Jos olet toista mieltä, perustele. Thomas McElwainia et varmaankaan saa vakuuttumaan, mutta yritä kertoa minulle, miten tyypillinen raskaan musiikin sanoitus edistää totta, hyvää ja kaunista. Aloita vaikka siitä, onko se mielestäsi totta?
En ole Bengt vastatakseni, mutta ihan noin keskustelu- ja argumentointitekniseltä kannalta kysyisin: Eikö saatanallisen ja pyhäinhäväistyksen sekä totta, hyvää ja kaunista edistävän välissä ole aika paljon vaihtoehtoja? Eli miksi esittää asia noin ääripäiden kautta?
Itse olen ihmetellyt, miksi "klassinen musiikki" on niputettu yhteen ja samaan ketjuun hengellisten laulujen kanssa. Siellä kun on vaikka mitä: täysin ns. maallisia teoksia, kevytmielistä hömpötystä, pakanajumalien seikkailuja, valehtelua, uskottomuutta ja murhia. Musiikkia, jota kirkko on aikoinaan pitänyt tuomittavana. Jytää ja riitasointuja. Stravinskin Kevätuhri (joka minulle on se paras sävellys ikinä) kuvaa pakanallista ihmisuhria. Sitten on syvästi uskonnollisia teoksia, joita varmaan suurin osa foorumilaisista ei kestä kuunnella, esim. Olivier Messiaenin tuotannosta löytyy.
"Nyt" on kyllä vähän väärä ketju tällaiselle ikuisuusaiheelle.
