Kuuntelin Punkaharjun messun, ja ihmettelin. "Jeesus näki uskon, ja silloin alkoi tapahtua". Jopas nyt jotakin.
Välihuudoista en pitänyt liioin ollenkaan.
Koko messussa oli pahasti pihtien pitelemä tunnelma, totean, että täällä ei tapahdu mitään mikäli Jeesuksen täytyy ensin minun uskoni nähdä. Itse kun löydän lohdutuksen päinvastaisesta: Kyllä tapahtumista on, että Jeesus näkee minut, ja antaa anteeksi kaiken aivan todella tieten tai tietämättäni aikaansaadun pahan - se riittää. Hiljaista pitelee parannuksen sektorilla, ellei JUmala siolle tielle auta. Enkä ole ollenbkaan vakuuttunut siitä, että kykenisin roudaamaan ketään Jeesuksen luo - se markkinointikausi on onneksi elettyä elämää.
Intoa riitti kyllä, tuumailen usein kuinka kaunista olisi yksiääninen laulu, ellei moniäänistä osata.