Minäkin muistan, kun aikanani masennuin aina helluntaina, kun ei ollut heilaa. Sitten lopulta noin miljoona vuotta sitten löysin oman rakkaani syksyllä. Naimisissa olemme edelleen ja jopa melko onnellisestikin. Joten ei muuta kuin tsemppiä vaan kovasti kaikille heilan etsijöille. Ei se esirukouskaan yhtään pahaa tee.
Toisaalta, varsinkin lasten ollessa pieniä minua lohdutti suuresti, kun muistin monta kertaa, että ei se niin hääviä ollut sinkkunakaan, vaikka olikin aikaa yllin kyllin. Ei tarvinnut kadehtia sinkkuja, kun muisti niin elävästi, kuinka kipeästi kaipasi miestä (ja lapsia).
