Työelämää

[Pena]

Määrä vai laatu? Jos työtä mitataan tuotannon määrällä - montako mottia koivuhalkoja päivässä? - kulutetaan luontoa suorassa suhteessa työhön. Jos mitataan laadulla - saitko rakentamaasi viuluun täyteläisen soinnin? - suhde voi olla jopa käänteinen.

[Leena]

Määrä vai laatu? Jos työtä mitataan tuotannon määrällä - montako mottia koivuhalkoja päivässä? - kulutetaan luontoa suorassa suhteessa työhön. Jos mitataan laadulla - saitko rakentamaasi viuluun täyteläisen soinnin? - suhde voi olla jopa käänteinen.

Näin varmasti on.

Nykyisin harvempi enää työskentelee mottimetsässä. Viulunrakentajiakin on verraten vähän, tiedän sen, sillä pk-seudulla asuessani tarvitsin viulunkorjaajaa. Ja kyllä se viipyi! 

Suurin eläkevakuuttaja on Kuntien Eläkevakuutus, KEVA, siis yksittäinen. Yksityiset lasten päiväkodit ja säätiöpohjaiset laitokset kuten Kuntoutussäätiö tosin käyttävät muita tietenkin. Suurin työnantaja on joka tapauksessa kunta, ja toimenkuvat sen mukaisia, eli hoito-  tai opetusalan liittyviä.

Opettajan on pidettävä oppituntinsa, hän tietää itse oliko läsnä.  Työskentelyrauha kuitenkin taataan. Tunnelma koulussa voi olka pitkään mukava ja toista tukeva ja sitten tulee yksi uusi, joka käyttää välitunnit opettajainhuoneessa nälvimiseen ja toisten irvimiseen. Yleensä nämä ovat nuoria, koulukiusaamisesta mallia työelämään siirtäviä.

Hoitoyksikössä puolestaan suuri osa ajasta saattaa kulua siten, että kerrotaan mitä hirveyksiä tuo paha työntekijä on viimeksikin taas tehnyt ja sanonut, soittelemalla pomolle "se ei kiittänyt kun ojensin spekulan" "se pani takin mun naulaan" "sen kengät löytyi mun kaapista" .  Tämä aika piti käyttää kirjaustyöhön, ja sen voi hoitaa täysin holtittomasti.

Kirjausaika myönnettiin potilasturvallisuudesta takaamista  varten, aivan  kuten raportointiin käytettävä aika.

Mitä hyötyä siitä on, että jokaisen kansiossa lukee viikko toisensa jälkeen sama teksti:  " Pelasi "mielekäs päivä" peliä?  Kun koetin tällaisesta saada jotain selvää jonkun voinnist viimeisen puolen vuoden ajalta, aloin ymmärtää, kuinka tässä "kiireisessä"  työyksikössä riitti aikaa jotakuinkin siihen, mitä hoitohenkilökunta halusi tehdä. Normaali kirjaus kun mainitsee edes joskus:  Valittaa ettei saa unta, myöhästelee ja syyksi sanoo että nukuttaa koko ajan, lihonut kovasti, kysyttäessä kertoo että ruoka maistuu, ärtyisä ja ääniä taas enemmän.  Kaikesta tuollaisesta voi päätellä paljon siitä,muina ohjata lääkitystä ja miten tiheään tavata jatkossa.

Jos näkee ihmisen kerran vuodessa on täysin mahdotonta päätellä minkään olevan hullusti jos koko vastaanottoaika menee sitten sen tivaamiseen, etten pura uskottu mies-päätöstä vain sillä perusteella että olen tavannut kertaalleen, jos kerran edellinen lääkäri siihen päätyi tunnettuaan potilaan ja vaikeudet rahankäytössä vuosikausien ajan ja ainoana joka ilmeisesti osaa kirjoittaa, on myös kirjannut perustelunsa.

Yksikön kokoukset käytetään liian usein juoruiluun  ja turhan puhumiseen "ai se tuli teille... Voi kamalaa.... Se on kauhee tyyppi.... Se ei osaa mitään... Minä tunnen sen siis niin hyvin.... "

Juuri nämä viihtyisyyshetket kai ovat sitä " huokoisaa työajan käyttöä".  Minun on hieman vaikea nähdä niiden merkitystä. Mitään hyvää ne eivät saaneet aikaan, pikemminkin halun juosta Helsingin kaupungilta pitkälle. Itse muodostan käsitykseni ihmisestä itse, enkä jaksa tuollaista.

[öppiäinen]

Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.

[seppos]

Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.

Joku on taas päässyt säästämään tuloissa ei menoissa

[Leena]

Työpaikkani muuttaa. Uusi osoite on minulle nykyistä kätevämpi. Huonompi homma on se, että menetän työpisteeni ja joudun avokonttoripuolelle ns. hyppypaikalle, milloin toimistolla työskentelen (aika useinhan olen etänä, mutta jotkut kuulemma toivovat että olisin enemmän lähitöissä). Ei siinä muuta, mutta tykkään tehdä omaan työpisteeseen kaikenmoisia ergonomisia virityksiä, jotta kroppa kestää toimistotyön. Tähän olen ostanut omilla rahoillani työtuolin, kun ei firmalla ollut tarjota hyvää, ja välillä haluan työskennellä jalat ylhäällä pyörillä kulkevan pikku laatikoston päällä. Mutta siellä ei ole pikku laatikostoa, ei omalle tuolille paikkaa, eikä pöydässä mahareikää, josta nykyisessä työpöydässäni erityisesti iloitsen. Ja aina olen järkännyt laskutilaa sivupöydälle, mutta siellä ei ole niitäkään. On vain suorakaiteen muotoisia pöytiä, mutta minulla sellainen työpöytä ei toimi.

Tuo hatuttaa, kuule. Jos joudut vielä vaihtamaan pöytää siinä uudessa avokonttorissa, on vähän hankalaa pyytää siirtämään se omilla rahoilla ( aikamoinen satsaus!).  Hankittu ergonominen kokonaisuus aina uuteen pisteeseen! 

Kuten aina kun pidän ihmisistä rupean veivaamaan asioita joista tiedän verraten vähän jos mitään, mutta eihän ole mieltä saada tules-vaivoja suotta kun itse teki niin paljon välttääkseen niitä!

Voiko työterveyshuolto tuollaisessa tilanteessa tulla vastaan? Tietty eletään päiviä joina yksikään ei ainakaan miellyttävässä työpaikassa hetikään taida sanoa että kyllä kiitos sopii mutta.... Eli se mutta jätetään pois.

 Mietin vain, että jos ihminen noin suuresti jo on panostanut omaan työkykyynsä, jaksamiseensa ja terveenä pysymiseeen, niin voisiko saada pysyvän pisteen siinä avokonttorissa edes, jotta voisi sinne viedä kaiken ergonomisen ponnistelunsa mukanaan, sehän on työnantajan etu!

En tiedä saako tästä selvää mutta siis tuolit pöydät hiiret, mitä ikinä on itse kehittänyt?

[1944]

Ettehän tykkää huonoa, jos kerron, että eläkeläinenkin on vielä työn laidassa kiinni. Vapaasta tahdostaan ja innoissaan. Palkkapalveluspaikastani jäin pois nopeasti sen jälkeen, kun se oli mahdollista.

[Riitta-mummi]

Kyllä tämä mummoilu työstä käy. Mutta raha virtaa väärään suuntaan.

[Leena]

Ettehän tykkää huonoa, jos kerron, että eläkeläinenkin on vielä työn laidassa kiinni. Vapaasta tahdostaan ja innoissaan. Palkkapalveluspaikastani jäin pois nopeasti sen jälkeen, kun se oli mahdollista.

Njaaa, olin kaksi vuosikymmentä työssä eläkeläisenä. Neurologi ilmaisi vilpittömän ilonsa ja huojennuksensa,  kun suostuin lopettamaan. En tietääkseni saanut pahaa aikaan, mutta tulihan se tiettäväksi että sairastun kaiken aikaa hieman hankalammin. Se sivusairaus minut oli tappaa mutta tämä on foorumilaisillele siinä määrin vanha juttu että on tuskin maininnan arvoinen.

Siitä kuitenkin olen perin tyytyväinen että tuli paljon työn tapaista puuhaa. Tai siis oli jo. Kaikkea oppii opiskellen, ja sitä voi sitten tehdä ellei muuta. Ja pikku iloja saa, kuten tänään kun kustantamo ilmoitti että kirja ensi viikolla lähtee painoon. Saattaa tuottaa jollekin nuorelle ihmiselle iloa luomatta kuolematonta kirjallisuutta. Ei siitä juuri moni tiedäkään, teille olen kertonut. Ja otin semmoisia selvänottoja jotta oppiihan siinä ja kohtaa uusia ihmisiä ja loihdin eloon muutaman vainajan. Toinen ennätti antaa luvan....

Ehkä tärkein on itselle tuo että olen työtätekevä ja siis kunniallinen kansalainen.

Joskin kysyn toisinaan itseltäni olisinko todella hyvin kelvoton ja kuoppaan valmis ellen koko ajan uurastaisi jotakin.

[Leena]

Olen tuostakin riemuinnut, ja tästä syystä, siis ihan kuin olisi taas ihminen kun on leikisti uusi ammatti.
Kun ei se kuitenkaan elätä ja unta tarvii saada niin se on todella leikistiammatti. Ei sitä edes ilmoittaisi. Sitä ei tunnu.

 Se mietitytti, kuinka näin saattaa olla. Että ei ole ihminenkään ellei tee semmoista joka näännyttää väsyksiin. Haalia sitten määrättäin kaikkea... Dietricus Docensin tutkimusta pitäisi ennättää mutta kun kynä liikkuu hitaasti. Moni on kyllä valittanut samaa.

Mutta ettei ole ihminenkään....     ei mitään ihmisarvoa ja tämä pyyhkäisee liian läheltä totuutta. Pakko kääntyä Suuremman Isän puoleen ja kysyä:  Kun minä en tahallani sairastunut, ethän Sinä minua syytä? Ethän?

[öppiäinen]

Voisiko olla sellainen firma, jossa on tarjolla useita johtajia, ja duunari saa päättää, kenen ns. alaisuudessa työskentelee? Kun eihän kaikille sama tyyli sovi. Minulle on parikin kertaa käynyt niin, että viereisessä yksikössä olisi se enemmän mieleeni oleva.

[Riitta-mummi]

Matti käy tänään Energian eläkeläisten joulupuurolla kuten on käynyt jo kymmenen vuotta.

Minulle tuodaan tytöntirpanat pariksi tunniksi peräänkatsottavaksi juuri samaan aikaan. Jaksan kyllä jo näiden kanssa. Konstit on jo opittu.rasitun

Muuhun 'työelämääni' kuuluu Joulun valmistelua vähän kerrallaan. Näin se Joulu tulee mukavasti ja vähemmän rasittaen.

[öppiäinen]

^Kokouksen aiheesta johtuen kai luin tytöntirpanat työtirpanoiksi.

[Riitta-mummi]

Meillä on joskus hauskaa kun kerrotaan kuinka on luettu ensin väärin vaikkapa sanomalehden otsikko.

Työllistäviä nämä tipuset kyllä ovatkin.  Raivasin heidän leikkinurkkauksena  typötyhjäksi joulua varten. Vein kaikki ullakolle. Nyt ne tavarat on levitelty ympäriinsä kahteen kerrokseen.

[Leena]

Voisiko olla sellainen firma, jossa on tarjolla useita johtajia, ja duunari saa päättää, kenen ns. alaisuudessa työskentelee? Kun eihän kaikille sama tyyli sovi. Minulle on parikin kertaa käynyt niin, että viereisessä yksikössä olisi se enemmän mieleeni oleva.

Se kuulostaa hyvin hyvältä mietittyäni. Mielestäni ei saisi menetellä niin, että kaveri johon otin vähän etäisyyttä rupesi selittämään että hän on minun entinen esimieheni, tietää sen tähden minusta kaiken, on laatinut toimenkuvan jossa saan kirjoittaa vain loppulausuntoja. ( huom. jokaisen pitää kirjoittaa omansa ) ja jossa en saa osallistua tiimeihin siis viikkopalavereihin.

Ei hän ole koskaan ollut esimies. Vuonna 2010 hän soitti ja sanoi, oli huomannut että suuren vaihtuvuuden tähden loppulausunnot on tekemättä ja sai erikoisluvan palkata minut vain tekemään niitä. Tuumiskelin mutta ajattelin, jos siitä on apua. Laskettiin ne lopulta, niitä oli 556 tekemätöntä.

Niin muuttui se kertomus laadultaan. Nyt hän nimittäin on esiesimies. Mutta on miten tahtojaa.

[Leena]

Jotta ei tule pitkiä pötköjä kirjoitan että muistin. hengellisiä lauluja, juuri siitä johdattamisesta, ja varovaisesti tuli oloni hyväksi.

Eli että olisi päinvastoin tämä, kuin itkeskelin  että pitää. Etten minä pysty. Eli ole viisautta yms.


"Valkeus heljä, maassa varojen, mua johdata! Synkkä on yö ja koti kaukainen, siis johdata! Luoksesi käyn, en tietä tunnekaan, se kyllin on:  vain askel kerrallaan.

Ei ollut ennen pyyntönäni mun:  Mua johdata! Tien tahdoin käydä itse raivatun, nyt johdata!"

En muista niitä sanoja kokonaan.   Mutta niin on ollut aina että jos ajatus Jumalan johdatuksesta viedään, on minulta vähän kuin vetäisty matto jalkojen alta.

Se on koskenut erityisesti työelämää. Jos uskallan ajatella että jes, nyt tapahtuu näin, olen onnellinen ja minun on hyvin vaivatonta antaa anteeksi. Se kai johtuu ajatuksesta, että. tämä kaikki on Jumalalta.

Silloin mietiskelen että ihmiset nyt tekevät kaikkea. Tai jättävät tekemättä. Ja on luonnollista pelätä kun joku yhtäkkiä romahtaa ja saa lihasnykinöitä ja oksentaa (basilasrimigreeni),  potilaat täytyy perua vaikka käyhän niin usein jos on lapsella tauti tai jotain. Mutta joku kumma syy on etteivät aina puhu totta, ja siitä ei pitäisi välittää. Kunhan puhun itse.

Siihen taidan kuitenkin nojata, koska en ole nuoresta pärjännyt itsekseni. Jos sain uutta puuhaa ei ole niin kolkkoa mennä kirkkoon kun lopuksi sanotaan, palvelkaa toisianne ilolla. Pyydän Jumalalta anteeksi ja hiippailen lähemmäs ja esitän pienen toivomuksen. Mua johdata!