Aamuhartaus 25

[Pena]

Minä luulen, että monella vanhemmalla on vaivaa ja velkaa siitä, ettei ole vaivaa ja velkaa niinkuin olla pitäisi. Ei pääse lapsilleenkaan puhumaan niinkuin puhua pitäisi, vaan tulee puhutuksi sitä, jota ei puhua tarvitsisi. Voi, kun kun jaksettaisiin sekin sanoa! Kuinka tulisi siitäkin elämää lapsille!

Juho Malkamäki

[Pena]

Niin se on. Aina on sillä, joka joutuu Jumalan käsiin, vaivaa ja velkaa. Eikä se lopu. Jos ajattelee aamulla pyytävänsä elää Herralle niinkuin elää tulisi, niin murheellisena huomaa illalla, kuinka heikosti se meni.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta mitä varten tämä vaivan- ja velanalainen tila on niin edullinen? Se on sentähden, että vaivattu ja velanalainen ja hänen päämiehensä pääsevät siinä niin lähelle toisiansa. Ne tulevat olemaan yhdessä. Ja siinä syntinen nauttii jokahetkistä syntien anteeksiantamista Kristuksessa - joka on kaikkein ihanin asia maailmassa, mitä olla taitaa. Tästä ei raukka ole itse hetikään aina tietoinen, mutta niin se on. Sen Kristus itse todistaa vuorisaarnansa alussa, kun Hän lausuu: "Autuaat ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen" - ja luettelee, mitä etuja siitä on: ovat siveät, ovat rauhantekijät nämä tämänmieliset ihmiset. Niistä koituu rauhantekijöitä ja maan suoloja. Se on senkaltainen asia juuri, ettei silloin kerkiä niin paljon tuomioita langettamaan toisista, kun on itsellä kylliksi velkaa. Mutta sillä, jolla ei ole velkaa, ei ole hengellisesti köyhä ja murheellinen, sillä on tuomion mieli toisia vastaan. Sen aika menee siinä, josta elämän Herra sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja taas sanoo: "Joka itsensä tuomitsee, ei häntä ensinkään tuomita."

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Aamen, aamen, aamen !

( Luen aina aamuhartauden, ja muutakin. En voi olla täysin erossa foorumista )

[Pena]

Ja ellei vaivaa ja murhetta ole, on mahdotonta koskaan saada todellista iloakaan. Se on silloin mahdotonta. Joka Kristuksessa todellista elämää saa, se on murheellinen ja velanalainen. Eikä suinkaan mahda meistä kukaan, joka sitä on saanut kokea, kieltää tätä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Voi jos tämä kansa, joka täältä hajoaa itse kukin kotiansa ja perheväkensä keskuuteen, kertoisi siellä, kuinka kurjasti minäkin raukka olen elämän tietä kulkenut, ja pyytäisi perhekunnassaan: "Eikö mekin lähdetä uudelleen taas alusta?" Minä luulen, että tämä olisi sellainen saarna, että se vaikuttaisi sen, että nekin alkaisivat sanoa: "Eiköhän lähdetä?" - Mutta tämä on meille raukoille, meidän vanhalle ihmisellemme niin vaikea tehdä, alentua niin huonoksi omaistensa edessä. Ja kuitenkin sitä on tehty. Ellei olisi niin, niin ei olisi tämä kansa tämmöisenä koossa tänä päivänä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Je kuulkaa, se riippuu niin paljon eteenkin päin siitä, saako Jumala pitää meitä siinä köyhyydessä, missä me todella olemme. Me emme sitä köyhyyttämme koskaan näe niinkuin se on. Mutta jos osankaan siitä näemme, niin se painaa meitä vaivan- ja velanalaisuuteen. Ja silloin tulevat ystävätkin meille kalliiksi. Me emme voi niitä panetella emmekä puhua niistä pahaa, vaan meidän täytyy puhua niistä hyvää. Eikä ikään Herran työ menesty siinä perheessä, jossa puhutaan ystävistä pahaa. Herran työ menestyy parhaiten siellä, missä itseänsä syvimmin syytetään.
Kristus on niiden päämies, joilla on vaivaa ja velkaa.

Juho Malkamäki