Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: 007 - 23.12.23 - klo:02:13
-
Oli kiinnostavia keskusteluja yhden sähköins. kanssa. Olen nähnyt tyypin joskus ennenkin istumassa yksin pöydässä ja nyt hän tuli juttelemaan kanssani. Kysyi tietysti hommiani ja sanoin olevani pros.ins. eli kemian insinööri, mutta eläkkeellä. Siellä oli alkuillasta erittäin hyviä laulajia, joista arveltiin heidän olevan musiikkiopistosta, tai jostain vastaavasta. Sitten homma huononi. Keskustelukumppani paljastui olevansa lähtöisin Kiuruvedeltä, mutta vanhempansa olivat olleet vapaakirkkolaisia ja hän kuitenkin tiesi hyvin sen paikkakunnan vanhan körtti menneisyyden ja kyseli körttiläisyydestä. Sanoin, että sehän on hyvä juttu, Kristus hoitaa sinut taivaaseen ja antaa armon meillekin juopoille ja hän sanoi, että mukava asia on kuulla. Taisin sanoa myös, että älä vaan eksy körttifoorumille, koska siellä ihmiset on pääasiassa hulluja, jotka pitäisi toimittaa laitokseen hoitoon (niin kuin minutkin). Hyvä tyyppi, mutta valomerkki tuli ja piti lähteä työntämään rollaattoria hankien ja kinosten läpi urheasti. Ortodoksiystäväni poika on käymässä, joten hän ei viitsi lähteä mihinkään. Enpä soita musiikkia, koska kuulin sitä jo ihan tarpeeksi.
-
Olen tutustunut erääseen henkilöön, jolla on alkoholiongelma.
Minusta hän vaikutti syvälliseltä kristityltä.
Kokee ilmeisesti helluntalaisuuden kodikseen.
Kerran näin hänet istumassa eräällä penkin tapaisella, kauppaan menijät ja tulijat kulkivat siitä ohi.
Kaveri örisisi ja tuntui olevan aivan muissa maailmoissa.
Monelle ohikulkijalle ei tule mieleen, että siinä on henkilö, joka tuon tuostakin kääntyy Herran puoleen.
Ulkonäkö joskus pettää pahan kerran.
Toki monesti ulkonäkö ei petä.
-
Mestari on tulossa tänään meille !
https://www.youtube.com/watch?v=rXUtL_n6MQU
(https://www.cosgan.de/images/midi/xmas/a101.GIF)
-
Äsken päättyi Kansallisbaletin hieno esitys. Charles Dickensin Saiturin joulu kuuluu omiin jouluklassikkoihini.
Olen sen lukenut, katsonut televisiosta monenena versiona, nähnyt sarjakuvakirjankin.
Tässä ei tarinan opetus tullut , ilman sanoja, kovin hyvin selväksi, mutta upea puvustus ja hienot tanssit riittivät . Tarina tuli esiin eri kohtauksineen.
Minusta se oli välillä aika pelottavakin. En suosittelisi ainaak herkille 7-vuotiaille.
Ihmettelin sitä kiinalaistanssijoiden määrää ! Ehkä heillä on projektikohtainen kiinnitys.
Mr Scroose oli sentään suomalainen, tässä miehityksessä. Katsoin esityksen sivut. Monissa rooleissa on nelos-, jopa viitoismiehitys.
https://oopperabaletti.fi/ohjelmisto/saiturin-joulu/
Opetus oli selvä ,saituus on pahasta.
-
Eilen ja vielä tänään olen surmannut varmaan satoja banaanikärpäsiä. Niitä on talven ajan näyttäynyt muutama pienikokoinen niin että suku on säilynyt.
Syynä tähän invaasioon on kai pieni jalalla avattava roskasäiliö johon olemme huoletta laittaneet syömiemme hedelmien kuoret. On niin työlästä nousta lepotuolista viemään ne keittiön jäteastiaan. ja kyllä ne sielläkin pesii ja lisääntyy.
Yleensä pesen ja desifioin roskasäiliön pienen ämpärin kun tyhjennän sen. Olen kyllä huomannut sen reunoihin kiinnittyneet kärpäsenalut, munat tms inhottavat. Kerran kai tyhjensin sen sellaisenaan ja siitä sitten riesa syntyi kun ne yhtáikaa 'kypsyivät´.
viini-fairy-vesianasakaan ei kerännyt kuin kymmeniä. Mikrokuituliina on paras killeri. Sillä saa monta yhdellä pyyhkäisyllä, ne kun tykkäävät olla toistensa liki.Ja usein samoissa paikoissa. Valoa konti nekin pyrkivät ja keittiön ikkuna on ollut taistelutanner ja niiden surma.
Siivoamista riittää.
Nyt kaikki elollinen jäte pitää suojata paremmin. Koskan aiemmin ei näitä ole ollut kerralla näin paljon. Voi elon kevät ! :091:
-
^ Säilytän eloperäistä jätettä jääkaapissa. Tai en kaikkea; kahvinporot menee ulkopuolellakin rasiassa, kunnes on kertynyt sen verran että vien kaiken biojätekeräykseen. Näitä yksinasumisen iloja, ettei kukaan moisesta minulle motkota.
-
Oli kiinnostavia keskusteluja yhden sähköins. kanssa. Olen nähnyt tyypin joskus ennenkin istumassa yksin pöydässä ja nyt hän tuli juttelemaan kanssani. Kysyi tietysti hommiani ja sanoin olevani pros.ins. eli kemian insinööri, mutta eläkkeellä. Siellä oli alkuillasta erittäin hyviä laulajia, joista arveltiin heidän olevan musiikkiopistosta, tai jostain vastaavasta. Sitten homma huononi. Keskustelukumppani paljastui olevansa lähtöisin Kiuruvedeltä, mutta vanhempansa olivat olleet vapaakirkkolaisia ja hän kuitenkin tiesi hyvin sen paikkakunnan vanhan körtti menneisyyden ja kyseli körttiläisyydestä. Sanoin, että sehän on hyvä juttu, Kristus hoitaa sinut taivaaseen ja antaa armon meillekin juopoille ja hän sanoi, että mukava asia on kuulla. Taisin sanoa myös, että älä vaan eksy körttifoorumille, koska siellä ihmiset on pääasiassa hulluja, jotka pitäisi toimittaa laitokseen hoitoon (niin kuin minutkin). Hyvä tyyppi, mutta valomerkki tuli ja piti lähteä työntämään rollaattoria hankien ja kinosten läpi urheasti. Ortodoksiystäväni poika on käymässä, joten hän ei viitsi lähteä mihinkään. Enpä soita musiikkia, koska kuulin sitä jo ihan tarpeeksi.
Täällä ainakin yksi pääosissa. Siis kun kirjoitit, että pääosin täällä kirjoittavat vain hullut, jotka tulisi saattaa hoitoon.
-Tein joskus jotain auttamisprojektia yhden psykiatrin vai olikohan vaan psykologi, no ainakin ollut isokenkäinen johtaja jossain hoitolaitoksessa.
Sen kanssa hengailin myös vapaa aikana useasti ja ihme kun ei mua passittanut tahdonvastaiseen hoitoon.
Hauskaahan meillä oli ja taisi kuitenkin meistä kahdesta olla se erikoisempi.
Joskus tapaa ties minkälaista tyyppiä ja sitten kun hän mainitsee tittelinsä voi tippua penkiltä hämmästyksestä.
Seurustelin kerran yhden naisen kanssa kun oli apulaisprofessori. Olihan se kiva, mutta enempi kiinnostavia ja tieteellisiä pohdintoja on mulla mun lapsuuden kaverini kanssa jolla lukihäiriö ja siksi yksi syy, niin ei koskaan pärjännyt koulussa.
-Hänen kanssaan välillä kvanttimekaaniikasta ihmetellään välillä ohjelmoi ja asentelee mun tietokoneelle juttuja ja antaa monelle sijoituksissa apuja.
Hän on kyllä kiehtovampaa keskustelu seuraa kuin apulaisprofessori.
Yksi herra Risto Kyröläinen on myös mies jossa ei ulkonäkö ja viisaus oikein kohtaa tai ulkonäkö pettää, no kai se pettää Einsteininkin kohdalla, jos vastaan olisi tullut, niin olisin varmaan kattonut mikähän kylähullu tossa on, tai Leonardo da Vinci.
Siksi pienet körttiseurat on parhaita, kun siellä on välillä ihan timangeja briljantteja puheita joltain maan hiljaiselta, mutta seurat joissa ties mitä kirkkoherraa ja uskontotieteilijää, niin voipi olla että puheet ihan puuta heinää.
Ihmisiä on kaikenlaisia ja kohtaamisia.
-
Eilen näin hienon dokumentin nepsy-tytöstä, Aidasta joka on kuin nero yhdeksänvuotiaan puheissaan.
Hän ajaa meillekin tuttua asiaa, erilaisena elämistä. Koulussa on aivan eri tavoin vaikeuksia kuin tavis-nuorilla, mutta toisaalta elämässä on paljon hienoja hetkiä läheisten ihmisten seurassa. On opettajia jotka antautuvat tällaisten nuorten ohhjaamiseen. Tukijoukot ovat näille perheille hyvin tarpeelliset.
Tänään tapahtui 12-vuotiaan ampumisteot Vantaa Viertolan koulussa. Miksi ? Tätä kysytään nyt laajalti.
Poliisi tuntuu olevan pääosassa tiedotustilanteineen. Kuvissa poliisijoukot aseineen luovat kuvaa joita on nähty Jenkeistä.
Ennaltaehkäisy kiusaamisissa ja väkivaltaisuudessa on tärkeöö. Se alkaa kodeista.
-
Tänään eivät lapset leiki. Lapsilla on äly-kavereita, luurit, ruudut ja muut mitä tällainen mummo ei tiedäkään.
Juuri taannoin tytär muisteli käydessään kuinka he leikkivät kaiket päivät koko talon sakki pihalla. Illalla ei tahtonut saada lapsia sisälle, läksynjen tekoon ja nukkumaan.
Itsekin olen leikkinyt ja muistellut niitä tällä foorumilla. Olin kuitenkin hyvin kirjan kanssa viihtyvä lapsi, ja vähän arkakin olemaan pimeällä ulkosalla.
Leikeistä , kavereista ja kirjoista opittiin paljon elämää varten.
Viihdeohjelmat eivätkä netissä pelaaminen anna samoja valiuksia. Tulos alkaa näkyä. Monien elämä on silkkaa sotaa tai valhetta.
-
Sitten meidän tai lapset katselevat älypuhelimista toisten kiusaamisia ja kopioivat niitä.
Toi lapsen ammunta oli aika pysäyttävä tapahtuma. Oli mitä luin huutanut, että mua ei kiusata ja ampunut.
Yleensä aamurukouksessani olen rukoillut, että kouluissa ei olisi kiusaamisia ja että jokaisella lapsella olisi hyvä kaveri. Kuuluu siihen litaniaa jonka rukoilen kun menen töihin.
Tänään tapasin töissä kohteliaan nuoren juuri tuollaisen 12 noin vuoptiaan, kun menin hänen kotiinsa töihin.
Ajatella että tuollaisessa herkässä iässä oleva voi niin kovasti olla kiusattu, että alkaa ammuskelemaan.
Nyt sitten kaikki kyselee miksi.
Minusta vihervassareiden hössöttelyn vuoksi.
Li Andersson kun ei suostunut siihen että häiriköt laitettaisiin omiin tarkkailuluokkiin, vaan että kaikkien on oltava samassa luokassa alkoi nuorten pahoinvointi.
Ne jotka haluasi opiskella ei voineet.
Jos häiriköt laitettaisiin omiin luokkiin, niin siellä ne kiusaajat yleensä kohtaa vielä pahemman kiusaajan ja alkavat ajatella. Ne isommat kiusaajat eivät olekkaan kilttejä joille voi tehdä mitä haluaa.
Ja ne kun haluaa opiskella voi opiskella.
Häiriköt kun oireilee ja hakee huomiota ja rakkautta omiin luokkiin!
-
Nyt sitten kaikki kyselee miksi.
Minusta vihervassareiden hössöttelyn vuoksi.
Li Andersson kun ei suostunut siihen että häiriköt laitettaisiin omiin tarkkailuluokkiin, vaan että kaikkien on oltava samassa luokassa alkoi nuorten pahoinvointi.
Ne jotka haluasi opiskella ei voineet.
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen tavallisiin luokkiin on reilusti yli kymmenen vuoden vanha käytäntö. Siitä on turha syyttää edellistä hallitusta ja sen opetusministeriä. Asia on niinkin, että koulukiusaajat ja niin sanotut häirköt ovat eri oppilaita. Kiusaaja voi käyttäytyä luokassa aivan moitteettomasti ja olla silti ilkeä valitsemilleen kohteille välitunneilla ja varsinkin koulumatkoilla.
-
Tiedän tuon mitä Pena kirjoittaa. Jälkeläisiämme on kiusattu jopa niin paljon että ovat muuttaneen koulua parempaan.
Jostain syystä Mukkulalla on huono maine kun kouluista puhutaan.
Ennen oli toisin. Johtuuko opettajakunnasta, rehtorista vai mistä, mutta Mukkulan kouluista on noussut paljon eturivin esiintyjiä, urheilijoita ja toimittajia.
Maahanmuuttajia on, mutta vaikuttaisi että enemmän heitä kiusataan kuin ovat kiusaajia. En tiedä, mutta eräs jälkeläinen ei suostu enää edes liikkumaan tässä kaupunginosassa, vaikka asuu aika lähellä.
Vanhemmat ovat poikkeuksellisin erityisjärjestelyin saaneet lapset toisen kaupunginosan kouluun.
Ahdistaa ja sairastuttaa tällainen sivustakatsojankin.
-
STUBB MUUTTI NAAPURUSTOONI jA YLLÄTTI HETI!
https://youtube.com/watch?v=UUMDAJoEn8U&si=T2hVetYDsmFgl8pg
-
Alex on Munkkiniemen kuningas !
-
Sekä eilen että tänään olen edelleen oleillut Joensuussa. Samanlaistapa se oloni täällä on kuin Tampereella. Erilaisia vaatteita otin vähän turhan niukasti mukaani näin pitkän oleilun varalta.
Äidilleni on tehty saattohoitolinjaus jo kuukausi sitten. Kun käyn katsomassa, ei välttämättä tunnista, ja puheesta on harmittavan vaikea saada selvää. Ei pysty omatoimisesti tekemään mitään, eikä pääkään toimi. Yritän silti kuunnella sitä epäselvää muminaa ja vastata jotain, kertoa jotain. Vellimäistä ruokaa syötettynä menee edelleen, ja se tuntuu sekä sisällöltään että artikulaatioltaan kirkkaimmat viestit aikaan saavankin.
Ne, jotka osaavat, tuossa tilanteessa laulavat, mutta me emme ole laulajia eikä musiikki koskaan ollut osa elämäämme. En edes tiedä, onko mitään lauluja, joista äitini olisi pitänyt.
Lintujen talviruokintakausi jäi vähän kesken, kun juuri ennen pääsiäistä tänne saavuin. Niin ei tietenkään saisi tehdä, muta nyt oli vähän pakko. Pistin niille kyllä paljon evästä tarjolle ennen lähtöäni. Oli muutama kylmempi päivä ja luntakin tuli (ainakin täällä), mutta nyt pitäisi lämmetä. Jos ei niin musiikin, niin eläinten ystävä äitini kyllä on ollut. Täällä hyysäsi kesät siilejä, lihotti pienimmätkin talvihorrosta varten.
Jossakin Paavo Rintalan kirjassa (Rikas ja köyhä?) annettiin levottomalle kuolevalle vuoteeseen käsiin kissanpentu, ja se hänet rauhoitti. Ei nyt ole sellaista saatavilla eikä varmaan saisi sairaalaan viedäkään, niin kuin toivoisinkin.
-
Olen ajatuksissa kanssasi, öppiäinen, sen vähän kuin pystyn.
-
Minäkin olen !
Jos saat kännykstäsi radiot kuulumaan, laita jotakin vanhaa musiikkia, rauhallista. Tai jos saat YouTben , tilaa vaikka Järnefeltin Kehtolaulu.
Tärkeintä, myös itsellesi, on olla läsnä.
https://www.youtube.com/watch?v=Mou3m3IuwlY
Voimia kaikkeen ! R-m
-
Käsillä oli tänään kovasti puuhaa, kuten on ollut monena muunakin päivänä. Kuin jokin tärkeä askare olisi vielä kesken. Kohteeksi joutui nyt sairaalan peitoista se päällimmäinen. Harmittaa, kun en ymmärrä asiaa, enkä voi auttaa edes antamalla hyviä ohjeita. Ehkä minun pitäisi koettaa löytää äidilleni hypistelymuhvi (https://www.meillakotona.fi/artikkelit/hypistelymuhvit)?
Usein tuntuu, kuin hänellä olisi meneillään jokin uni, johon liittyy myös fyysistä aktiviteettia (ei minulla ainakaan unet ole pelkkää näkemistä), ja siihen liittyen hän myös puhuu asioita, kuten nyt unissa voi olla jonkun kanssa juttusilla, ja uni ottaa aineksia ulkoisen maailman ärsykkeistä, kuten minullakin on herätyskellon ääni usein muuttunut jos joksikin.
Mietin mitä tuo käsillä tekeminen on. Sitä kai on monellakin kuolevalla. Tulemme lapseksi jälleen, hoidettavaksi, syötettäväksi, vaippoihin. Mutta pieni lapsi tutkii maailmaa suullaan, vasta myöhemmin käsillään.
Yksi serkkuni ehkä olisi tulossa katsomaan. Mutta mitä näkemään? Serkullani on itselläänkin syöpä, jota ei enää voida hoitaa, ja tuntuu, ettei hän ole oikein tilanteen kanssa sinut. Muistaa äitiäni lämmöllä, mutta kerronko (ikään kuin varoitanko), ettei hän kohtaa enää sitä ihmistä, jonka muistaa? Ehkei hänellä ole ihan realistinen käsitys tilanteesta. Toisaalta ei ollut minullakaan, se on niin paljon huonompi kuin silloin kun viimeksi vielä oikeasti kohtasimme (joulun maissa). Ja sitten taas onhan tuo serkkunikin aikuinen ihminen, minun ikäiseni. Omankin äitinsä kuoleman jo kokenut, tosin siihen ei tainnut ihan tuollaista sekavuuden leimaamaa loppuvaihetta liittyä.
(Olisikohan asianmukaisempaa ketjua?)
-
Kuvaat äitisi elämän loppuvaiheita hyvin kauniisti ja liikuttavastikin. Onneksi et tunteile tai hymistele kuten eräät jälkeläiset vanhustensa kuoleman edellä.
Tällä tarkoitan niitä puheita joita kuulin kun olin kansanlähetysläisten parissa.
Tuo 'käsityön' eli hypistelyn aloinkin nyt muistaa Liisa-neidistä, 103-vuotiaana kuolleesta ystävästäni. Hänelle se ilmeni vasta aivan loppuvaiheessa. Enimmäkseen kun oli vuoteenomana mutta sitten pääsi tuoliin istumaan niin alkoi paidan kaulusta nyplätä.
Se voi olla ns. sijaistoiminto kaikelle sille mikä puuttuu .
Sen muistan että hänellä oli sellainen gollage-asu jossa hupussa oli nauhat, ja niitä hän asetteli tasa-pitkiksi. Hän odotti enkelin tulevan hänet hakemaan kun nauhat menevät tasan. Niinhän siinä taisi käydäkin. Hän luovutti kun naispappi jota hän toivoi hautaan siunaajakseen, kuolikin syöpäänsä ennen Liisaa itseään.
Lähes viimeisiin päiviin hän oli aivan tolkussaan.
...
En yhtään pidä siitä kuinka eräät dementoituneiden vanhempien lapset selittelevät, kuin ihmeinä tai huvittavina juttuina, mitä vanhemmat puhuu tai tekee.
Kauhistellen kerrotaan : Eihän se osaa edes kahvia keittää !
-
Löysin firman, josta saa hypistelymuhveja, tilasin kaksi kpl, ja nyt posti jotain kämmää lähetyksen kanssa. Minä kun toivoin, että jo tänään olisin paketin saanut, mutta onkin tullut ilmoitus jostakin postin omasta käsittelyvirheestä.
Täällä ei ole imuria. Pitänee seuraavaksi lähteä ostamaan sellaista.
-
Tänään menen, eilen olin.
-
Tänään menen, eilen olin.
Osaisimpa elää noin.
Tänään olen jo tulevaisuudessa. Eilen olin myös ja ennen unia menneessä.
Nykyhetki olet utopiaa.
-
Tänään on ollut jo 535 lukijaa. MIstä tämä kertoo ?
-
Katsoin mitä lukijat ovat valinneet luettavakseen. Useimmat katsovat Etusivua, siis siällysluetteloa. Kuten meitä kirjoittaneitakin kiinnostavat hengelliset alueet, mutta myös kaikki muu mahdollinen.
Juuri näillä eväillä foorumi aloitti, arkisella, mutta pohdiskelevalla yhdessäololla.
Olkaa kaikki lämpimästi tervetulleita, ja myös kirjoittelemaan ! :049:
R-m
-
Foorumi heräsi. Kiitos seppos !
:023:
-
Palasin muutamaksi päiväksi Tampereelle. Tikkurilan kautta koukkasin tänään. Reitillä eniten lunta oli jossain Kouvolan ja Lahden välimaastossa. Parikkalan paikkeilla varmaan vähiten, eikä Joensuussakaan paljon. Täällä Tampereella sitten siltä väliltä. Joensuussa ostin pari kiloa kuorittua auringonkukkaa, jota olen heitellyt linnuille. Seitsemän peippoukkoa (onpa hassun näköinen sana) oli aamulla eineellä. Vähän nahistelivat keskenään. Urpiaisia on siellä vielä paljon. Täällä nyt tultuani murensin pari talipalloa maahan.
Suomi taitaa juuri nyt olla rumimmillaan. Itä-Suomessa näkyi joka puolella jotain kaivantoja. Isoin oli Lappeenrannassa, Finnsementti Oy:n järkyttävän iso joku louhos. En tajua, miten en ole nähnyt sitä ennen, vaikka olen tuota väliä kyllä kulkenut ja tykkään katsoa ikkunasta ulos, jos aurinko vain sallii. Ns. pääradan varressa puolestaan oli paljon vanhoja rotiskoja kaatumaisillaan. En ole ennen niihin kiinnittänyt niin huomiota. Tai ainahan niitä joku on, mutta että niin paljon. Onko kaadettu puita niin paljon, että näyvät?
Ja pääradan varressa näytti, ettei kevät juuri ole reilussa kolmessa viikossa edistynyt. No, joutsenet ja kurjet olivat siirtyneet elelemään pareittain, kun menomatkalla olivat parvissa. Töyhtöhyyppiä oli muutama ja naurulokkeja muutama enemmäkin. Ja pari peuraa, mutta ne nyt on talvellakin.
-
Pirkanmaan Muistiyhdistys on lähettänyt laskun jäsenmaksusta. Hupaisaa on, että se on tullut kahtena kappaleena. Eräpäivä ja viitenumero ovat samat, eli mistään karhusta ei ole kysymys. Kyllä minä muistaakseni vain kertaalleen olen liittynyt jäseneksi? :017: Onko siellä kenties vähän hajamielinen toimistosihteeri? Vai pistävätkö tuplana, kun ne höperöt jäsenet eivät kumminkaan muista, mihin sen laskun pistivät, niin saattaa se toinen kpl kumminkin osua käteen. Vai oikeinko tarkoituksella hyödynnetään jäsenkunnan huonomuistisuutta, jotta saadaan ylimääräistä rahaa?
-
Kyllä olisi törkeä temppu kupata rahaa dementikoilta !
Kiitos matkakuvauksesta. Oli kuin olisin ollut mukana junassa. Ettäkö paljon vanhoja tönöjä oli kallellaan. Sepä se, näin maamme kaupungistuu.
Vähän plitiikkaakin: Nyt on samantapainen ministerin ulosajo meneillään kuin Antti Rinteen kanssa kävi.
Onko ihmisen ulkonäkö kertomassa mielestänne älykkyydestä tai sen puutteesta ?
Huippupaikoille pitäisi löytää huippuosaajat. Näin ei käy aina. Junnila jo vaihdettiinkin.
Onko Riikka Purran ärsyttäminen asiallista ? Kysyn vaan. :018: