Mietin, olisiko sen jysähdyksen sisältö jokin, että Jumala todella on, Jeesus oli todella kerran ihminen ja hänet teloitettiin ja hän nousi kuolleista... Minulle oli järkytys tajuta, että kyseessä on oikea toinen olento tai mikä Hän on, joka puhuu... ajattelee... jota ei voi poimia kuin puseroa ale-korista, vaan johon solmitaan todellinen suhde sitten myös. Hyvät ihmiset, kuinka ne minuutit olivat vaikeita, joina ymmärsin, etten minä tässä mitään päätä.
Ja sekin oli sangen outo se minussa rukoileva, tai minun rukoukseni, ja ristiin vetoaminen, ja se rauhan kokemus. Eikö tämänkään takia olikin yhtäkkiä vastaus, tämän takia.
Voin yhä sanoa etten ymmärtänyt kokonaan mitä tapahtui. Pääasiassa kai sen että Jumalaan solmitaan elävä, dynaaminen suhde, tai - se huomataan. Ei tämä ole ainoaksi jäänyt.
Minulla on oikeastaan vain yksi todella vakavasti otettava toivomus, että Jeesus Kristus olisi minulle tutumpi. Toistaiseksi on tyytyminen siihen että minä olen hänen tuntemansa, mutta silti...