Kirjoittaja Aihe: Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä  (Luettu 48645 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #15 : 18.07.07 - klo:08:25 »
Lainaus
Voiko pelastua jos tekee tahallaan syntiä, eli "elää synnissä" niin kuin eräät sanovat.


Jos löydät synnittömän ihmisen, pane siitä tieto minullekin. Monien uskovaisten tapa tuomita "synnissä eläviä" ja pitää itseään muita parempana, kertoo, että kristinuskon sanomaa ei olekaan ymmärretty.
Mielestäni pyrkimys hyvään ja oikeaan riittää, mutta on annettava anteeksi itselleen, että on epätäydellinen ihminen. Uskossaan täydellisiä ei ole olemassakaan.
Acta, non verba.

Poissa Hanna

  • armon kerjäläinen
  • Viestejä: 451
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #16 : 18.07.07 - klo:11:49 »
Korjatkaa nyt toki jos olen vaarassa, kun ei mulla oo taalla Irlannissa raamattua enka jaksa lahtee nettia kaivelemaan...Mut siis nain ulkomuistista, eikohan se jotenkin nain mee: Rakastakaa Jumalaa yli kaiken ja lahimmaistanne niinkuin itseanne. Olisko perati viela ollut vastaus tahan pelastumisjuttuun!

Oma ajatukseni on, et ei ole minun tehtavani tuomita ketaan, jatan sen suosiolla Jumalalle. En myoskaan halua jaotella ihmisia heidan uskomistensa ja uskomatta jattamistensa takia vaan koitan aina arvostaa sita ihmisyytta siella kunkin sisalla.

Ja se miten "kristillisesti" ja "oikein" elamansa elaa, eihan silla ole mitaan muuta arvoa kun nayttamisenhalu muille ihmisille. Kylla se "minun Jumalani" ainakin nakee sisimpaan asti! Paljon helpompaahan se ois elaa vaan ulkoisesti oikein, vaan onneksi mina uskon Jumalan armoon vahvasti. Han kun nakee ne meidan hyvat ja huonotkin puolet ja se on oikeastaan aika lohdullista :D
On monta tapaa solmia kaunis kimppu ja monta tapaa elää onnellinen elämä

Lars Mikael

  • Vieras
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #17 : 18.07.07 - klo:21:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Hanna"
Oma ajatukseni on, et ei ole minun tehtavani tuomita ketaan, jatan sen suosiolla Jumalalle. En myoskaan halua jaotella ihmisia heidan uskomistensa ja uskomatta jattamistensa takia vaan koitan aina arvostaa sita ihmisyytta siella kunkin sisalla. :D


Yhdyn koko sydämestäni tähän!

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Re: Laki ja armo?
« Vastaus #18 : 10.08.07 - klo:06:55 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"

Selväähän on että kukaan ei omilla teoillaan pelastu. Jeesus on vuodattanut verensä ja siihen uskomalla joka usko on lahja me pelastumme. Se on kokonansa Jumalan teko.

No sitten se jos vaelluksemme tuo ahdistusta ja epätietoisuutta meille miten tulisi siihen suhtautua. Pelastuneitahan me armosta olemme, mutta elämäntyylimme voi tuoda kirousta ja ahdistusta elämäämme.
 Lakia noudattamalla lakihenkisesti me kuitenkin tulemme koviksi ja ulkokultaisiksi.

 Eikö armon tulisi meitä kasvattaa ja saada aikaan muutos jättämään tai silloin jää sellaiset asiat kuin ovat laita vastoin.

Lain tehtävähän on ajaa meitä kristuksen luo. Ei niin että Raamattu olisi lakikirja vaan armoa täynnä joka kasvattaa meidät.

Evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista sanotaan. En tiedä onko sanatarkasti noin Raamatussa, mutta ajatus on noin.Ei ihmisen mielen mukaista.
Evankeliumi ja laki muuttavat meitä.
No körtit oikaiskaas taas..


Oisitte nyt oikaissut.
Mitä mieltä olette tästä lain ja evankeliumin suhteesta?
Eikö olekkin niin, että meidän tulee lukea Raamattua ja kuunnella Jumalansanaa saarnoja , että tulisimme syntisiksi ja armon tuntoon uskomalla Jeesuksen päälle?

Minusta lakiteot tai mitä ne sitten onkin Raamatunluku päivittäin ja rukous vievät meitä lähemmäs Jumalaan, vaikkakaan emme muutu muita ihmisiä paremmaksi silleen, että vaillinaisia ihmisiä olemme aina Jumalan edessä.

Armonalla tietysti olemme ja jos jää v
äliin jokapäiväinen rukous tai Raamatun luku, Jumalan armo ei häviä, mutta toisaalta usko joka ei ole ihmismielen mukainen ei vaikuta samalla tavalla vaelluksessa.

Miten tän nyt selittäisi. Siis Raamatun mukaan evankeliumissa on VOIMA.
Mitä evankeliumi on? No se on uskoa Jeesukseen. Miten usko tulee? Usko tulee kuulemisesta Jumalansanan kautta. Eli usko kuuleminen mitä se on?
Onko se lakitekoja ja omaa yrittämistä vai lahjaksi saadun uskon omistamista ilman lakitekoja?

Itsessäni olen huomannut sen, että tekoja tarvitsen oman vaellukseni kanssa. Vaikkakin vaillinaiseksi jään Jumalan edessä aina, mutta jos jätän Raamatun lukemisen päivittäin ja rukoukset huomaan, että elämääni tulee kaikenlaista ei kritillistä tai miten sen sanoisi,, ei ainakaan usko tai suhde Jumalaan ole niin läheinen kuin jos teen noita tekoja.

Näytä minulle uskosi ilman tekoja ja näytän sinulle teot jotka tulevat uskostani.
 Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa.

En tiedä, mutta pikkasen mietityttää kun tätä aina välillä pähkäilen ja varsinkin nyt körttiseuroissa käydessä kun painotetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuuttaa, niin mietityttää tämä oma vastuu elämästä ja tekemiset.
Tik toc.

Hölkänen

  • Vieras
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #19 : 10.08.07 - klo:11:38 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Näytä minulle uskosi ilman tekoja ja näytän sinulle teot jotka tulevat uskostani.

Tämä on hauska paradoksi. :) Mehän emme omia hyviä tekojamme näe, emmekä siis omaa uskoammekaan, toisten uskosta puhumattakaan. Jumalan teot ja uskon näemme, ja se riittää meille.

Minä uskon, että rukous, Raamatun lukeminen, hartauksien kuunteleminen ja seuroissa käyminen ovat ihmiselle siunaukseksi. Ainakin minulle ovat olleet. Evankeliumi todella näyttää tienviittoja parannukseen ja rakkaudellisesti rohkaisee luopumaan synnistä.

Toisaalta, kuten sanot, lakihenkinen suorittaminen ei ole hyväksi. Muissa uskonnoissahan tällaisilla rituaaleilla saavutetaan jumalten suosio; ihmisen on vaikea ymmärtää ansaitsematonta armoa. Siksi uskon, että Jumala antaa kaikille kristityille toisinaan myös "kuivia kausia". Joillakin meistä koko elämä on yhtä janoista vaellusta vailla armon vilaustakaan.

Eli ei, minulla ainakaan ei ole näyttää sinulle uskoa saati tekoja. Mutta sen haluan näyttää, mitä Kristus on puolestasi tehnyt.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #20 : 11.08.07 - klo:17:33 »
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"
Erään nuoren teologin (vihitty joskus papiksi) mukaan kirkon suurin virhe on parannuksen teosta saarmaaninen.
Pelastusvarmuudesta: Kuunneljaa Jaakko Eleniuksen puheesta Arvi Logrenin antama kuvaus pelastuksesta. (oikea kuvaus 'yksin armosta')
Ihminen pyristelee aina Jumalaa vastaan.


Vai on se kirkon suurin virhe jos parannuksesta saarnataan? No kertokaapa sitten minulle, miksi Jeesus (Matt. 4:17) nimenomaan alkoi julistuksensa toistamalla sen, mitä Johannes Kastaja (Matt.3:1) jo oli saarnannut:

"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

julle

  • Vieras
Re: Laki ja armo?
« Vastaus #21 : 11.08.07 - klo:23:41 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"

Evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista sanotaan. En tiedä onko sanatarkasti noin Raamatussa, mutta ajatus on noin.Ei ihmisen mielen mukaista.


En minäkään tuota Raamatusta ole löytänyt, mutta taivaan tosi se on. Nimittäin ihmiselle on totaalisen mahdotonta ajatella Jumalasta sitä, ettei Hän rankaisekaan niistä pahoista teoista tai tottelemattomuuksista tai etenkin omavoipaisuudesta, joihin me kaikki syyllistymme. Ihmisen mielen mukaista on ajatella, että Jumala totisesti tuomitsee ja tuhoaa syntisparan. Evankeliumin sana, ettei näin käy vaan Jumala armahtaa on ihmisen mielen vastaista. Sen sanan saa ihmisen tykö vain Kristus itse.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #22 : 03.05.08 - klo:01:42 »
Lainaus
Jos löydät synnittömän ihmisen, pane siitä tieto minullekin. Monien uskovaisten tapa tuomita "synnissä eläviä" ja pitää itseään muita parempana, kertoo, että kristinuskon sanomaa ei olekaan ymmärretty.
Mielestäni pyrkimys hyvään ja oikeaan riittää, mutta on annettava anteeksi itselleen, että on epätäydellinen ihminen. Uskossaan täydellisiä ei ole olemassakaan.


Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen käskyjen/kieltojen rikkominen on syntiä. Eli Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä.
Jeesus vuorisaarnassaan käskee ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isäkin on.
Jos joku sattuu olemaan vaikkapa yhdessä kohtaa vähemmän täydellinen, kuin Jumala, eikös hän silloin riko Jumalan käskyä vastaan? Jos hän vielä tiedostaa rikkomuskensa, tällöinhän hän elää tietoisessa synnissä.
Jos ihmienn rikkoo yhtä käskyä vastaan, Jumalan silmissä tämä ihminen rikkoo kaikki käskyt.
Synnin tekijälle (saati tietoisessa synnissä elävälle) Raamattu taasen osoittaa synnin palkkaa, eli ikuista eroa Jumalasta.

Jumalan vertaiseksi ryhtyminenkään ei riitä pelastukseen, jos ei ole ryhtynyt Jumalaksi heti syntymästään saakka. Vaan, ehkä sekään ei riitä.
Kova on kohtalo jokaisella ihmisellä.

Mitäpä muutakaan ihminen voi tällaisessa kurjassa tilassaan, kuin hyväksyä sen, että minun jokahetkinen suuri syntisyyteni laitetaan Kristuksen syyksi (Kristuksen ristinkuoleman tähden) ja Kristuksen jokahetkinen Jumalan kaltainen täydellisyys luetaan minun hyväkseni.
Vain syntinen ihminen sopii yhteen Kristuksen kanssa.
Jos Jumala on kerrän näin käskenyt tekemään, niin miksemme niin tekisi.

Jos syntisyys alkaa vähetä tai kadota kokonaan, kannattaa lukea vuorisaarna ja ryhtyä vartaamaan omaa vaellustaan Taivaallisen Isän vaellukseen ja tehdä siitä oikeat johtopäätökset.
Toinen vaihtoehto on kysellä läheisiltään, että mahdankohan olla yhtä täydellinen, kuten Jumalakin on. Sieltä tulee monesti totuudellisin vastaus.

Benkku

  • Vieras
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #23 : 03.05.08 - klo:08:12 »
... :-k

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #24 : 05.05.08 - klo:14:30 »
Lainaus
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen käskyjen/kieltojen rikkominen on syntiä. Eli Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä. Jeesus vuorisaarnassaan käskee ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isäkin on.


Jeesuksen ajatuksena oli, ettei ketään tuomita, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä. Jokainen kantaa syntinsä ja saa sen anteeksi, kun pyytää. Ei siis tarvita ihmisiä, jotka mestaroivat toisten synneillä.
Acta, non verba.

Poissa jude

  • vaivatulla mielellä
  • Viestejä: 576
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #25 : 06.05.08 - klo:10:34 »
Lainaus käyttäjältä: "C-kortti"
No kertokaapa sitten minulle, miksi Jeesus (Matt. 4:17) nimenomaan alkoi julistuksensa toistamalla sen, mitä Johannes Kastaja (Matt.3:1) jo oli saarnannut...


Koska Matteuksen evankeliumin kirjoittajasta tuntui hyvältä laittaa Jeesus aloittamaan sillä. "Suustaladattava Jeesus" on tähänkin tilanteeseen sopiva käsite, kiitos sen kehittäjälle.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #26 : 06.05.08 - klo:10:59 »
Lainaus
Jokainen kantaa syntinsä ja saa sen anteeksi, kun pyytää.


En nyt täysin varma ole (eihän körttiläinen voi olla koskaan mistään vama),
mutta veikkaan, että Jumalalta syntien anteeksi pyytäminen on lähinnä sellainen psyykenmaailman rauhoitusoperaatio.
Veikkaan, että sellaiseksi se on tarkoitettukin ja tästä johtuen sillä on positiivista mielenterveydellistä vaikutusta.
Tuollainen Jumalalta anteeksipyytely on oikeastaan hieno etuoikeus jokaiselle ihmiselle.
Itse harrastelen sitä aina silloin tällöin - koska tuleehan sitä syntiä tehtyä jopa tämän tekstin suoltamisenkin aikana.

Vaan kenties muuta tarkoitusta tuolla Jumalalta anteeksipyytelyllä kristilliseltä kannalta katsoen ei olekaan, mikäli siis haluaa saada syntinsä anteeksi.
Suosikkikirjailijani Luther tulkitsee Raamattua siten, että ihminen saa synnit anteeksi uskomalla, että Jeesus Kristus on Jehova ja että Hän on kuollut tämänkin ihmisen kaikkien syntien tähden ja noussut ylös taivaaseen. Anteksipyytely ei varmaan tuo enää mitään lisää Kristuksen sovituskuolemaan, vaan maanpäällistä elämää se anteeksipyytely kyllä helpottaa.

Vaan, jos sen anteeksipyytelyn tähden uskoo saavansa synnit Jumalata anteeksi, niin silloin kysymyksessä taitaa olla anteeksipyytämisen-antikristus, joka yrittää tulla siihen Kristuksen rinnalle ihmisen pelastusta avittamaan.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #27 : 06.05.08 - klo:14:29 »
1990-luvulla minut pyydettiin mukaan paikallisradiolähetykseen ja siellä oli vastassa Uuden Tien päätoimittaja rakas veli Leif. Käytiin keskustelua ainakin minun osaltani rauhallisesti. Yritin sanoa Lutteeruksen ajatuksia. Kun paneelikeskustelu päättyi niin Leif hyppäsi pystyyn ja syytti minua Saatanaksi ja minähän olin ylpeä saadessani suuren korotuksen. Mitenkähän Leif tiesi tämän?  :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #28 : 06.05.08 - klo:14:52 »
Piruna kai moni piti Wittenbergin paksua Marttiakin. Hän taas taisi ilkkua saatanalle, että 'minun Jeesukseni on sinuakin suurempi perkele!'

Lars Mikael

  • Vieras
Pelastusepävarmuudesta ja parannuksen tekemisestä
« Vastaus #29 : 06.05.08 - klo:19:47 »
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
Mitenkähän Leif tiesi tämän?  :wink:

Olisikohan hän saanut  ns. mutuprofetian. Olen ollut tilaisuudessa, jossa joku on profetoinut voimakkaasti. Hetken kuluttua hän on käyttänyt puheenvuoron, jossa hän on tunnustanut puhuneensa omiaan, eikä saaneensa profetiaa Jumalalta -  musta vaan tuntui siltä.