Miksi ei voida siirrellä pappeja toisiin työvuoroihin tai jotenkin.
Ikävää kun pakotellaan, vaikka musta ei tarvitsisi.
Kysymys on siitä, että näinhän on pyritty tekemään viimeiset 20 vuotta. Kirkossa on ihan oikeasti yritetty, mutta lopulta on jouduttu huomaamaan, että homma ei yksinkertaisesti toimi, koska vanhoillinen osapuoli ei ole tullut askeltakaan vastaan.
Koko keskustelu siis tiivistyy tähän: "Teidän pitää hyväksyä meidät, mutta me ei tulla koskaan hyväksymään teitä." Koita siinä sitten keskustella!
Ja kun kaksi mielipidettä törmää toisiinsa, niin miksi vain toisen osapuolen pitää joustaa? Jotta homma toimisi, molempien on tultava edes puolitiehen vastaan. Tämä tahdonilmaisu, josta alunperin ketju lähti, on ensimmäinen askel kahteenkymmeneen vuoteen vanhoilliselta osapuolelta. Paitsi että se on auttamattomasti myöhässä ja riittämätön, se on jo monien toimesta täysin teilattu allekirjoittaneiden omissa porukoissa.
Jos nyt esimerkiksi tän ketjun aloittaja nuorena miehenä ei vielä ole vakaumuksessaan yhtäpitkällä kuin joku vanha pappi, niin miksi ton nuoren pitää alkaa vaatimaan jotain pakkokeinoilla. Vielä voi hänenkin vakaumus muuttua?
Jeesus oli suunnilleen minun ikäinen, kun julisti Jumalan valtakuntaa, kärsi ja kuoli. Olisiko hänen pitänyt odotella parikymmentä vuotta? Hänhän ei ollut vakaumuksessaan vielä tarpeeksi pitkällä. Ja vakaumus olisi voinut muuttua.
Vakavasti ottaen Viisveisaajan kommentti on tyypillinen kirkollisessa keskustelussa: Ei tarvitse kuunnella toista ihmistä ja voi ohittaa hänen asiallisetkin argumenttinsa, kun todistaa, että tässä toisessa on joku vika (liian nuori, väärää sukupuolta, ei ole "oikeassa uskossa" jne.).
