Äkkiseltään kuulostaa hyvältä nuo erojuhlat. Jos voi yhdessä järjestää juhlat, niin varmaa muukin asioiden sopiminen eron yhteydessä onnistuu. Mutta jos osaa sopia hyvin asioista, niin miksi erota? Onhan jokaisessa liitossa ongelma- ja karikkokohtansa, niistä vain pitäisi pystyä kulkemaan läpi.
Huono minun on ruveta toisia kuitenkaan neuvomaan, kun ei ole mitään omakohtaista kokemusta erosta. Oma liitto, vanhempieni, sisarusteni, heidän lastensa, miehen sisaren, heidän lastensa liitot ovat kaikki vielä kasassa. Oma tytär vasta vihittiin. Toki hekin olivat olleet jo seitsemän vuotta yhdessä.
Taitaa olla meillä sukuvika, että avioliitto kestää.
Eros, no vaan avosuhteesta oli mulle kyllä enempi itkun, kuin juhlan paikka.
Jos minä, nyt oon Lapissa, niin pitää pikkusen miettiä miten sanoo, kun täällä mulla ihan uuden kielen oppiminen. Monta niitä on.
Just mun yks työn tekijä laittoin viestin. Miepä laitan.
Ei et ookoo mä laitan.
Tai mä duunaan.
Tää Lapin murre on ihan oma kielensä.
Varmaan puhun monia kieliä siks, ku korvaan sattuu kaikki pikkasen erilainen.
No siis niinku.
Mua satutti ero niin paljon, et en ees osanut hengittä oikein.
Teitty tiesin, et se tulee ja taisin olla toinen, kun sen otin jutuksi tai sit en, no sattu.
Kyllä meik jos alkaa suhteeseen, niin se on ikiajoiksi tai ei.