Mieslahti, 4. ja viimeinen osa.
Olen kotona jälleen näppiksen ääressä. Noista kahdesta edellisestä räpellyksestä näkee, että ne on puhelimella kirjoitettu. Huoh.
Perjantaihin mennessä saimme kurssille vielä kaksi miestä lisää ja niinpä mies-naispuntit menivät lopulta tasan, fifty-fifty. Tosi hyvillä mielin muistelen tätä viikkoa. Alun perin en tuntenut kurssilta ainuttakaan ihmistä ja olin vähän sellainen Espoosta lentänyt kummajainen, mutta hyvin kotoiselta rupesi tuntumaan, ja kun olin aikani kuunnellut murretta, rupesin itsekin kirjoittamaan repliikkejä murteella. Eilen kirjoitimme dialogiharjoituksen ja tänään piti puolessa tunnissa keksiä 1) romaanin nimi 2) teemalause ja 3) ensimmäinen kappale.
Olen saanut uusia ystäviä. Siiri antoi minulle talkkunajauhoja ja sovittiin hänen kanssaan tapaamisesta Seinäjoella. Margitin sain Facebook-kaveriksi ja me taas tapaamme Kiuruvedellä, jossa hän on taloustoimikunnassa. Kajaanilainen Marja tarjosi minulle kyydin kaupunkiin. Saunareissulla tuli puhetta eri ihmisistä ja kävi ilmi, että Marja tuntee siskoni appivanhemmat Kajaanissa. Kyllä kannattaa tulla kotimaisemiinsa kurssille; Etelä-Suomessa ei maailma ole yhtä pieni.
Pirkko on mielestäni tähän mennessä paras kirjoittamisen opettaja, ja olen sentään aika monella kurssilla ollut. Hän pitää aikatauluista minuutilleen kiinni, ottaa kaiken huomioon, on äärettömän sydämellinen ja kannustava, ja kaiken huipuksi hauska.
Sekin oli sykähdyttävää, että olimme melkein riparilla, kun söimme ja pyörimme samoissa paikoissa rippikoululaisten kanssa. Sikäläinen nuoriso-ohjaajamies vaikutti hyvin pätevältä, komensi ruokalassa sellaisella auktoriteetilla, että mekin tottelimme.
Tänään teimme ekskursion Siirin kotiin. Hän on miehensä kanssa pistänyt pystyyn oman maatalousmuseon!
