Antikristuksesta
Virsi 240
1. Ruomi röykkiä, kuink' kätees käynyt? Kuin
olet elän' tuiki tuiman', Kaikkein ylits'
korkiast' korottanut Sen pahan paavin, julki julman;
Alas tallann' kanss' väkivallan Asujat maan piirin
päällä; Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' Ikees alle
käymään täällä.
2. Valtakunnat, pääruhtinat Sinä ylön katsoit kaikk'
sangen, Et yhtään luullu tääll' tohtivan Sun valtaas
vastaan ängät'; Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst',
Joll' Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Ruom',
syöksi sinne, tuonn', Kuta käyvän niin et luullu sinä.
3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', Kuin Raa-
matust' nähdä taidam', Ett' sinä epäjumalas puolest',
Meit' syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast' veit
pois monast' meit', Ihmisten juttuin erään, Meit' ha-
jotit, pois vajotit Petostes pohjaan perät'.
4. Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nos-
tit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen, Kuin Raamattu
sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', mailman valoks', It-
sens' pyhimmäks' kutsuu antoi, Ja teki niin kuin kir-
joitettiin Profeettain kautta ennen.
5. Kats', Jumalana sua palveltiin, Sull' pahall'
Babelin huorall' Kunniaa, palvelust' paljon tehtiin,
Kuin väärän opin nuorall' Ympärs' kierroit, kaikk' kiini
sidoit, Mailmaiset valtamiehet Vahvast' vainoit, alas
painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.
6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän
pitää sangen, Ett' Jesabel ja Babylon myös On nyt
jo maahan langenn', Kuin oli kunniass', tek' itsens vii-
saaks', Vallits' ylpeytens' vallass', Jumalan käskyi vas-
taan räyskyi; Rauvenn' on jo itse altans'.
7. Jumalan julkinen pyhä sana Sull' oli uskott'
Jumalalta, Sill' ruokkimaan Kristuksen laumaa, Mail-
mass' hajonnut avaralta; Ett' pyhäss' pelvoss', oi-
kiass' uskoss' Tuntisim' Kristuksen Herram', Ijät' py-
hyydess' ja hurskaudess' Hänt' palvelisim' elinaikam'.
8. Nyt peljätt' on enää sua pahan-tapaist', Ilkiää,
synniss' syntynyttä, Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast',
Edestäm' kuoleman kärsinyttä. Sun hirmu-sanoiss', pan-
naan panoiss' Vapisit vaimot ett' miehet; Käskys pian,
Jumal' ann' ijan! Kaikk' katosit suuret, pienet.
9. Hinnall' synnit anteeks' antelit, Oman väärän
valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, Ei
ne syntins' surreet erään, Ei ijäss' sinull' suot', eik' an-
nett' mualt' Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt' sielun
evääll', Jumalan sanall', Kristuksen lampait' kaita.
10. Meilt' Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks' jät-
tänyt pahoin, Kaikk' olet polttan' ja surmaillut, Kuin vas-
taas vastata tahdoit; Nyt on Jumal', armons' suomall',
Ilmoittanut petokses kaikki, Kanss' sanan saarnans' hei-
kon laumans', Oikiall' tiell' ohjannut ratki.
11. Syntymät on se ihminen viel', Kuin juonet kaikk'
kirjoittaa taitaa, Joit' joukkons' kanss' Paavi on ajatell',
Pettääksens' joka maan paikkaa: Monell' muodoll', sää-
tyins' seuroill' , Kardinaalein kavalill' neuvoill', Munkkein
menoill', nunnain eloill', Jesuitain jumalattomain juonill'.
12. Me rukoilem' sua, Jesu Krist'! Pääst' meit' pa-
han Paavin orjuust', Kuin on se Antikristus vissist',
Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. O Herra Krist'! Sinä
olet vissist', Kuin yksinäs voit meit' auttaa! Synnist'
estä, hädäst' päästä, Piinas ja kuolemas kautta!
Tuntematon.