Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: öppiäinen - 30.06.16 - klo:21:59
-
Piti perustaa uusi ketju ihan vain tiedottaakseni, että olen lopultakin oppinut syömään silliä. Merkistä se oli kiinni - ei-itse-kattamastani juhannuspöydästä löytyi Vesta-merkkistä, jossa ei ollut liikaa sokeria eikä sipulia lainkaan. Juhannuksen jälkeen ostin itselleni kokeeksi vielä purkillisen, ja se on jo syöty. Voi sitä siis vähän vanhempanakin uuteen makuun mieltyä. Edellinen aluevaltaus taisikin olla läskisoosi parikymmentä vuotta sitten. Vai joko siitä(kin) on 30 vuotta.
-
Muistan Vesta-sillin hyvin siltä ajalta kun presidentit oli kekkosia.
-
Onko mielestänne eri silleissä paljonkin eroja, ja oletteko johonkin tietynlaiseen erityisesti mieltyneitä? Taikka epämieltyneitä?
-
Onko mielestänne eri silleissä paljonkin eroja, ja oletteko johonkin tietynlaiseen erityisesti mieltyneitä? Taikka epämieltyneitä?
Mielestäni kyllä, juuri tuosta Vestasta pidin itsekin.
-
Parhainta minun mielestä on Islannin kokonainen rasvasilli. Sen käsittelyn opetti minulle tyttösenä jo naapurin täti Kärkölässä.
Hiukan töhnäistä hommaahan se on. Pieni liotus ensin, kuivaus ja sitten peukalo vatsaonteloon ja niin edelleen...
Yleensä meillä on aina jääkaapissa Rainbowin kilon ravintolasillifileepurkki. Siitä sitten vain saksimaan milloin mihinkin tarjoiluun.
Vestasilli tulee Vestanfjärdistä Kemiönsaarelta. Hyvää on, ja kalliinpuoleista.
Olen pikkulapsesta asti syönyt silliä. Vallan mainio yhdistelmä on mannavelli ja sillivoileipä.
-
Nyt on sitten sitä leipääkin mukana, kun pyöräytin patakukon uuniin muhimaan. Ainoa vain että nukuttaa jo, vaikka mielelläni kypsentelisin kukkoa vielä tunnin. Jos pistäisi uunista lämmön pois ja antaisi kukon hautua kunnes johonkin aikaan yöstä herään niin ei kai se pilalle menisi?
Kun on ollut nämä viileämmät ilmat, pystyy taas uuniruokiakin tekemään.
-
Jokamaanantainen kysymykseni, Mitä tänään syötäisiin sai äsken yllättävän vastauksen , Borssikeittoa Matti tilasi.
Yleensä sitä keitän parikolme kertaa talvella, mutta olkoon.
Aito borssi keitetään tuoreesta naudan lihasta. Tässä kohtaa oikaisen. Laitan kasvisten joukkoon kiehumaan savulihaa. Näin ruoka ehtii lounasaikaan valmiiksi.
Marttojen reseptiä muuten noudatan; http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/borssikeitto/
-
Kyllä maistui hyvältä, ' vaikka itte kehun' ( sanoo palasjokelainen )
Onhan siinä tekemistä kun kuoritaan tai kaltataan, huuhdotaan ja raastetaan, silputaan ja pilkotaan, maustetaan, keitetään ja maistellaan, mutta "On Vaivan Arvoista" kiitti Matti kun syötiin.
Tein kaksijapuolikertaisen satsin. Viiden litran kattila tuli täyteen. Tänään syötiin, huomena syödään ja pakkaseen panen liki kaksi litraa jahka jähtyvät. :023:
Savulihan lisäksi paistoin hiukan nakin palasia ja lisäsin ne joukkoon, jotta on suutuntumaa. Prisman edullinen smetana käy hyvin. Jotkut tykkää että kermaviili on paree.
-
Taas on kukko uunissa. Nyt muikkukukko. Ja uuniomenat perään samaan lämpöön.
-
Vesta on kyllä kallis tuote, mutta moni kehuu hyväksi. Itse tykkään kokonaisesta islannin sillistä, jonka ite palottelen tai sitten käyn erikseen K-kaupasta valmiiksi viipaloitua vaguumissa.
-
Samoin minusta kokonainen Islannin rasvasilli, niin sitä ennen kutsuttiin, on sillien aatelia. Siinä on vain se siivoaminen.
Kun laitan juhlapöytään sillilautasen jossa kananmunalohkot, hakattu sipuli ja punajuuri smetanahunnun kera, näen sen vaivan. Samoin Lasimestarin sillin jouluksi teen kokonaisesta.
Tavanomaiseen käyttöön, sillilaatikkoon ja sillisuttuun ostan kilon purkin ravintolasillifileitä.
Vestasilli valmistetaan Kemiönsaaren Vestanfjärdissä. Siellä asuu mm. Jan-Erik Enestam. Olemme käyneet siinä kirkolla. Ja komeaa Ylämankarjaa käyskenteli kirkon alapuolella.
http://norinojanylamaankarja.omasivu.fi/files/2015/11/1939680_696451477058056_7830872435760304477_n.jpg
https://s3.amazonaws.com/gs-geo-images/93660d1f-5d55-4993-9f95-52528de6b2aa_l.jpg
-
Aito borssi keitetään tuoreesta naudan lihasta. Tässä kohtaa oikaisen. Laitan kasvisten joukkoon kiehumaan savulihaa. Näin ruoka ehtii lounasaikaan valmiiksi.
Borssiauktoriteettini on V. V. Pohlebkinin mainio opus "Neuvostoliiton kansalliset keittiöt", jonka olen isovanhemmiltani perinyt. Sen mukaan "Ukrainalaisesta borssista on monta muunnelmaa. Lähes jokaisella paikkakunnalla on oma valmistamistapansa." Erilaisia borssiohjeita kirjassa onkin viisi kappaletta. Pultavalainen borssi tehdään linnunlihasta ja -luista. Usein käytetään valmistusaineena sianrasvaa, jossa kasviksia haudutetaan ennen kuin ne lisätään liemeen.
-
Ai että hoyrytetty kukkis on hyvää! Sekä kuumana voin kanssa, että nyt jämät kylmänä jääkaapista napsittuna! Meilla oli sitä kotona lapsena ollessani kesällä aina joku kerta. Tosin se taisi olla keitettyä; en muista että olisi ainakaan ihan heti ollut höyrytyskattilaa. Siis iso kypsä kukkakaalinkerä nostettuna keskelle pöytää ikään kuin pääruoaksi, jota sitten juhlallisesti leikattiin. Isäni oli sen ajan mieheksi siitä erikoinen, ettei nyrpistellyt nenäänsä rehuille.
-
Kukkakaali on hyvää, myös sinältään. Sitä voi myös gratinoida valkokastikkeela jossa on juustoa. Sitten teen siitä laatikkoruokaa perunan ja parsakaalin kanssa.
Siihen , ja keitettyyn kaaliin sopii valkokastike joka on maustettu curryllä ja punaviinietikalla.
Huomena paistan ison kaalipiirakan voitaikinakuoreen. Kaali- sipulihaudutus, jossa myös on hyvin hiukan riisiä, on maustettu suolalla, siirapilla, pippureilla varovasti, samoin kuin lorauksella etikkaa.
Olen myös lapsesta saakka tykännyt kaaliruoista, niinkuin karjalaiset tykkäävätkin.
Punakaali ei oikein maistu muutoin kuin jouluna haudutettuna omenan kanssa.
Ruusukaalit syödään kinkun kanssa ja myös pääsiäisen aikaan lampaan kanssa.
Onhan niitä lajeja muitakin, mutta esim. lehtikaalia en ole käyttänyt. Siis, sitä ei ole tainnut olla Prismassa tarjotteella.
-
Kerran tein (edullista) rapukutsuille kukkakaaligratiinin kuorruttamalla kokonaisen kukkakaalin. Ihan yllätyin, kuinka kaikki sitä kehuivat ja söivät paljon. Oli myös näyttävä ruoka.
Reissusta ostin paikallisten pikkutuottajien tuotteita: makkaroita, puuroryynejä, cheddar-juustoa ja Kylmäsen myymälästä palvattua siankylkeä (ei ylikypsää), savustettua poron maksaa ja veripalttua. Saamme tehdä rössypottua, munuaiskeittoa ja porokastiketta. Rössypottu on opiskelemaan lähtevän esikoisen herkkuruokaa, johon hän tutustui ja ihastui esikoulussa.
-
lehtikaalia en ole käyttänyt. Siis, sitä ei ole tainnut olla Prismassa tarjotteella.
Kumma Prisma teillä jos ei muotivihannes lehtikaalia löydy :icon_eek:. itse kokeilin kehuttuja lehtikaalisipsejä, söihän niitä mutteivät ehkä kuitenkaan ihan olleet makuuni.
-
Hyvä ettei ole ollut, sillä lehtikaali saattaa aiheuttaa viittä erilaista vaivaa Anna-lehden mukaan. Nivelkipuja ja virtsavavaa on minulla ilman sitäkin.
Saattaa olla että on sitä valtaisassa yrttihyllystössä ollutkin. Muut kaalit ovat omissa rullakoissa tai laatikoissa joista niitä on helppo huomata.
http://anna.fi/hyvinvointi/terveys/liian-runsas-lehtikaalin-syominen-voi-aiheuttaa-nama-5-terveysriskia/
-
Kaalipiirakka onnitui erinomaisesti. Näin sen Matin naamasta. Hän ei ole samanlainen kaalinpurija kuin mie, mutta nyt tykkäsi.
Umpikuorinen piirakka kohosi yli 5 cm korkeaksi kun tein sen kahdesta isokoisesta taikinalevystä.
Lisäsin hiukan lihan makua täytteeseen, sekoittamalla pilkotun ja paistetun aamiaispekoniannoksen joukkoon. Puoli tuntia liki 250 asteessa. Söimme smetanan
ja punaherukoiden kera. Kylmää maitoa juomana.
Piirakalle tuli painoa n. liki 2 kg, hintaa 6 euroa. :023:
Huomena se jaetaan jälkikasvun kanssa.
-
Täkäläisessä Prismassa oli Kotimaista-merkillä lehtikaalipusseja. Taitaa olla lehtikaalinkin terveellisyys annosriippuvainen. Muutamia pussillisia sipseiksi paistaneena en oli mitän nivelkipuja tai muuta poikkeavaa potenut. Yhteen aikaan lehtikaalia suositeltiin ihan joka paikkaa wok-ruoista smoothieihin runsaina annoksina.
Tästä keskustelusta tietämätön puolisoni tekee kukkakaaligratiinia :eusa_clap: nam.
-
Söimme lounaaksi rössypottuja. Kotoa opiskelemaan lähtevän esikoisen herkkua, oppi siihen esikoulussa. Paikallinen perinneruoka, joka on keittoa, jossa on palvattua siankylkeä, perunoita ja veripaltun (=rössy) palasia.
-
Paistoin äsken sämpylöitä.
Kohta kylmää maitoa ja sämpylää oivariinilla ja juustolla.
-
Paistoin toissapäivänä taas kalakukon. Tämä on jo neljäs Vantaan Juhlien jälkeen jolloin innostuin AnttiJuhanin reseptistä . Siinä hän käyttää hienonhienoja tattarijauhoja. Minä enempi ruista laitan kun en ole keliaakikko.
Nyt kun muikku oli 2,90 kilo, otin 1,3 kg. Kukko tuli 2, 5 kg. On siinä mulla syömistä kun Matti ei tykkää vaikka panin kaksi pakettia pekoniakin. Panin puolet pakkaseen.
On se tuhtia tavaraa, verensokeri on noussut, mutta nouskoon häness´ nyt taas kertaalleen.
Nyt on kilo naudan soppalihaa kiehumassa suolatussa vesi-sipuli-lanttu-porkkana-selleri-lipstikka ja maustepippuriliemessä.
Laittelen enimmäkseen näitä lapsuudenaikasia herkkujani silloin kun nuoret tulevat
syömään. Eli lähes joka sunnuntaiksi. Hekin tykkäävät.
Kun teen lauantaina valmiiksi, ruoka ei kun paranee kun sen lämmittää. Ja kirkkoonkin näin päästään.
Omenia on nyt paljon. Niistä vielä laitan jälkiruokaa uuniin siksi aikaa kun käymme messussa.
-
Söin pizzan. Se oli pahaa. Täytyy koettaa jatkossa muistaa.
Paikassa vaan on niin hyvä palvelu, että mielelläni siellä aina joskus kävisin. No, ehkä käyn juomassa.
-
Leivoin pitkästä aikaa leipää, spelttia ja siemeniä. Vuokaan leivottu hiivaleipä ei oikeastaan ole kovin työlästä tehdä, pitäisi useammin leipoa. Lämmin leipä on kerrassaan hyvää.