Jokunen ajatus / sepustus tältä päivältä...
Aamupäivällä viikon eka uimahallireissu.
Uintiradoilla oli aika ruuhkaa, mutta hyvin sain puolituntiseni uitua.
Välillä siellä löytyy sopivaa vetoapua, tänään oli sellainen ehkä 5-kymppinen naisimmeinen
joka meni samaa vauhtia niin hänen perässään kelpasi mennä.
Nyt en hoksannut kiittää vetoavusta, joskus olen tehnyt sitäkin.
Vaikken kyllä tiedä auttaako meikämannen vauhdissa vetoapu yhtään.
Jos on hitaampi uimari edessä ja ruuhkan takia ei pääse ohitse, niin se haittaa kyllä.
Iltapäivällä piipahdin kotimökillä ja lähdin niissä maisemissa tuttuun lähimetsään,
aurinkoinen hyvä ulkoiluilma.
Varukselta oli 5 litran ämpäri ja marjanpoimuri matkassa.
Noh...puolukoita näkyi joku 10 kappaletta, ei poimurille ollut käyttöä.
Ei ollut hirvikärpäsiäkään.
Kelpasi kulkijan kulkea pienillä metsäpoluilla hiljaisuudessa, mielen levätessä.
Pari kanalintua havaitsin kauempaa, en tunnistanut.
Menomatkalla polun varressa olin rekisteröinyt muutaman maamerkin, paluumatkalla
sitten niiden avulla varmistuin että olen oikeaa polkua palaamassa takaisinkin.
Isossa kuvassa toki koko ajan tiedostin missä maisemassa olin....no juu...tämä hupijuttua...
Mutta vakavasti ottaen...olen joskus niissä maisemissa meinannut eksyä / karata...kuulemma.
Siitä aikaa jo noin 65 vuotta, mutta muistissa on yhä...
Olin äidin kanssa marjametsällä, hänen poimiessa, olin lähtenyt polkua pitkin jo silloinkin
tutkimusmatkalle...valkoinen pää vaan vilkkui maisemassa, en joutunut hukkaan.
Jatkan tätä päivää...
kun puolukoita oli vain nimeksi, katselin myös näkyisikö suppiksia...eipä oikein...
ainoastaan eri kokoisia ruskeita "roskasieniä" oli vaikka millä mitalla.
Muutamia limanuljaskoja, niitä tunnistin, mutta vaimo ei enää harrasta värjäystä.
Kehnäsieniä myös tunnistin aika runsaasti.
Loppumatkasta löysin ryppään pieniä suppiksia, ne otin ämpäriin.
Mutta heitin pois ennen autoon paluutani kun ei enmpää löytynyt.
Niistä olisi ollut vain riesaa jos olisin yrittänyt tehdä jotain, olisivat paistinpannulla
kutistuneet olemattomiin.
Mutta innosti tuo suppisten löytyminen minua sen verran että niitä koitan lähteä
lähiviikkoina etsimään vielä tositoimin...perata...paistaa voissa...vai mitenkähän?
Jep, ja sellaistakin...eilen jatkui pyörälenkit...ja nyt oli kypärämyssykin tarpeen.