Naispappeuden vastustajien harjoittama henkinen ja hengellinen väkivalta eivät ole missään mielessä hyväksyttäviä.
Näissä asioissa on kyse vastustamisen käytännöllisistä eettisistä seurauksista. Ne ovat valitettavia ilmiötä, enkä tiedä voitaisiinko niiltä välttyä täysin missään tilanteessa. Mutta kieltäytyminen keskustelemasta naispappeuden vastustajien kanssa teologisella tasolla ja koko asian näkeminen vain tasa-arvokysymyksenä (joka on myös teologinen kysymys, mutta eri aiheen), kärjistää ristiriitoja entisestään.
Kyse ei ole mistään "valitettavista ilmiöistä", vaan siitä, että ihminen kieltää kaltaiseltaan oikeuden olla kokonaan hyväksytty. Se on henkistä (ja hengellistä) väkivaltaa, eikä sitä saa kapulakielisesti kutsua "vastustamisen käytännölliseksi eettiseksi seuraukseksi". Vaikka riita onkin toisten mielestä puhtaasti teologis-raamatullis-opillinen, se ei poista kiusaamisen kohteeksi joutuneen ihmisen asiasta kokemaa mielipahaa tai ahdistusta. Heille näet kyse on siitä, että heitä ja heidän identiteettiään ei hyväksytä. Vain miehet voivat keskustella naisten pappisvirkaa koskevasta erimielisyydestä noin kauniita lauseita käyttäen. Ikään kuin kyse olisi pienestä kosmeettisesta ongelmasta - kysehän on vain naisista! Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä! Muistetaan, että jokaisen kantansa mukaisesti toimivan naisten pappisviran vastustajan puhtaan omantunnon sivutuote on muutama virassaan huonosti voiva nainen. Miksi sitä pitäisi sietää? Saako sinua, Tuukka, kiusata omalla työpaikallasi, jos kiusaajan omatunto sitä suorastaan edellyttää?
Naispappeuden kannattajat ovat kuitenkin jo lopullisesti voittaneet, useimmat vastustajat ovat antaneet periksi lähes kaikessa. Liennytyksen on lähdettävä siitä, että voittanut osapuoli tuntee rakkautta hävinneitä kohtaan ja aidosti haluaa etsiä yhteyttä heidän kanssaan. Vaikka hävinneiden asenne ärsyttää, on muistettava että he ovat ihan yhtä kristittyjä veljiä ja myös sisaria kuin enemmistökin!
On olemassa kypsiä ja fiksuja seurakuntalaisia ja työntekijöitä, jotka eivät tee kannastaan numeroa joka ikisessä käänteessä. Mutta en ymmärrä, miksi provosoimista, huonoa tai jopa aggressiivista käytöstä pitäisi sietää yhtään sen enempää kuin muiltakaan.
Jeesus ei mielestäni ollut missään mielessä naisvihamielinen. Ja epäilen, että hän kulkee tässäkin asiassa sorrettujen naispappien rinnalla.
Niin tai sorretun vanhauskoisen, kuka kulloinkin on huonoimmassa jamassa. Ja Hänelle ei liene mahdotonta olla kaikkien tukena.
Hmm.. jokin nyt särähti silmään, en osaa vielä tarkemmin muotoilla tätä.
Vielä pieni kommentti aiempiin T.Kauhasen ajatelmiin:
Jos kirkko todella jaettaisiin jollain tavalla, se pitäisi tehdä neuvottelupöydässä sopien resurssienjaosta. Se, että osa eroaa, ei ole mitään jakamista. Heille kuuluisi osuutensa kirkon varoista, sillä aineelliset resurssit ovat osa kansankirkkoa. Minusta jokainen kirkollisveroa maksava on oikeutettu vaatimaan tilaa kirkossa, jos ei aktiivisesti vastusta kirkon opinkohtia, ja saa demokratian vaatiman riittävän kannatuksen.
Kenenkään poispotkiminen ei onneksi ole mahdollista nykyisen kirkkolain puitteissa. Pelkään, että vielä ne senkin tekevät mahdolliseksi, mutta heti kun ensimmäinen kirkon oppiin sitoutunut ihminen, kannatti sitten mitä virkakäsitystä hyvänsä, ajetaan pois, minä lähden samalla. En aio kuulua kirkkoon joka tekee niin.
Eikö sinun mielestäsi tilannetta tosiaankaan voi tulkita niin, että tämä pieni ryhmä tekee tietoisesti pesäeroa Suomen ev. lut. kirkkoon ja sen hyväksymään virkakäsitykseen? Saanko minäkin perustaa oman hiippakunnan koska vain tai hakea pappisvihkimyksen jostakin ulkomailta ja alkaa sitten kastaa lapsia täällä Suomessa? Millä perusteilla sen saisin tehdä? Mitä virkaa on
järjestyksellä, jonka voi tarvittaessa muuttaa ihan oman makunsa mukaiseksi? Onko naispappeuden vastustajien mielestä kyse muka vain
järjestyksestä vaiko sittenkin ihan
opista? Olisiko mitään kiistaa, jos ongelmana pidettäisiin molemmissa leireissä ensimmäistä eikä jälkimmäistä?
Kirjoitat
Siksi naispappeuden vastustajia ei pitäisi kohdella harhaoppisina, he vain eivät mukaudu järjestykseen. Vaikka kirkon nykyinen virkakäsitys otettaisiinkin opin asiana - minun mielestäni niin ei saa tehdä, sillä se on merkityksetön pelastuksen kannalta - ei näitä uusia "harhaoppisia" pitäisi vainota sen enempää kuin kadotuksen kieltäviä pappeja tai neitseestäsyntymisen kieltäviä piispoja
Esim. Paavalin synodi edellyttää jäseniltään asiakirjan "Kirkon virka ja naispappeus" allekirjoittamista. Siinä todetaan mm. näin:
Ei siis ole kysymys jostakin kirkollemme vieraasta, lainomaisesta tai muusta “raamattukäsityksestä”, vaan siitä uskosta ja tunnustuksesta, joka kristillisellä seurakunnalla aina on ollut.
Mikä mahtaa olla synodilaisten taajaan viljelemien käsitteiden "tunnustus" ja "opettaminen" yhteys käyttämääsi käsitteeseen
oppi? Tunnustuksesta puhutaan paljon myös Luther-säätiön kotisivuilla (
http://www.luthersaatio.com/index.php) ja Concordia-lehdessä (
http://www.concordia.fi/)
Samoin he mielivaltaisesti erottelevat Raamattua ns. pelastus- ja järjestyskysymyksiin, joista muka vain ensiksi mainituissa Raamatulla olisi pysyvä arvovalta.
Tekstissä jatketaan toteamalla, että
[...] saarnavirka on erityinen Jumalan säätämys. [...] Kirkkomme pappisvirka on siis Jumalasta eikä vain kirkollinen järjestyskysymys.
Tässä siis puhutaan meistä, naispappeuden hyväksyvistä. Näyttää siltä, että puhutaan siis aidasta ja aidanseipäistä.
Vielä selvemmin ajatus esitetään synodin julkilausumassa "Erillisvihkimyksen teologiset perusteet"
6. Kysymyksessä on opillinen ero käsityksessä virasta ja armonvälineiden hoidosta; kysymyksessä on riita Kristuksen perinnöstä. Apostolisen virkakäsityksen kannalla ovat ne, jotka seuraavat kirkon historiallista tunnustusta. [...] Yhteisvihkimyksestä kieltäytyvä nimittäin näkee Jumalan sanan perusteella, että vihkimällä naisia pappisvirkaan muutetaan Kristuksen asetus virasta ja viranhoidon pätevyys eli se, mikä tekee kirkon kirkoksi.
Tuukalle järjestyksen asia, synodilaisille tunnustuksen (opin) asia. En usko, että sateenvarjomalli tyydyttäisi synodilaisia tai säätiöläisiä. Heille tosi kirkko on tarkasti rajattu kokonaisuus, ja muut kristilliset yhteisöt ja kirkot lähetyskenttää. Mitä sellaisesta sateenvarjokirkosta tulisi, jos tilojen käyttäjien välillä ei olisi edes ehtoollisyhteyttä? Menisit väärään aikaan kirkkoon etkä pääsisi ehtoolliselle?
___________________________________________________
Siteeratut asiakirjat löytyvät osoittesta
http://www.paavalinsynodi.net/