Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vaivattu sielu - 03.06.09 - klo:19:22
-
Kuulen usein jonkun sanovan: 'Jumala puhui minulle'.
Onko Jumala puhunut Sinulle ja millä tavoin? Kuuletko Jumalan puhetta konkreettisesti, vai onko se ns. hiljaista tietoa? Koetko sen jonkinlaisena vuorovaikutuksena Jumalan kanssa? Osoittaako Jumala sinulle tahtonsa tai toiveensa jonkun Raamatun kohdan kautta jne.?
Pohditaan, esitetään omia mielipiteitä ja otetaan rohkeasti kantaa; toivoo vaivattu sielu.
-
Varmasti en voi sanoa, mutta veikkaan, että Jumala puhuu minullekin eri asioiden kautta, muten
- Raamattu
- eri ihmiset / tapahtumat
- tunnetilat.
Suhtaudun tosin kovin varovaisesti kaikkiin muihin minuun kohdistuviin Jumalan mahdollisiin puhekanaviin, paitsi Raamattuun.
En kuitenkaan sulje pois mitään kanavaa, koska Jumalalla on valta käyttää puhekanavanaan vaikkapa postiluukusta putoavan Helsingin Sanomien kolahdusääntä.
Raamattuhan Jobin kirjassa sanoo, että Jumala puhuu tavalla jos toisellakin, mutta sitä ei huomata.
Sydämen uskon ohella tämä on myös minulle jossakin määrin mystinen asia, johon en ole kunnolla päässyt sisään.
En kuitenkaan suutu, jos jollekulle Jumalan puhe on arkipäivää.
-
Raamatussahan kehotetaan paljon tarkkailemaan luomistöitä eli luomakuntaa ja näkemään siinä Jumalan puhetta/ilmoitusta. Luonnossa kun liikkuu niin kuunneltavaa riittää jos vain haluaa kuulla!
Mielestäni joskus on sanottu viisaasti että Jumala puhuu kansojen vaiheissa ja elämänkohtaloissa (mitä se puhe tarkoittaa, sitä emme ilmiselvästikään osaa aina tulkita oikein), -mutta ennen kaikkea sanassaan!
Kaikenlaiseen muuhun Jumalan kanssa "keskustelemiseen" suhtaudun lähinnä torjuvasti tai ainakin erittäin varautuneesti.
-
Joskus tutkin kovin intensiivisesti Raamatun opetusta Rukouksesta, tai paremminkin Jumalan ja ihmisen välistä kommunikointia.
Tein tietyn kaavan, jonka avulla analysoin Raamatun opetusta kyseisestä asiasta.
Jos kiinnostaa, niin täältä keskeneräinen tutkimukseni löytyy:
http://www.saunalahti.fi/kyostik/Rukous/Rukous.html
Tarvittaisiin vielä muutama tuhat ahkeraa työtuntia tutkimuksen läpi viemiseen yleisellä tasolla.
Jonkin tietokoneohjelmankin tein, jokaka antaa erilaisia tilastotietoja analysoimistani Raamatunteksteistä.
Jos käytät tätä ohjelmaa, kelaa saamasi tulosteen loppuun, jossa varsinainen tilastodata on.
Alussa on kaikenlaista omiin tarkoituksiini tarkoitettua tulostetta,
-
Ihan konkreettisesti en ole koskaan kuullut Jumalan puhetta. Luulen, että sellaista voi ehkä joku joskus kuulla, jos on aivan kauhean erikoinen ja järkyttävä tilanne.
Kaikkein parhaiten "kuulen" Jumalan puhetta silloin, kun luen Lutherin Isoa Katekismusta tai Raamattua. Myös jotkut hengelliset kirjat ja tietysti Siionin virret tekevät saman vaikutuksen.
Muinoin nuoruudessani olin melkoisen ärtynyt anopin suhteen. Isäni totesi minulle, että se on sitä ristin kantamista. Minusta sekin oli tavallaan Jumalan puhetta.
Huomasinpa tässä vain, että tulee liian harvoin "avattua korvat" Jumalan puheelle. Siinä olisi tällä tytöllä parannuksen tekemisen paikka.
-
Luonnossa kun liikkuu niin kuunneltavaa riittää jos vain haluaa kuulla!
Onks stadissa mahiksii?
Mt
-
Puhuu. Monella tavalla. Vaikutus tuntuu voimakkaasti koko kehossa.
-
Hei!
Kuinka Jumala voi puhua stadissa? Minun mietteitä, kokemuksia ja mielialoja:
- Isä meidän, joka olet kaupungissa...
- Lähiökahvilassa tai kaupungin keskustan kuppilassa kokoontuu vuorokauden välein miesten porukka päivittämään tämän maailman menon (ehkä myös tulevan). Onko siinä turvallisessa ringissä myös Jumala?
- Ravattiherra syö lounaan veitsellä ja kahvelilla valkoisen liinan ääressä. Myöhemmin takapihalla kadun asuja löytää roskiksesta lähes iskemättömän hampurilaisen tai muuta hyvää syötävää. Molemmat kiittävät Isää, tai ainakin toinen, vai eikö kumpikaan...
- Äiti ja isä, usein äiti, kertovat lapsille Jumalasta ja körttiäidit ja -isät Jumalalle lapsista. Niin kai tehdään kaupungissakin, nykyäänkin.
- Paljasjalkainen tai maalta muuttanut lähestyy maalia kaupungin sairaalassa. Ei oo jäljellä enään juuri mitään, mennyt on terveys, voimien vuodet, monet ystävät - jäljellä odottaminen - ja vierellä Vapahtaja...
- Pikku seurat seurakuntasalissa.
... puhu, sano ja kerro Sinä meille!
pyytää Mauno
-
Puhuu. Monella tavalla. Vaikutus tuntuu voimakkaasti koko kehossa.
Jumala puhuu tekojen kautta. Minun osaltani vaikutus tuntuu mielessä.
-
Ei puhu. Taivas pysyy harmaana ja teräksenkovana.
-
Onks stadissa mahiksii? Mt
Stadilainen ihmettelee onko stadissa, mahiksii?
Siellä Hän syntisten seurassa viihtyy.
Niin myös Lahdessa, Seinäjoelle, ... Roomassa...New Yorkissa … Moskovassa … landella, kaikkialla, onneksi.
Minä pidän kysymystä: Puhuuko Jumala Sinulle?
Vähän arveluttavana kysymyksenä kun ihminen kysyy sitä minulta. Jotenkin minusta paistaa kysymyksestä läpi foorumilla käyty keskustelun aihe: Kuollut vai elävä usko.
Joten jätän vastaukseni ilmaan leijumaa.
Mutta jos Hän kysyy minulta: Kuuletko sinä ihminen mitä Minä sinulle puhun?
On tähän kysymykseen paljon helpompi vastata.
Vuorostaan jos minä taas kysyn: Kuuletko Herrani minun puhettani?
Hänen vastaukseen on minun tyydyttävä, tuli vastaus tänään, huomenna tai silloin kun Hän haluaa vastata minulle. Voi olla myös mahdollista ettei tule mitään vastausta. Samoin on myös minun tyydyttävä vastaukseen mikä ei minua miellytä. Joten turhaan minun on purnata, oli niin tai näin.
-
Ehkä Jumala kuiskaakin jotain korvaamme takanamme havisevasta haavasta, kun tuijotamme turhaan tyhjälle taivaalle.
-
Ehkä Jumala kuiskaakin jotain korvaamme takanamme havisevasta haavasta, kun tuijotamme turhaan tyhjälle taivaalle.
Ehkä, en tiedä , sillä vajavainen olen.
Mutta eikö havisevaan haavaan ole parantaja,näin minä henkilökohtaisesti uskon mystiikoista ja muista valinoista huolimatta.
-
Ehkä Jumala kuiskaakin jotain korvaamme takanamme havisevasta haavasta, kun tuijotamme turhaan tyhjälle taivaalle.
Puhuuko Jumala minulle? Kysymyksessä ikäänkuin personifioidaan ihmiseksi, joka kuiskuttelee ihmisen korvaan
rakkauden sanomaa. Kun kysymyksessä on kaiken absoluutti, kaikkivaltias, ei kysymyksessä ole persoona vaan kaikkialla läsnä oleva. Jumala puhuu meille havisevassa haavassa, myrskyävässä meressä, palavassa pensaassa, sinisessä taivaassa, valkoisessa lumessa, äärettömässä avaruudessa.
-
Omaa tietoani ja muiden ihmisten viisautta uskoessa joudun ehdottomasti, minä aivan harhaan.
Kun edes oppisin ensiksi vaikka...
On muuten helpotus olla vajavainen, antaa myrskytuulen puhaltaa ja katsoo mitä se tuo tullessaan. Sitä en tiedä kyllä milloin myrsky laantuu, mutta Hän sen varmasti tietää.
Eipä vaan Hän sitä minulle kerro, muttei taida kertoa myöskään sinulle.
Tässäkin asiassa voin olla väärässä, jälleen kerran.
-
Harmittaa joskus nämä virheet, joita juttuu tulee, kun joku soittaa kännykällä kesken lauseen. Eli korjaan juttuni
ymmärrettävästi.
Puhuuko Jumala minulle? Kysymys viittaa siihen, että Jumala on personifioitu ihmiseksi, joka kuiskuttelee ihmisen korvaan rakkauden sanomaa. Mutta Jumala on kaiken absoluutti, kaikkivaltias, ei yksittäinen persoona vaan kaikkialla läsnä oleva. Jumala puhuu meille havisevassa haavassa, myrskyävässä meressä, palavassa pensaassa, sinisessä taivaassa, valkoisessa lumessa, äärettömässä avaruudessa.
-
Harmittaa joskus nämä virheet, joita juttuu tulee, kun joku soittaa kännykällä kesken lauseen. Eli korjaan juttuni
ymmärrettävästi.
Palavassa pensaassa? :icon_eek:
-
Harmittaa joskus nämä virheet, joita juttuu tulee, kun joku soittaa kännykällä kesken lauseen. Eli korjaan juttuni
ymmärrettävästi.
Ok.
Hernesoppa paloi pohjaan nyt turistessani körttifoorumilla. Tyhmästä päästä saa aina kärsiä kun on niin itsekeskeinen ja uskottelee omistavansa viisauden kiven.
-
Ei puhu. Taivas pysyy harmaana ja teräksenkovana.
Ja vaikk' et vastausta saa,
kun huudat ensi kerran,
et virvoitusta tuttavaa,
kun makaat eessä Herran,
ja vaikk' on teräskova maa
ja taivaan viha kauhistaa,
niin kuullaan siellä huutos.
(SV 156:4)
Tuli vaan mieleen.
-
Palavassa pensaassa? :icon_eek:
Sopiiko Sulle paremmin vehreä pensas? :icon_eek:
-
Johan minä edellä sanoin, että haviseva haapa.
-
Muistan vapaissa suunnissa ollessani moniakin tapauksia, mutta yksi akka jäi hyvin mieleen. Hän sairasti jotain lonkkavikaa, ilmeisesti vanhuuden kulumaa tms. Hän julisti aina kerran pari vuodessa kaikille miten Jumala oli puhunut hänelle että siihen ja siihen päivään mennessä lonkka parantuu. No, kukaan ei oikein innostunut hänen jutuistaan ja hän sitten usein suutahti meille muille kun olimme niin "kylmiä" kuulemaan ja uskomaan Jumalan puhetta. Eipä siinä paljon tehnyt mieli aamenta huudella kun sama tyyppi oli muutenkin aina täynnä Jumalan puhetta milloin mistäkin asiasta. Tietenkään hän ei parantunut koska vaiva oli jonkin sortin krooninen. Monesti teki mieli sanoa että "eikös Jumala luvannut tuon lonkan parantaa viime syyskuuhun mennessä vai eikö se ollutkaan Jumala kun sinulle puhui?" -kun täti aina vaan klonkkasi. En kuitenkaan ilennyt.
Nyt kyllä kysyisin.
-
Puhuuko Jumala minulle?
No ainakin minä puhun hänelle.
Ehkä pitäisi todellakin vähentää puhetta ja alkaa kuuntelemaan?
Silloin kun sain sen ekan Armovilauksen, tai tulin uskoon, olin paljon ns, rukouksessa.
Sitten muutin paikkakunnalta ja kaikki siellä uudessa tuntui tutulta ja jotenkin mielessä olin nähnyt paikan ennen sinne menoa ja oli rauhaa kun menin sinne.
Olisiko ollut Jumalan puhetta?
-
Sielullisesti hyvin herkkänä naisena olen saanut monesti edeltätietää asioita. Tämä on minua kovasti pelottanutkin, sillä en halua olla tekemisissä minkään noituuteen viittaavan kanssa.
Asiat eivät ole muulloin olleet ennustusten luoenteisia kuin yli kaksikymmentävuotta sitten kun vaatehuonetta siivotessani kuulin sanoman:" Kyllä sen Essin on nyt sinne susirajan taakse mentävä". Tytär oli pyrkinyt Kajaanin opettajanvalmistuslaitokseen, mutta empi jo etukäteen että lähteekö kuitenkaan jos pääsee.
Parin tunnin kuluttua tytär soitti, että on päässyt ja lähtee sinne susirajan taakse. Käytti tätä sanontaa. Olin ymmällä.
Yleensä asiat jotka tiedän koskevat omaa arkielämäämme. Puhelimen äänestä tiedän kuka soittaa. Tiedän onko verkoissa kalaa eli ei. Vain tämäntyylisiä, kuitenkin joku ne lähettää aivoilleni. Olen päätellyt että hyvältä hengeltä ne tulevat. Myös rukoukset muuttuvat joskus oman takkuisen tapailemiseni jälkeen toisen tyylisiksi. Pyhä Henki
auttaa köyhää kerjääjää.
On myös asia josta en uskalla ainakaan vielä puhua.
-
On myös asia josta en uskalla ainakaan vielä puhua.
Miekin tiedän yhden asian josta en viitsi puhua koska se tulee julkiseksi ennemmin tai myöhemmin. :icon_wink:
Jumala ei sitä tosin ole ilmoittanut vaan omat hoksottimet sen heti kirkasti. :icon_cool:
-
Ymmärsin kyllä edellistä kirjoittaessani saavani tietyn leiman. Rohkaistuin kuitenkin vaivatun sielun kehoituksesta kertomaan mitä alkoi tapahtua ensi aikoina Jumala-yhteyden löydettyäni. Mitään tämäntapaista ei ollut ennen. Oli meillä kyllä yksi tulipalo
josta kyselin Jumalalta, että oliko se rangaistus. Sain selvän vastauksen. Se oli n. 10 vuotta ennen kuin aloin uskoa Jumalan olemassaoloon.
Mutta asia josta en ainakaan vielä puhu, on arka, herkkä ja uskomatonkin kokemus.
Sen saattaa asiaa ymmärtämätön leimata vaikka miksi. Mitä olivat Telppäs-niityn kokemukset? Olivatko Jumalasta vai ihmisistä?
Pidän sen vielä omanani, mutten voinut olla sanomatta että sen lisäksi että Jumalalla on huumorintaju, on myös persoona.
En ole anonut kokemuksia ja kuten sanoin pelkäänkin niitä. On vain tyytyminen osaansa ja paikkaansa.
-
Sielullisesti hyvin herkkänä naisena olen saanut monesti edeltätietää asioita. Tämä on minua kovasti pelottanutkin, sillä en halua olla tekemisissä minkään noituuteen viittaavan kanssa.
Asiat eivät ole muulloin olleet ennustusten luoenteisia kuin yli kaksikymmentävuotta sitten kun vaatehuonetta siivotessani kuulin sanoman:" Kyllä sen Essin on nyt sinne susirajan taakse mentävä". Tytär oli pyrkinyt Kajaanin opettajanvalmistuslaitokseen, mutta empi jo etukäteen että lähteekö kuitenkaan jos pääsee.
Parin tunnin kuluttua tytär soitti, että on päässyt ja lähtee sinne susirajan taakse. Käytti tätä sanontaa. Olin ymmällä.
Yleensä asiat jotka tiedän koskevat omaa arkielämäämme. Puhelimen äänestä tiedän kuka soittaa. Tiedän onko verkoissa kalaa eli ei. Vain tämäntyylisiä, kuitenkin joku ne lähettää aivoilleni. Olen päätellyt että hyvältä hengeltä ne tulevat. Myös rukoukset muuttuvat joskus oman takkuisen tapailemiseni jälkeen toisen tyylisiksi. Pyhä Henki
auttaa köyhää kerjääjää.
On myös asia josta en uskalla ainakaan vielä puhua.
Riitta-mummi!
Olen iloinnut täällä foorumilla Sinusta. Herkkyytesi, uskosi ja avoimmuutesi olen tunnistanut. Oli hyvä, että rohkenit kirjoittaa kokemuksistasi. Jatka samaan tapaan!
-
Pilkkaa tulee, mutta tulee tukeakin. Voimia annetaan sen minkä tarvitsen. Amen.
-
Pilkkaa tulee, mutta tulee tukeakin. Voimia annetaan sen minkä tarvitsen. Amen.
Riitta-mummi, oma kirjoitukseni ei ollut pilkkaa. Jos sitä tarkoitit niin käsitit väärin.
-
En luule, olemmehan ystävät! Oli nätit hymiötkin.
Oletko löytänyt heilan? :eusa_pray:
-
En luule, olemmehan ystävät! Oli nätit hymiötkin.
Oletko löytänyt heilan? :eusa_pray:
Mitä ihmettä? En. Olisiko pitänyt? :icon_eek:
-
Nainen on hyvä apu miehelle. Vallankin polvileikkauksen(?) ajaksi. Joko se on tehty, ei kai kun olit taas "linnustamassa".
Reikä teräksenharmaaseen taivaaseen olisi myös hyvä. (ei ole pilkkaa, ei pilkkasiipikään)
:097: terveisin rapu( kova päältä, pehmeä sisältä)
-
Nainen on hyvä apu miehelle. Vallankin polvileikkauksen(?) ajaksi. Joko se on tehty, ei kai kun olit taas "linnustamassa".
Reikä teräksenharmaaseen taivaaseen olisi myös hyvä. (ei ole pilkkaa, ei pilkkasiipikään)
:097: terveisin rapu( kova päältä, pehmeä sisältä)
Kyllä minä kotiavun hommaan, kun/jos sieltä lonkkaleikkauksesta kotiin selviän. Olipa nainen tai mies, kun vaan on asiansa osaava ihminen. Kunpa sinne leikkaukseen nyt edes pääsisi.
-
Sielullisesti hyvin herkkänä naisena olen saanut monesti edeltätietää asioita. Tämä on minua kovasti pelottanutkin, sillä en halua olla tekemisissä minkään noituuteen viittaavan kanssa.
Asiat eivät ole muulloin olleet ennustusten luoenteisia kuin yli kaksikymmentävuotta sitten kun vaatehuonetta siivotessani kuulin sanoman:" Kyllä sen Essin on nyt sinne susirajan taakse mentävä". Tytär oli pyrkinyt Kajaanin opettajanvalmistuslaitokseen, mutta empi jo etukäteen että lähteekö kuitenkaan jos pääsee.
Parin tunnin kuluttua tytär soitti, että on päässyt ja lähtee sinne susirajan taakse. Käytti tätä sanontaa. Olin ymmällä.
Yleensä asiat jotka tiedän koskevat omaa arkielämäämme. Puhelimen äänestä tiedän kuka soittaa. Tiedän onko verkoissa kalaa eli ei. Vain tämäntyylisiä, kuitenkin joku ne lähettää aivoilleni. Olen päätellyt että hyvältä hengeltä ne tulevat. Myös rukoukset muuttuvat joskus oman takkuisen tapailemiseni jälkeen toisen tyylisiksi. Pyhä Henki
auttaa köyhää kerjääjää.
On myös asia josta en uskalla ainakaan vielä puhua.
Jos et kerran ole ollut missään spiritistisissä piireissä mukana, niin eivät ne äänet ole ainakaan mitään noituuteen viittaavaa. Ovatpa sitten sielullisia tai ei, niin mitä sitten. Et ole niistä ääntä pitänyt ja näin on viisasta. Nyt kerroit, kun kysyttiin. Hyvä niin!
Muistan kerran, kun yksi ihminen, vaikkapa rouva X kertoi kokemustaan. Hän oli ollut tukalassa tilanteessa ja häntä oli rohkaissut ihminen, vaikkapa herra Y, joka oli sanonut nähneensä enkelin. Rouva X ei ollut nähnyt koskaan enkeliä, mutta hän uskoi tämän rohkaisijan sanoman teki niin kuin herra Y pyysi. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Myöhemmin rouva X kertoi tästä kokemuksesta ihmisille. Se jakoi ihmisiä ihmeen tavalla, osa uskoi vilpittömästi, osa ei uskonut ja nauroi halveksivasti.
Minä uskoin, että herra Y näki oikeasti enkelin, vaikka en ole itse koskaan nähnyt. Ihmettelen, miksi jotkut ihmiset, vaikka uskovat enkelien olemassaoloon, eivät voi millään uskoa, että joku voi joskus oikeasti nähdä sellaisen.
Lauletaanhan laulussakin, että "jos tahtoisit nähdä enkelin, harvinaista se täällä on kuitenkin. Niinpä niin, harvinaista mutta ei mahdotonta.
-
Jumala taisi juuri äsken puhua minulle. Kotiuduin rippileiriltä ja aloin pläräilemään leiriläisten esirukouspyyntöjä huomista konfirmaatiomessua ja sen esirukousta varten. Asettelin lappusia lattialle siten, että erilaiset aiheet tulivat vierekkäin ja samantyyliset lappuset asettelin allekkain. Viimeisen lapun asetettuani silmäisin asetelmaani ja ihan säikähdin. Tällainen siitä tuli:
(http://www.geocities.com/blue_ribbon_ss/Risti2.jpg)
-
No Sanneli, millainen siitä tuli? Halkean uteliaisuudesta. :107:
-
Tuossahan tuo kuva on, eikö se nävy muilla ko mulla?
-
Kyllä näkyy, ja tuntuukin ! :eusa_angel:
-
Tuossahan tuo kuva on, eikö se nävy muilla ko mulla?
Nyt näkyy, mutta eilen ei näkynyt. Selvä tapaus!
-
Aika hauska toi Sannelin rukouslappu järjestely.
Minusta joitain asioita ei kannattaisi laittaa Jumalan puheeksi.
Kuten vaikea uskoa, että Jumala jonkun puolison kertoisi olevan se hänelle tarkoitettu.
Luulisin että sitten kun puolison kanssa tulisi ongelmia Jumalalta menisi hermot, kun valitettaisiin,,Tää puoliso minkä annoit, miksi annoit , ei toimi ja muuta valitusta.
Sitten työpaikan etsimiset ja jonkun suuren kutsumuksen tulemisen Jumalan puheen kautta.
Siis voipi olla, mutta epäilen. Ihmisten tulisi ottaa itseään niskasta kiinni, eikä aina ongelmien kohdatessa alkaa pyytämään esirukousta. Siis esimerkiksi, että Herra vapauttaisi tupakan poltosta tai sellaista.
Jos Jumala on kaikkivaltias tulisi vain olla nöyrällämielellä ja kiittää kaikesta mitä vastaan tulee.
Rukoilu sinänsä on hyvästä. Ainakin ihmiselle itselleen joka rukoilee ja varmastikkin se vaikuttaa lähimmäisten kohdalla, joiden puolesta rukoillaan.
Kuiteski vastuuta ei voi heittää pois.
Kuiteski on hyvä tunnustaa: Armosta kaikki hyvä tulee mitä tulee ja Kunnia Jumalalle kaikesta.
Jos ihmiset osaisi luottaa kuten Lutteri sanoi pikkulinnut noi taivaan teologit Jumalaan, ei ihmisillä olisi niinpaljon turhia huolia.
Pikkulinnut vaan lauleskelee ja luottaa et ruokaa tulee joka päivä. :)
-
Kuten vaikea uskoa, että Jumala jonkun puolison kertoisi olevan se hänelle tarkoitettu.
Raamatusta tulee heti 2 esimerkkiä mieleen, jolloin Jumala on puolison osoittanut toiselle: Aadam ja Eeva, Iisak ja hänen vaimonsa.
Voi olla, että kyseisestä kirjastosta muitakin esimerkkejä löytyy.
Varmaan niitä esimerkkejä Raamatun ulkopuolella on tapahtunut viljalti. Kaikkia kun ei siihenkään kirjastoon ole dokumentoitu.
Se on tietysti asia erikseen, jos luullaan Jumalan jotain kertoneen ja oikeasti Hän ei olekaan kertonut mitään.
-
Jeesus muutamissa kohdissa sanoo, että "jos jollakin on korva, hän kuulkoon".
Ilmestyskirja eniten vilisee näitä Jeesuksen tokaisuja.
Eli, jos on korva, niin kuulee Jumalan puheen, jos ei ole korvaa, sitten voi olla, että ei kuule.
Jumala tosin kaikkivaltiaana voi saada korvattomankin kuulemaan.
Mikä tuo "korva" sitten on, niin parasta, kun täällä en ryhdy sitä ainakaan nyt arvailemaan.
Ei aikanikaan riittäisi.
-
Vanhan Testamentin Joonan kirja on kertomus profeetasta joka kaikista heikkouksistaan huolimatta täytti tehtävänsä. Tuo pelkuri, karkuri, niuhottelija pelastui rukoiltuaan valaan vatsasta, ja sitten suuren Niiniven kaupungin asukkaat ottivat vaarin Joonan varoituksesta. Kuningas uskoi ja istui kaupunkilaisineen
tuhkassa säkkivaatteissa. Ja jopa kaupungin eläinkunta puettiin säkkikankaisiin. En voi hymyilemättä ajatella näkyä vuohi- ja lammaslaumoista pellavatakkeineen.
Kertomuksen loppu-osa se vasta huvittava onkin. Joona kiukuttelee. Ensin häntä harmitti kun niiniveläiset pelastuivatkin. Sitten taas kun mukavat olosuhteet risiinipuun varjossa loppuivat. Tällaista miestä Herra kuitenkin käytti.
Luvun 4 jakeet 10 - 11 ovat osoitus Jumalan oikeudenmukaisuudesta.
-
Kuninkaalliset käyttivät pellavaa. Veikkaan, että Niniven säkit tehtiin hampusta. Muistan kuulleeni, että hampulle oli keksitty jo muinoin muutakin käyttöä kuin kuidut.
-
Praataa Hän useen, :083: kun tuloo punnittua mennehiä.
-
Jumala on...
-
Jumala on...
Onko Juhani?
-
Jumala on...
Jumala ... ja Hän on se... joka Hän on.
-
Oma kokemukseni on, että Jumala puhuu monin eri tavoin. Olen huomannut tämän erityisesti elämän suurten linjojen - johdatuksen muodossa. Luen myös päivittäin hartauskirjoja mm. Lutherin Mannaa Jumalan Lapsille ja päivän sanan. Hyvin usein varsinkin tiukissa tilanteissa näissä on "osunut kohdalle" täydellisesti tilanteeseen sopiva sana. Ja silloin on "rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen" vallannut mielen :eusa_angel:
-
Oma kokemukseni on, että Jumala puhuu monin eri tavoin. Olen huomannut tämän erityisesti elämän suurten linjojen - johdatuksen muodossa. Luen myös päivittäin hartauskirjoja mm. Lutherin Mannaa Jumalan Lapsille ja päivän sanan. Hyvin usein varsinkin tiukissa tilanteissa näissä on "osunut kohdalle" täydellisesti tilanteeseen sopiva sana. Ja silloin on "rauha joka ylittää kaiken ymmärryksen" vallannut mielen :eusa_angel:
Kuullostaa hyvältä, mutta minusta se tekee Jumalasta pikkuisen pikkuisen ja oudon.
Se että saa jonkun ahah kokemuksen kun lukee jotain on hienoa, mutta minusta Herramme ei voi olla vain noin pieni.
Minulle kaikki on ihmettä ja Jumalan puhetta.
Minusta jos joku vaikeus tai onnistuminen tulee, niin ne kaikki on hänen kasissään ja sallimaa.
Olisi outoa jos pitäisi olla jossain epävarmuudessa elämässä olenko hänen tahdossaan ja teenkö vastoin kuin hän haluaa.
Tietysti voinee tulla joku epämääräinen tai voimakas tunne, että noin ei tule tehdä ja teen vastoin kun olen jo päättänyt. Sellainen voi tapahtua, mutta jotenkin näen Jumalan niin isona että lepään hänen armonsa varassa ja luotan kaiken tulevan häneltä.
Äh taas menee vaikeaksi pukea sanoiksi näitä juttuja.
:102: :icon_confused:
Olen vaan huomannut että monet jotenkin luopuu elämisestä ja tekemisistä ja jättää kaikki Herran huomaan ja eivät luota siihen, että meidän tulee tehdä mitä voimme ja ottaa vastuuta asioista, eikä heittäytyä tekemättömiksi.
-
Olen vaan huomannut että monet jotenkin luopuu elämisestä ja tekemisistä ja jättää kaikki Herran huomaan ja eivät luota siihen, että meidän tulee tehdä mitä voimme ja ottaa vastuuta asioista, eikä heittäytyä tekemättömiksi.
Luin kerran eräästä uskonnollisesta kirjasta, että eräs henkilö kuuli äänen, että "jos todella luotat Minuun, voit autoa ajaessasi laittaa silmät kiinni".
Luottamus ei riittänyt, eikä henkilö sulkenut silmiään (onnexi).
Kerran leikkasin eräästä suomalaisesta ei-uskonnollisesta sanomalehdestä artikkelin, jonka otsikko oli suunnilleen näin kuuluva: "Nainen jätti auton ohjaamisen Jumalalle". Artikkelissa kerrottiin, että asiassa selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Auto jotenkin törmäsi jalkakäytävän reunaan ja tavalla tai toisella pysähtyi.
-
Mä katoin telkusta tai oliko kuuntelin radiosta.
Oli jotain ihmisiä pelastuslautalla ja toinen huusi kovalla äänellä Jeesus, Jeesus, Jeesus, kokoajan. Toinen kun siinä äyskäröi lauttaa sanoi, että lopeta se huutaminen ja tuu äyskäröimään tuskin Jeesus tulee äyskäröimään.
Siis muuten olis voinu olla hauska juttu, mutta tilanne liian traaginen vitsailuksi.
-
Mä katoin telkusta tai oliko kuuntelin radiosta.
Oli jotain ihmisiä pelastuslautalla ja toinen huusi kovalla äänellä Jeesus, Jeesus, Jeesus, kokoajan. Toinen kun siinä äyskäröi lauttaa sanoi, että lopeta se huutaminen ja tuu äyskäröimään tuskin Jeesus tulee äyskäröimään.
Siis muuten olis voinu olla hauska juttu, mutta tilanne liian traaginen vitsailuksi.
Tuostapa tuli mieleeni juttu, jonka kuulin kauan sitten. En tiedä, lieneekö totta vai tarua. Mies kertoi joutuneensa veden varaan ja rukoilleensa Jumalaa. Ennen kuin "Jumala oli ehtinyt tehdä mitään", siihen paikalle oli osunut joku ihminen, joka oli auttanut hänet ylös vedestä.
Kyllähän se on niin, että Jumala auttaa meitä useinmiten ihan näiden luonnonlakien puitteissa. Kyllä kaikki pelastumiset, parantumiset ja terveenä pysymiset ovat Jumalan kädessä, myönsimmepä sitä tai emme.
-
Tuostapa tuli mieleeni juttu, jonka kuulin kauan sitten. En tiedä, lieneekö totta vai tarua. Mies kertoi joutuneensa veden varaan ja rukoilleensa Jumalaa. Ennen kuin "Jumala oli ehtinyt tehdä mitään", siihen paikalle oli osunut joku ihminen, joka oli auttanut hänet ylös vedestä.
Kyllähän se on niin, että Jumala auttaa meitä useinmiten ihan näiden luonnonlakien puitteissa. Kyllä kaikki pelastumiset, parantumiset ja terveenä pysymiset ovat Jumalan kädessä, myönsimmepä sitä tai emme.
Minä kuulin kerran erään tapauksen, joka muistuttaa tuota Pirskan tapausta.
En tiedä, että onko kyseessä tosi juttu, vaiko sepitelmä, mutta vähän tähänsuuntaisesti se meni.
Joku mies joutui veden varaan ja rukoili Jumalaa, että pelastuisi.
Joku vene tuli miehen luo. Tarkoituksena oli, että veneessä olijat nostavat miehen veneeseen.
Mies kieltäytyi, koska hän uskovaisena halusi, että Jumala tulisi hänet pelastamaan, ei ihminen.
Kohta joku laiva ajoi ohi ja heitti pelastusrenkaan miehelle. Mies ei tarttunut renkaaseen, vaan jatkoi rukoilemista, että Jumala tulisi ja pelastaisi hänet.
Kohta miehen yli lensi helikopteri, josta laskettiin miehelle tikkaat.
Mies kieltäytyi jälleen ihmisavusta ja jatkoi rukoustaan, että Jumala pelastaisi hänet.
Mitään ei tapahtunut ja mies hukkui.
Jumalan eteen päästyään hän kyseli Jumalalta, että miksi Jumala ei tullut hänen avukseen, vaikka niin kovin rukoiltiin ja hädässä oltiin.
Jumala vastasi miehelle, että kyllä hänen rukouksensa kuultiin. Jumala kertoi lähettäneensä miehen luo ensin veneen, sitten laivan ja lopuksi vielä helikopterin.
-
Olin kerran tilaisuudessa, jossa vanhimmistoveli helluntaiseurakunnasta osoitti huivipäistä kuulijaa ja sanoi hänellä olevan taivas avoinna huivin ansiosta. Ensin hän oli lausunut tuomiot huulipunan ja korvakorujen käyttäjille. Puheensa lopuksi puhuja lausui tuomiot Lutteeruksen seuraajille. Epäilen, ettei Jumala ollut puhunut hänelle etukäteen puheen sisällöstä.
-
Jumalan eteen päästyään hän kyseli Jumalalta, että miksi Jumala ei tullut hänen avukseen, vaikka niin kovin rukoiltiin ja hädässä oltiin.
Jumala vastasi miehelle, että kyllä hänen rukouksensa kuultiin. Jumala kertoi lähettäneensä miehen luo ensin veneen, sitten laivan ja lopuksi vielä helikopterin.
Poikkeustapaus ainakin siinä mielessä, ettei päässyt rikas mies Tuonelasta varoittamaan omia veljiään. Kuka lie tuonut tässä tapauksesta tiedon?
-
Olisikohan itse Herra ollut juttutuulella? Taitaa sittenkin olla huumorimiehiä. :icon_biggrin:
-
Olisikohan itse Herra ollut juttutuulella? Taitaa sittenkin olla huumorimiehiä. :icon_biggrin:
Olisiko Herralla pirullinen huumori? Ei vaiskaan, Herran huumori on taivaallista ja maistuu hattaralta. :003:
-
Kerran leikkasin eräästä suomalaisesta ei-uskonnollisesta sanomalehdestä artikkelin, jonka otsikko oli suunnilleen näin kuuluva: "Nainen jätti auton ohjaamisen Jumalalle". Artikkelissa kerrottiin, että asiassa selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Auto jotenkin törmäsi jalkakäytävän reunaan ja tavalla tai toisella pysähtyi.
:icon_lol:Heheh! Minä tunnen tai oikeastaan tunsin kaksi helluntailaista ukkoa jotka itse sanoivat etteivät voi yhdessä mennä samalla autolla mihinkään kun joutuvat niin hengen valtaan; -pitää rukoilla ja profetoida niin kovasti että auto menisi metsään. Nämä kaksi aina profetoivat toisilleen. He oli kuin kaksi marjaa; toinen aina profetoi vuoron perään toiselle! :icon_lol: Käyhän se niinkin... :003:
-
Tuo karjalaisenkyöstin juttu löytyy yhdestä seurakuntien hartauskirjasta. Olisiko ollut tätä "Kerron sinulle tarinan" -sarjaa. Ei siis ole tosijuttu mutta todella hieno ja opettavainen tarina.
Olisi outoa jos pitäisi olla jossain epävarmuudessa elämässä olenko hänen tahdossaan ja teenkö vastoin kuin hän haluaa.
Minä olen ainakin täysin varma siitä etten ole hänen tahdossaan ja teen vastoin kuin hän haluaa! Voiko siitä olla epävarmuutta? Vuorisaarna ainakin sen kertoo.
-
Puhuisi varmaan, mutten kuuntele.
-
Kuullostaa hyvältä, mutta minusta se tekee Jumalasta pikkuisen pikkuisen ja oudon.
Se että saa jonkun ahah kokemuksen kun lukee jotain on hienoa, mutta minusta Herramme ei voi olla vain noin pieni.
Minulle kaikki on ihmettä ja Jumalan puhetta.
Minusta jos joku vaikeus tai onnistuminen tulee, niin ne kaikki on hänen kasissään ja sallimaa.
Olisi outoa jos pitäisi olla jossain epävarmuudessa elämässä olenko hänen tahdossaan ja teenkö vastoin kuin hän haluaa.
(Ensimmäinen versio karkasi käsistä...)
Hyvänä päivänä minullekin on kaikki ihmettä ja Jumalan puhetta. Huonona päivänä koko Jumalaa ei ole olemassakaan. Ja jos sellaisena huonona päivänä vaikkapa "vain" päivän tunnussana osuu kohdalleen, niin ihme on vielä suurempi.
Sen sijaan mä kyllä olen suurimman osan ajasta epävarma siitä, mitä Hän minulta haluaa. Itseasiassa luulen, että useimmiten Jumalan kysymys onkin, että mitä MÄ haluan. Mä uskon että Jumalalla on mulle monta polkua, jotka on ihan yhtä oikeita ja hyviä, ja mun tehtäväni on valita vain mitä niistä haluan seurata. Lukioikäisenä olin varma että Jumala halusi minusta sairaanhoitajaa. Sittemmin olin varma, että Jumala haluaa mun käyttävän matemaattisia lahjojani ja luovan uran siitä. Nyt mietin, onkohan Jumala kumminkin kasvattamassa mua jonakin päivänä rehtoriksi... Pikku hiljaa olen ehkä oppinut pois tuosta "varmuudesta", joka tosiasiassa onkin vastuun heittämistä pois omista käsistä. Mä teen elämäni valinnat ja voin vain rukoilla että Jumala siunaisi ne.
(Ja tää ei siis tarkoita etteikö olisi olemassa vääriä valintoja. Tottakai on, ja niitä kannattaa välttää, koska niistäkin joutuu elämässä vastuunsa kantamaan. Useinkaan valinnat eivät kuitenkaan ole oikea-väärä tai hyvä-huono.)
-
tämä on mielenkiintoinen aspekti... ei olekaan hyvää tai huonoa... sosiaalisten verkkojen avulla me voimme tehdä niistä asioista... jopa huonoistakin erittäin hyviä... :icon_wink:
-
Himpe, ku ne taas kirjoittaa niin viisaita.
Sarah ja Jussi voisitteko kansantajuistaa
??
-
Hyvänä päivänä minullekin on kaikki ihmettä ja Jumalan puhetta. Huonona päivänä koko Jumalaa ei ole olemassakaan. (Ja tää ei siis tarkoita etteikö olisi olemassa vääriä valintoja. Tottakai on, ja niitä kannattaa välttää, koska niistäkin joutuu elämässä vastuunsa kantamaan. Useinkaan valinnat eivät kuitenkaan ole oikea-väärä tai hyvä-huono.)
tämä on mielenkiintoinen aspekti... ei olekaan hyvää tai huonoa... sosiaalisten verkkojen avulla me voimme tehdä niistä asioista... jopa huonoistakin erittäin hyviä...
Minulle Isä ja lapsi.
-
Niin hullulta kuin se kuullostaakin: Olin vuoden verran rukoillut, että Jumala puhuisi minulle, jotta osaisin elää oikeasti tätä pientä elämääni. Elämä kun ei aina mene, kuten itse suunnittelee varsinkin kun omat suunnitelmat usein ontuvat. Jännittyneenä ja hiukan pelokkaanakin odottelin kunnes minut pysäytettiin ihan konkreettisesti ja minulle tuli oikeasti aikaa "kuunnella". En tarkoita konkreettista kuulemista korvilla vaan ikäänkuin sydämeeni laskeutui tietoisuus, että Jumala on koko ajan odottanut, milloin voisi puhua minulle ( kuten aivan jokaiselle meistä ) mutta minulla ei ole ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan ( eikä aina mielenkiintoakaan). Niin yksinkertaista se vaan on, että Jumala puhuu sanassaan meille, jos kiinostumme ja rauhoitumme vaan kuulemaan ( lukemaan). Jumala on niin niin iso ja ihminen niin niin pieni.
:kahvi:
-
Useimmin kai toisen ihmisen välityksellä. Täällä foorumilla sitä tapahtuu lähes päivittäin.
Tällaiset viestit kuin tänäänkin tuolla toisella palstalla avaavat Raamattua. Nyt I Joh !:7
(tämä on myös symbolipaikka. Olen Johanneksentytär synt. 1.7. )
-
Saatanakin tuntee Raamatun ja paljon paremmin kuin me... hih-hii... :icon_biggrin:
-
Saatanakin tuntee Raamatun ja paljon paremmin kuin me...
Joo, sitten on vielä niitä jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken. :icon_wink:
Ketähän ne ovat ? :icon_cool:
-
Saatanakin tuntee Raamatun ja paljon paremmin kuin me... hih-hii... :icon_biggrin:
Mitä hihittämistä siinä on?
Joo, sitten on vielä niitä jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken. :icon_wink:
Ketähän ne ovat ? :icon_cool:
Ne? :icon_lol:
-
Niin hullulta kuin se kuullostaakin: Olin vuoden verran rukoillut, että Jumala puhuisi minulle, jotta osaisin elää oikeasti tätä pientä elämääni. Elämä kun ei aina mene, kuten itse suunnittelee varsinkin kun omat suunnitelmat usein ontuvat. Jännittyneenä ja hiukan pelokkaanakin odottelin kunnes minut pysäytettiin ihan konkreettisesti ja minulle tuli oikeasti aikaa "kuunnella". En tarkoita konkreettista kuulemista korvilla vaan ikäänkuin sydämeeni laskeutui tietoisuus, että Jumala on koko ajan odottanut, milloin voisi puhua minulle ( kuten aivan jokaiselle meistä ) mutta minulla ei ole ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan ( eikä aina mielenkiintoakaan). Niin yksinkertaista se vaan on, että Jumala puhuu sanassaan meille, jos kiinostumme ja rauhoitumme vaan kuulemaan ( lukemaan). Jumala on niin niin iso ja ihminen niin niin pieni.
:kahvi:
Hyvin sanottu! :eusa_clap:
-
Mitä hihittämistä siinä on?
Ne? :icon_lol:
Oletko kuullut KPR-periaattesta? Se tulee sanoista kuin piru Raamattua. Juhani taisi viitata juuri tähän?
Ja onhan aina NIITÄ, jotka tietävät paremmin siitä, minkälainen on oikea usko ja oikea tulkinta Raamatusta.
-
Oletko kuullut KPR-periaattesta? Se tulee sanoista kuin piru Raamattua. Juhani taisi viitata juuri tähän?
Ja onhan aina NIITÄ, jotka tietävät paremmin siitä, minkälainen on oikea usko ja oikea tulkinta Raamatusta.
Tuosta voisi jatkaa. Ainoassa oikeassa uskossa oleminen on mahdotonta, kun niin moni on erilaisessa ainoassa oikeassa.
-
Tuosta voisi jatkaa. Ainoassa oikeassa uskossa oleminen on mahdotonta, kun niin moni on erilaisessa ainoassa oikeassa.
Joillakin on aina oikeassa olemisen pakko ja se vasta raskasta onkin. Kun perusteluja oikeassa olemiseen kysyy ja jääkin sanattomaksi - siitä ei tahdo selviytyä.
-
Ei minua oikeassaolijat ole häirinneet. Heidän lähtökohtansa ja asenteensa vain ovat niin kaukana omistani. Jos tekisimme puolen vuoden naparetken yhdessä, eiköhän alkaisi sovullekin kertyä aineksia, joskin myös lopulliselle välirikolle. Liike on tärkeä. Vai mitä, isoveljet? Olenko oikeassa?:048:
-
Satman: Osittain !
Mielestäni viikon yhdessäolo riittäisi ja tulos olisi mainitsemasi :icon_wink:
-
Asenteista, lähtökohdista ja lukemisesta puheenollen en voi olla sanomatta taas että
Jaakko Heinimäki vaikuttaa aina minuun voimakkaasti.
Tämänpäiväisessä Kotilieden kolumnissaan hän kertoi koesaarnakirjoitksestaan n. 20 vuotta sitten. Sitä sanottiin Miguel Unamunolta vaikutteita saaneeksi. J H ei oluut edes kuullut moisesta espanjalaisesta. Kun tutustui kyseiseen novelliin, huomasi että näin oli.
Minä vakuutuin J H:n teesistä että usko ei ole oikeaa uskoa, jos ei käy välillä epäuskon puolella. Epäuskossa taidan nykyään useinkin käväistä, mutta vielä en koe sinne jääneeni. Kristus on nostanut pään taas pinnalle. Muistan lausetta:Minä uskon, auta epäuskossani.
:eusa_pray:
-
Olen aina saanut pieniä etiäisiä...yleensä suhteellisen turhista ja pienistä asioista, kuten voitan arpajaisissa jotain pientä jos nyt osallistun jne. Tästä ketjusta tuli mieleen äitini kertoma tapaus. Isäni oli metsätöissä ja oli luvannut olla johonkin tiettyyn aikaan kotona. Isää ei kuulunut ja äiti oli kovasti huolissaan. Tuohon aikaan ei liiemmin kännyköitä ollut. Äiti sitten hermostuksissaan päätti rukoilla ja lukea Päivän Sanan tai jonkun vastaavan. Tunnuslauseena päivälle oli jotain tyyliin: Älä ole huolissasi, hän palaa kyllä. Äiti rauhoittui kummasti tekstin luettuaan ja myöhemmin iskäkin joutui kotio ihan ehjänä. Myöhemmin samana päivänä äiti kaivoi kohtaa uudelleen esiin ja totesi, ettei päivän teksti ollut mitään siihen suuntaan kuin oli aiemmin lukenut. Oli vain onnistunut lukemaan väärästä kohdasta. Oli syy moiseen kömmähdykseen mikä tahansa, sillä oli kerrassaan rauhoittava vaikutus.
Itse koin armon suloisuutta eilen...eksyin niin pahasti metsään, että hävettää vieläkin, onneksi pääsen korjaamaan mokailuni myöhemmin...jouduin kohtalaisen pahaan paniikkiin ja säntäilin pöpelikössä kuin se kuuluisa päätä lyhyempi kana. Ei auttanut kun lyödä kädet ristiin ja pyytää apua siltä ainoalta, joka pystyi siinä tilanteessa auttamaan. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin rauhoittumaan ja kävelemään lähes suoraviivaisesti kunnes tulin pienelle ajouralle, joka vei isommalle, joka vei tielle. Ja lopulta löysin tien päästä talon, jossa vanha pariskunta puuhasteli pihalla. Menin kysymään, että missä olen. Ennen kuin ehdin asiani esittää, mummo totesi, että: "Olet kävellyt pitkän matkan, nyt mennään sisälle keittämään kahvit". Sisällä tutkittiin karttoja ja sain kahvin kanssa tuoretta pullaa...tunnelma oli lämmin ja kerrassaan ystävällinen...ja kun kahvit oli juotu ja kerroin mistä löydän autoni, tämä ystävällinen pariskunta vielä vei minut autollaan omani luo. Kyllä muistin illalla vielä sanoa rukouksessanikin kiitos. :001:
-
Jos tekisimme puolen vuoden naparetken yhdessä, eiköhän alkaisi sovullekin kertyä aineksia, joskin myös lopulliselle välirikolle.
Entisenä eräoppaana olen suositellut, että seurusteleva pari tulisi lähettää Lappiin viikoksi erävaellukselle. Sieltä paluun jälkeen tietäisi tuliko valinta tehtyä oikein. Sama pätee ilmeisesti tässäkin - samaa tahtia tai pesäero.
Liike on tärkeä. Vai mitä, isoveljet? Olenko oikeassa?
of course...kämppäkaveri viime talvelta.
ps. aina jää noita kiroitusvirheitä, joita joutuu korjaileen jälkikäteen :eusa_wall:
-
Ei minua oikeassaolijat ole häirinneet. Heidän lähtökohtansa ja asenteensa vain ovat niin kaukana omistani. Jos tekisimme puolen vuoden naparetken yhdessä, eiköhän alkaisi sovullekin kertyä aineksia, joskin myös lopulliselle välirikolle. Liike on tärkeä. Vai mitä, isoveljet? Olenko oikeassa?:048:
Satman: Osittain !
Mielestäni viikon yhdessäolo riittäisi ja tulos olisi mainitsemasi :icon_wink:
Kaksi kuukautta :icon_neutral:
-
Satman ; Liian pitkäaika. Kävisi niin kuin Manulle, Ettei enää viikon päästä muista mistä se erimielisyys olikaan :icon_biggrin: (Tellervon kanssa )
-
Satman ; Liian pitkäaika. Kävisi niin kuin Manulle, Ettei enää viikon päästä muista mistä se erimielisyys olikaan :icon_biggrin: (Tellervon kanssa )
Meidän tapauksessamme on kyse erilaisista raamattutulkinnoista.
-
Anteeksi vain Satman. En huomannutkaan, kun minä en kinastele raamatusta :icon_sad:
-
Tarkoitin foorumia, en mitään henkilökohtaista.
-
minä kinastelen Raamatusta... :003:
-
minä kinastelen Raamatusta... :003:
No, kinastellaan vain.
Minun viimeinen Raamattuni on:
Pienoisraamattu 1992 viininpunainen 2713JRH | lisätiedot
Nahka, suojareuna, reunahakemisto, 2713JRH
Varustettu nimellä
Panetko paremmaksi?
-
Virheet ,rikkomukset ja erehdykset annetaan anteeksi.
Autetaan heikompia, avuttomia hoidetaan yhdessä.
Elämässä jokainen päivä on eilistä päivää parempi.
Heräsin . :icon_sad:
Katson ohitse virtaavaa ihmisjoukkoa, joka laahustaa viikkoaan päätökseen.
Minä vain käännyn joukon mukaan, ja häviän enkä erotu virrasta... :icon_cool:
-
No, kinastellaan vain.
Minun viimeinen Raamattuni on:
Pienoisraamattu 1992 viininpunainen 2713JRH | lisätiedot
Nahka, suojareuna, reunahakemisto, 2713JRH
Varustettu nimellä
Panetko paremmaksi?
Minunpa Raamattuni sisällä onkin enkelikiiltokuva kun mummulta ja papalta tän sain joululahjaksi. Kumma että se on siellä pysynyt eikä ole luiskahtanut johonkin niistä niemistä, notkoista ja saarelmista missä kirjaa olen tarvinnut.
Ja hianoja karttojakin on. Ja muisto rippikoulusta. Ja tietoiskuja Raamatun syntymästä.
-
Minun Raamattuni sisällä onkin enkelikiiltokuva kun mummulta ja papalta tän sain joululahjaksi. Kumma että se on siellä pysynyt eikä ole luiskahtanut johonkin niistä niemistä, notkoista ja saarelmista missä kirjaa olen tarvinnut.
Ja hianoja karttojakin on. Ja muisto rippikoulusta. Ja tietoiskuja Raamatun syntymästä.
Minulle isänpäivänä (-84) lasteni ostama Raamattu on isolla marginaalilla. Olen kirjoittanut marginaalit täyteen omaa tekstiäni. Raamatun välissä on kaikenlaista lehtistä, lastenlasteni antamia kiiltokuvia, viikunapuun lehtiä Jeesuksen "kotijärven" rannalta kirjoituksineen, muistoja hengellisiltä juhlilta jne.
- Kansilehdelle olen kirjoittanut: En häpeä rakentajan poikaa. Hänen äitinsä nimi oli Maria ja Hänen veljensä olivat Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas. Hänellä oli myös sisaria.
- Raamatun jakeiden määrä (v. 33/38 käyttöön ottama suomennos) on 31102, Sanojen määrä on 775693, pisin luku on psalmi 119, lyhin luku on psalmi 117, pisin jae on Ester 8:9, lyhin jae on Joh. 11:35, pisin kirja on Psalmit/Luukas.
- Siunaus on alkukielellä onnelliseksi tulemista. Israelin nimi on Raamatussa 3175 kertaa jne.
Eräs "tosiuskova" katseli kerran raamattuani ja totesi minun olevan alkutekijöissä raamatun lukemisessa. Hän oli siinä oikeassa - alkutekijöissä olen vieläkin, enkä sen valmiimmaksi tule koskaan. Sen suhteen, että hän sanoi 'minun häpäisevän raamattua kirjoituksillani ja sen väliin laitetuilla muistoilla', olen vähän eri mieltä. Raamattun sisältöön on ollut vaikuttamassa myös ihminen, kai minäkin voin siihen kirjoittaa siihen omia havaintojani.
-
Katsoin taas eilen Breaking the waves-elokuvan (se on NIIIIN uskomattoman hyvä!)
jossa Bess-tyttö keskustelee Jumalan kanssa.
Ihan niin selkeästi kuin hän en kuule Jumalan puhuvan.
-
Katsoin taas eilen Breaking the waves-elokuvan (se on NIIIIN uskomattoman hyvä!)
jossa Bess-tyttö keskustelee Jumalan kanssa.
Ihan niin selkeästi kuin hän en kuule Jumalan puhuvan.
Kiitos vinkistä. Pitänee tutustua.
Jumala puhui Jeanne de Archgethe tai jollekkin samannimisessä elokuvassa. Se oli minusta aika todellinen kuvaus millaiseen voi johtaa Jumalan puheen kuuntelu pahimmillaan.
Jotenkin Jumalasta tulee pieni ja outo jos Jumala vain puhuu jotenkin rukouksessa tai kuten jotkut kuulee pieniä kuiskauksia. Oliko Jesse Jachson kun mainitsi, että hän perustaa pienelle äänelle koko elämänsä.
No miten vaan. En kuitenkaan tiedä paljoa mistään.
-
Lääkäri kävi tänään iltapäivällä ja oli hyvin vihainen minulle, miksi?
Siksi että olen ollut foorumilla kirjoittelemassa omia ajatuksiani ja mielipiteitä.
”Mehän sovimme että et tuo itseäsi ilmi foorumilla, se ei ole sinulle terveellistä”
”Mutta, mutta kun …”
”Älä sinä huolehdi heistä, kyllä Minä lääkkeet heille määrään niin kuin sinullekin”
”No nyt kun kumminkin on näköjään tervehtymistä tapahtunut sinussa”
”Emmekä jätä hoitoa kesken vaan noudatamme lääkekuuria loppuun asti”
”Lääke on kyllä vanha mutta toimii ikuisesti, lääke ei maksa mitään ja sitä on saatavilla kaikkialla”
”Kun otat seuraavan kerran tätä hunajan pisaraa Hän toimii aivan varmasti, eikä sinun tarvitse enää ilmaista itseäsi foorumilla”
Omasta tahdosta luopuminen saattaa olla pitkäaikaista ja tuskallista, mutta se on välttämätöntä, jotta asiamme aikanaan tulisi oikeaan päätökseen.
Entisajan norjalaisista mäkihyppääjistä kerrotaan, että he laskivat kätensä toinen toistensa päälle ja virkkoivat: ” Anna mennä, Jumala johtaa!” Näin minäkin saan rohkaista itseäni Jumalan ajaessa asiaani hänen tarkoittamaansa, vaikkakin minulle outoon päätökseen.
:eusa_angel:
ps.”Lääkäri sulki minulta tämän sivun http://www.h-y.fi/foorumi/index.php nyt.
:039: