Ajelin Kankaalaan kaplikkoon. Kaariinalle tulee vieraita. Talvinen päivä ajella. Miinus 4 ilmassa, aurinko piilemässä jossain korkeuksissa, lunta ylejään ja se on hankea. Viime yönä tuli vähän lisää, joten kaikkinainen sulavan lumen alta paljastuva krääsä on peittynyt. Kylmälänkylän metsäosuudella näin tien yli kulkevan ketun. Oli rohkea tai utelias, sillä ollessani vielä 150 m päässä tulossa, se pysähtyi ja katsoi minuun päin. loirautti sitten häntäänsä ja ihan vain käveli metsään. Laitoin vaihteen vapaalle ja annoin auton tulla "jatkuvuuden lailla". Arvelin, että saatan ketun vielä nähdä uudelleen. Siellähän se kökötti sähkömuuntajan luona moottorikelkkareitin päällä. Se oli kyllä pakosuunnasta selvillä, sillä kovin sen piti päätänsä vasemman kautta kääntää, että minut näki.
Kartanossa uuden lumen vuoksi näin, että meillä asuu kärppä. Se on kierrellyt koko talven rustinkeja. Sitten oli naapurin kissan jäljet ja rusakoitten jälkiä ihan kunnolla. Lintujen ruokintapaikalta, koska tulen kuusiaidan takaa, kahahti pakoon paljon syöntipuuhissa olleita lintuja. Kun pysäytin auton, niin oravakin älysi hilpaista maasta kuusen sisään piiloon. Minua ei kyllä renkäisi pelätä, mutta minkäs luontokappale tavoilleen voi.
Sytyttelin tulet leivinuuniin ja hellaan. Veto oli hyvä, koska pidämme peruslämmön +15,5:ssä asteessa. Kävelin uudelleen pikkupuolelle ja laitoin sielläkin hellaan tulen. Ei olisi ollut ihan pakko, koska siellä oli +5, vaikka emme pidä enää sähkölämmitystä päällä.
Katsoin lopuksi netistä Ainiovaaran hiihtojen alkamisajan.
