Kirjoittaja Aihe: Liian raskas taakka??  (Luettu 19585 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #15 : 10.10.10 - klo:11:52 »
kaikilla on raskas ies... jotkut osaavat käyttää tätä oikein - jotkut eivät...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #16 : 10.10.10 - klo:16:35 »
kaikilla on raskas ies... jotkut osaavat käyttää tätä oikein - jotkut eivät...
Joku on niin onnekas että osaa tuollaisen jaonkin suorittaa... jako kahteen, toisille hyvin helppoa...
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #17 : 10.10.10 - klo:19:25 »
Todella paljon kysymysmerkkejä tälle aiheelle ?????????

Tiedän kuitenkin kaksi läheistäni jotka ovat epäinhimillisten kärsimysten jälkeen päässeet kiinni elämään ja suhde jumalaan on jopa syntynyt toisella ja toisella säilynyt luottamuksena.

Ensinmainitun ainoa lapsi syntyi erittäin vaikeasti vammaisena, puoliso alkoholisoitui, uupui, masentui,meni psykoosiin, kärsi aikansa ja päätti päivänsä. Jälkeenjäänyt on säilynyt tolkun ihmisenä, osallistuu ja on tyytynyt vammaiseen lapseensa.

Toisen ystäväni puoliso kuoli tapaturmaisesti lapset ja maatila jäivät leskelle. Nuorempi lapsi oli n. 1 vuoden ikäinen. Ensin emäntä tuli allergiseksi lehmille, sitten sairastui hermoratojen tulehdukseen joka hoidettiin väärin ja hän menetti lähes kokonaan toisen jalkansa. Oli kovissa kivuissa ja lähes liikuntakyvytön. Vanhemmiten tuli rintasyöpä joka levisi pahasti, mutta eipä tappanut. Nyt on terveen jalan polvi keinoniveltä vailla, mutta ei voida vielä leikata kun diabetesarvot ovat liian korkeat. Rinnassa oli taas patti, mutta se olikin arpikasvainta.
Omat suruni saavat toiset mittasuhteet kun ystäväni kohtaloa ajattelen. Hän on kuitenkin pirteä, huumorintajuinen ja Jumalaan luottava.
Siinä minulle mallia.

Miksi joku on sokeana syntynyt, isien ja äitienkö syntien tähden.

http://www.pihkala.net/Saarnat/Joh9&1-39SokeanaSyntynytMies.pdf
Olen tätä miettinyt ja nyt summailen sen tämän sunnuntain papin pelkoon. Uskon menettämisen pelko on ehkä lopulta kuitenkin raskain, jos miettii kuinka se kantaa...eikä tämä ole tyhjän hokemista, kun nämä yhdistetään. En tiedä miten ja miksi, mutta totta se taitaa olla kuitenkin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Kummajainen

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 139
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #18 : 11.10.10 - klo:20:34 »
Entäs jos se "kamala elämä" on loppujen lopuksi itse aiheutettu? Jos on vaikka ruualla ja juomalla hankkinut itselleen huonon terveyden ja saa siitä raskaan taakan? Tunnen ihmisiä (uskovia), jotka voivottelevat raskasta taakkaansa. Syyllinen kyllä löytyy peiliin katsomalla.

No, asiaan. Joskus kieltämättä tuntuu siltä, että jollekin annettu taakka on liian raskas (esimerkiksi perheen menetys onnettomuudessa, jäi jäljelle 27 vuotias leski). Ystäväni käytti Jobia lohdutuksena vaikeassa elämäntilanteessa. Jobilla kun meni vielä huonommin.

Poissa Lauri

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 11
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #19 : 11.10.10 - klo:21:03 »
Entäs jos se "kamala elämä" on loppujen lopuksi itse aiheutettu? Jos on vaikka ruualla ja juomalla hankkinut itselleen huonon terveyden ja saa siitä raskaan taakan? Tunnen ihmisiä (uskovia), jotka voivottelevat raskasta taakkaansa. Syyllinen kyllä löytyy peiliin katsomalla.

Kyllä tuo on ihmisten syyllistämistä.

On todella paljon kärsimystä, joka ei johdu ihmisistä. Turha sitä on selittää pois.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #20 : 11.10.10 - klo:21:29 »
On myös paljon ihmisistä johtuvaa kärsimystä, johon kärsivä on syytön. Joskus me ihmiset aiheutamme kärsimystä ihan tahallamme, usein piittaamattomuuttamme, välillä vaikka tarkoitamme hyvää. Näin ei tietenkään saisi olla. Aina ei voi osoittaa, kuka on kärsimyksen aiheuttanut, mutta yleensä on jotain tehtävissä sen lopettamiseksi tai ainakin lieventämiseksi. Sitä pitäisi yrittää tehdä mahdollisimman paljon. Pitäisi.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #21 : 12.10.10 - klo:00:18 »
Entäs jos se "kamala elämä" on loppujen lopuksi itse aiheutettu? Jos on vaikka ruualla ja juomalla hankkinut itselleen huonon terveyden ja saa siitä raskaan taakan? Tunnen ihmisiä (uskovia), jotka voivottelevat raskasta taakkaansa. Syyllinen kyllä löytyy peiliin katsomalla.
Tuota... se terveyskysymys on varsin usein mielessäni, pääasiassa toisten, ja olisin hieman varovainen nyt tässä.
Ravinnon hyväksikäytön ja alkoholisoitumisen osalta joku saa kertakaikkisen huonot kortit, kuka jakoi, mene ja sano. Toisia sitten opetetaan pelaamaan kehnommillakin, joku saa opastuksekseen vain mustan silmän, kehtaatkin tuommosia, tässä saa hävetä koko maailman silmissä. Joku ei sitäkään vähää.

Toisekseen - tunnen kyllä koko joukon suorastaan epätoivoisia uskovia itsekin, eikä siinä ole mitään merkillistä. Sehän on vakavan masennustilan tyyppioireita, onneton ja tympeä olo, se ettei elämä maistu, on mielialaoire sekin, depressiosta kärsii - siis, kärsii niin että hyötyy avusta jo -  tälläkin hetkellä keskivaikeana joka viides suomalainen, eikä jokainen ole sitä viinan kylkiäisenä saanut - siksi toiseksi, nekin hoidetaan minun etiikkani mukaan.  Depressiolta usko ei suojaa, se on niin monitahoinen ja useasta syystä johtuva oirekokonaisuus, joskin Kierkegaard varmasti osui oikeaan todetessaan toisinpäin: Jos ihminen väenvängällä irrotetaan Luojastaan, se olotila on luonnoton, eikä siinä voi välttyä tulemasta melankoliseksi.

Depression hoito vain ei aina ja kaikille ole niin helppo ja suoraviivainen asia hyväksyä. Toisinaan näyttää siltä että joka tien kulkijalla on ne vaihtoehtomallinsa, kuka pelkää olevansa kehno todistaja, ettei vain joku kavahtaisi kehnoudentunnon menetystä... vaikka keuhkokuumeen kyllä jokainen hoidattaa pois.

a jos kuka herättää ärtymystä niin depressiosta kärsivä ihminen. Minä en osaa selittää mistä se johtuu, mutta siitä on todella suuri apu kun yrittää selvittää mistä on kysymys. Ärsyttää ja alkaa keittää ja tekee mieli viskata lautasella . se on depressio.
« Viimeksi muokattu: 12.10.10 - klo:00:25 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #22 : 12.10.10 - klo:05:48 »
Kiitos, Leena, ylläolevasta kirjoituksestasi ja monista, monista muista aikaisemmista. Tuossa edelläolevassa on mainittavaa sen selkeys. Ymmärrän, että lukuharrastustesi vuoksi sinun on vaikea saada ajatustasi ulos selkeästi, koska kuten tiedämme lukeminen sekoittaa selvät asiat.
Uskon sinun ajan kanssa kypsyvän yhä selkeämpään ja pelkistetympään ilmaisuun, sillä seura tekee kaltaisekseen. Muistutan meidän olevan Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto -ajatuksen sisäistämiä lapsia. Yhteisömme elämän ydin saa henkensä Seppä Högmanin sanoista Paavo Ruotsalaiselle. Kristuksen sisällistä tuntoa saamme rukoilla jatkuvasti.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #23 : 12.10.10 - klo:13:33 »
Kiitos, Leena, ylläolevasta kirjoituksestasi ja monista, monista muista aikaisemmista. Tuossa edelläolevassa on mainittavaa sen selkeys. Ymmärrän, että lukuharrastustesi vuoksi sinun on vaikea saada ajatustasi ulos selkeästi, koska kuten tiedämme lukeminen sekoittaa selvät asiat.
Uskon sinun ajan kanssa kypsyvän yhä selkeämpään ja pelkistetympään ilmaisuun, sillä seura tekee kaltaisekseen. Muistutan meidän olevan Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto -ajatuksen sisäistämiä lapsia. Yhteisömme elämän ydin saa henkensä Seppä Högmanin sanoista Paavo Ruotsalaiselle. Kristuksen sisällistä tuntoa saamme rukoilla jatkuvasti.
Tämähän oli herttaisesti sanottu, kiitos. Voipihan se sisällinen tunto puuttuakin, mene ja sano. Sitä on kinkkistä nähdä ulkoapäin, mutta voipihan joku nähdä.  Eipä sitä mitään oteta pois niin ettei anneta tilalle muuta.  Jos nipsaistaan vähän työkyvystä, annetaan kirjat. Leena toivoo nyt että Jeesus Kristus tuntee Leenan, ja sillä mennään, kunnes armoa tarjotaan enempään.

Vaikka taas...  :-\ toisen kautta...  :icon_eek:  sen filosofisen kirjan kanssa kyllä kyselin nöyrästi Herralta että olenko vallan harhaan kulkenut tällä maallisella vaelluksellani... . Mutta hyvin ihmeellisiä päivätosia siitä sai, viimeistään kun hieman kiihtyi   :068:.

Kaikki kääntyy hyväksi lopulta, Satman, ole lohdutettu.   Leena kerää ne kaikki, ja antaa mummolle ja vaarille joululahjaksi,  kauniisti koristeltuina. Pitäisi harjaantua tuossa Pirskan kuvallisen ilmaisun taidossa, nyt täytynee ostaa kiiltokuvia, Prska on erittäin kärsivällisesti neuvonut vaan ei Leena opi... eikä   :026: senkään vertaa.  Ne ovat siitä mukavia että jokainen sana tarkoitta kyllä yksinään jotakin mutta peräkkäin aseteltuna ne, Leenan ymmärryksen mukaan, eivät tarkoitakaan  enää  mitään ja semmoisia sitten painavat kirjaan... tai melkein... :icon_eek:.  

Mummon ja vaarin aivot virkistyvät ja muisti siinä petraantuu, kun ottavat selvää... jos Leena olisi saanut piirtämisen lahjan, niin  Leena piirtäisi sokkeloita joihin voi kyllä päästä sisälle vaan ei ulos. Mutta kyllä tästäkin joululahjan saa. Niitä on jo suuri pinkka valmiina Leenan kovalevyllä.
Jaa... olisikohan Herättäjäyhdistys innokas kustantamaan sen, Seppos  :003: :003: :003:
« Viimeksi muokattu: 12.10.10 - klo:13:43 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Kummajainen

  • Pistää körttipastillin suuhun
  • Viestejä: 139
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #24 : 12.10.10 - klo:18:32 »
Tuota... se terveyskysymys on varsin usein mielessäni, pääasiassa toisten, ja olisin hieman varovainen nyt tässä.
Ravinnon hyväksikäytön ja alkoholisoitumisen osalta joku saa kertakaikkisen huonot kortit, kuka jakoi, mene ja sano. Toisia sitten opetetaan pelaamaan kehnommillakin, joku saa opastuksekseen vain mustan silmän, kehtaatkin tuommosia, tässä saa hävetä koko maailman silmissä. Joku ei sitäkään vähää.

Toisekseen - tunnen kyllä koko joukon suorastaan epätoivoisia uskovia itsekin, eikä siinä ole mitään merkillistä. Sehän on vakavan masennustilan tyyppioireita, onneton ja tympeä olo, se ettei elämä maistu, on mielialaoire sekin, depressiosta kärsii - siis, kärsii niin että hyötyy avusta jo -  tälläkin hetkellä keskivaikeana joka viides suomalainen, eikä jokainen ole sitä viinan kylkiäisenä saanut - siksi toiseksi, nekin hoidetaan minun etiikkani mukaan.  Depressiolta usko ei suojaa, se on niin monitahoinen ja useasta syystä johtuva oirekokonaisuus, joskin Kierkegaard varmasti osui oikeaan todetessaan toisinpäin: Jos ihminen väenvängällä irrotetaan Luojastaan, se olotila on luonnoton, eikä siinä voi välttyä tulemasta melankoliseksi.

Depression hoito vain ei aina ja kaikille ole niin helppo ja suoraviivainen asia hyväksyä. Toisinaan näyttää siltä että joka tien kulkijalla on ne vaihtoehtomallinsa, kuka pelkää olevansa kehno todistaja, ettei vain joku kavahtaisi kehnoudentunnon menetystä... vaikka keuhkokuumeen kyllä jokainen hoidattaa pois.

a jos kuka herättää ärtymystä niin depressiosta kärsivä ihminen. Minä en osaa selittää mistä se johtuu, mutta siitä on todella suuri apu kun yrittää selvittää mistä on kysymys. Ärsyttää ja alkaa keittää ja tekee mieli viskata lautasella . se on depressio.

En minä sitä tarkoittanut, että sinä Leena olet aiheuttanut itsellesi raskaan taakan. Se oli kysymys. Mitä tehdä ihmisen kanssa, joka syyttää Jumalaa raskaasta taakastaan, vaikka sen on itse aiheuttanut? Ihminen, jonka pitäisi huolehtia terveydestään keskivertoa tarkemmin syö ja juo mitä sattuu ja on onnistunut haalimaan itselleen noin 50 kg ylipainoa. On kiikun kaakun hengissä ja valittaa jatkuvasti "voi Jumala miksi minulle näin teit?" Ei voi mitään, näen punaista.

Ja sitten on taakkoja, jotka vain ovat tulleet jostain. Ja ihmisen on kestettävä. Kyllä, joidenkin taakkoja sivusta  seuratessa ihmettelen, miten he kestävät ja miksi noin paljon on yhdelle ihmiselle taakaksi annettu.

Poissa Lauri

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 11
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #25 : 12.10.10 - klo:20:21 »
Siihenkin, että syö liikaa, saattaa olla syitä, jotka eivät ole syöjän omia.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #26 : 13.10.10 - klo:02:42 »
En minä sitä tarkoittanut, että sinä Leena olet aiheuttanut itsellesi raskaan taakan. Se oli kysymys. Mitä tehdä ihmisen kanssa, joka syyttää Jumalaa raskaasta taakastaan, vaikka sen on itse aiheuttanut? Ihminen, jonka pitäisi huolehtia terveydestään keskivertoa tarkemmin syö ja juo mitä sattuu ja on onnistunut haalimaan itselleen noin 50 kg ylipainoa. On kiikun kaakun hengissä ja valittaa jatkuvasti "voi Jumala miksi minulle näin teit?" Ei voi mitään, näen punaista.

Ja sitten on taakkoja, jotka vain ovat tulleet jostain. Ja ihmisen on kestettävä. Kyllä, joidenkin taakkoja sivusta  seuratessa ihmettelen, miten he kestävät ja miksi noin paljon on yhdelle ihmiselle taakaksi annettu.
Ei Leena luullukkaan että tarkoitit. Leena mietti muita asioita, lähinnä viimeksi oppimiaan, näistä ruoka- juoma- ja narkomaniakysymyksistä. .
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #27 : 13.10.10 - klo:03:54 »
Ihmettelen pysyvästi sitä synnintunnustusta jossa sanotaan "kuitenkin, Herra, kun teen väärin ja turmelen elämääni, syytän siitä sinua...". No ehkä joku syyttää.  Keskivertotapaus syyttää itseään, joskus järjettömyyteen saakka, etenkin jodssakin järkytysvaiheessa, ennen kuin taas sopeutuu ja rauhoittuu.  

Se on tapa sopeutua, yritys saada elämäntilanteensa hallintaan, "jos vain en olisi niin, niin ei nyt olisi näin", sillä silloinhan voi seuraavalla kerralla välttää hankaluudet, toimii vain toisin niin pahaa ei tapahdu.  Ja jos Jumala on kehissä, niin Jumalakin tietty  syyttää, eikä niin että Jumalaa syytetään.  

Ehkä tuo "me kysymme nyt missä oli Jumala kun tämä tapahtui" on enemmän yhteisöllinen. Ainakin se on usein saarnassa kuultu, samoin hautajaisissa, varsinkin jos kyseessä on nuori ihminen.  

Tähän kyllä vaikuttaa vähän peruspersoonallisuuskin. Joku syyllistyy herkemmin.  Jeesus itse aloitti parantamisen joskus antamalla synnit anteeksi, ja vaikka joku joskus opetti että siihen aikaan syntikäsitys oli vähän toinen, mietin että eiköpä tuo olisi hyvä nytkin. Ihminen tietää joka tapauksessa olevansa syntinen, saattaa olla koko sen asian kanssa vähän vereslihalla, ja saattaa mieluummin kuulla sen, kuin parantuakaan.  

...........................................

Asiasta seinäkelloon:  Tuota tuota.   Eihän vain päässyt käymään niin, että alkuperäinen kysymys "liian raskaasta taakasta" nähtiin jollakin tapaa hyvin henkilökohtaiseksi?  No, kuulkaahan kaikki kansa.  Se ei sitä ollut. Miettiihän sitä kaikenlaista muutenkin.
Olen miettinyt tuota "palvelijan käy kuten herransakin" - Jeesuksen omaa sanaa, ja ajatellut että Jeesus kyllä nääntyi ristin alle... eikä Raamatussa ihan niin sanota ettei kukaan saa raskaampaa ristiä kuin jaksaa kantaa, ja tahdoin vain ja ainoastaan tietää,  onko kukaan toinen ihmetellyt koko kysymystä. Kärsimys ei ole kiva teema, tietysti niin on, mutta elämässä varsin väistämätön kyllä.  

Ja kun niissä tenttikirjoissa oli pitkät pätkät pahan ongelmasta, niin tämäkin kysymys siinä heräsi väistämättä.
« Viimeksi muokattu: 13.10.10 - klo:04:03 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #28 : 13.10.10 - klo:04:23 »
On myös paljon ihmisistä johtuvaa kärsimystä, johon kärsivä on syytön. Joskus me ihmiset aiheutamme kärsimystä ihan tahallamme, usein piittaamattomuuttamme, välillä vaikka tarkoitamme hyvää. Näin ei tietenkään saisi olla. Aina ei voi osoittaa, kuka on kärsimyksen aiheuttanut, mutta yleensä on jotain tehtävissä sen lopettamiseksi tai ainakin lieventämiseksi. Sitä pitäisi yrittää tehdä mahdollisimman paljon. Pitäisi.
:023:

Olen usein nähnyt tehtävän ongelmaa siitä että toisaalta jokaisen on kannettava oma kuormansa ja toisaalta neuvotaan kantamaan toinen toisemme kuormia.  Samoin, ihmetellyt itse.   Mutta onko se lopulta niin mahdottoman ristiriitaista?  Jokainen tarvitsee joskus toisen apua, mutta kun taas pärjää, hoitaa hommiaan ja vilkaisee sivuilleen, ja yrittää olla hieman avuksi vuorostaan. 

Elämän tarkoituksena on kasvaa rakkaudessa kohti iankaikkista elämää  :026:



Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Liian raskas taakka??
« Vastaus #29 : 13.10.10 - klo:05:47 »
Perisynti on johdettavissa todellisuudesta aivan kuten sianlihan kielto trikiineistä idässä, nimittäin miehen näkökulmasta, patriarkaalisesta kulttuurista, jossa nainen on maa, mies taivas. Nainen ja mies ovat yhdessä taivas myös. Se on kuitenkin toinen asia.
Loogista on, kun miehellä on jalat maassa, hän on yhteydessä maata edustavaan naiseen. Nainen on jalat maassa, kun hänen jalkansa on kohti taivasta, sikäli epäloogista, mikä johtuu miesnäkökulman vallitsevuudesta.
Mutta: perisynti todellistuu siinä, että  jalat tahriintuvat multaan, saveen, maahan.

Kuinka olisi matriarkaalisessa tai peräti tasa-arkaalisessa kulttuurissa?
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024