Vonnegutin Ajanjäristys meni viimeksi. Vonnegutia on ihana lukea, vaikka en ole aina ihan varma, että olenko liian tyhmä lukeakseni häntä. Ajanjäristys koostui ainakin nähdäkseni pääasiassa vilkkaasta jutustelusta. Ehkäpä Kurt-sedällä on leppoisampi käsitys kaunokirjallisuudesta kuin ihmisillä yleensä. Vanhemmissa kirjoissa on sitten hiukan enemmän jäntevyyttä; tosin esimerkiksi Galápagos oli hurjan hieno ja taidokas kokonaisuus juurikin jutustelutyylisen tarinankerronnan ansiosta.
Vonnegutia lukiessaan tulee joskus ihmetelleeksi, että ko. henkilö voi olla kotoisin tuosta kyynikkojen ja ääliöiden luvatusta maasta (so. USA). Mutta ehkä olenkin hiukkasen rasistinen siinä suhteessa.
