Oma tavoitteeni, toisen vakaumuksen kunnioittaminen, sisältää seuraavia elementtejä. 1) Hyväksyn ihmisen riippumatta siitä, miten suhtaudun hänen vakaumukseensa. Vakaumus voi olla uskonto (esim. juutalaisuus), poliittinen ideologia (esim. sosialismi), ravintotottumus (esim. kasvisravinnolle omistautuneet) 2) En arvostele hänen vakaumustaan, vaikka olisin siitä ihan eri mieltä. Perustelu: asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Olen eräässä suvaitsevaisuutta käsittelevässä ketjussa täällä samansuuntaista pohtinut.
Päädyin minäkin suunnilleen samoihin lopputuloksiin.
Mielestäni suvaitsevaisuus on sitä, että hyväksytään tosiasiana, että ihminen voi ajatella asiasta miten hyvänsä ja että tällä ihmisellä on tietty logiikka, jonka avulla hän on päässyt tuohon näkemykseensä.
Jos suvaitsevainen ihminen ryhtyy keskustelemaan tuon toisen ihmisen vakaumuksesta, hän pyrkii sisäistämään sen logiikan, jolla tuohon vieraaseen maailmankatosmuksene on päästy.
Tämän jälkeen hän sitten pystyy paremmin argumentoimaan oman maailmankatsomuksensa puolesta tuota toista maailmankatsomusta vastaan.
Kun hän tuntee tuon vieraan maailmankatsomuksen logiikan, hän ei syyllisty käyttämään väärää argumentaatiota, johon normaalisti syyllistytään, koska ei tunneta kaveria. Eli siis asiat riitelevä.
Kun esim. kasvissyöjä ja lihansyöjä argumentoivat oman maailmankatsomuksensa puolesta, toista vastaan, suvaitsevaiset "väittelijät" keskittyvät itse asiaan, eivätkä syyllisty asian vierestä heittoihin eivätkä valheellisiin väitteisiin, koska he ovat tutustuneet siihen logiikkaan, josta nämä molemmat maailmankatsomukset syntyvät.