Herännäisyydellä on nyky-yhteiskunnassa vähän merkitystä. Herännäisyys on puhetta, tekoja ja toimintaa joillekin yksittäisille ihmisille ja muutamille perheille. Hyvä niin. Mutta siinä kaikki.
Papitkin, jotka joskus olivat lähinnä körttiläisiä, ovat nyt useasti jotain muuta tai he ovat lähinnälähinnä körttiläisiä. Vähän sinnepäin. He voivat olla hetken jotain heinäkuun alussa.
Herännäisyys ei oikein iske Suomessa - vaikka kaikki eväät siihen olisi!
Riippuu mistä horisontista tilannetta katsoo. Kalistaja, joka tuntee liikkeen synnyt ja suvut kaipaa jotain sellaista mitä meikä ei tiedä olevankaan.
Mutta miekii kaipaan entistä elämänmenoa. En sitä " tukka putkella " menemistä ja joka paikassa liehumista, mutta lapsuuden ja nuoruuden aikoja kyllä.
Onkohan Lahdessa epätavallisen aktiivinen körttimeininki kun monissakin erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa käyneenä pidän, että niihin verraten hyvinkin aktiivista on. Pappejakin on penkissä parhammillaan kymmenkunta. Vuorollaan puhuvat, toisinaan istuvat.
Kovin jykevää ( synnistä paasaamista) ei ole korvaani sattunut. Kuitenkin vankkaa opetusta on ollut. Myöskin hyvin herättävää ja liikuttavaakin, esim. Jaakkojen Löytyn ja Heinimäen puheet romaanikerjäläisistä tms. syrjäytyneistä lähimmäisistä.
Ja kiitos Kalistaja mitä sanoit johdatuksesta elämässäni. Toden totta, tietämättäni minut kastoi Kalle Tanska, vihki Timo Airas. Ahdistuksessa auttoi Tuula Laitinen ja heränneitten yhteyteen veti Kauko Eränummi. Kaikki heränneitä ihmisiä.
Kiitollisena ja liikkeen jatkuvuuteen uskova, Riitta