Tässä on tullut valtavasti taas informaatiota joista moni osoitettu minullekin. Aika ei riitä kaikkeen mutta vastaan alkuun ainakin Salikselle koska Salis on tiukka vääntäjä, joka saa mustankin näyttämään valkoiselta!
(Vitsi! -älä ota tosissasi!)
Ei kiteydy siihen vaan tapaasi ajatella. Ajattelet, että olet oikeassa ja muut ovat väärässä. Ajattelet, että valitsemasi Jumalan ilmoitus on se ainoa ja oikea ilmoitus, etkä välitä muista ilmoituksista ja niihin sisätyvistä lupauksista.
Mitä muita lupauksia? Tähän mennessä on puhetta ollut vain kristinuskosta ja siihen liittyvästä ilmoituksesta. Enkä minä ole "valinnut Jumalaa" vaan Hän on valinnut minut! Kasteeni kertoo siitä. En ole valinnut Jumalan ilmoitustakaan vaan se on julistettu ja koskee minuakin. Minä en ole valinnut mitään enkä siihen kykenisikään.
Voimme sopia siitä, että Raamatussa on Jumalan ilmoituksia ja lupauksia. Olennaista on nyt se, miten niitä ilmoituksia ja niihin sisältyvä lupauksia omaksutaan ja tulkitaan. Eli mitkä lupaukset ovat ensisijaisia ja mitkä toissijaisia vai ovatko kaikki lupaukset samanarvoisia?
Aivan oikein! Kysymys on siitä miten esim. raamattua tulkitaan. Itse asiassa en ole varma siitä onko koko raamattu Jumalan ilmoitusta koska sehän on koottu kirkolliskokouksien päätöksillä. Lutherkin suhtautui skeptisesti joihinkin raamatun osiin. On mielestäni mahdollista että Jumalan ilmoitusta on muuallakin, kuten raamatun mukaan ainakin erityisesti luonnossa, kansojen vaiheissa ja ihmisten elämänkohtaloissa. Mutta kuten sanoit, miten tulkitaan, se vaikuttaa kaikkeen! Jos olet halukas, voimme siirtää keskustelua siihen suuntaan.
Tässä on jo paljon olettamuksia: Ihmisille looginen asiasisältö, jonka hän on tahtonut meidän käsittävän juuri tietyllä tavalla. Ongelma on tässä se, että toimiiko Jumala ihmisten logiikan ja ymmärryksen varassa. Ja ovatko ihmiset ymmärtäneet sen, mitä sanoin edellä: Tämä tärkeä lupaus, tämä ei tärkeä lupaus.
Jumala ei toimi ihmisen ymmärryksen "varassa" vaan uskoakseni pikemmin niin että Hän toimii ihmisen ymmärryskyvyn huomioon ottaen! Hän ei siis ole antanut ilmoitustaan jargoniksi vaan ihmiskielellä yksinkertaisin vertauksin että kykenisimme sen käsittämään.
Se, ovatko ihmiset ymmärtäneet, on yksi tärkeä kysymys, mutta vähintään yhtä tärkeä on, että ovatko ihmiset halukkaita kuulemaan mitä on sanottu? Kuten tiedämme, ilmoitus ei kaikilta osin ole ihmistä mairitteleva eikä mukavaa kuultavaa.
Jumalan näkulmasta usko on objektiivinen asia: Ken uskoo evankeliumiin, ja kastetaan, hän pelastuu.
Kyllä! Mutta ihmisen ei. Ihminen näet sekoittaa uskomisen ja armon käsitteet väärällä tavalla, että uskomisesta tulee vaatimus ja armon eteen pitää ponnistella.
Koko maailma on vanhurskautettu Golgatan ristillä yhdellä kerralla!
Jokaisen ihmisen synnit on anteeksi annettu ketään ulos sulkematta!
Tätä sovinnon saarnaa evankeliumi itsessään on! Ihminen ei uskonsa tähden ole autuas vaan
koko maailma on autuas Kristuksen haavoissa. Usko on pelkkä väline, jolla tätä autuutta nautitaan. Parhaimmillaan usko on totenapitämistä ja sen mukaan ojentautumista.
