Joo, saatan kyllä kuvitella, joskus sovituksissa saatetaan sortua mauttomuuksiin tai liian erikoisiin ratkaisuihin. Löytty osaa mielestäni löytää Siionin virsi -sovituksissaan jotain niille hyvin ominaista, ja kunnioittaa alkuperäistä sävelmää tai perintöä, vaikka lopputuloksessa oltaisiin ihan kaukana alkuperäisestä, esim. Murhehuone-levyllä. Aivan loistava virsisovituslevy on Jukka Perkon Kaanaanmaa. Siinä ei ole yhtään huonoa sovitusta, ja jotkut niistä ovat aivan riipivän kauniita. Kaanaanmaa on myös yksi parhaista teoksista, joita olen ikinä orkesterissa soittanut (Aholansaari Sinfoniettassa v. 2003 ja 2006).
Pop-tyylilläkin voi esittää virsiä, mutta pitää tarkasti miettiä, mitä virsiä, ja miten ne esittää. Jotkut Simojoen virret voi hyvinkin vääntää pop-musaksi, mutta ei kyllä ehkä Siionin virsiä, ainakaan niitä ei-lisävihon virsiä. Tai siinäpä haaste, tehdä pop-sovitus SV:stä, kuitenkaan sortumatta mauttomuuksiin. En esim. itse tykkää Maamme-laulusta, jos se esitetään pop-tyyliin, niin kuin joskus kuulee esitettävän. Eihän se ole virsi, mutta esimerkkinä kuitenkin.
Ja jottei täysin menisi offtopic, päivän urputus: ikävää, kun pitää lähteä pois Lapualta perheen luota takaisin Hkiin. Täällä sitä olisi jaksanut olla paljon pidemäänkin.
