Olen keski-ikäinen. Joskus lapsena tykkäsin valkeasta joulusta. Olen järkevöitynyt. En ymmärä valkeata joulua- fanien suuttumusta. Pääkaupunkiseutu melkeinpä kuuluu keskieurooppaan.
En oikeastaan siitä joulusta, mutta lumisista talvista pitäisin kovasti. Ja pakkasellisista. Silloin on useammin korkeapaine ja tuntuvasti valoisampaa. Ulkona liikkuminen on jo käveleskellen toista kuin sateella. Ja pitäisin kovasti hiihtämisestä ja luistelusta.
ei Suomen etelärannikko ihan keski-Eurooppaa ole, kiintoisa ajatus kyllä! Sen sijaan Norjan Telemark on ihan Tanskan korkeudella samoin eteläisin Ruotsi. Ne vielä luetaan pohjoisiin alueisiin. Aika lähellä ovat pohjoista Saksaa.
Sitähän ihmettelin useasti miten kummassa lumi onkin keksitty juuri valkeaksi. Yhtä hyvin se saattaisi olla tummanvihreää tai mustaa, mutta ei. Ja vielä niin, että niin kerrassaan valkeaksi. Se ajatus minua pitkään miellytti, valon saapuminen keskelle pimeimpiä päiviä (22.12 on pisin vaan ei se siitä juuri valkene jouluviikolla) on hän sitten saturnaalian päälleliimattua tai ei.
Täällä on se ketju ihmeen kokemisesta. Lumi on minulle. Se vielä ilahduttaa ihmistä kaksin tavoin: tullessaan ja mennessään. Lumen valoisuus saa minut hyvin onnelliseksi.
