Körttisanakirjasta (http://www.h-y.fi/herannaisyys/index.html)
Olla pienellä paikalla Jumalan suuruuden kokemus tai oman viheliäisyyden tunto pitävät pienellä paikalla.
Mt
Luin jonkin kirjan, johon oli haalittu henkilöhahmoiksi "seuraliikettä" edustavaa väkeä, ja he olivat "pienellä paikalla" tai "puhuivat alhaalta" kun esittivät kritiikkinsä aika vaatimattomasti ja rakastavasti. Perheen isä arvioi herkästi kiivastuvaa pappispoikaansa kysymällä, onko tämä "pienellä paikalla" tai "puhuuko alhaalta" sättiessään seurakuntalaisia syntielämästä. Pidin asenteesta, sillä isä ei koskaan arvostellut poikaa, vaan hillitsi itseään, vaikka varmasti teki mieli muhun välillä - ja esitti lopulta arvionsa kysymyksen muodossa, kun poikaa itseään lopulta alkoi arveluttaa ja hän kysyi suoraan isän mielipidettä toimistaan.
Kaveri tutki itseään ja toimiaan, ja totesi että olisi voint rajoittaa sillä oli phunut "lihallisen kiivauden tunnossa" tai miten se menikään. Isä totesi ettei hänen tarvitsekaan puhua, nyt puhuu Jumala itse pojalle.
Olisiko näin? Tästä pidin. Tämä oli hienio kuvaus, jonka arvon ymmärsin vasta myöhemmin. Sekä itsekriittisyyttä - sitä aralla tunnolla olemista - vielä rakkaudella osoitettua kritiikkiä joka esitettiin vasta kun pyydettiin, ja kysymyksen muodossa. Isä ei hyökännyt poikaansa vastaan, eikä näin esittänyt tietävänsä paremmin (epäilemättä tiesi), ja arveli ettei enempiä sanoja tarvita.'
"Nyt Jumala saa puhua sinulle itse".
Tämä on jotain mitä kannattaa ainakin itseni tavoitella. skosta puhun vain jos kysytään - siksi tämä foorumi on arvokas - mutta muuten joudun esittämään näkemyksiäni tuskastuttavan usein, enkä osaa. Aina mennään kiville.