Toissayän miä kans e n muuteskaa juur nukkunnu, miä miätin noit tyäjuttui. Sit yks kaveri viäl soitti ja senkii asiat pyäri miäles. No miä kuiteskii vajosin johkii horteesee siin, ku eiku hirvee paukkuna ja miä tiätys repii irti noit ees tärkeimpii johtoi. Uhhuh sit miä en tosissaa enää nukkunnu.
Eileskii tuli ukonilmoi, ja selväst niiku viileni. Miä pystyin jo purkaa mun tilapäisen nukkumaleirin ja tänää toi ilma tuntuu ihan vilposelt. Vaik miä miten valitin noist helteist nii olihaa ne sellain niiku haaste, et mitenkä miä niist selviin. Se oli tavallaa oikeest tosissaa kivaa. Ottaa niiku haasteen.
Ja noi mun kaikki kasvit, nyt miä en tiiä mitenkä ne kasvaa mut toi oli jotaa valtavaa, toi mitenkä ne kaikki kukki ja kasvo ja oli oikeest ihan ku jossaa eteläs.
