Työelämään osallistuminen ei mielestäni sulje pois sitä, että
miehellä ja naisella on omat Tehtävänsä.
Minunkin käsitykseni mukaan mies ja nainen ovat monelta osaltaan erilaisia ja toiset tehtävät sopivat toiselle sukupuolelle paremmin, kuin toiselle. Avioliitossakin mies ja vaimo täydentävät toisiaan.
Ajan henki tosin on sitä mieltä, että miehestä ja naisesta pitää saada mahdollisimman samankaltaisia. Pukeutuminenkin pitää yhdenmukaistaa.
Joku kommentoikin hauskasti Kauppalehden keskustelufoorumilla sitä, että itäeuroopassa naisetkin vielä näyttävät naisilta. Meillä Suomessa kun naisten pitää (tämän kommentoijan mielestä) näyttää jostain syystä mahdollisimman paljon miehiltä.
Vaimoni kanssa ennen naimisiin menoamme ja vähän sen jälkeenkin kävimme erilaisissa avioliitto/parisuhdekoulutustilaisuuksissa.
Siellä käsiteltiin juuri miehen ja naisen sielunelämän erilaisuutta.
Jos mies yrittää suhtautua naiseen, kuin toiseen mieheen (tai päinvastoin), tulee liiaksi yhteentörmäyksiä ja turhaa toraa.
Kun hyväksytään miehen ja naisen erilaisuus, yhteiselämä on huomattavasti helpompaa, ellei jopa molempia osapuolia syvästi tyydyttävää.
Tasa-arvon nimissä tapahtuva miehen ja naisen samapäistäminen ei mielestäni ole tervettä. Tasa-arvo miesten ja naisten välillä toteutunee parhaiten silloin, jos kumpikin osapuoli saa pitää omalle sukupuolelleen kuuluvat erityispiirteensä.
Tulevaisuuden sukupolvet ehkä nauravat nykyajan näennäistasa-arvon saarnaajille.
Miehen ja naisen tarpeet avioliitossa ovat osittain erilaiset.