Huuuu-uh, olihan taas seikkailu. Meni hyvin nopeasti tuossa heinäkuun loppupuolella taju kankahalle, mutta sain hälytettyä apua, ja apu eli ystäväni Marja ja Petri hälyttivät ambulnssin. Juuri paljoa en muista muuta kuin mitä Marja kertoi.
Noh, minulla oli h ä i j y virtsatietulehdus eli noussut aika ylös, ei kummempaa, olen tottkai nähnyt samaa, että ainut oire on tajunnanlasku ja sekavuus. Olin hyvin kuivunut, kai kun oli hellettä enkä muutamaan päivään juonut ja janontunnekin meni. Tiedä siitä otinko lääkkeitänikään.
No, nyt on minulla dosetti. Marja totta kai auttaa mutta oikeastaan pitäisin hänet mieluummin ystävänä. Toinen Marja-niminen ytävä sanoi aikaa sitten että pitäis olla ranneke ja siinä hälytin kotisairanhoitoon mutta revi siitä, kuinka sinne edes pääsee potilaaksi.
No, ei ollut aika lähteä. Maksin letkuissa Haartmnnin päivystysosastolla nelisen päivää, ja olin onnessani kun pääsin kotiin. Kai ne olisi pitäneet kauemmin, mutta on pula vuodepaikoista. Lainasivat rollaattorin jonka tosin jo voisi palauttaa, jotta tarvitsevat saavat.
Eihän tämä ensimmäinen ambulanssilla-menox-kerta ollut, mutta rajuin. Kun tippaa on vaikea saada ja noin.
Huh huh.