Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 16.05.10 - klo:18:19
-
Kotimaa lehti kertoi nunna Kristodoulin rukoilleen samaa rukousta 50 vuotta. Minusta tuo hokeminen on pahassa ristiriidassa Kristuksen puheiden kanssa. Onko tuollaisessa jotain ylpeilemisen aihetta? On se varmaan hurskasta, mutta kun teoilla ei pääse taivaaseen niin entä sitten? Mitä mieltä olette?
-
Jeesuksen rukouksen toistaminen lienee verrattavissa itämaiseen mietiskelyyn mantroineen. Sen tavoitteena ei ole ansaita jotain autuutta, vaan saada mieli kuriin ja keskittymään. Meditaatiota.
-
Kotimaa lehti kertoi nunna Kristodoulin rukoilleen samaa rukousta 50 vuotta. Minusta tuo hokeminen on pahassa ristiriidassa Kristuksen puheiden kanssa. Onko tuollaisessa jotain ylpeilemisen aihetta? On se varmaan hurskasta, mutta kun teoilla ei pääse taivaaseen niin entä sitten? Mitä mieltä olette?
No siis ei totta vieköön mitään ylpeilemisen aihetta. Aivan sama, vaikka rukoilisi: "Et sinä kuule kumminkaan, et sinä kuule kumminkaan j.n.e."
-
Jeesuksen rukouksen toistaminen lienee verrattavissa itämaiseen mietiskelyyn mantroineen. Sen tavoitteena ei ole ansaita jotain autuutta, vaan saada mieli kuriin ja keskittymään. Meditaatiota.
Eikö se ole se vanha tarina munkista, joka teki itselleen ongelman siitä ettei voi "rukoilla lakkaamatta"? Hän opetti rumiinsakin rukoilemaan -- sisään hengittäessä hän sanoi: "Jeesus Kristus, Jumalan poika, ja uloshengittäessään "armahda minua syntistä". Kirjassa "Vaeltajan rukous"? Ei hän kai hokenut sitä, vaan opetteli tuota, ja asiaa myös - mitä sanoi. Sitä käytetään paljonkin kristillistä mietiskelyä opeteltaessa, ja se kyllä ¨muuttuukin ajatukseksi joka on koko ajan läsnä. Siihen nukahtaa sillä se rauhoittaa koko ihmisen...ja hidastuneella hengittämisellä joka siitä seuraa on omat vaikutuksensa... Sitten tämä munkki kyllä teki itselleen ongelman siitä että nukahtaa. En näe siinä mitään oikeastaan ongelmallista. Antaa relata vaan...Stinissenin sanoin "nukahtaa Isän käsivarsille". Mutta onhan muutakin puhuttavaa.
Ero itämaiseen mietiskelyyn on kai se että siinä mieli pyritään tyhjentämään - tässä kääntämään kohti Jeesusta, anoen ja pyytäen, mutta kyllä siihen hengitykseen keskittyen...Koko ihmisen olemus rukoilee. Kadun, että sen opittuani kadotin --- aivan laiskuuttani. - Itäisen kristikunnan perintöä enemmän.
-
No siis ei totta vieköön mitään ylpeilemisen aihetta. Aivan sama, vaikka rukoilisi: "Et sinä kuule kumminkaan, et sinä kuule kumminkaan j.n.e."
Haluaisin vielä tarkentaa, että tietysti ihminen voi uskollisesti rukoilla jonkun asian puolesta pitkänkin aikaa säännöllisesti. Luulen vain, että silloin hän ei kuuluta sitä julki vaan tekee sen kaikessa hiljaisuudessa omassa kammiossaan.
-
En mitenkään voi uskoa että nunna Kristoduli ylpeilisi asialla :-\
:eusa_think:
Olisiko seuraavassa jutussa jotain aihetta selventävää:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=62&id=1725
-
Jeesuksen rukous taitaa itseasiassa olla ainoita tarpeellisia rukouksia.
Monesti tulee kyllä rukoiltua sitä, että oppisi rukoilemaan oikein.
-
En mitenkään voi uskoa että nunna Kristoduli ylpeilisi asialla :-\
:eusa_think:
Olisiko seuraavassa jutussa jotain aihetta selventävää:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=62&id=1725
samaa mieltä. jotkut veisaavat samoja rukousvirsiä koko elämän ja jotkut jopa sukupolvesta toiseen...
rukouksen kohde on tärkeämpi kuin samanlaiset tai moninaiset sanat.
-
Juu, todella vaikea uskoa,
että nunna Kristoduli olisi sanonut asiaa ylpeilläkseen tai muuten
kehuskellakseen rukouksillaan.
Varmaan vaan maininnut, todennut
Jeesuksen Rukouksen olleen hänellä noin pitkään...
-
Kotimaa lehti kertoi nunna Kristodoulin rukoilleen samaa rukousta 50 vuotta. Minusta tuo hokeminen on pahassa ristiriidassa Kristuksen puheiden kanssa. Onko tuollaisessa jotain ylpeilemisen aihetta? On se varmaan hurskasta, mutta kun teoilla ei pääse taivaaseen niin entä sitten? Mitä mieltä olette?
Täsmälleen samaa mieltä! Ei mitään ihailtavaa. "Älkää turhia hokeko!"
Yleensäkin on turhaa olla nunna tai munkki. Arkinen askare on otollisinta jumalanpalvelusta.
-
Jeesuksen rukous ei ole "hokemista" kuitenkaan...
tässä vähän tietoa
http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/rukoukset/jeesuksen_rukous.htm
-
Jeesuksen rukous taitaa itseasiassa olla ainoita tarpeellisia rukouksia.
Monesti tulee kyllä rukoiltua sitä, että oppisi rukoilemaan oikein.
Samaa mieltä.
-
Samaa mieltä.
Hmmmhh...kyllä Pater Noster on ainakin mulle tärkeämpi.
-
Täsmälleen samaa mieltä! Ei mitään ihailtavaa. "Älkää turhia hokeko!"
Yleensäkin on turhaa olla nunna tai munkki. Arkinen askare on otollisinta jumalanpalvelusta.
Taitaa olla luostari- ja erakkoelämässäkin runsaasti sitä arkista aherrusta, vaikka elämäntapa asuineen poikkeaa valtavirrasta. Uskontieteilijä René Gothóni kertoi eräässä kirjassaan matkastaan kreikkalaisen munkin luo hankalapääsyiselle saarelle. En nyt muista tarkasti, oliko tavoitteena harras kilvoittelu vai mikä, mutta joka tapauksessa eräänä päivänä miehet ahersivat hiki hatussa kasvimaata perustamassa. Munkki katsahti ovelasti vieraaseen ja totesi, että tämä se on sitä kilvoittelua...
Toivottavasti muistin tarinan edes jotakuinkin oikein.
Luterilaisen näkökulmasta katsottuna ortodoksinen luostari-instituutio näyttää ehkä vähän samalla tavalla vääristyneeltä kuin vaikkapa herännäisyys asiaa tuntemattoman silmin. Tai luterilaisuus katolisen silmin. Atanasialla on tämän foorumin porukasta tavallista paremmat edellytykset tarkastella näitä ilmiöitä monesta näkökulmasta.
Mt
-
Hmmmhh...kyllä Pater Noster on ainakin mulle tärkeämpi.
Tarkoititko hissiä vai rukousta?
-
Taitaa olla luostari- ja erakkoelämässäkin runsaasti sitä arkista aherrusta, vaikka elämäntapa asuineen poikkeaa valtavirrasta. Uskontieteilijä René Gothóni kertoi eräässä kirjassaan matkastaan kreikkalaisen munkin luo hankalapääsyiselle saarelle. En nyt muista tarkasti, oliko tavoitteena harras kilvoittelu vai mikä, mutta joka tapauksessa eräänä päivänä miehet ahersivat hiki hatussa kasvimaata perustamassa. Munkki katsahti ovelasti vieraaseen ja totesi, että tämä se on sitä kilvoittelua...
Toivottavasti muistin tarinan edes jotakuinkin oikein.
Luterilaisen näkökulmasta katsottuna ortodoksinen luostari-instituutio näyttää ehkä vähän samalla tavalla vääristyneeltä kuin vaikkapa herännäisyys asiaa tuntemattoman silmin. Tai luterilaisuus katolisen silmin. Atanasialla on tämän foorumin porukasta tavallista paremmat edellytykset tarkastella näitä ilmiöitä monesta näkökulmasta.
Mt
Näin se kai on. Luostareissa kullakin on oma kuuliaisuustehtävä. Varsinkin, jos luostari on omavarainen niin siellä täytyy tehdä kovasti ruumiillista työtä. Sitten on asia erikseen erakkomunkit, mutta onhan heidänkin jotain syötävä. Ja sitten vielä siihen suureen skeemaan vihkiytyneet - yleensä jo varsin iäkkäät - jotka keskittyy (kai) melkein pelkästään rukouselämään.
Atanasia korjannee, jos meni pieleen.
-
Hmmmhh...kyllä Pater Noster on ainakin mulle tärkeämpi.
Kuin myös. Mutta yritäpäs saada se menemään hengityksen tahdissa niinkuin tuo ns Jeesuksen rukous...siis...tarkoitan että mielessäsi kulkee puolet siitä sisään- ja toinen puoli uloshengityksen aikana...Salis, sinä joko tukehdut tai alat hyperventiloida...usko lääkärin neuvoa...älä kokeile yksinäsi...joku luotettu paikalle hälyttämään ensiapyksikkö.
-
Paternoster pitää pätkiä osiin vaikka tahtiviivoilla, ettei henki lopu.
-
Paternoster pitää pätkiä osiin vaikka tahtiviivoilla, ettei henki lopu.
Mutta oppiikohan interkostaalilihakset niin mutkikkaat sanat ulkoa --- vaikka olisi millainen rytmitaju?
(siis minä yritän lopettaa ammattislangin tarkoittaa kylkiluuvälilihaksia)
-
Pitääkin koordinoida interkostaalilihakset kortikaalisten synapsien kanssa.
-
Että pitää rukoilemisesta tehdä vaikeaa.
-
Pitääkin koordinoida interkostaalilihakset kortikaalisten synapsien kanssa.
Aivan niin. Sillä lailla, Pena. Kyllä se lähtee.
-
Että pitää rukoilemisesta tehdä vaikeaa.
tullut tikusta asiaa?
Vaiti kaikki palvokaamme...
-
Ei rukoileminen ole vaikeaa, mutta sen selittäminen, mitä rukous on, näyttää olevan. Minulla on kirja Jeesuksen rukouksesta, jossa puhutaan hermosolujen sisäisestä kaaoksesta ja ulkoisesta järjestyksestä. Siinä on melkein selitetty asia tikuiksi.
-
Ei rukoileminen ole vaikeaa, mutta sen selittäminen, mitä rukous on, näyttää olevan. Minulla on kirja Jeesuksen rukouksesta, jossa puhutaan hermosolujen sisäisestä kaaoksesta ja ulkoisesta järjestyksestä. Siinä on melkein selitetty asia tikuiksi.
Tasan uskon. Kohta se saadaan ihan kuvannettuakin, johan nyt nuo värikkäät aivotoimintakuvat tällekin asialle. Kuulija vain puuttuu.
-
Viehättävin ajatus uskonnollisten kokemusten paikantumisesta aivojen rakenteeseen, minkä olen lukenut, liittyi painovoimattomuuden kokemukseen keinumisen ylimmissä kohdissa ja sen herättämiin tiedostamattomiin muistijälkiin äidin kohdussa kellumisesta.
-
Viehättävin ajatus uskonnollisten kokemusten paikantumisesta aivojen rakenteeseen, minkä olen lukenut, liittyi painovoimattomuuden kokemukseen keinumisen ylimmissä kohdissa ja sen herättämiin tiedostamattomiin muistijälkiin äidin kohdussa kellumisesta.
Tämä palautuu vapaasti assosioiden niinikään yhtä mahdollisesti kantanäkyfantasiaan jossa fallinen energia sublimoimattomana kontaktoi defenssittömän analysandin primaareimman angstisuuden ja tuottaa varhaisimman erillisyyskokemuksen täydellisen poistumisen, jolloin kolme on yksi ja yksi on kolme. :003: :003: :003:
-
Ceterum censeo fallisuudesta puheen ollen, että Sigmund F. kärsi juutalaismiehenä ympärileikkauksestaan johtuvaa kastraatiopelkoa. Miesparka!
-
Sykiatri ja petakooki puhuvat kielillä.
-
Tämä palautuu vapaasti assosioiden niinikään yhtä mahdollisesti kantanäkyfantasiaan jossa fallinen energia sublimoimattomana kontaktoi defenssittömän analysandin primaareimman angstisuuden ja tuottaa varhaisimman erillisyyskokemuksen täydellisen poistumisen, jolloin kolme on yksi ja yksi on kolme.
Sinäpä sen sanoit kun
just ajattelin, että näinhän se on! :003:
-
Leena brassailee aikansa. On hyvä päästää löysät pois.
-
Leena brassailee aikansa. On hyvä päästää löysät pois.
Tasan...Leenaa ottaa joskus kaikki ylenintoilu viisaustieteilyssä arvaamattoman suuresti aivoon...ette usko miten suuresti...Leenasta on oikein mukavaa saada vähän...no :003:
-
:023:
-
Paternoster pitää pätkiä osiin vaikka tahtiviivoilla, ettei henki lopu.
Pater noster, qui es in caelis,
sanctificetur Nomen tuum.
Adveniat regnum tuum.
Fiat voluntas tua,
sicut in caelo et in terra.
Panem nostrum quotidianum da nobis hodie,
et dimitte nobis debita nostra
sicut et nos dimittimus debitoribus nostris.
Et ne nos inducas in tentationem,
sed libera nos a malo.
http://www.fisheaters.com/audio/paternosterchant.mid
-
jfkäppkfwaåweopjmsdf,mvc-.
,gs9+twopjäkm,kmfpoäm,.fä
posdvmk,späom,.gsopgmsÖ:
mbfäpoksgalö:_sadäpogskö
,msväåovm,-s.koms234u89
0å36+90¨+809775745T
AAMEEN
-
Kotimaa lehti kertoi nunna Kristodoulin rukoilleen samaa rukousta 50 vuotta. Minusta tuo hokeminen on pahassa ristiriidassa Kristuksen puheiden kanssa. Onko tuollaisessa jotain ylpeilemisen aihetta? On se varmaan hurskasta, mutta kun teoilla ei pääse taivaaseen niin entä sitten? Mitä mieltä olette?
Jos rukous on ollut "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä", niin ei ainakaan monisanaisuudesta voi syyttää.
7 sanaa viidellekymmenelle vuodelle.
Jeesus sanoi, että älkää olko monisanaisia.
Tyhjiä ei myös pidä hokeman.
Jos tuo rukous on tyhjää, niin eipä sitten paljon ruokouksia olekaan ihmisellä käytettävissä.
Näinhän luterilaisessa kirkossa uskotaan, että teoilla ei pääse taivaaseen.
Ei pääse syömällä, ei wc-ssä käymisellä, ei vaikka kuinka kylpisi ja saunoisi.
Ei siionin virsiä veisaamalla, ei Raamattua lukemalla, ei rukoilemalla.
Pitäisikö siis nuo kaikki ed. mainitsemani teot lopettaa, koska niistä ei ole hyötyä taivaaseen pääsemisen kannalta?
Eräässä elämäni vaiheessa yritin tutkia kovinkin intensiivisesti, että mitä on kommunikointi Jumalan kanssa.
Luin paljon erilaisia aihetta käsitteleviä kirjoja ja kävin jae jakeelta Raamattua läpi etsien vastauksia.
Tuo jonkun mainitsema kirja "Vaeltajan kertomukset" oli eräs suosikkikirjani.
Sen taisin lukea läpi vähintäänkin kahdesti.
Siinä kerrottiin mm. eräästä henkilöstä, jota joku pakotti pienenä rukoilemaan tuota seitsensanaista rukousta.
Väkinäisesti tämä lapsi sitä alussa rukoili, mutta jossain vaiheessa se rukous ikäänkuin heräsi henkiin ja tästä henkilöstä tuli ihminen, joka koko ajan rukoili tuota rukousta.
Muistan kirjasta sellaisenkin kohdan, kun kirjan päähenkilö (joka koko ajan vain rukoili missä olikaan) tapasi jonkun hurskauden harjoittajan, joka kahleiden avulla yritti itseään kiduttaa ja nostaa hurskausprosenttiaan.
Kirjan päähenkilö opasti tuota teoillaan pelastusta hankkivaa paremmalle tielle, jossa voi nuo kahleet pois jättää.
Uuden Valamon luostarista joskus tuon kirjan ostin, tai sitten se oli joku muu paikka.
Jos jotakuta kiinnostaa tutustua rukoustutkimukseeni, jota joskus kauan aikaa tein, niin se läytyy täältä
http://www.saunalahti.fi/kyostik/Rukous/Rukous.html
Siellä on myös tietokoneohjelma, jolla saa erilaisia tilastoja siitä, mitä Raamattu rukouksesta kertoo.
Kutakuinkin sana sanalta analysoin usean Raamatun kirjan läpi tietyn moniosaisen kaavan mukaan.
Tulokset on tallennettu nettiin.
Tuo kaavakin on kuvattu tuolla linkin takana.
Tutkimus on ollut jäissä varmaan 10 vuotta.
-
Täsmälleen samaa mieltä! Ei mitään ihailtavaa. "Älkää turhia hokeko!"
Toistan itseäni: eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo seitsensanainen rukous.
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia paitsi tuo seitsensanainen rukous.
Onko joku muuten onnistunut tänään lausumaan tällä keskustelufoorumilla jotain tärkeämpää, kuin tuon rukouksen sisältö?
ps.
Laskin väärin, sanoja onkin kahdeksan.
-
...eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo...
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia...
Onko joku muuten onnistunut tänään lausumaan tällä keskustelufoorumilla jotain tärkeämpää, kuin tuon rukouksen sisältö?
Aamen.
-
Toistan itseäni: eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo seitsensanainen rukous.
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia paitsi tuo seitsensanainen rukous.
Tuosta kertomastasi kysyisin mielelläni, millainen kokemus se lopulta sinulle oli? Satun ajankohtaisesti miettimään tätä. Kun aloin häärätä täällä, jollakin tapaa heräsin. (Kas ihmettä, kun heränneiden kanssa herää :003:)
En ole ensi kertaa kuolemanvakavissani, mutta taas hieman eri tavalla miettiväinen. Heräsin siihen ajatukseen, että minun ja Jumalan välilläpä ei ole mitään - onhan se tuossa etusivulla. Tuli hetkellinen huimaus: Ei mikään uskoontulo, omvändelse och förbättring eli samma på svenska, rippi jne ole siinä enää --- en ole koskaan ajatellut niitä hengellisiksi meriiteiksi, mutta olenko sittenkin, kun nyt on lievästi no, huteranpuoleinen olo? Kristus siinä ainoastaan voi olla mikäli minä ymmärrän.
Köpi - mitä löytyi? Pitääkö - saako - tuleeko - vääntää, vai miten näet nyt - ja onhan jokaisella taatusti näitä vaiheita. Ei siinä mitään että on vähän hukassa, tietäisi nyt vaan kuinka tässä nyt sitten oikeastaan oltaisiin. Tältä pohjalta tuo retriittikysymyskin kyllä nousee. Vääntö vai odotus? Pääsitkö lähelle Jumalaa? Pääsikö Kristus siihen välimiehen paikalle?
-
Pater noster, qui es in caelis,
sanctificetur Nomen tuum.
Adveniat regnum tuum.
Fiat voluntas tua,
sicut in caelo et in terra.
Panem nostrum quotidianum da nobis hodie,
et dimitte nobis debita nostra
sicut et nos dimittimus debitoribus nostris.
Et ne nos inducas in tentationem,
sed libera nos a malo.
Isä Meidän latinaksi on koskettanut minua aina syvältä sydämestä.
Olenkohan salaroomalaiskatolinen.
Joskus sata vuotta sitten maalasin taulun jonka nimi oli
"sed libera nos a malo"
ja kriitikko sanoi, että "a malo" tarkoittaa "pahaan" ei "pahasta"
- olin opetellut rukouksen latinaa teologeille- kirjasesta - liekö siellä virhe??
jfkäppkfwaåweopjmsdf,mvc-.
,gs9+twopjäkm,kmfpoäm,.fä
posdvmk,späom,.gsopgmsÖ:
mbfäpoksgalö:_sadäpogskö
,msväåovm,-s.koms234u89
0å36+90¨+809775745T
AAMEEN
pirskan rukous on kyllä lyömätön! :eusa_pray:
-
Prepositio a, ab, abs ablatiivin kera ilmoittaa lähtökohtaa.
Kriitikkosi ei hallinnut latinaansa. Hän sekoitti toiseen prepositioon ad, jota käytetään akkusatiivin kanssa ja ilmoittaa suuntaa.
A malo on siis 'pahasta' ja ad malum olisi 'pahaan'.
-
Kiitos Pena, olipa hyvä tietää!
-
Isä Meidän latinaksi on koskettanut minua aina syvältä sydämestä.
Ihmettelen yhtä juttua. Mistähän syystä samoja täällä? Jos tietää mitä sanoo siis - miksihän niin käy? Vai onko selitys niin yksinkertainen, että näihin on aika usein melodiat - nytkin oli - ja jokin "Requiem eternam dona eis, Domine" palauttaa mieleen oitis aika montakin joissa pyydetään samaa. Se on kuin kaksinkertaista rukosta. Siihen kai noiden Siionin Virsienkin rukos perustuu - tietty monien muidenkin.
-
Komein laulettu Isä meidän on mielestäni enganniksi. Mahalia Jacksonin laulamana varsinkin.
http://www.youtube.com/watch?v=taCshUgJbb4
-
Tuosta kertomastasi kysyisin mielelläni, millainen kokemus se lopulta sinulle oli?
Köpi - mitä löytyi? Pitääkö - saako - tuleeko - vääntää, vai miten näet nyt - ja onhan jokaisella taatusti näitä vaiheita. Ei siinä mitään että on vähän hukassa, tietäisi nyt vaan kuinka tässä nyt sitten oikeastaan oltaisiin. Tältä pohjalta tuo retriittikysymyskin kyllä nousee. Vääntö vai odotus? Pääsitkö lähelle Jumalaa? Pääsikö Kristus siihen välimiehen paikalle?
siten, että
Useamman vuodan ajan tuli monesti rukoiltua päivittäin taikka lähes päivittäin pitkiä jaksoja.
Tavoitteeni oli, että olisin harjoitta itseäni rukoukseen rukoilemalla ainakin aluksi pari tuntia päivässä.
Usein suoritin tuon ennen töihin lähtöä.
Oli monesti tympeää, kyllästytty, ajatukset eivät pysyneet kasasa, vaan en välittänyt siitä vaan jatkoin.
Tarve kohdata Jumala oli suurempi, kuin se valtava tympeys ja kyllästyneisyys joka rukousesta monesti tuli.
Huomasin kyllä senkin, että kun oli yhtäjaksoisesti ollut pidempään rukouskessa, joskus tuli sellainen kevyen mukava psyykenmaailman tunne, jonka jälkeen rukouksessa olo oli helpompaa ja mukavaakin.
Muistan, kun kerran oikein suututti rukouksen tympeys niin päräytin kimakan kirosanan ja suurimmat paineet purkautuivat ja pystyin taasen jatkamaan.
Mitähän mahtoivat naapurit ajatella. jos kuulivat?
Kyllä siihen paikallaan rukoukseen tottui niin, että joku tunti taikka pari ei mikään kummempi juttu ollut.
Moni uskonnollinen harjoitus on jälkikäteen tympäissyt ja harmittanut, mutta nuo välillä jopa kovin väkinäiset rukoilut eivät edelleenkään tympäise jälkikäteen, vaikka nykyään en ole pitkiin aikoihin jaksanut paikallaanolorukouksia harjoittaa.
Jumala varmaan vastasi rukouksiini ja tapasin Auri Hakomaan, joka sitten haukkuin minut pystyyn syytellen kakista mahdollisista synneistä ja samalla julisti minulle evankeliumia Kristuksesta.
Olen intensiivisesti tutkinut rukousta, netistäkään en ole löytänyt kattavampaa tutkimusta, kuin itse olen tehnyt.
(Mukava, kun voi olla vapaa kehumaan itseään pelkäämättä, koska tietää, että kukaan tekoja neuroottisessa mielessä karsastava ei ole minua tuomitsemassa tuonpuoleisessa).
Siitä huolimatta kysymys "mitä on rukous?" on edelleen vastausta vailla.
Ihmisikä on liian lyhyt kovin kattavan vastauksen haalimiseen.
En tiedä, rukoilinko oikein vaiko väärin, mutta tulihan kuitenkin rukoiltua.
En haluaisi vaihtaa noita rukouksia pois.
En tiedä, kenen tulisi lisätä rukousta ja kenen ei.
Kristuksen haavoissa on sinunkin rukouksesi sovitettu, joten rukoile rohkeasti, jos niin haluat.
-
Isä Meidän latinaksi on koskettanut minua aina syvältä sydämestä.
Olenkohan salaroomalaiskatolinen.
Joskus sata vuotta sitten maalasin taulun jonka nimi oli
"sed libera nos a malo"
ja kriitikko sanoi, että "a malo" tarkoittaa "pahaan" ei "pahasta"
- olin opetellut rukouksen latinaa teologeille- kirjasesta - liekö siellä virhe??
Minusta tässä ketjussa on ollut hirveän hedelmällistä keskustelua. Asiaa on valotettu monelta puolelta ja itselleni on tullut esiin näkökantoja, joita en ole edes ajatellut.
-
Rukous on luonnollinen taipumus ei kristillinen.
-
Minusta on ihanasti latinaksi "Credo unam sanctam catholicam et apostolicam ecclesiam".
-
Yhteen ääneen lausuttu Levolle laskeun Luojani tyttärenpoikien kanssa ja sen jälkeen
Jeesukselle hiljaa puhutut toiveet vanhempien, sukulaisten ja kavereiden puolesta ovat antaneet ikimuistoisia hetkiä iltarukouksista.
Pikku-ukot tulevat huomena meille "hoitoon" ja yökylään. Saapa nähdä jos vielä 11 ja 7-vuotiaat rukoilee mummin kanssa.
-
jfkäppkfwaåweopjmsdf,mvc-.
,gs9+twopjäkm,kmfpoäm,.fä
posdvmk,späom,.gsopgmsÖ:
mbfäpoksgalö:_sadäpogskö
,msväåovm,-s.koms234u89
0å36+90¨+809775745T
AAMEEN
Mielenkiintoinen kommentti Isä Meidän - rukoukseen.
-
Tarkoititko hissiä vai rukousta?
Oon kokeillut Stockkan Pater nosteria, mut sitä sirkuk..öö eduskunnan en ole. :-\
Kokeilin myös hulluksissani mitä tapahtuu jos antaa mennä ympäri koko matkan..
Siis mistä täällä todella oli kysymys?
Rukouksestako?
Hetko kun etin sen mun mielirukouksen Raamatusta.
-
Mielenkiintoinen kommentti Isä Meidän - rukoukseen.
Isä Meidän -rukous on sinänsä ehkä paras ihmiskunnan tuntema rukous.
Mutta, jos se luetaan kuulijalle vieraalla kielellä, niin se kuulostaa kuulijalle kutakuinkin tuolta, mitä tuossa kommentissa kirjoitettiin.
Kieltä osaamattomalle sen informaatioarvo on aika olematon.
Kun ajattelet asiaa tältä kannalta, niin ymmärrät paremmin tuonkin kommentin.
Todennäköisesti tuonkaltaiset käsittämättömän sanoman tunnelmat oli myös Lutherilla, joka onnistui joillain maantieteellisillä alueilla lopettamaan käsittämättömät ja sekavan kuuloiset puheet ja muuttamaan ne sellaiseen muotoon, että kuulijat voivat niitä ymmärtää.
-
Pikkupoikana opittu Ehre sei dem Vater und dem Sohnen und dem Heiligen Geist, wie es war im Anfang, jetzt und immerdar und von Ewigkeit zu Ewigkeit! Amen on vieläkin minulle kovaa kamaa.Samoin 'valtakunta, voima ja kunnia' ndongaksi: Oshoka oshilongo oshoye, oonkondo odhoye nesimano olyoye aluhe sigo aluhe. Amen.
-
Kiitos, Köpi. Olen funtsaillut sitä pitkää retriittiä - kuulin että jopa kuukauden pituisia olisi - mutta hyvin vieraalta tuntuu ajatus siirtää mikään millä olisi Jumalan kanssa tekemistä pois oman arkeni keskeltä. Jos en vaikka nyt jotakin rukoselämän kurinalaisuutta siinä opi, niin ei se kyllä siinä myöskään pysy. Tuosta tulee vain yksi egotrippi lisää.
Isämeitään liittyy kysymys jota jaksan ihmetellä. Mehän sanomme sujuvasti että "tapahtukoon Sinun tahtosi", mutta onko vain minulla kokemus siitä että teologit kiusaantuvat kohtuuttomasti jos sanoo vahingossa ääneen että "tietäisipä edes (!) mikä on Jumalan tahto" jossakin tilanteessa jossa on näyttänyt olevan vain sellaisia vaihtoehtoja jotka ehkä eivät ole hyviä nyt itselleni mutta hyödyttömiä myös toisille ja valita on pitänyt. Tämä sivuaa sitä johdatus-teemaakin, joka kenties vajosi johonkin pohdintaan, että osattaisko vielä vähän hedonistisempia olla. Olisi ollut viisaampaa kysyä, paljossakohan ihmiset kysyvät sitä... Minulta on pari tuttua pappia lyönyt jokseenkin luukut kiinni ja saanut suorastaan pelkäämään koko aihepiiriä. Eh...h hhuh kn...totanoin...siis...kyllä semmosia on ihan mahdotonta tietää! Mitähän ne luulivat minun kysyvän? Heiltäkö sitä?
Toivuttuani tyrmistyksestä kysyin tuota- en saanut vastausta. Onko tuo jollakin tapaa epäraitis tai epäkristillinen kysymys - retorisenahan minä sen esitin ja luulin että se on selviö. Mtta eikö sitä enää siis käännetä niin että "anna minulle vähän viisautta jos tahdot - jotta en ihan vastoin tahtoasi valitsisi" - mitä ihmettä minun pitäisi tästä ajatella?
Bonhoefferin haamu tuossa koputtaa olkapäätä ja huomauttaa ettei hän tehnyt tuosta ongelmaa. Hän yksinkertaisesti porskutti jotakin reittiä, eikä suuremmin häirinnyt Kaikkivaltiasta noin pienillä asioilla, ja ehkä sitten näillä mennään... todetaan rukouksen luvun aikaan että olisihan tuo suotavaa muttei häiritä enempää tällä teemalla.
-
Mielenkiintoinen kommentti Isä Meidän - rukoukseen.
Tuolla aikaisemmin muistaakseni Leena ja Pena kirjoittivat ilmeisesti puolileikillään lauseita, joissa oli hirveästi sivistyssanoja. Jossain vaiheessa minusta tuntui (tiedäthän luonteeni), että nyt riittää. Taisin kommentoidakin sitä. Sitten kun tuli vielä latinaa, niin ajattelin, että Sinäkin vielä. Toki täällä saa kirjoittaa vaikka kiinaksi eikä minun tietenkään ole pakko edes lukea saati kommentoida mutta sanottu mikä sanottu.
-
Isämeitään liittyy kysymys jota jaksan ihmetellä.
Entäs tämä kohta Isä Meidän rukouksessa:
"Anna meille anteeksi ...... niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan ...."
Onko tässä jotain jumalallista huumoria vai mitä lie tarkoittavan?
Jos Jumala antaa anteeksi samalla tavalla, kuin rukoilija antaa lähimmäisilleen, niin huonosti taitaa monesti tulla rukoilijan synnit anteeksi annettua Jumalan taholta.
-
Entäs tämä kohta Isä Meidän rukouksessa:
"Anna meille anteeksi ...... niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan ...."
Onko tässä jotain jumalallista huumoria vai mitä lie tarkoittavan?
Jos Jumala antaa anteeksi samalla tavalla, kuin rukoilija antaa lähimmäisilleen, niin huonosti taitaa monesti tulla rukoilijan synnit anteeksi annettua Jumalan taholta.
Jep, minulla on kaveri joka ei väsy inttämään että tuossa on pakko olla nyt jokin väärinkäsitys, alkukielen perusteellinen virheymmärrys --- käännetty pieleen. "Että me niinkuin näytetään Jumalalle mallia että katsopas miten hyvin me..." minä vastaan ensi kerralla noin...Että niinpä. Me näytämme Jmalalle mallia, ja hän katsoo oikein tarkkaan että joopa. Että anteeksi? Mikä se semmoinen tapahtuma on? Näytähän kuinka se tehdään... :003: Minä epäilen myös että tässä on jokin koira haudattuna...
-
Tuolla aikaisemmin muistaakseni Leena ja Pena kirjoittivat ilmeisesti puolileikillään lauseita, joissa oli hirveästi sivistyssanoja.
Ei se ollut puolileikillään. Se oli puolitoistaleikillään :003:
-
Entäs tämä kohta Isä Meidän rukouksessa:
"Anna meille anteeksi ...... niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan ...."
Onko tässä jotain jumalallista huumoria vai mitä lie tarkoittavan?
Jos Jumala antaa anteeksi samalla tavalla, kuin rukoilija antaa lähimmäisilleen, niin huonosti taitaa monesti tulla rukoilijan synnit anteeksi annettua Jumalan taholta.
::::::::::::::::::
Jumalallinen hjuumori?
Tossahan on kysymys monikosta. Eli siis niinku monesta.
Miksi Jesus ei opettanut. Anna mun synnit anteeksi, niinku mä annan muille?
Ehkä kyse on jostain mahdoittomasta yhtälöstä?
Kun rukoillaan meidän monikossa, niin koko yhteisö voi parantua ja katua?
Taas tätä teologiaa..
-
No se on mahdoton yhtälö.
-
Ei tuo kopioitunut joten tuohon tuli ainakin :003:
Siis hei miksi muuten se todella on monikossa!?
Moniko ajattelee koko ajan että minun ja minulle?
-
Ei tuo kopioitunut joten tuohon tuli ainakin :003:
Siis hei miksi muuten se todella on monikossa!?
Moniko ajattelee koko ajan että minun ja minulle?
Olin niin egoni valtaama, että en ole huomannutkaan että tuossa rukouksessa onkin noita monikkoja, eikä yksikköjä.
Mielenkiintoinen havainto.
Kyseessä onkin jonkinlainen porukkarukous.
-
ekklesia=kirkko=uskovien yhteisö,
me rukoilemme yhdessä
- näin minä sen ymmärrän :102:
-
Ai kirkko, kuten me katoliset tai lutskut?
Mun mielestä Jhesus opetti rukoilemaan yleisesti meidän kaikkien puolesta.
Anastiasiaksen kaikkien, mitä kait onkin kirkkokielellällä eli latinaksi. In on merto..., tai jotenkin meidän kaikkien jotenkin uskovien on varmaan oikein.
Mut mä en vaan tajua.
Tiedän kuitenkin sen olevan tärkeä rukous ja luen sen joka aamu... Välillä hartaammin kuin toiste. Huomenna hartaammin.
-
ekklesia=kirkko=uskovien yhteisö,
me rukoilemme yhdessä
- näin minä sen ymmärrän :102:
On se.
Mutta mietin, että varmaan jokainen on aina ajatellut omaa vatsaansa pyytäessään jokapäiväistä leipää (no lastensa, tietty), ja omaa anteeksisaamista.
Tietty näin, että missä kaksi tai kolme on koolla jne.
Mutta entä vastaus. Kun toden totta, anteeksiantomme taitaa olla Jumalan silmissä lähinnä vitsi.
Joskus tahtoisi ajatella kuuluvansa kollektiiviin joka saa kollektiivina anteeksi - hieman kuin kolhoosi joka ei pysynyt viisivuotissuunnitelmassaan mutta jota siitä huolimatta ei loppusijoitettukaan Siperiaan tai peräti tundran alle. Ja olisi siellä se pieni mutta tyytyväinen karjapiika, joka olisi hyvin hiljaa siitä että koelypsykirjat ovat sekaisin ja maito vähissä...no kai joku osa selittää mitä niissä navetoissa tehdään... mutta tällä ajatuksella.
Kun minua ei huvita tuo ajatus Jumalasta ja itsestäni nokikkain.
-
Kristinusko on kuitenkin yhteisön, seurakunnan uskoa, vaikka meitä kehotetaankin vetäytymään yksinäisyyteen rukoilemaan. Erämaiden erakotkin olivat seurakunnan jäseniä eivätkä mitään yksinäisiä susia.
-
Entäs tämä kohta Isä Meidän rukouksessa:
"Anna meille anteeksi ...... niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan ...."
Onko tässä jotain jumalallista huumoria vai mitä lie tarkoittavan?
Jos Jumala antaa anteeksi samalla tavalla, kuin rukoilija antaa lähimmäisilleen, niin huonosti taitaa monesti tulla rukoilijan synnit anteeksi annettua Jumalan taholta.
itse olen miettinyt ihan samaa.
joskus rukoilin tuon kohdan "...niinkuin mekin yritämme antaa anteeksi..."
se tuntuu rehellisemmältä.
-
Kristinusko on kuitenkin yhteisön, seurakunnan uskoa, vaikka meitä kehotetaankin vetäytymään yksinäisyyteen rukoilemaan. Erämaiden erakotkin olivat seurakunnan jäseniä eivätkä mitään yksinäisiä susia.
Isä Meidän-rukous viittaa siis siihen, että rukoilemme ihmisenä ihmisten puolesta.
Selitys:
Isä meidän -rukous ohjaa meitä toisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Jumalan hyvyys velvoittaa meidät jakamaan omastamme ja huolehtimaan siitä, että kaikilla on riittävä toimeentulo. Puutteenkin keskellä voimme uskoa, että Jumala on luvannut jatkuvasti pitää huolen meistä ja koko luomakunnasta.
-
http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/30.html
-
Olen tätä miettinyt. Hieman helpotti, kun huomsin selitettävän että "haluamme mekin antaa anteeksi". On joskus sarjaa tahto minulla on mutta voimaa hyvän tekemiseen ei". Mtta anteeksiantamattomus ja katkeruus vahingittaa niitä jotka hautovat tunteita...kasvattavat ja hyysäävät niitä. Ihminen on niin etevä vihaaja, että pian ei mieleen muuta mahdukaan.
Mutta tämä on tietty tienhaara, tämä, ja aika monessa ratkaiseva. Alänko vaiks nyt siitä että pyydän anteeksi omaa kovasydämisyyttäni, ja annan itseni kasvaa siihen anteeksiantamukseen - temppu ja kuinka se tehdään jos toinen on aiheuttanut vaikka todellisen hengenvaaran tai ottanut vähän enemmän ja ajanut oman lapsen sitten humalassa hengiltä!
Minul on yksi ystävä jol on tapana vannoa että sitä ja tätä hän ei ikinä anna anteeksi. Ehkäpä antaa kuitenkin kun saa aikansa puuskuttaa - luulen niin. Toisinaan kun yrittää dempata jotakin vakavaa järkytystä sarjassa ylläoleva, tuntee itsensä lähinnä tekopyhäksi huijariksi. Mitäs siinä muuta kuin toteamaan että kai pitäis mutta en minä vielä voi. Auta etten jumitu tähän asenteeseen.
-
Minul on yksi ystävä jol on tapana vannoa että sitä ja tätä hän ei ikinä anna anteeksi. Ehkäpä antaa kuitenkin kun saa aikansa puuskuttaa - luulen niin. Toisinaan kun yrittää dempata jotakin vakavaa järkytystä sarjassa ylläoleva, tuntee itsensä lähinnä tekopyhäksi huijariksi. Mitäs siinä muuta kuin toteamaan että kai pitäis mutta en minä vielä voi. Auta etten jumitu tähän asenteeseen.
On tietysti asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Sitä saattaa ääneen sanoa, että annan anteeksi vaikka sisällä kiehuu.
-
On tietysti asioita, joita ei voi antaa anteeksi. Sitä saattaa ääneen sanoa, että annan anteeksi vaikka sisällä kiehuu.
Tämä on ollut minulle aika vaikea juttu. Kerran sain semmosen pahemman näköisen kohtauksen työpaikalla aamulla ennen kuin potilaita oli edes tullut siis kun menin aina sille polille seitsemäksi että ennätin katsoa labrat ja noin - potilaathan yleensä edes ei välitä, mutta armias sairaanhoitajia joskus. Minähän en näitä huvikseni saa - tyvivaltimospasmeja siis kuka nyt mielikseen hengenvaaraan hankkiutuu - ja tämä tulee seraavana päivänä ovelle raivoamaan että anna olla viimeinen kerta. Noh, joku muistutti että tästähän on eräät kerrat puhuttu ettei se huvikseen, jolloin tämä pyysi anteeksi.
Itselläni on näistä kurja olo siksikin että mietinhän minä koko ajan kumpi nyt on pienempi paha, työssä vai poissa - kun ne kaiki oireet välillä pysyvät poissa kuukausimääriä ja potilaat nyt ihme kyllä minusta tykkää, ja kokee nuo niin että "no, sittenhän tohtori ymmärtää..." Minä EN voinut antaa heti anteeksi. Sellaiseen ei voi syöksyä! Sanoin että annan tietenkin - heti kn pystyn, vielä on liian kurja olo muutenkin. Mutta jos hän vähän odottaisi. Ei odottanut - sai uuden raivarin muusta syystä joka oli yhtä ihmeellinen tai vielä ihmeellisempi eli jostakin mitä en ollut tehnyt ollenkaan.
No piti siten siirtää toiseen toimipisteeseen kun tämä hoitaja ei "voinut työskennellä" minun kanssani enää...sehän on niin rutiinisti ollut jo pitkään, että se on lääkäri joka siirretään, ei hoitajaa. Yksi lääkäripulan syy kyllä... no, se on eri asia...
Kaduttaa tietty tämä ammatinvalinta mutta kn ei tuota tautia voinut ennakoida... jostakin syystä pystyin antamaan anteeksi sen hoitovirheen, kai siksi että se kollega oli niin aidosti hädissään...sanoin että s-t-n taukki --- se sanoi että niin niin, mutta kuinka minä nyt voin...ja kuvataan hetimiten pää ettei tullut mitään vaiks aivoinfarktia...eli hän OLI pahoillaan - ja ero oli siinä että hän halusi korjata! Luulenkin tässä nyt mietittyäni että raja on tässä. Minä annan sujuvasti anteeksi jos ihminen yrittää korjata - jos ei ole viitettäkään, niin on hirveän paljon vaikeampaa.
Mutta en tiedä onko tuohon isämeitään olemassa mitään optioita, annan anteeksi nämä ja nämä...ja tällä ja tällä ehdolla...
-
eTTÄ SEMMOINEN TAPAUS.
-
eTTÄ SEMMOINEN TAPAUS.
Semmoinen.
Ent pomo siellä kyllä sanoi että syrjintä sukupuolen, terveydentilan yms perusteella ei olisi ihan laillista - ja hän päättää siitä voiko lääkäri terveydentilansa puolesta tulla rekrytoiduksi, mutta hän väsyi ensin itse siihen putiikkiin ja otti loparit.
Mutta se on ollut kyllä kysymys. Minten jaksan antaa anteeksi? Miten jaksavat muut vammaiset antaa anteeksi? Miten antaa cp-vammainen anteeksi sen että kohdellaan juopuneena? Tätä pyörittelen mielessäni varsin usein, sillä eihän tämä nyt hyvätihmiset yksin minua koske. Mutta potilaslääkäri/lääkäripotilas saa paremmin annettua äänen ja kasvot heille, jotka kysyvät tätä samaa. Minut kai sitten luotiin tai haluttiin tällaiseksi. Syytä ei selitetty - joskin ovella silloin tällöin ramppaa hyväntahtoista tietäjää kertomassa sitä syytä, joten ehkä toiset sitten saivat senkin tietoonsa. Mutta se että hautoo katkeruutta ei kyllä meitä auta - ei yhtäkään. Tekee vain elämästä vaikeampaa. Ja lähtökohta on kyllä se anteeksianto, ehdoitta ja kaikille. Vanhempioeni piti antaa aikanaan anteeksi kätilölle, joka oli vähän ... no, hidas... ja no niin. Syntyessähän tämä tuli. Lukemattomien ihmisten osana on sama!
Siitä auton alle jääneestä rattijuopon uhrista kuulin tarinan lopun. Isä takertui samaan rukouksen kohtaan - ja meni lopulta vankilaan tapaamaan sitä kuskia, kun kerta kai ei ollut ensimmäinen ja oli törkeä tämä ja häkki heilahti. Kohtasi kai varsin tosissaan itkevän miehen, joka oli äärimmilleen järkyttynyt ja olivat itkeneet yhdessä... ja kun lapsen isä oli kuullut että syyllinen tekisi mitä vain jotta saisi tehdyn tekemättömäksi oli se merkinnyt korjauksen halua...ja antanut anteeksi.
-
Jaa
-
eTTÄ SEMMOINEN TAPAUS.
Ja ymmärrän, että lähinnä vitsi ja typerää itsekeskeisyyttä kun maailmassa on todellisiakin ongelmia...
-
Joo
Näinkin on meidän ihmisten elämässä.
-
maailmassa on todellisiakin ongelmia...
Tosi on.
-
Tosi on.
On se ikävää että pitää sietää tämmöisiä tyhjännarisijoita :repee: :repee2: :repee:
vai mitä Satman.
-
Tai nahjantyrisijöitä.
Sitä sitten nii.
-
Ei ole osunut kohdalle tähän saakka.... :repee: :repee2: :040: ehkä onneksi... :repee:
Mutta elämän kummiskii on oltava laiffii...:026:
Isämeitään anotaan Korkeimmalta Foorumilta lisäystä: Anna meitin nauraa milloin emme muuta voi...:repee:
-
Ainaskii fiftisiksti
Ou Nou! Sitte nii.
-
So much go on, sanoi Remu.
-
Ainaskii fiftisiksti
Ou Nou! Sitte nii.
No vähintään niin. :repee: :repee: :repee:
Nauru hoitaa parhaiten pelon ja pahamielen.
NaurSAARET on testaamatta, tosin
-
So much go on, sanoi Remu.
Kunhan selvitään tästä, Pena...kunhan selvitään...ne papan hämäläiset perintötekijät, Pena...ja väkevä altistus...mutta kyllä minä..kyllä vain...naurakaamme ensin hieman, se on tunnetusti ja tutkitusti :repee: :repee: :repee: nääääin terveellistä
sitten taas
:026:
-
Mutta vakavasti puhuen, jos pystyy sellaiseen päivänä jona vain :repee: Ei ehkä olisi hullmpaa kuulla toisilta ajatuksia anteeksiantamisesta. Myönnän että olen kompuroinut myös tuon "jokapäiväisen leivän" kanssa, mutta taitaa sittenkin olla niin, että useille tämä pyyntö on vaikeimmasta päästä. Siksi kai siitä kerran saarnankin kuulin - sitä tuossa ylempänä referoin.
Mietin myös Jumalan anteeksiantamusta ja anteeksiannon julistamista ripin yhteydessä (miksi ei myös yhteiustä rippiä jumalanpalveluksessa) ja viimeaikaisia julkisia keskusteluja. Jos pyytää anteeksi ripissä ja jättää takaportin auki itselleen tyyliin "paitsi jos oikein tekee mieleni" tai muuta johon sisältyy vähänkin itsepetosta, mitä olisi ajateltava silloin?
Papin on sitä mahdoton tietää, mutta tottahan ihminen itse jollakin tasolla tietää näin sittenkin menettelevänsä. Mietin joskus ripin kaavaa - jota tosin vain yksi ainoa pappi käytti, ja toinen kaivoi käsikirjan esille kun sanoin että tämä muuten oli rippi eikä mielenkiintoinen keskustelu - on myös luterilaisia jotka ovat kasvaneet siihen teini-ikäisestä, eivätkä ihmettele muuten kuin siten että kuinka se on aina selitettävä papille -- mutta se kaava - en siis muista - ei taida sisältää vakavampaa pohdiskelua tai edes kehoitusta tunnustaa samalla tämä että pidätän muuten itselläni oikeuden muuttaa mieltäni jos sattuu huvittamaan.
Atanasia voisi varmaan - jos teema nappaa tai muten sytyttää tai äh siis, ei pakko, en pahoita mieltäni ellei huvita -- mutta kun jos olen ymmärtänyt oikein, olet meidän ekumeeninen ulottuvuutemme täällä --- kertoa vähän sisarkirkkomme käytännöstä. Ei se ainakaan niin pahuksen vaikeaa papeille ole? Siis - osaavathan ne vihkiä, kastaa, siunata hautaan ja nykyään jo siunaavat kai haluttaessa kynnysmattojakin, ja tämä on kirkollinen toimitus minun käsittääkseni, vaikkei olekaan uudessa kirkkokäsikirjassa? Kn se kuulu elämän klkun ortodokseilla ja roomalaiskatolisilla - onko siinä kaavassa jotakin joka viittaa tai kehoittaa saman tien tunnustamaan senkin että pidän sormet ristissä selän takana kuin jesuiitat muinoin?
Ja kn Salis otti esille asian että on juttja joita ei oikein pidä antaakaan anteeksi - kyllä olen taipuvainen olemaan samaa mieltä joskin omalla kohdallani olen huomannut elämän pysähtyvän ellen anna anteeksi?
On kai juttja jotka on - ja tämä taitaa olla poinnti - korjattava ja myös yhteiskunnallisen lain edessä sovitettava?
-
;)
ei miul ollut mitään minä vain imuroin hymiöitä ja tämä jäi erehdyksessä päälle...päivänjatkoa vaan kaikille... :026: no mikähän kuluisi asiaan...minä voisin vaiks nyt rukoilla tämän päätteeksi teille päivänjatkoja!
Siis...minä olen aina korkeassa kuumeessa kun se nousee ihan kuin pilvessä. Kamalaa :-\
-
Johan Vikström: Menenkö pidemmälle kuin kirkolliskokous, joka ehdottaa rukousta, en mielestäni. Mutta mikä on sellainen esirukous, johon ei sisälly siunaamisen ulottuvuutta. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/866-john-vikstrom-siunaa-homoseksuaalit
Tuata rukouksen ja siunauksen eroa minäkin ihmettelin kirkolliskokouksen tiimoolta tyhymäs päässäni. :icon_rolleyes:
-
Kaksi eri sanaa. Täytyyhän niillä merkitysero olla. Eiväthän ne täysin samaa voi tarkoittaa. Mikä se ero on? Teologit hu-huu! (Lääkärikin käy. :icon_wink:)
Heitä odotellessa:
Itse voi rukoilla. Siunaus pyydetään Korkeimmalta.
-
Siunaus on saanut maallisia merkityksiä, jotka ovat aika kaukana alkuperäisestä. Päätöksen siunaus lienee jotain ratifioimista.
-
Rukousta on kiittäminen ja kaikenlaanen pyytäminen Jumalalta, notta siunaustako ei kirkolliskokous päätöksessään lupautunu pyytämähän rukouksessa homopareille? :017:
-
Älä, mörtsykkä, raavi enää päätäs. Lähtee loputkin tukasta :icon_lol:
Kiinnostavan kysymyksen esitit kyllä. Eiköhän siihen jotain valaistusta saatane ennen pitkää.
Toistan huhuiluni teologien, harrastelijoiden tai valmiiden, suuntaan.
-
Rukousta on kiittäminen ja kaikenlaanen pyytäminen Jumalalta, notta siunaustako ei kirkolliskokous päätöksessään lupautunu pyytämähän rukouksessa homopareille? :017:
Ihan olemme uteliaat (joskin :026: on muusta huolissaan...) mitä sitten pyydetään? Että hääkakku olis hyvää? Leena ei ymmärrä... Leena menee ja katsoo mitä ne ovat kun ennättää... jos ennättää >:( ennuste on huono... Noh en minä aina täällä ole dosentti, kyllä minä kirjoitan sinusta :026: toisen esitelmän ja uuden kirjan älä riehaannu...
-
Meidän ope selitti että jos sanottaisiin että rekisteröidyn parisuhteen voi siunata niin sille pitäisi tehdä toimitusten kirjaan kaava. Ja sitten kukaan ei voisi omantunnonsyistä kieltäytyä toimittamasta siunausta jos sitä siltä pyydetään kun sille kerran on toimitusten kirjassa kaava. Jos sanotaan että parisuhteen puolesta voi rukoilla niin rukoushetken kaavan voi soveltaa ihan siitä perus rukoushetkikaavasta ja sen voi toimittaa maallikkokin.
-
Miltä tuntuisi ottaa vastaan siunaus jos sen toimittaa pappi vastentahtoisesti, käsikirjan velvoittamana? Se jää tunne-asiaksi. Jumala toimii niinkuin parhaaksi näkee.
Meitä kehoitetaan rukoilemaan vihollistemme puolesta. Vaikeaa, mutta pohjimmiltaan hoitavaa.
...
Matin metsästysporukka on joskus kutsunut papin siunaamaan metsästyksen. Kohtuus saaliissa ja turvallinen metsästystapahtuma.
Myös Joulurauhan julistus eläimille on ollut käytössä. Onko nämä vain kauniita tapoja ?
Kylvön siunauksen pelloille saattoi talon isäntä itse suorittaa, lieneekö enää missään konehommissa käytössäkään.
...
Asioidemme jättäminen Jumalan haltuun ja hoitoon on lepoa omista ponnistuksista. Kiitosta olisi muistettava antaa , sillä se vahvistaa ja saa sydämen iloiseksi.
-
Äiti laittoi aina nousevaan taikinaan kämmensyrjällä ristin. Se oli käytännöllinen keino tarkkailla taikinan paisumista, mutta samalla siunaus. Miksi siunauksen rukoileminen olisi tämän juhlavampaa?
-
Papinpoikana - vaikkakin maallikkona - automaattisesti ajattelen myös jossain määrin papillisesta vinkkelistä eli kirkon hallinnon näkökulmasta. Näin ollen sanoisin, mutta kirjoitan, että siunaus sanana on jollakintapaa juhlavampi kuin rukous. Rukous on yleisempää ja arkipäiväisempää kuin siunaus. Siunaaminen on jotenkin rajattu kapeampaan käyttöön, vaikkakin toisaalta rukouksella ei ole vastinetta sussiunaa-käsitteelle, mikä taas on arkipäiväisempi kuin rukous. Mutta siksi kai ei käytetä Jeesus siunaa -muotoa, koska se olisi taas ylätyyliä.
Tyylistä kirjoittaakseni tyyli juontuu sisällöstä. Ei se pinnallisuutta ole.
-
Vanhassa testamentissa papeilla taisi olla yksinoikeus Jumalan siunauksen välittämiseen. Herran siunaus oli kai ylipapillinen toimitus. Luterilaisina yleisen pappeuden kristittyinä voimme siunata toisiamme, kun on aihetta. Tiedän joidenkin äitien lukevan lapsilleen Herran siunauksen joka ilta. Jos pappi ei saa siunata parisuhdetta, annettakoon se äitien tehtäväksi.
-
Äidit ovatkin pyhiä perustavanlaatuisessa arkipäiväisyydessäänkin, siinä kaiken äitejä, synnyttäjiä.
-
Voi äitejä totelemattomain!
Oiva Paloheimo
-
Minä, laiskana systemaatikkona, en havainnut rukoilemisen ja siunaamisen välillä mitään eroa. Minä vihin avioliittoon homotsuita jos sieltä kirkolliskokouksesta tulee avioliittoon vihkimiskaava. Tai minä vihin vaikka huomenna läntisessä naapurimaassamme.
-
Muista niitä, jotka hiljaa kärsivät
itkevät
kestävät
kaipaavat
toivovat. Ann-Mari Kaskisen laulusta
-
Siinä kai se kompastuskivi on, että Raamatun mukaan homous on synti, eikä omantunnon herkät halua, että syntiä siunattaisiin tai rukoiltaisiin synnin puolesta. Hyvin harvat puhuvat mitään eronneiden vihkimisestä, vaikka Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että jos joku nai miehensä hylkäämän, tekee aviorikoksen. Ja vielä harvemmat tuomitsevat sitä, että sota-aikana papit rukoilivat (jos eivät peräti siunanneet) rintamalle lähteviä sotilaita.
Kyllä minäkin haluaisin sotatilanteessa siunata omia maamme puolustajia, enkä pyytäisi heitä kääntämään vihollisen vastaan tullessa toista poskeaan vaan mieluusti sen konekiväärin tai mikä ase nyt vain ulottuvilla sattuu puolustustilanteessa olemaan.
Elämä menisi liian vaikeaksi, jos minun pitäisi ruveta tuomitsemaan toisia ihmisiä Jumalan tiukan ja edhottoman lain mukaan. Onneksi, minun ei tarvitse olla tuomarina.
-
Jatkan vielä ajatuksia... Jeesuksellakin olisi mersu ja levikset. Hän polttelisi piippua ja tykkäisi Mac Barenin Vanilla-piipputupakista. Vähän ylipainoinen hän olisi. Toisaalta hän pitäisi doppel-bock oluesta ja australialaisesta punaviinistä. Suomen poliisilaitoksen kanssa hänellä on ollut ongelmia ja myös kirkonkin.
-
Jeesuksen mersu olisi vanha dieselkosla ja levisten lahkeet pahasti rispaantuneet. MacBaren, doppel-bock ja australialainen olisivat useimmiten vain haaveita, Kilta ja Karhu III:kin usein vähissä.
-
Taisi mennä minulta vähän kunnian teologian puolelle.
-
Kun mainitsit opillisen termin Kunnian Teologia piti ottaa selvää mitä se tarkoittaa.
Sinun nykypäivän Jeesus voisi olla ihan noin. Ja ei ole Jumalanpilkkaa. Eikä mersulla ajelu ole kunniateologiaa, meillekään.
Samalla tutustuin wikin antiin Ristin teologiasta. Se on tätä elämää. Uutta oli Jumalan vasemman käden työ, antaessaan meille kärsimyksiä.
-
Miltä tuntuisi ottaa vastaan siunaus jos sen toimittaa pappi vastentahtoisesti, käsikirjan velvoittamana? Se jää tunne-asiaksi. Jumala toimii niinkuin parhaaksi näkee.
Meitä kehoitetaan rukoilemaan vihollistemme puolesta. Vaikeaa, mutta pohjimmiltaan hoitavaa.
...
Matin metsästysporukka on joskus kutsunut papin siunaamaan metsästyksen. Kohtuus saaliissa ja turvallinen metsästystapahtuma.
Myös Joulurauhan julistus eläimille on ollut käytössä. Onko nämä vain kauniita tapoja ?
Kylvön siunauksen pelloille saattoi talon isäntä itse suorittaa, lieneekö enää missään konehommissa käytössäkään.
...
Asioidemme jättäminen Jumalan haltuun ja hoitoon on lepoa omista ponnistuksista. Kiitosta olisi muistettava antaa , sillä se vahvistaa ja saa sydämen iloiseksi.
Paavi kuulemma siunaa kaikenlaista, vaikka ei kai homoja, mutta esimerkiksi moottoripyöriä. Sitten saa vielä sellaisen merkin, että puavin siunaama ja sellaisen arvo on enempi kuin muitten motojen. :-\
No ei se vielä mitään, mutta Amerikoissa siunataan aseita ja useat laittavat Raamatun textejä mukaan, kuten syntiset kukistuu, mutta vanhurskaat menestyvät.
Ihan sama mitä puuhailevat, mutta ihmettelen miksi homojen siunaamisesta ollaan niin vahvasti mieltä tai toista?
Kerran kun olin yhellä rautatieasemalla. Olikohan Kölnissä tai jossain. Siinä viereisessä pöydässä oli joku porukka ja sitten siihen tuli joku mies joka oli masentuneen näköinen ja yksi mies sitä sitten lohdutteli ja laittoi käden sen masentuneen reidelle. En nyt sitä silleen katsonut, mutta kunhan huomasin.
Minusta se oli jotenkin hellyyttävää ja ei mua kyllä haittaa aikuisten ihmisten välinen rakkaus.
Oli se sitten mies mies tai nainen nainen välistä.
On kai tässä maailmassa isompiakin asioita? Vai eikö olekkin?
-
Kun nyt mainitsit ne isot asiat, niin listataanpa.
Sotien uhrit, lunnon tuhoaminen, maanjäristykset, tulvat, tulivuorenpurkaukset, lento-onnettomuudet, nälänhätä, AIDS, murhat, sadismi, pedofiilia, poliittinen peli, toisen oman anastaminen, ihmiskauppa ym.ym, lista venyy ja venyy.
Näiden puolesta on lupa rukoilla. Voi olla että samalla rukoilee jonkun homon tai lesbon puolesta. Onko se syntiä?
-
Jeesus tykkää homoista. Jeesus rules. Jos jokin älykkö kritisoi yhteiskuntaetiikallaan tätä lausetta niin Jeesus sanoo... "on kirjoitettu"...
-
Näiden puolesta on lupa rukoilla. Voi olla että samalla rukoilee jonkun homon tai lesbon puolesta. Onko se syntiä?
Miksi se olisi?
-
Tällainen tuli vastaan: http://www.prayfornewark.org/ (http://www.prayfornewark.org/).
Kuulostaa hauskalta - porukka joka rupeaa tuohon, "adoptoi" yhden kadun kaupungista ja rukoilee päivittäin sen puolesta - sen asukkaiden ja sillä kulkevien ihmisten.
-
Rukoilemme siis koko maailmamme puolesta.
"Hän ilmat ja pilvet johtaa ja kaiken mi kukkasta kohtaa".
-
Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.
-
Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.
Ei kai uskova niin varma itsestään olekaan. Usko on varmuutta uskon kohteesta. Jeesus on, vaikka minä en aina uskoisikaan.
-
Pelastusvarmuudestahan puhutaan myös aika paljon. Onhan hienoa, jos sen saa uskoa, mutta ei senkään varaan kannata paljoa laskea. Voipi olla paljon epävarmempi olo taas muutamaa vuotta myöhemmin.
On hyvä, ettei pelastuminen ole kiinni meidän pelastusvarmuudestakaan.
-
Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.
Synnintunto = heräämistä uskohon
-
Luepa Johanneksen ensimmäinen kirje. Se ei ole pitkä mutta puhuu ainakin minulle kaiken keskeisimmän.
Rakkaita raamatunpaikkoja on 1. Joh 1:7 ja vanhempi käännös on minulla käytössä. On myös uudempikin, mutta kun hankin sellaisen jossa ei ole jaettu jakeisiin se onkin harvemmin käytössä.
-
Tulin iloiseksi kun olette vastanneet.
Ja luin tuon mainitun Johanneksen kirjeen.
Oli hyvä lukea sitä, jotenkin siitä välittyi välittäminen ja samoin kun vastasitte, siitäkin välittyi välittämistä.
pitää varata aikaa ja lukea enemmänkin ja oikein ajatuksen kanssa.
Kiitos.
-
Teki mieli vastata tällä jo aikaisemmin mutta vähän pelkäsin. Nyt olet saanut jo paljon parempaa, kuin olisi ollut annettavana. Olen ajatellut sinua, ja miettinyt, tykkäisitkö Aaro Hellaakosken pätkästä, jossa on vähän samasta puhe? En muista sitä kokonaan, enkä löydä kirjaa tietysti nyt,... Hellaakoski näitä paljon mietti ja aika tuskastuneenakin joskus. Tässä hän aloittaa, että Herra, luoksesi etsin, kättäsi kurkotin... minkäs sille mä mahdoin, että jo pois putosin?
Se runo päättyy näin:
"Minän on oltava aivan
vaiti, paikallaan.
Minässä, tunnonvaivan
kohdalla odotetaan.
Tietäköön löytäjä suurin
etsi en. Tähän jään.
Kaipaajat, perinjuurin köyhät
löydetään."
-
Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.
Kirkkoisä Augustinus on sanonut: "Kun hän alkaa kaivata minua, minä olen jo löytänyt hänet". Augustinuksen käsityksen mukaan Jumala
herätti sinut huomaamaan, että voit olla varma siitä että olet uskova, kuten sanot, koska sitä kyseletkin. . Näin minä tämän ymmärrän.
Varmaan jollakin olisi täydennettävää, ehkä eri näkemyskin.
Se mitä Mörtti puhuu synnintunnosta ja minäkin Hellaakoskea siteeraten, on sitten väistämätön puoli: Alkaa nähdä semmoista, missä on toiminut toisia kohtaan julmasti. Jeesus itse sanoo ´: Minulla oli nälkä, jano, olin sairas, vankilassa, yksin, vieras teille, ettekä te mitenkään auttaneet minua,... ja selittää: Kaiken sen minkä jätitte tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, te jätiotte tekemä'ttä minulle... ja siitä se kurja olo tavallisesti herää, niinkuin siitäkin, että sanoin pahasti, olin julma, kadehdin... ja sitten... en jaksanut antaa anteeksi... mitä pidemmälle kuljet hänen mukanaan, sitä helpommin huomaat tuon... ja samalla saavasi anteeksi. Sitä kai Hellaakoski tarkoittaa.
Mitä luulet, Mörtti? Etten pane sinun suuhusi sanoja joita siellä ei ole.
-
Olipa kiva tuo runo ja sanasi :eusa_angel:
-
Ja tuo viimeinenkin kirjoitus on mukava.
Saatan alkaa lukemaan runoja ja Raamattua.
Ja mukava, kun tämä on rukous-foorumi johon laitoin ensimmäisen viestini niin iltarukouksen kanssa menen nyt nukkumaan. :eusa_angel:
-
Luin Johanneksen evankeliumin ensimmäisen säkeistön.
Ja siinä 5. kohdassa sanotaan, että "5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt."
Aika mielenkiintoinen asia.
Alussa oli siis sana ja ajattelin että sana on tärkeä asia vieläkin.
Pitää taas lukea enemmän illalla.
Nukuin hyvin kun iltarkouksen luin ja ajattelin että se voidaan kuulla. :eusa_angel:
-
Lutteerus sanoi, notta kaikki kastetut ihmiset ovat uskovaisia.
-
Miten voi olla varma että on uskova?
On alkanut kiinnostamaan.
Lyhyt vastaus: -Ei mitenkään!
Mutta onneksi ei tarvitsekaan! Saat uskoa omalla epävarmalla tavallasi eikä meistä kukaan voi sen parempaa itsestään todistaa ainakaan jos on rehellinen. Usko ei loppujen lopuksikaan ole eikä sen ole tarkoituskaan olla mikään on-off -tila. Jos rupeaa oikein tosissaan "uskovaiseksi" niin pian siinä unohtuu totuus ja oma syntisyys. Tähän sellainen tarkennus, että evankeliumista ja Kristuksesta SAA olla varma (=ei ole pakko, mutta saa olla!), -mutta itsestään tai uskomisestaan ei edes SAA olla varma. Se olisi omahyväisyyttä.
-
Lyhyt vastaus: -Ei mitenkään!
Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.
-
Lutteerus sanoi, notta kaikki kastetut ihmiset ovat uskovaisia.
Ei sanonut.
-
Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.
Niin kai olisi hyvä, että itse olisi epävarma uskostaan, vaikka muut näkisivät sen jo matkan päähän. Ainakin se olisi parempi kuin päinvastainen.
-
Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Voihan olla, että noina aikoina ei vielä ollut kellekään nöyryys kihahtanut hattuun siinä määrin, että olisi ryhdytty pohtimaan sitä, että voiko uskossa olemistaan tietää, vaiko ei.
Nykyään tämä "nöyryys" on muotia: mitä epävarmempi uskonasioissa, sitä kirkkaampi kruunu kerran päässä.
Paavalin aikaan kristinuskon merkitys oli hieman toinen. Se oli uusi asia, sekä juutalaisille että kreikkalaisille. Jos joku oli kristitty, hän tiesi sen ja tiesivät toisetkin. Nyt moni on kastettu vauvana ja konfirmoitu teininä mutta hänelle on ehkä epäselvää mitä merkitsee olla kristitty. Silti moni minunkin ateistiksi luulemani on ollut kaiukkea muuta, olen nolona saanut havaita.
Vespasianuksen aikaan oli paras mitä harvempi tiesi että ollaan kristityitä. Hän taisi olla pahin. Juuri ennen Konstantinus Suurta oli joku vainoaja, Nero on jäänyt muistetuksi kristittyjen vainoajana, vaikka hän oli muutoin ihan omalaatuinen tyyppi. Vespasianus niistä pahin oli. Vaikuttaa siltä, että mitä pimeämpi on aika, sitä kirkkaammin erottuu kuka on kristitty. Me emme ole joutuneet sitä kokemaan. Tahtoisin kyllä tietää, kysyykö Jumala sitä meiltä jollakin toisella tavoin. Hyväksytkö kärsimyksen? Katkeroidutko menetyksestä? Mitä teet, kun menetät? Itse tällä hetkellä kyllä ajattelen että niin käy. Mutta saatan erehtyä. On vain niin lyhyt hetki siitä, kun Riitta-.mummi kysyi minulta: Jaksatko kuitenkin uskoa, ja kun vastasin kyllä, hän sanoi: No sitten ei ole mitään hätää. Silloin muistin että olin viikoksi unohtanut Isä Meidän -rukouksen, jota suuresti ihmettelen sillä tavallisesti vaivaan sillä koko lailla aivojani. Jos "Tapahtukoon Sinun tahtosi" yhtäkkiä mieleen palatessaan rauhoittaa sen kokonaan, se oli kyllä minussa asuva Pyhä Henki, joka sen rukoili ja Leenan tyynnytti. Sillä hetkellä ainakin Leena oli kristitty... eikä tulisi elämässä ylipäänsä muuten toimeen. Joskus tuntuu että olisi turhaa edes yrittää elää muutoin. En pärjäisi. Ja jos olen siitä jokseenkin varma niin... no on helppoa puhua suuria kun ei kiduteta. Mutta kuinka pärjäisin ilman - en ymmärrä.
-
Jotenkin jäin miettimään tuota Vespasianusta. Taisin juuri lukea hänestä ihan päinvastaista. Diocletianus sen sijaan mainitaan laajimpien vainojen käynnistäjänä.
-
Kyllä Köpille Martti Luther sanoi. Minä voisin sanoa Lutherin kasteeseen suuntaavia "nootteja".
-
Jotenkin jäin miettimään tuota Vespasianusta. Taisin juuri lukea hänestä ihan päinvastaista. Diocletianus sen sijaan mainitaan laajimpien vainojen käynnistäjänä.
Voi olla. Hyvä kun korjasit.
-
Voi olla että samalla rukoilee jonkun homon tai lesbon puolesta. Onko se syntiä?
Homon, lesbon taikka heteron puolesta rukoileminen ei ole syntiä.
Tällaisesta lienee kristikunnassa varsin yhtenevä käsitys enkä taida tietää ketään, joka on edes muuta ehdottanutkaan.
Tuskin kukaan muukaan foruumilainen.
Syntiä on ennemminkin jättää ihmisten puolesta rukoileminen.
Syntiä on yleensäkin kaikki se, minkä Raamattu synniksi sanoo, syntiä on myös synnin sanominen luvalliseksi.
-
Homon, lesbon taikka heteron puolesta rukoileminen ei ole syntiä.
Tällaisesta lienee kristikunnassa varsin yhtenevä käsitys enkä taida tietää ketään, joka on edes muuta ehdottanutkaan.
Tuskin kukaan muukaan foruumilainen.
Syntiä on ennemminkin jättää ihmisten puolesta rukoileminen.
Syntiä on yleensäkin kaikki se, minkä Raamattu synniksi sanoo, sanoi ihminen sitten mitä sanoikaan.
Monet ymmärtävät tuon puolesta rukoilemisen mitä maitsit toiveeksi, että muuttuisivat, mutta se on turha ja naivi. Katselin uutisia tänään TV:stä ja siinä yksi irkon konservatiivi pyysi suojaa muilta, että voivat vapaasti tehdä muille mitä haluavat. Pahempi juttu.
-
Jeesus eli täällä lähimmäistä ymmärtäen...
-
Jeesus eli täällä lähimmäistä ymmärtäen...
... ja elää vieläkin ja ymmärtää meitä kaikkia.
-
Kristuksena hän elää... lähimmäisenä Jeesuksen esimerkin omaisesti hän ottaa meiltä syntitaakan...
-
hippiäinen läheistensä kanssa tarvitsee teidän kaikkien rukouksia :'(
kiitos
-
Niinpä olemme koolla Jeesuksen nimessä ja esirukouksessa. Tapahtukoon Sinun tahtosi. Voimia teille! :059:
-
Olin lukemassa taas täällä.
Kiitos kaikista löydöistä, jotka luin. :eusa_angel:
-
Paavalin tekstejä ja muutenkin Raamattua lukiessa näyttää vahvasti siltä, että sellainenkin vaihtoehto tuolloin oli, että voitiin tietää, että onko uskova vaiko ei.
Näin kyllä mutta tuskin niitä sanoja oli tarkoitettu ymmärrettäväksi niinkuin monet näyttävän ymmärtävän, että omasta uskomisesta tulee vapahtaja. Oikean Vapahtajan sijasta luotetaan omaan uskomiseen. Kyllä minä Köysti voisin väittää että vaikka omasta mielestäsi olisit vuorenvarmasti oikea uskovainen isolla UUlla niin, et sinä ole oikeasti sen uskovaisempi kuin kukaan muukaan kadun kulkija. Et ole sinä enkä ole minä. Sen takia on parempi ajatella itseään korkeintaan p*skaläjänä ja mitä hengellisyyteen tulee, niin emme yllä niinkään pitkälle. Tämä koskee myös sinua.
Maailma olisi hyvä paikka jos täällä ei olisi ainuttakaan ihmistä. IHminen pilaa kaiken, -tuo luomakunnan "kruunu" [yrjöhymiö]
-
---Sen takia on parempi ajatella itseään korkeintaan p*skaläjänä ---
1 Moos 1:27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
-
Pirska, tuo kuva turmeltui syntiinlankeemuksessa.
-
hippiäinen läheistensä kanssa tarvitsee teidän kaikkien rukouksia :'(
kiitos
Hippiäinen, näin ei ikinä saisi käydä mutta käy vaan: Olen muistanut sinua siitä saakka kun näin tämän viestin. Kurjaa etten sitten kertonut sitä saman tien. Olisi varmaan lohduttanut. Anteeksi! Leena oli ajattelematon.
On vielä riemun päivä edessämme,
auringonvalo tulvii maailmaan.
Muistamme entistä, ja elämämme
Sinulle silloin kuuluu kokonaan.
Suo yössä toivon kynttilöiden loistaa
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo
valaiset pimeän, voit pelon poistaa
jää keskellemme Kristus, rauha suo. (Dosentti)
-
Hippiäinen, näin ei ikinä saisi käydä mutta käy vaan: Olen muistanut sinua siitä saakka kun näin tämän viestin. Kurjaa etten sitten kertonut sitä saman tien. Olisi varmaan lohduttanut.
Kiitos Leena, kyllä lohdutti kun avasin foorumin ja tuo viestisi odotti siellä.
Ja kiitos muillekin muistaneille.
Meillä mennään nyt melkoisen syvissä vesissä :'(
-
Tie valmis on , voin löytää sen
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran pieninkin. terveisin Riitta
-
Syvien vesien rukous löytyy Joonan kirjasta - mistä muualtakaan: Joona 2:3-10. Psalmi 69 käsittelee myös samanlaista masennusta.
Minä olen kurja ja kipua täynnä,
mutta sinä, Jumala, autat minut turvaan. Psalmi 69:30
-
Jatkamme osassa 2 ja lukitsemme tämän