Maasta sinä olet syntynyt?

[Pirska]

Eläinten uskonnollista tarpeista ei ole huolehdittu juuri mitenkään.

Lääketieteessähän on oma haaransa eläinlääketieteelle ja moni nelijalkainen ystävämme saakin hyvää hoitoa vaivoihinsa.

Teologisella puolella vastavaa panostusta ei ole ja eläinten sielunhoito rajoittuu siunaukseen, jonka ihmispappi tekee, jos muilta kiireiltään joutaa. ---

Enpä ole ennen kuullut, että ihmispappi siunaisi eläimiä.

Tuota, Syterskalet, minusta tämä sinun kirjoituksesi vaikuttaa täysin provolta. Kyllähän tästä keskustelua saa aikaan, jos haluaa.

[seppos]

Enpä ole ennen kuullut, että ihmispappi siunaisi eläimiä.

Tuota, Syterskalet, minusta tämä sinun kirjoituksesi vaikuttaa täysin provolta. Kyllähän tästä keskustelua saa aikaan, jos haluaa.

Tiedän että jotkut papit ovat siunanneet koiria. Entinen kirkkoherrani Voitto Viro kirjoitti kirjan Ihmisen paras ystävä ja jotka tunsivat vaimon eivät hämmästyneet.

[vn]

En ole mikään asiantuntija. Mielestäni eläimellä ei ole sielua (tai henkeä) varmaan sekoan termeissäkin...
mutta kuitenkin tällainen uskonnollinen ulottuvuus puuttuu mikä ihmisellä on.
Eläimellä on kyllä oppimiskykyä, vaisto, tarpeet(?), tunteet(?), muisti, ymmärrys(?)......

Erään tuttavan laittamassa puolisonsa kuolinilmoituksessa oli mukana koiran nimi, tuntui vähän pahalta,
olkoonkin miten hyvä "perheenjäsen" tahansa.

[Riitta-mummi]

En ole minkään alan asiantuntija ja silti puolustan eläimiä Jumalan sanalla: Pitäkää huolta minun luoduistani.

Esikuvia tässä ovat pyhät Fransicus Assisilainen, pyhä Serafim Sarovilainen ja myös maassamme vaikuttanut ekumeeninen Isä Roger joka piti
eläimille jouluhartauksia Turun puolessa.

Eäimet eivät ole tyhmiä, luonteettomia olioita. Nillä on ymmärrys, vaisto ja viisaus. Nämä riittäisivät monille ihmisillekin lisättynä kyvyllä rakastaa. Sitäkin on eläimillä, ainakin jälkeläisiään kohtaan.
Tässä kotipihalla seurustelen myös lintujen kanssa. Varikset, harakat ja talitiaiset tuntevat minut ja minä ne.

Luoja avaa salaisuuksia lapsenmielellä eläville.

[vn]

Hyvin kyllä osasit tämän kaiken tuoda esille.
Kyllä tosiaan kaikki eläimet tuntevat isäntänsä ja emäntänsä, ja luottamuksella odottavat ruokaa ja
huolenpitoa.
Ainoa ero on iankaikkinen elämä ihmisellä ja eläimellä ei ja vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

[1944]

Ja ihminen on luotu vallitsemaan kaikkia lintuja, eläimiä ja matelijoita ja oliko vielä karja, ihan VT:n alussa. Kenellä on valta, hänellä on myös vastuu. Jotenkin näin minä tässä kohtaa ajattelen. Ei siis eläintä voine liikaa inhimillistää ihmisen asemaan, mutta huono kohtelu on väärin ja sen on maallinen lakikin todennut.

[Jampe]

No jokatapauksessa itsekin ennenmuinoin liikuskelin sillä mielellä että jopa jääkaudet ovat paholaisen sumuttamien ihmisten keksintöjä. Työssäni olen joutunut konkreettisesti tekemisiin jääkau(sien) aiheuttamien asioiden kanssa, ne ovat jopa jossain määrin työllistäneet minua ja pakko on ollut myöntää; -kun selvä tosiasia (todiste) silmien edessä seisoo että ei tästä mihinkään päästä. Asia on totta.  Enpä rupea kertoilemaan mitä ne ovat eikä sillä ole merkitystäkään, mutta sitä kautta on avartunut sellainenkin ajatuskanta että olen alkanut suhtautumaan vähän varauksella tieteen tulosten vähättelyyn ja yhtä suurella varauksella monien julkkisuskovaisten "tutkijoiden" näennäistieteeseen jolla mukamas kaadetaan 6-0 kaikki tieteen esilletuomat dokumentit. On se esim. kumma kun niin mälyttömät määrät on fossileja ja koko ajan löytyy lisää ja lisää.

Minusta tämän ei välttämättä tarvitse vaikuttaa uskoon ja Raamattu-suhteeseen juuri muuta kuin että rupeaa pohtimaan onko luomikertomus tulkittava ennemminkin kuvakielisenä ja symbolisena. Kirjaimellinen tulkinta on jo pitkään tuntunut lähes mahdottomalta. Mutta ei pelkästään maailman ja ihmisen ikä, vaan myös ihmisen kehittyminen eläimestä, evoluution tuloksena, sehän se kiperä asia on kristityille ollut. Nykyäänhän kai jo kaikenkarvaiset "uskovaisetkin" tunustavat että mikro( vai oliko se makro) -evoluutiota tapahtuu. Todisteiden suoranainen pilvi näyttäisi osoittavan että sitä tapahtuu myös suuremmassakin mittakaavassa.



                                                                                 (?) 

[mt]

Enpä ole ennen kuullut, että ihmispappi siunaisi eläimiä.

Lue, Pirska, etelän metiaa, niin törmäät moneen ihmeelliseen asiaan.

Helsingin Sanomista:

Joulukuu 2008:
Lemmikkien joulusiunaus. Pastori Riina Storhammar ja isä Mitro siunaavat lemmikkieläimiä. Lisäksi mahdollisuus tutustua virka- ja avustustehtävissä toimiviin koiriin ja avustaa Hesy ry:tä lahjoittamalla tarvikkeita, ruokaa ja varoja eläinsuojelutoimintaan.

Tammikuussa 2006 asialla nykyinen meppi:
Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Mitro Repo, eli isä Mitro, kurottautuu avannon ylle Helsingin Uunisaaressa ja upottaa suuren ristin veteen.
"Siunaa herra meidän avantomme", hän sanoo ja pyhittää samaan syssyyn presidentin, hallituksen, oikeuslaitoksen ja koko Suomen kansan.

Kauppakeskuksia ynnä muita on niin ikään siunattu. En ole ollut paikalla, joten en tiedä, siunattiinko eläinten omistajat ja avannossa uijat myös.

En ole perehtynyt siunauskäytännön kehitysvaiheisiin kirkon vuosituhantisessa elämässä, joten en pysty arvioimaan asiaa teologisesti. En osaa esim. kotieläinten siunaamista kuitenkaan suurena syntinä pitää. Asetan sen samaan luokkaan kodin siunaamisen kanssa.

Mt

[Riitta-mummi]

Onhan niitä siunattu kauppoja lihatiskeineen.

Padasjoen kirkkoherra siunasi metsän eläinten Joulurauhan ainakin vuosikymmen sitten.

[Syterskalet]

Enpä ole ennen kuullut, että ihmispappi siunaisi eläimiä.

Tuota, Syterskalet, minusta tämä sinun kirjoituksesi vaikuttaa täysin provolta. Kyllähän tästä keskustelua saa aikaan, jos haluaa.

Ei ehkä provo, mutta tavaksi on tullut yhdistellä erilaisia asioita loogisten kuperkeikkojen synnyttämiseksi
Teologia onkin hyvä aihe, koska siinä on niin monimutkaisia oppeja ja niiden selityksiä, että kuperkeikkaa syntyy helposti!

[vn]

Onhan niitä siunattu kauppoja lihatiskeineen.

Padasjoen kirkkoherra siunasi metsän eläinten Joulurauhan ainakin vuosikymmen sitten.

Tämä ja mt:n kirjoitus mielestäni avasi tätä siunausasiaa.

Eikös raamatussa sanota: "Siunatkaa älkääkä kirotko"
Siunauksen kohteita ei kai ole millään tavalla rajoitettu, kai kohteita ja siunauskäytäntöä on
ennemminkin liian vähän kuin liikaa?
Esim. kodin siunaaminen on valtavan hieno asia.
Olimme molempien, Arton ja Katin, vanhemmat paikalla, kun Kati pappina siunasi uuden kotinsa
Ahvenisella mihin olivat muuttaneet.
Jotenkin...lapsenmielisesti uskon että tämä siunaus kantaa nyt kun asunnossa on radonia...

[öppiäinen]

Ortodoksisen kirkon käsikirjoissa on rukouskaavat lähes kaikelle inhimilliseen elämään liittyvälle; ajoneuvot, kodit ja työkalut voidaan siunata. Se tapahtuu vihmomalla ne pyhitetyllä vedellä erityisen rukoushetken aikana.

1980-luvulla näissä asioissa alkoi Suomen luterilaisen kirkon muutosprosessi, joka on käynnissä edelleen. Monet nimenomaan ortodoksisuudesta peräisin olleet tavat, kuten kotien siunaaminen, alkoivat saada jalansijaa myös luterilaisuudessa.

(Lähde: Wikipedia-artikkeli siunauksesta.)

Jos kerran koteja ja kauppakeskuksia voidaan siunata, niin miksei eläimiäkin  . Minulle kyllä koko siunausasia on ihan epäselvä. Onko meillä kunnollista siunauksen teologiaa olemassakaan? (No joo, olisi oman ketjunsa aihe.) Mitä kuolinilmoituksiin tulee niin lemmikkieläin saattaa vilpittömämmin kaivata poismennyttä kuin erinäiset kaipaaviksi väitetyt ihmiset. Koirat nyt varsinkin.

[Riitta-mummi]

Siunaus otetaan uskolla vastaan.  Aikojen kuluessa saa huomata että siunattua elämää on.

Maasta olen tullut, maan tomusta Jumala loi ihmisen ja puhalsi siihen Oman henkensä.
Maahan palaamme, ja viimeisenä seisoo Herra multieni päällä kun hautani siunataan.

[mt]

Kirkon virallisten aineistojen (piispainkokouksen asiakirjat, kirkkokäsikirjat) perusteella siunaamisen teologia on kyllä voimissaan meidänkin kirkossamme.

Piispainkokouksen lausunnossa 3/2002 kirkolliskokoukselle kirkollisten toimitusten kirjasta arvioidaan käsikirjan teologisia painotuksia varsin perusteellisesti.

"Yhä useammin piispa tai pappi pyydetään siunaamaan profaanejakin rakennuksia tai tapahtumia. Tällaisissa tilanteissa käytettävät kaavat ovat puuttuneet nykyisestä Kirkollisten toimitusten kirjasta. Käytännön tarve on ajanut toimitusten kirjan ohitse ja joskus käyttöön on otettu niin luterilaiselle siunaamisen teologialle kuin symbolien käytöllekin vieraita elementtejä. Käsikirjakomitea on tarttunut tähän ongelmaan."

Itse käsikirjassa tässä ketjussa tarkoitut siunaamiset ovat lähinnä rukoushetkiä käsittelevässä osastossa. Siellä on mainittu muun muassa kylvö ja sato, oppilaitos, hoitolaitos, teollisuuslaitos/toimisto/työpaikka ("Tätä aineistoa voidaan soveltaa hyvin monenlaisiin tilanteisiin."), lipun käyttöönottaminen.

Piispainkokouksen lausunnossa todetaan myös:
"Siunaaminen on Jumalan ylistämistä ja hänen siunauksensa pyytämistä ja toivottamista sille, mitä siunataan. --- Ihmisen usko Jumalaan tarvitsee jatkuvasti vahvistusta ja kristillinen elämä rohkaisua. Niinpä vihkimis- ja siunaamistoimituksissa on kyse ennen kaikkea siunaamisen pyytämisestä tilassa kokoontuville ihmisille ja siellä tapahtuvalle toiminnalle."

Lemmikkiläimiä ajatellen avainsana edellisessä sitaatissa on aivan lopussa: siunauksen pyytäminen toiminnalle. Konkreettinen esimerkki on ihminen koirineen eli ns. koirakko - koiraharrastuksessa käytetty termi. Hyvin selkeä siunaamisen idea olisi erilaisten työkoirien suhteen: poliisikoirat, pelastuskoirat, opas- ja muut avustajakoirat, puhumattakaan vanhainkodeissa ja kirjastoissa vierailevista koirista. Omat edesmenneet koiramme hoitivat yhteiskunnallisia velvoitteitaan yksityispiirissä mm. mielenterveyskuntoutujien ja vanhusten parissa sekä työpaikalla.

Lutherin näkemyksistä en osaa sanoa, mutta eiköhän sieltä sopivasti sovittaen jotain tähänkin tarpeeseen löydy...

Mt

[mt]

Esimerkki tältä päivältä:

http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/juvan-seurakunta-kutsuu-koirakinkereihin-54150

Mt