Jumala käyttää meitä ihmisiä valtakuntansa työssä, olemmeko tässä mukana siten kuin tulisi olla? Tunnemmeko piston sydämessämme?
Onko esirukousta, onko alttiutta ja valmiutta, etsimmekö Jumalan tahtoa ja johdatusta, kyselemmekö Jumalalta, seurakuntien ja järjestöjen vastuuhenkilöiltä mitä voisimme tehdä,
mikä on minun osuuteni, vastuuni?
Olisiko joku tuollainen parempi näkökulma kuin se että valitamme ja surkuttelemme miten tilanne on mennyt tällaiseksi?