Jampe, oon nyt ollut ymmärtävinäni että sun mielestä kaikki pelastuu, uskosta viis? Tämmöseen näkemykseen en muista ainakaan Raamatussa törmänneeni eli sun vuoro perustella 
En minä niin usko että kaikki ihmiset pelastuvat. Toki toivoisin niin mutta en usko, juuri siksi että raamatussa puhutaan asiasta toisin. Muutoin minusta on vastenmielistä pohtia sitä ketkä pelastuvat koska meidän pohdinnoillamme ei ole vaikutusta.
Kysyn kuitenkin ihan mielenkiinnosta, että mihinkähän sanomaani/kirjoittamaani viittaat?
Ymmärrän tunneinhosi, eihän se todellakaan niin mee että vahvimman uskon saa ja taivaaseen pääsee se kenellä on järisyttävimmät kokemukset. Mutta mikäli minä mitään armonvilauksista tiedän niin semmonen ei suinkaan saa ihmistä kuvittelemaan itestään tai uskostaan yhtään mitään, se saa vaan näkemään Jumalan entistä suurempana ja armollisempana.
Mutta ajattelepas asiaa laajemmalta kannalta kuin yksilön kokemuksena. Ei nyt puhuta pelkästä armon vilauksesta koska armon vilaus on vain yksi tapa ilmaista sama asia kuin suomeksi sanottuna uskonnollinen tunnekokemus. Vastaava on esim. helluntailiikkeessä vaikka "Pyhän Hengen kosketus" tai viidesläisyydessä "uudistuminen", karismaattisuudessa tunnekokemusta kutsuttaisiin "hengellä täyttymiseksi" jne. -aivan loputtomasti riittäisi esimerkkejä...
Vaikka noissa on eri asteita ja eri kokemistapoja, niin kaikissa on kyse uskonnollisesta kokemuksesta jonka selitetään itse Jumalan suoneen. Niitä kun nimenomaan EI selitetä ihmisen reaktioiksi tai ihmisen vastauksiksi tunnetasolla Jumalan rakkauteen vaan ne mielletään Jumalan suoriksi yhteydenotoiksi ihmisen päähän, konkreettisesti, yliluonnollisesti. Olet kai samaa mieltä että oikeastaan koko kristillisyys on meidän ihmisten toimesta suorastaan kyllästetty puheella niistä? Toisessa yhteisössä kokemukset ovat hillittyjä, jopa kauniita (esim. körttiläisyys nykyään) kun taas toisessa ne voivat olla rajuja ja ulospäin näkyviä.
Ongelma on mielestäni siinä että ne selitetään Jumalan työksi. Kaikki ihmiset eivät koskaan , huom.
koskaan (!) koe yhtään mitään, -he eivät yksinkertaisesti kykene siihen syystä tai toisesta vaikka haluaisivatkin! Tottakai haluavat! Miksipä eivät haluaisi kun kerran muutkin näyttävät niitä saavan? Kukapa ei haluaisi kokea yliluonnollisesti Jumalan rakkautta?
Ymmärrätkö mitä ajan takaa tai mitä yritän lähestyä? On valtava määrä hiljaisia kristittyjä jotka ovat murtuneita ja masentuneita koska he eivät koskaan saa mitään kokemuksia vaikka toiset saavat ja puhuvat niistä! valtava määrä! Mnä tiedän kokemuksesta että siellä missä eniten puhutaan kokemisista, on myös suurin määrä masentuneita, alamittaisia ja rikki menneitä kun muilla näyttää ympärillä olevan juhlat meneillään Jumalan kanssa ilman heitä.
Näille on turha sanoa, että "kyllä Jumala sinuakin rakastaa" ja lisätä vielä että "odota kärsivällisesti... -kyllä se vielä sinullekin tapahtuu..."
Olen ymmärtänyt sinun olevan pappi, joistain omista kirjoituksistasi. (Suo kuitenkin anteeksi jos olen käsittänyt väärin!)
Osaatko arvata mikä määrä hiljaista itkua on itketty kautta aikojen kun Jumala kuulemma koskettaa, vaan ei minua? (en tarkoita tällä siis nyt itseäni vaan yleisesti)
Osaatko peilata tätä asiaa ja suhteuttaa sen sitä vasten, millainen määrä puhetta ja kertomuksia on liikkeellä hengellisistä kokemisista? Eikö ihminen ole inhimillinen jos kaipaa jotain sellaista mitä muutkin näyttävät saavan? Ja kun vielä tiedetään että itsensä kanssa rehellisyyteen pyrkivä ihminen elää ikäänkuin "kuivassa maassa" uskoineen, niin mitä parempaa lohdutusta ja turvaa sielunhoitajana voisit antaa kuin vakuuttaa kokemisten olevan ihmisten vastausta Jumalan rakkauteen ja että erilaiset ihmiset kokevat eri tavalla ja etteivät kaikki varsinaisesti "koe" koskaan mitään, eikä tarvitsekaan? Ja mitä parempaa ja lääkitsevämpää voisit sellaiselle sanoa kuin että sinunkin syntisi ovat anteeksi annetut eikä Jumalan rakkaudella sinua kohtaan ole mitään tekemistä tunteidesi kanssa? Vaikka tuntisit itsesi kirotuksi, olet silti Jumalalle hyvin rakas ja tärkeä?
Tiedätkös, minä en edes todella usko että ne kokemiset olisivat oikeasti Jumalalta, vaan ne ovat ihmisen vastausta. Sinänsä luonnollista ja ok. Kunhan niistä ei puhuta "Jumalan antamina armon vilauksina" tms. ja mikä vielä pahempaa: -ohjata jo valmiiksi musertunutta ihmistä etsimään ja tavoittelemaan sitä samaa Jumalan "yhteydenottoa" hengellisillä harjoituksilla ja ahkeruudella.
Armo kun ei tosiaankaan ole lattian raossa, sillä sokeat ja voimattomat eivät sitä jaksa sieltä kaivaa. Armon aurinko paistaa heidän päälleen vaikka he mihin pakenisivat ja miten päin hyvänsä kääntyisivät, he eivät pääse pakoon Jumalan rakkautta!
Armon vilaus ei ehkä olekaan niin viaton juttu kuin äkkiseltään saattaisi ajatella....
