneitä tilanteesta. Eli harvoin voisin minä sanoa itseäni kohdellun epäoikeudenmukaisesti. Ehkä sinua sitten, kun sellaista ajattelet.
Sairauksia ja vammoja nyt vain elämässä on, kärsimystä niin suurta ja syvää, etten ymmärrä, miksi minun pitäisi puida nyrkkiä ja huutaa Jumalalle kirosanoja. En siis todella ymmärrä. Pastori joka sitä ehdotti oli työskennellyt kotiseudullani ja päätteli että " paikallinen kireä pietismi" esti minua eikä ottanut uskoakseen etten ollut mukana niissä kitarakuoroissa jotka tupsahtivat keskelle hänen rippikoululeiriään evankelioimaan, enkä ylipäätään jaksanut paikallisessa uskonsuuntauksessa noin vuotta kauempaa. En osaa ajoittaa tapahtunutta häiriköintiä mutten ollenkaan epäile ettei sellaista olisi tapahtunut.
Enempää sanottavaa ei minulla tähän ole enkä jatka osaltani tätä jähnäämistä.
Että väki joka papilta kysyy " miksi minä" olisi mahdollisesti hyvin tärkeällä kohdalla koko henkisen ja hengellisen elämänsä kannalta kuuluu teodikeaketjuun eikä edusta minua. Saatan todella, usko tai älä, kirjoittaa muistakin, en ainoastaan itsestäni. Enkä kirjoita tälläkään kertaa omista tuumailuistani kummempaa.
-
Yllämainituista nimen omaan arvelen, että koskevat pätkätyöläisiä, työttömiä, taloudellisesti tuntuvan tiukille joutuneita, ihmisiä jotka joutuvat täällä koto-Suomessa miettimään ostaako lääkkeensä vaiko ruokaa perheelle (ostavat ruokaa) .
Vaikeudet joihin ei ole itse syypää on kaikin tavoin helpompi kantaa, jos ne ottaa Jumalan kädestä, mutta mikäli se on humpuukia on tietenkin parempi että sanotaan se ääneen. Siis ääneen, rauhallisesti ja asiallisesti, että niinkin saattaa jokin lahko puhua mutta se ei noin yleisesti ottaen ole ollenkaan totta. Ei kiusaantuneena ja vaivautuneena, koska se saa kysyjän häpeämään koko kysymystä.
Jos oma ajatteluni kiinnostaa niin ajattelen yllämainitunkin kokeneena (ei pätkätyötä mutta rahavaikeuksia) Docensin uskon tapaa seuraillen ihan riittävästi tilanteen hallintaan. Toisinaan apu saapuu hengellisen opastajan hahmossa, oli tämä elossa tai kuollut.
Tästä en nyt siis kanssasi jatka. Voit kysyä yv: llä ja jos kysymys vaikuttaa asialliselta saatan vastata.
-
Luulisin että se siellä jo lukee, mutta; saako/ voiko yksittäinen ihminen uskoa, että mitä hänelle tapahtuukin, on Jumalan hyvää johdatusta
Ja niin edelleen. Ei siellä lue sitä, mitä kysyin.
Kysyin: Kenen näihin (tai mihin hyvänsä muuhun kysymykseen) pitäisi vastata, jotta voi sanoa, että vastauksen antaa kirkko?
Joidenkin mielestä se on arkkipiispa ja toisten mielestä Päivi Räsänen.
Ihan sama mikä kysymys on, minua kiinnostaa kuka saa vastata kirkkona.
-
Joidenkin mielestä se on arkkipiispa ja toisten mielestä Päivi Räsänen.
Ihan sama mikä kysymys on, minua kiinnostaa kuka saa vastata kirkkona.
Me!
-
^Huutoäänestyksellä päätetään, mitä kirkko opettaa?
Vastauksesi ei ole kovin konkreettinen.
-
Tämän löysin kirkon sivuilta:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/EF14C9194132BF53C225703C004155EB?OpenDocument&lang=FI&print=y
-
^Ahaa, eli kysymyksellä olisi sittenkin väliä, toisin kuin luulin. Kysymyksestä riippuu, kuka saa vastata. Leenan kysymysten tapauksessa oikea osoite olisi piispainkokous. Tosin se on minulle edelleen epäselvää, haetaanko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetusta vai kirkon jossakin laajemmassa mielessä.
-
Tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Kirkko on niin liikkuva ja kehittyvä, että se elää jatkuvaa muutosta. Siksi keskustelu on tauotonta. Mikä eilen oli oikein, saattaa tänään olla toisin. Tämän vuoksi kukin on omalta kannaltaan kirkon ääni, sillä kirkkoa ylempänä, ylinnä on Kristus. Me roikumme kiinni kirkon sanoman ytimessä. Siitä voi johtaa myös vastauksen kysymykseen kirkon äänestä.
Mitä sitten pitää sisällään Kristus? Se on lähimmäisen kohtaaminen.
-
Tavattuani Minna Rikkisen, olen googlaillut joitakin asioita.
http://tampereenhiippakunta.fi/uskontojen-ja-katsomusten-yhdenvertaisuuden-puolustaminen-on-erityisesti-kirkon-vastuu/
-
Tavattuani Minna Rikkisen, olen googlaillut joitakin asioita.
http://tampereenhiippakunta.fi/uskontojen-ja-katsomusten-yhdenvertaisuuden-puolustaminen-on-erityisesti-kirkon-vastuu/
Systemaatikkona minä pidän henkisyydestä paljon enemmän kuin kirkkohistorian ajankuvista. Henkisyys on sosiaalisuus, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Me kaikki olemme ihmisiä. Vaikka niin on vaikea rakastaa vitosliikettä... Jumppuhan on avannut vitosliikkeen toimiston. Liikkeen perustajana oli mm. Mauri Tiilikainen. Hänen poikansa oli ateisti. Hän on ollut 10 vuotta minun uskonnonopettajani. Opettajani sanoi itsestään, että minä olen ateistis-körttiläinen .
-
Tuo jälkimmäinen vaihtoehto. Kirkko on niin liikkuva ja kehittyvä, että se elää jatkuvaa muutosta. Siksi keskustelu on tauotonta. Mikä eilen oli oikein, saattaa tänään olla toisin. Tämän vuoksi kukin on omalta kannaltaan kirkon ääni, sillä kirkkoa ylempänä, ylinnä on Kristus. Me roikumme kiinni kirkon sanoman ytimessä. Siitä voi johtaa myös vastauksen kysymykseen kirkon äänestä.
Mitä sitten pitää sisällään Kristus? Se on lähimmäisen kohtaaminen.
Onko luterilaisesta kirkosta kehittymässä antikristuksen kirkko?
-
Onko luterilaisesta kirkosta kehittymässä antikristuksen kirkko?
Ei!
-
Me olemme kirkko.
Etsin sopivaa vanhaa keskustelua, jossa avautua (yhdestä) päivän ärsytyksenaiheesta, ja olkoon se nyt tämä.
Siis luin Kotimaan juttua Helsingin hiippakunnan synodaalikokouksesta (https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/teemu-laajasalo-jos-jumalan-pelko-on-jumalan-hapeaa-meista-tulee-vitsi/?katselukoodi=2909b87d6805198ec16172f874eff1e36bd9c4ba2b787727e23e622201d45647), jota juttua minulle sähköpostiin ilmaisluettavana tyrkytettiin. Ja siellä taas tämä:
Haastatteluissa nousi esiin kysymys: pitääkö ihmisten tulla kirkkoon vai kirkon mennä ihmisten luo. Vastaus oli, että vaikka kokoavaakin toiminta yhä tarvitaan, seurakunnissa on aika muuttua ja mennä ihmisten luo.
Siis jos seurakunta menee "ihmisten luo", niin eikö ne seurakuntalaiset itse sitten ole ihmisiä?
No okei se oli joku synodaalikokous, jossa kai on läsnä lähinnä palkattuja työntekijöitä, mutta miten ihmeessä he voivat omia seurakunnan itselleen ja ajatella, että seurakunta tarkoittaa nimenomaan näitä palkattuja työntekijöitä, jotka sitten menevät jonnekin tai joiden luokse mennään.
Minä olen luullut, että seurakunta ovat kaikki kastetut. Hullua miettiä, pitäisikö heidän mennä ihmisten luo. Jos pitäisi niin missä heidän nyt sitten kuvitellaan olevan, jos eivät ihmisten luona jo ole.
Kyllähän kuka tahansa palkattu työntekijä kysyttäessä myöntää, että tuo ajatukseni tuossa yllä on tasan oikea. Mutta silti, eikö tuon puheenparren (seurakunta = palkatut työntekijät + muutama aktiiviksi mielletty maallikko) viljely ole vaarallinen ajatusharha, joka sumentaa seurakuntalaisen, sen ihan tavis maallikon näkemystä itsestään ja arvostaan? Ja sitä kautta pohjimmiltaan uskostakin? Eli sitä että koska kuulut seurakuntaan niin koko olemisesti koko ajan on seurakunnan olemista ihmisten luona? Se nyt vain pakostikin on sitä, halusit tai et, tai mietitkö asiaa ja sen seuraamuksia sen tietoisemmin.
-
Systemaatikkona minä pidän henkisyydestä paljon enemmän kuin kirkkohistorian ajankuvista. Henkisyys on sosiaalisuus, oikeudenmukaisuutta ja rakkautta. Me kaikki olemme ihmisiä. Vaikka niin on vaikea rakastaa vitosliikettä... Jumppuhan on avannut vitosliikkeen toimiston. Liikkeen perustajana oli mm. Mauri Tiilikainen. Hänen poikansa oli ateisti. Hän on ollut 10 vuotta minun uskonnonopettajani. Opettajani sanoi itsestään, että minä olen ateistis-körttiläinen .
Niihin voi suhtautua huumorilla.
Ekan kerran kun näin jonkun karismaattisen seurakunnan menon, niin suu loksahti auki varmaan kymmeneksi minuutiksi,.
Enste oli ihan normaalia puhetta ja sellaista ja sitten kun eka laulu alkoi, niin koko seuris alkoi hyppiä ylös alas, kuin airobic jumpalla.
Huh ku pelästyin, mut sitten vaan hymyilin.