Työelämää

[öppiäinen]

^Haluan ryhtyä kotisohvakoodariksi. Mutta ehkä en koko sydämestäni halua noihin duuneihin.

Minä oikeastaan ajattelin, että helpommalla noista hakemuksista selviäisi, kun ei valehtelisi ollenkaan. Ei tarvitsisi keksiä mitään lorua. En koe fantasiaa omaksi tyylilajikseni.

Toinen hommista voisi olla osittain kivakin, mutta tosiaan en jaksaisi jonnekin visiokadulle joka päivä. Katsoin että matkaa 50 minuuttia suuntaansa, ja jos on normaalit työajat jolloin mennään ruuhkabussilla niin enemmänkin. Työpaikat nyt on nykyään niin epävarmoja, ettei sellaisen takia viitsisi muuttaa lähemmäs.

[Leena]

Kai sitä pitäisi taas muutamat hakemukset rykäistä. Mutta voinko hakea paikkaa, johon pitäisi olla energinen ja innokas? Vai pitäisikö se jättää niille oikeasti energisille ja innokkaille. Minulta menee into jo siinä vaiheessa, kun huomaan että firma sijaitsee Visiokadulla.

Onko niitä siis ihan rehellisesti olemassa? Vai tarvitseeko ihmiset aivan yksinkertaisesti töitä? Tuo energinen innokas tiimityöstä kiinnostunut lisäkokemusta hamuava ellei siis jo kokenut työnantajan epätoivosta riippuen,  kiinnostunut siitä kiinnostunut tästä sitä tätä tuota kiihkeästi haluava lukee joka tapauksessa aina niissä ilmoituksissa.

Kannattaako välittää.
Ne tarvii työntekijän. Työntekijä etsii töitä ja siitä leivotaan jotkin ensitreffit alttarilla ja sitten katsotaan, kuinka käy.

[Leena]

Toinen hommista voisi olla osittain kivakin, mutta tosiaan en jaksaisi jonnekin visiokadulle joka päivä. Katsoin että matkaa 50 minuuttia suuntaansa, ja jos on normaalit työajat jolloin mennään ruuhkabussilla niin enemmänkin. Työpaikat nyt on nykyään niin epävarmoja, ettei sellaisen takia viitsisi muuttaa lähemmäs.

Onneksi et siis elele näillämain. Täällä ei kuin hyvin harva selviä alta tunnin työpaikalleen. Jos lähtee puoli seitsemältä on varsin hyvissä ajoin perillä, jos itse matka on hyvä eli kävely dösä kävely -yhdistelmällä kuluisi runsas puolituntinen eikä siis tarvitse vaihtaa. Tai no, tuo on kyllä jotain varsin hyvää jo. Ylihyvää.

Mutta.  Jos sen olettaa,   juuttuu ruuhkaan satavarmasti eli töissä ollaan siinä puolesta tunnista eteenpäin myöhässä.  Se oli kamalaa jos pomo tykkäsi pomottaa. 

Valtaosa kulkee aika kaukaa eli eivät kehä ykkösen nykyisen  poikittaisen  liikenteen avulla pääse mistään mihinkään, se oli kyllä hyvä kun tuli.

Lyhyeltä tuntuu täällä yleensäkin matka sen mukaan, ettei tarvitse vaihtaa toiseen bussiin. Juna on aika out. Sellaiseen tottuu. 

[Saukkis]

Puoli tuntia bussilla (luksusta se on täälläkin, jos yhdellä pääsee, kun työpaikka ei ole keskustassa) tai 20 min fillarilla. 15 vuotta sitten saatoin mennä talvella yhteen työpiseeseen potkukelkalla ihan vain siksi, että se oli hauskaa eikä kukaan muu niin tehnyt. Silloin ei ollut näin liukkaita eli hiekotusta tarvitsevia kelejä kuin viimevuosina.

Työ on se, josta saa palkkaa. Ja silloin, kun on tosi tylsä/ikävä työtehtävä, voi hokea itselleen, että tästä saa palkkaa. Kunhan ne tylsät ja ikävät tehtävät eivät ole jokahetkisiä tai jokapäiväisiä. Työajan ulkopuolella on sitten aika tehdä kaikkea itsestä kivaa. ( ja pakolliset kotihommat)

[Leena]

No siksi kyl työssä käydään. Ja aikuiselämän kestoinen kysymys oli juuri tämän periaatteen takia itselleni tuo kysymys työkyvystä. Juuri niin, että menis vaikka henki mutta kun sen ei pitäny mennä    On yhä tunne että annajumalaanteeksikunenkäytöissä. Syy oli aivan semmonen että vartuin uskoen olevani ns perusterve. Noin ajattelen. Noin toimi vanhemmat ja se ei näyttänyt tuottavan sietämätöntä tuskaa vaikka kumpikaan ei saanut tehdä toivehommasnsa kuin äitee välillä.

Mietin tuota. Eihän tämä jokaisen kohdalla ihan tervettä ole. Eli mihin vetäistä oikein, rehellisesti ja täydellä todella tuo että huonot seuraa jos vieläkin yrität, keksi muuta. Kohta raapaisen vaikka mistä rahat. että pääsen kelpo kutistajalle tämän kanssa itse, koska vähintään näännytän tällä foorumin lukijat. 

Eli jos olisin terve niin tuohon todel totuin ja ajattelen, noinhan on, mistä Saukkis kirjoitat, että työssä käydään jotta voitaisiin maksaa elatus ja vaatteet. Sietämättömästä saa yrittää siedettävään.

[öppiäinen]

Onneksi et siis elele näillämain. Täällä ei kuin hyvin harva selviä alta tunnin työpaikalleen.

Olen elellyt teillämain myös, ja työtäkin tehnyt. Laskin, että minulla on sinä aikana ollut 11 erilaista asuinpaikan ja työpaikan sijaintikombinaatiota. Työmatkaan yhteen suuntaan on mennyt aikaa viidestä minuutista puoleentoista tuntiin. Tuota puolitoistatuntista kesti puolitoista vuotta eli ei kovin pitkään, onneksi. Viiden minuutin kävelymatkasta sain nauttia kaksi vuotta (olisin saanut pidempäänkin, jollen ihan omasta aloitteestani olisi vaihtanut duunia). Myöhästyin silloin töistä melkein joka aamu. Oli mukavaa, kun lounaallakin saattoi käydä kotona. Keskimäärin olen tainnut selvitä noin puolessa tunnissa.

Minulla ehti siis olla kuusi eri työpaikkaa, joista kaksi muutti välillä ja yhdessä olin töissä kahdessa eri toimipisteessa. Itse ehdin asua viidessä eri asunnossa.

[Leena]

Olen elellyt teillämain myös, ja työtäkin tehnyt. Laskin, että minulla on sinä aikana ollut 11 erilaista asuinpaikan ja työpaikan sijaintikombinaatiota. Työmatkaan yhteen suuntaan on mennyt aikaa viidestä minuutista puoleentoista tuntiin. Tuota puolitoistatuntista kesti puolitoista vuotta eli ei kovin pitkään, onneksi. Viiden minuutin kävelymatkasta sain nauttia kaksi vuotta (olisin saanut pidempäänkin, jollen ihan omasta aloitteestani olisi vaihtanut duunia). Myöhästyin silloin töistä melkein joka aamu. Oli mukavaa, kun lounaallakin saattoi käydä kotona. Keskimäärin olen tainnut selvitä noin puolessa tunnissa.

Onnittelen!  Itselläni ei käynyt näin huippumäihä kertaakaan. Piti asua sen verran etäisyyksien päässä eli kehä ykkösen pohjoispuolella,  että raha riitti.  Kävin ne tässä läpi. Pyynnöstä tein muutaman kuukauden sijaisuuden Kuntoutussäätiöllä, ja se oli kyllä juhlaa sillä kävelin töihin. Kolme varttia siihen kului mutta silloin säästi kuukausilipun hinnan. Kombinaatioita ei kertynyt koska työpaikat melko lailla pysyivät, erikoistuessa piti kerätä palveluja ja silloin tuli vaihdoksia.
Niin, ja laman alkaessa täytyi paikata eli käydä kahdessa yksikössä eli se kerrytti, ihan unohdin. Pahempi juttu oli kyllä päivien kesto.
  Ei jäänyt traumaa sielulle.

[Leena]

 . Mietin eilen kirjoittamaani ja onhan se niin jos näinkin. Paljon ratkaisee, pitkänkö matkan saa sille bussille itse juosta, entä toisessa päässä, aikataulu eli lähteekö puolen tunnin välein, vielä, pitääkö se.

En tässä niin Öppiäistäkään kuin aivan omia muistoja, matkoja Kannelmäki Hakunila, jonne Pasilasta ajoi rivakka bussi jos siihen ehti. Itse työ oli kivaa. Juuri joku tilapäinen pakollinen palvelu, hyvä raikas pakkastalvi ja eräänä asmuna jotenkin kumma virkeä kevyt olo ja ihmettelin! Ihmettelin oikeasti! Kuulin töissä että oli mitattu jokin ylikorkea korkeapaine.

Jos ei ehtinyt bussiin pinnaa kiristi vaihto Tikkurilassa, koska oli niin näin myöhästyykö.

Keravalle sujui paremmin mutta päivät oli niin pitkiä että tosissani mietin ottaako makuupussi ja pahimman ruuhkan yli yöpyä työpaikalla.

Kirkkonummelle mennessä oli taas lumitalvi ja sukellus kylätielle iltapimeällä! Vautsi.

[öppiäinen]

Piti asua sen verran etäisyyksien päässä eli kehä ykkösen pohjoispuolella

Kyllähän minä sielläkin asuin, useampaan otteeseen jopa. Mutta ensimmäinen (jossa taisin olla kahdeksan vuotta) oli kerrostalolähiö, josta kulki hyvin busseja, ja juna-asemakin oli. Äkkiähän töihin pääsi, kun työpaikka sijaitsi Pasilassa tai Sörnäisissä. Korsosta Eiraan sen sijaan oli hankala matka. Kävipä niinkin päin, että yksi työpaikka oli Tikkurilassa, kun itse asuin Vallilassa.

Siinä minulla kyllä kävi säkä, että opintojen päätyttyä onnistuin löytämään Vallilasta hyvien kulkuyhteyksien päästä viihtyisän melko edullisen vuokrayksiön, johon pääsin asumaan, vaikka olin työttömänä silloin. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, ties vaikka asuisin siinä vieläkin. Isoisältäni pyysin lainaksi takuuvuokran verran ja maksoin sen säntillisesti takaisin. Satuin vielä samana päivänä saamaan sen asunnon ja yhden työllistämispuolivuotispätkän, joka oli vartin kävelymatkan päässä siitä asunnosta.

Muutenkin jos jokin asia elämässäni on onnistunut niin asuminen; jostakin kumman syystä minulla on ollut tapana päätyä asumaan paikkoihin, joiden ohi olen aikaisemmin ihastellen kulkenut - tai kerran jopa ihan nimenomaiseen asuntoon, josta olen ajatellut että olisipa se ihana. Työpaikkojen ja ihmissuhteiden kanssa on sitten mennytkin huonommin.

Olisi kyllä kätevää, jos olisi vakituinen työpaikka, josta tosiaan tietää, että se on vakituinen. Voisi asettua asumaan sopivan matkan päähän. Mutta kun ei elämä nykyään ole sellaista.

[öppiäinen]

Mikä ihmeen pointti on näillä lehtikirjoituksilla, joissa väitetään että olisi työvoimapula: http://tinyurl.com/zwdzrc5 

Siis muka tarvittaisiin koodareita. Ja vieläpä humanistitaustaisia, koska ymmärtävät paremmin asiakasta. Eikä lievästä autismistakaan haittaa olisi. No, minä olen kaikkia noita, enkä kelpaa.

Asiakaskin pari viikkoa sitten kehui, kuinka ymmärtää minun viestintääni paljon paremmin kuin asiaa aiemmin hoitaneiden miesten, jotka puhuivat jotenkin liian teknistä kieltä...

[seppos]

Mikä ihmeen pointti on näillä lehtikirjoituksilla, joissa väitetään että olisi työvoimapula: http://tinyurl.com/zwdzrc5 

Siis muka tarvittaisiin koodareita. Ja vieläpä humanistitaustaisia, koska ymmärtävät paremmin asiakasta. Eikä lievästä autismistakaan haittaa olisi. No, minä olen kaikkia noita, enkä kelpaa.

Asiakaskin pari viikkoa sitten kehui, kuinka ymmärtää minun viestintääni paljon paremmin kuin asiaa aiemmin hoitaneiden miesten, jotka puhuivat jotenkin liian teknistä kieltä...

Olet uhka heidän miehisille arvoilleen

[öppiäinen]

Mutta miksi näitä työvoimapula-artikkeleita kirjoitetaan? Niitä kirjoitetaan muistakin aloista. Ja melkein heti löytyy aina saman alan työttömiä, jotka kertovat, kuinka ovat hakeneet alan työpaikkoja, mutta eivät syystä tai toisesta ole kelvanneet.

[Pena]

Työttömät halutaan osoittaa syypäiksi talouden ongelmiin, jotta työttömyysturvan heikentäminen vaikuttaisi perustellulta. Kyykyttämiseksi kai sitä tavataan sanoa.

[donpate]

Tiistaina olin työterv.lääkärillä, oli sitä mieltä että työt on tehty, sanoi laittavansa työkyvyttömyyseläkehakemuksen vireille. Lähes kaksi vuotta olen roikkunut löysässä hirressä, jatkuvasti lääkärissä käyntejä, tutkimuksia, kokeita ym... Vuosi sitten olin niin finaalissa etten siitä muista paljon muuta kuin toisten kertomana, vaikka tännekkin yritin kirjoitella.
 Tässä kunnossa ja nykyisessä työtilanteessa olen valmis antamaan tilaa nuoremmille, pitäähän heidään päästä elämään mukaan. Pahoin pelkään että mun työt kaadetaan toisten duunareiden harteille ja jos tilalle jossain vaiheessa miestä tarvitaan niin palkataan joku pätkätyöläinen vuokrafirman kautta.

[Riitta-mummi]

Varmasti ansaitset eläkkeesi, nauti siitä.  Joskus on vaikeaa asettua eläkeläisen asemaan, mutta älä suinkaan syyllistä itseäsi.

Itse osasin nauttia kun pääsin eläkeputkeen, olin niin uupunut silloisiin pankkimaailman myllerryksiin. Fyysinenkin sairastelu alkoi lisääntyä.
Perhe ja monet harrastukset ja luottamustehtävät työllistivät sopivasti.

Sairaana ei tarvitse työpaikkaa.
Toivon sinulle antoisaa elämää autoilun ja muiden aktiviteettien parissa.