Lisääntymisen tarvetta en pitäisi niin vahvana, ihminen nyt varsinkin suoranaisesti yrittää olla lisääntymättä, eikä kaikkia yksilöitä seksi ilman lisääntymistäkään kummemmin kiinnosta, ei eläimissä eikä ihmisillä.
Mutta leikkisyys ja uteliaisuus itseisarvoisena, niitä on sekä (ns. korkeammissa) eläimissä että ihmisissä. Pistetäänpä eläin tai ihminen tarhaan, annetaan ruokaa ja parittelukumppaneita niin paljon kuin mieli tekee, mutta ei sitten muuta tekemistä - kumpikin pitkästyy! Seurallisuutta tarpeena ilmenee kummassakin; eläimillä se tietenkin on lajikohtaista eivätkä kaikki sitä kaipaa. Mutta vaikkapa koira ilman minkäänlaisen lauman seuraa on onneton, ja sama taitaa päteä ihmiseenkin. Mitäs mekin täällä muuten kirjoittelisimme?
On kai teologeja, joiden mukaan ihmisen erottaa eläimestä ensinmainitun kyky jumalayhteyteen. Ja eläimethän eivät kaiketi mitä ole syntiin langenneet. Osaavat tietämättään olla Jumalassa ihan kaikessa rauhassa, ilman mitään kuvitelmaa omasta riippumattomasta olemassaolosta?
(Onhan tästä kyllä se vanha vitsi:
Koira ajattelee: Tuo tyyppi antaa minulle ruokaa ja rapsutuksia ja kodin, sen täytyy olla Jumala
Kissa taas: Tuo tyyppi antaa minulle ruokaa ja rapsutuksia ja kodin, minun täytyy olla Jumala
Lähdenpä palvelemaan omaani, taitaa haluta ulkoilua nyt.)