Tämän luin, aioin lukea, tai ainakin harkitsen XVIII

[Riitta-mummi]

Tiedän. Mustaa. Aikansa hevy-metalia pelkin sanoin.

[PekkaV]

 
  ISO NRO toukokuu 2023:

"       ...                ...             " s. 1-52

"Iso Numero on kaduilla myytävä aikakauslehti, joka tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuksia toimeentuloon. Myyjät ostavat lehtiä etukäteen ja ansaitsevat itselleen puolet jokaisen myydyn lehden kansihinnasta. Maailmassa on yli 100 Ison Numeron kaltaista katulehteä.
   Lehden kustantaja on Isot Tekijät ry. Iso Numero ilmestyy vuonna 2023 yksitoista kertaa, ja sen painos on keskimäärin 5000 kappaletta." s. 51.

Lehden voi tilata myös kotiin osoitteesta holvi.com/shop/isonumero.

[Riitta-mummi]

Vasta nyt löysin jälleen kirjan joka tuntuu 'omalta' . Se on Tommi Kinnusen Pintti.

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2020/08/tommi-kinnunen-pintti.html

Kuuntelulla mennään, mutta lukija on hyvä.

Olen aikaani kuluttanut kepeitten kotimaisten naiskirjailijoiden parissa, mutta mitta tuli täyteen. Samoin kävi dekkareiden kanssa, jopa Agatha Christien Nti  Marple Koston jumalattarena oli aika tylsä. Se on kuulunut minusta Agatha-parhaimmistoon. Nyt se tuntui tankkaavan samoja lauseita loppumattomasti.

Pintin imaisin heti 'suun täydeltä', eikä tullut mutaa suuhun.

[Pena]

Olen lukenut kolme lukua piispa Munib Younanin juhlakirjasta Blessed are the Peacemakers. Rehabeam Katengela Auala kuvaa kirkkojen osuutta Namibian itsenäisyystaistelussa otsikolla Education and social justice (koulutus ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuus). Munther Isaac käsittelee sitä, miten palestiinalaiset kristityt lukevat Vanhaa testamenttia luvussa Reading the Hebrew Scripture as a Palestiinan Christian. Robert Smith pohtii kristillisen siionismin juuria, nykyisyyttä ja tulevaa kirjoituksessaan An Urgent Call to Challenge Christian Zionism (kiireellinen tehtävä haastaa kristillinen siionismi).
Piispa Younan sai vastikään Helsingissä teologian kunniatohtorin arvon ja korkean kunniamerkin.

[Riitta-mummi]

Tämän luin YLEn nettisivuilta. Ihmiset ja heidän käyttäytymisensä on aina minua eniten kiinnostaneet.

 Otsikko jo oli kiinnostava:

”Höyrähtäneitä uskovaisia, suuruudenhulluja paikallispoliitikkoja” – Yle kysyi suomalaisilta, mitä ajatuksia oma kotiseutu herättää

https://yle.fi/a/74-20040638

[PekkaV]

   Pekka Laihon vauhdikas elämäkerta tempaa mukaansa matkalle 1960-luvun Ylioppilasteatterin maineikkaasta Lapualaisoopperasta aina teatterin politisoitumiseen ja taistolaisuuden aikaan 1970-luvulle. Kirja johdattaa myös MTV:n kukoistukseen sekä Tampereen teatterin ja Helsingin kaupunginteatterin värikkääseen maailmaan. Työskentely legendaarisen Jouko Turkan kanssa paitsi tuuletti koko teatterilaitosta myös murjoi Laihon omiakin "vanhoja aatameita" - miellyttämisviettiä ja epäonnistumisen pelkoa. Ajankuvan lisäksi teos valottaa Pekka Laihon lapsuutta ja kovamaineisessa Sörkassa vietetyn nuoruuden, avioliittojen ja kuuluisuuden kirojen kautta pojan kasvamista mieheksi. 45 työvuotensa aikana Pekka on ehtinyt näytellä useiden suurten teatteripersoonien kanssa. Muistoja seuraavan lukijan mieleen välähtää monia hauskoja sattumuksia, joista on kehittynyt suoranaisia urbaanilegendoja."Jos jotain loukkaan, teen sen vastentahtoisesti, mutta en kyllä valehdellakaan tahdo. Kehut jaan vain sydämeni kyllyydestä. Jokainen tarina on totta, niin totta kuin ne vanhan miehen muistin varassa voivat olla. Sovitaanhan niin?"
Pekka Laihon vauhdikas elämäkerta tempaa mukaansa matkalle 1960-luvun Ylioppilasteatterin maineikkaasta Lapualaisoopperasta aina teatterin politisoitumiseen ja taistolaisuuden aikaan 1970-luvulle. Kirja johdattaa myös MTV:n kukoistukseen sekä Tampereen teatterin ja Helsingin kaupunginteatterin värikkääseen maailmaan. Työskentely legendaarisen Jouko Turkan kanssa paitsi tuuletti koko teatterilaitosta myös murjoi Laihon omiakin "vanhoja aatameita" - miellyttämisviettiä ja epäonnistumisen pelkoa. Ajankuvan lisäksi teos valottaa Pekka Laihon lapsuutta ja kovamaineisessa Sörkassa vietetyn nuoruuden, avioliittojen ja kuuluisuuden kirojen kautta pojan kasvamista mieheksi. 45 työvuotensa aikana Pekka on ehtinyt näytellä useiden suurten teatteripersoonien kanssa. Muistoja seuraavan lukijan mieleen välähtää monia hauskoja sattumuksia, joista on kehittynyt suoranaisia urbaanilegendoja."Jos jotain loukkaan, teen sen vastentahtoisesti, mutta en kyllä valehdellakaan tahdo. Kehut jaan vain sydämeni kyllyydestä. Jokainen tarina on totta, niin totta kuin ne vanhan miehen muistin varassa voivat olla. Sovitaanhan niin?"

Poika ja kapakkasaatana - e-kirja, suomi, 2015

https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/poika-ja-kapakkasaatana-9789510388266

Seurasin pienen etäisyyden päästä näyttömömiehenä vuosina 1974-1976. Hän pelasi työkaverini ja näyttelijöiden Kullervo Kalske ja Jyrki Kovaleff kanssa korttia tauoilla näyttömömiesten pukkarissa.

[Riitta-mummi]

Kyllästyin perinpohjaisesti Kaari Utrion romaaniin Vehkalahden neidot. Pikäkelasin sen harppoen loppuun ja sain tietää kuka sai lopulta kenetkin, ja kaikki oli arvattsvaa.
Törkyä oli aivan  liikaa.

Illalla eilen valitsin viimeisen lukemattoman Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat. Tämä kelpaa ja kiinnosta koska aine on kuvataiteet ja tailijat.

Haahtelan näennäisen selkeä kerronta sisältää aina jotakin mystistä, ja siitä miä pidän.

https://otava.fi/kirjat/mista-maailmat-alkavat/

[Mörtti-57]

Norjalaisen naisen näky vuodelta 1968
90-vuotias norjalaisnainen sai näyn vuonna 1968 ja sen kirjasi ylös Emanuel Minos, mutta harkinnan jälkeen hän ei pitänyt soveliaana julkaista näkyä sen radikaalin sisällön vuoksi.

Kyllä tämä 55 vuotta sitten kirjoitettu näky hätkähdyttää ajankohtaisuudellaan. Presidentti Niinistökin on huolissaan Venäjän "erikoisoperaation" leviämisestä maailmanlaajuiseksi ydinsodaksi.
https://suomiprofetiassa.wordpress.com/norjalaisen-naisen-naky-vuodelta-1968/

[Riitta-mummi]

Nyt kun luomakunnassa jatkuvasti tapahtuu imastomuutoksen aiheuttamia vitsauksia ja lisäksi ihmisten tarve väkivaltaa ja ylenpalttiseen seksuaalisuuden korostamiseen, voi ennustus olla oikeassa.
Mitä voimme tehdä. Parrannusta ja kantaa esirukousta Herran rukousten maljaa hätämme puolesta !

Jumala, armahda meitä syntisiä, Kristus armahda, Herra armahda !

[Riitta-mummi]

Jännä juttu !( lainatakseni juhania ) oli taas se, että kun luen Joel Haahtelan kirjaa Mistä maailmat alkavat, niin illalla kun uutisten jälkeen aloin sitä kuunnella siinä luku alkoi Marrakeshissa.

Juuri olin katsellut tv-uutisista  6,8 Richterin maanjäristyksen tuhoja Marokossa ja nimenomaan Marrakeshissa, niin tapahtui tämä kuten usein käy, minulle puhutaan jostakin. 

Kirja on muuten yksi Haahtelan kiintoisimmista. Se ei ole aivan niin hiljainen mitiskelyteos kuin eräät. Kuvataiteen opiskelija Visa itse on, hiljainen. Kyllä tai ei  tai Niin ! ovat hänen vastauksiaan. Sisäisesti kyllä hänelle tapahtuu, ja ympärillää asioita joita hän tarkkailee ja pohtii.
Bologna, Venetsia ja monet tutut ja muutamat vähemmäntutut taidemaalarit täyttävät hiljaisuutta.
Myös Unto Pusa ja Yki Nummi elävät kirjassa, tai siis Vapaassa Taidekoulussa Helsingissä.

[Kalistaja]

 Nyt minulla on meneillään Sakari Virkkusen teos Kallio. Se on presidentti Kyösti Kallion elämäkerta. Hyvin taustoitettu ja vivahteikas teos.

    Äskettäin luin sangen omatyylisen Hanna-Riikka Kuisman kaksi mustanpuhuvaa kirjaa.

   

[Riitta-mummi]

Minulla on kuuntelussa ties kuinka mones Outi Pakkasen dekkari tai sentapainen. Näissä uusimmissa ei ole ollut murhia, onneksi, vaan muuta jännittävää.

Sellainen tuttu yhteyskin on meillä kuin Helsinki, ja etenkin sen kantakaupunki. Ja tietysti ruoka, joka kirjoissan on yhtenä keskeisenä elementtinä. Joissakin muistan nähneeni reseptejäkin.

Jukka Pakkasen, Outin veljen, olen tavannut Nostoväki-aikoinani. Hän on innostunut kilpapyöräilystä. Siis oli. Siitähän on jo ikuisuus.

[Rajan poika]

Menossa on Lars Aejmelaeuksen kirja Paavali Elämä ja kirjeet. Ja tällä viikolla hankittuna oottamassa Tapio Bergholmin Kova Koivisto, elämäkerran kakkososa.

[Riitta-mummi]

Hei, täällä toinen 'kaikkiruikainen' lukutoukka. Ikäni ansiosta muistin heti tutun kohuakin aiheuttaneen nimen.

Itse en ole hänen tutkimuksiaan lukenut. Minua kiinnostivat kristilliset mystikot, etupäässä Mestari Eckhart ja Avilan Teresa ja Ristin Johannes. Enää en jaksa niin painavaa teksitä muuta kuin lainatakseni foorumille.

Kuuntelen dekkareita levätessäni.

Näin Aejmelauksesta kirjoittaa wikipedia:

Sen sijaan apulaisprofessorina Aejmelaeus itse aiheutti teologisen kohun ja väittelyn joulun alla 1987 todettuaan, että Jeesuksen neitseellinen syntymä Mariasta pohjautuu pakanallisiin antiikin sankarikertomuksiin. Hänen mukaansa joulun tarina oli vain mukava satu, eikä teologisesti vakavasti otettava. Aejmelaeus vastusti vuoden 1988 tienoilla ankarasti useissa artikkeleissaan neitseestäsyntymisselitystä.[3][4] Haastattelussa vuonna 2013 hän kuitenkin katsoo, että asiasta ei ole todellista tietoa, mutta hän ei kuitenkaan kiistä sitä.[5]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Aejmelaeus

[Mörtti-57]

Jan Ahosen viisasta kirjoitusta kehtaa lukia ja jakaa.

"Nykykörttiläistä puheenpartta, tapaa puhua kristinuskon keskeisistä asioista, on syytetty siitä, että laki ja evankeliumi -kaksikosta unohdettaisiin laki. Jumalan sana lakina merkitsee sääntöjä, kieltoja, käskyjä, syyllisyyttä ja tuomiota. Jumalan sana evankeliumina taas puolestaan syntien anteeksiantamista, vapautta syyllisyydestä, perimmiltään siis Kristusta itseään. Väitän, että uhattuna ei ole suinkaan laki, vaan evankeliumi. Laki tahrii evankeliumia.

Laki tahrii evankeliumia, kun tuhlaajapojalta tivataan sen sijaan, että iloittaisiin paluusta, sitä, miksi sinä ylipäätään palasit.

Laki tahrii evankeliumia, kun helpotuksesta huokaisten toteat, että synti on naapurin tontilla muka omaasi mustempaa."
https://www.nuoriyty.fi/ole-armollinen-itsellesi-jotta-voisit-olla-armollinen-lahimmaisellesi/