Seurapuhe

[Kalistaja]

 Kuuleeko seurapuheissa totuudellista ja kohti tulevaa sanaa, vai puhutaanko niissä vain mukavia?

[juhani]

Kyllä on rupattelua, mutta kyllä on puheita, joissa Jumala kauhaisee syntiset ihmisraukat suurella kärellä helvetistäkin ja sen perimmäisistäkin loukoista ja nostaa pois taivaaseen. Se on armoa.

[Riitta-mummi]

Ei sitä koskaan tiedä minkä lainen puhe ketäkin puhuttelee.  Kaiken jutustelunomaisen keskelle saattaa puhujalta saada myös omalle kohdalle sopivan sanan.
Sitä sitten makustelee ja miettii, ottaapa joskus kotona Raamatustakin neuvoa että mitä tuokin tarkoittaa.

Samalla lailla Siionin virret, ja vieläpä niin että sama virsi eri kerroilla soi erilaisessa äänilajissa.
Niin kävi minulle kun täällä oli linkki virteen Mä vaivainen oon mato matkamies maan. Tulkinta oli kuin jouluvirsi, minulle.

[Leena]

Mietin tätä ja tarkentaisin, luulen käsittäväni mitä avaaja tarkoittaa, mutta rupattelulta kuulostava puhe saattaa kuulostaa ajatuksettomuudelta vaikkei sitä olisikaan. Toisaalta tietty intonointi ja puheennuotti valiten saadaan "puhuttelevan" tuntuista sanomaa, painottamalla yhtä sanaa ja rytmittämällä puhe oikein, ja karjumalla tautetusti hymyillen kansalle syntyy demagogista diktaattoriksi pyrkijän vaalisaarnaa.  

Mitä mieltä sitten itse olet, Kalistaja?    Olen miettinyt myös niitä "luita ja ytimiä". Jumalan sana kai sinne tunkeutuu eikä tyhjänä palaa, sanotaan jossakin Raamatussa, mutta jos puhujalla ei sitä juuri ole on vaikeampaa, kai - en minä tiedä. Joskus Jumalan sanan tuttu puhuttelee sanoillaan vaikka ei siteeraisikaan puolta Pyhästä Kirjasta juuri siinä hetkessä. En minä tiedä.  Yks viisas kysyy ja kaikenlaiset tyhmät vaan vastailee...  mitä mieltä sinä siitä asiasta olet itse?

[öppiäinen]

Minähän en alkuperäiseen kysymykseen kovin laajan kokemuksen perusteella pysty vastaamaan, kun eilen kävin elämäni toista kertaa seuroissa, enkä tiedä, oliko kuulemani kovin edustava tapaus seurapuheista. Myönteisesti yllätti puheiden keskusteleva sävy, verrattuna vaikkapa saarnoihin. Puhujat puhuivat omasta elämästään, eivätkä sikäli koettaneet käydä kuulijaa kohti "totuudellisine sanoineen", mikä oli kyllä ihan hyvä vain. Oma elämä ei puheessa kuitenkaan ollut mikään ulkokohtainen (ja sellaisena ärsyttävä) koriste, kuten se saarnoissa tuppaa olemaan. Lähinnä fiilis oli että siinä rohkeimmat tuovat esiin sitä miten ovat omaa elämäänsä uskon valossa (joo ei varmaan uskalla puhua valosta) mietiskelleet, ja sehän voi sopivan lempeällä tavalla olla hyvinkin myös muita kohti käyvää, vaikkei edes olisi tarkoitus. Joskus tuntui että kaipaisikohan tuo tuohon jotain kommenttia muilta, vaan eihän niitä toisten elämiä paljon kommentoida, missä on kyllä hyvät puolensa. Ehkä joskus voisi silti vähän kommentoidakin, jos on tarpeeksi turvallista? Ehkä pikku hiljaisuuden jälkeen - se, mitä jäin kaipaamaan, oli silkka hiljaisuus aina välillä. On niin sanoisinko aseita ja puolustusmuureja laskevaa olla yhdessä hiljaa. Mutta joo, tapansa itse kullakin porukalla.

En tiedä, saako puheiden yksityiskohtia kuinka tuoda ulkopuolisille esiin, mutta itseäni kumminkin viehätti kantakirjakörtin kommentti Siionin virren 10 tekstistä "Jos seimen lasta rakastat,
niin ystäviä saavutat": "Kauheeta menestyksen teologiaa!"

[seppos]

Minähän en alkuperäiseen kysymykseen kovin laajan kokemuksen perusteella pysty vastaamaan, kun eilen kävin elämäni toista kertaa seuroissa, enkä tiedä, oliko kuulemani kovin edustava tapaus seurapuheista. Myönteisesti yllätti puheiden keskusteleva sävy, verrattuna vaikkapa saarnoihin. Puhujat puhuivat omasta elämästään, eivätkä sikäli koettaneet käydä kuulijaa kohti "totuudellisine sanoineen", mikä oli kyllä ihan hyvä vain. Oma elämä ei puheessa kuitenkaan ollut mikään ulkokohtainen (ja sellaisena ärsyttävä) koriste, kuten se saarnoissa tuppaa olemaan. Lähinnä fiilis oli että siinä rohkeimmat tuovat esiin sitä miten ovat omaa elämäänsä uskon valossa (joo ei varmaan uskalla puhua valosta) mietiskelleet, ja sehän voi sopivan lempeällä tavalla olla hyvinkin myös muita kohti käyvää, vaikkei edes olisi tarkoitus. Joskus tuntui että kaipaisikohan tuo tuohon jotain kommenttia muilta, vaan eihän niitä toisten elämiä paljon kommentoida, missä on kyllä hyvät puolensa. Ehkä joskus voisi silti vähän kommentoidakin, jos on tarpeeksi turvallista? Ehkä pikku hiljaisuuden jälkeen - se, mitä jäin kaipaamaan, oli silkka hiljaisuus aina välillä. On niin sanoisinko aseita ja puolustusmuureja laskevaa olla yhdessä hiljaa. Mutta joo, tapansa itse kullakin porukalla.

En tiedä, saako puheiden yksityiskohtia kuinka tuoda ulkopuolisille esiin, mutta itseäni kumminkin viehätti kantakirjakörtin kommentti Siionin virren 10 tekstistä "Jos seimen lasta rakastat,
niin ystäviä saavutat": "Kauheeta menestyksen teologiaa!"

Kyllä ne ovat julkisia puheita eikä salaseuran juttuja. Niitä saa kertoa kyllä muuallakin. Sinänsä turha lupaus mielestäni.

[PekkaV]

   Siionin Virret ovatkin uudistettavana tätä nykyä.

   http://www.h-y.fi/52-siionin-virsien-kokonaisuudistus

[Sanneli]

Periaatteessa kuulostaa ihan todelta. Jos ihan oikeesti truly madly deeply pystyy rakastamaan seimen lasta niin varmaan silloin pystyy kaikenlaiseen muuhunkin tosta vaan. Mutta virsirunoilija ei varmaan ihan tätä hakenu...

[Viisveisaaja]

Niin kauan kun seurapuheet ovat keskustelutasolla, niin hyvä.
Nykyään tuntuu tulevan milloin läksyä läksyn päälle ja opetusta ja saarnaa ja ties mitä.

Kun seuroissa istutaan ja puhutaan keskustelevaan sävyyn, niin se tulee oikealta tasolta.
Ihmettelen kun niin paljon puhujista on herännäisyyden ulkopuolelta Hesassa. On milloin mistäkin liikkeestä puhujia ja jotenkin ahdistaa niiden painotukset puheissa.
Kallion kirkossa oli raskainta tässä seuroissa eräissä.
Kansanraamattulainen pastori alkoi haukkua erästä henkilöä, kun hän oli körttinä ainoa joka ei olisi halunut ottaa osaa Billy Grahamin kokoussarjan järjestämisiin, joskus vuonna jotakin.
Vieläkin tätä miestä se hiersi ja saimme kuulla kunniamme.

Seurat on seuroja ja niissä voi tulla vastaan melkein mitä vaan.
Pääpiirteittäin ihan kivoja kuitenkin.

[mt]

Ihmettelen kun niin paljon puhujista on herännäisyyden ulkopuolelta Hesassa. On milloin mistäkin liikkeestä puhujia ja jotenkin ahdistaa niiden painotukset puheissa.
Kallion kirkossa oli raskainta tässä seuroissa eräissä.
Kansanraamattulainen pastori alkoi haukkua erästä henkilöä, kun hän oli körttinä ainoa joka ei olisi halunut ottaa osaa Billy Grahamin kokoussarjan järjestämisiin, joskus vuonna jotakin.
Vieläkin tätä miestä se hiersi ja saimme kuulla kunniamme.

Minna Kettunen kirjoittaa kolumnissaan Kotimaassa (8.12.2011) kristittyjen välisistä kiistoista muun muassa seuraavaa:

"Olin järkyttynyt kuullessani, että helsinkiläisissä siioninvirsiseuroissa oli nimeltä mainiten parjattu jotakin kirkon edustajaa.
---
"Luulin että seurat eivät voi koskaan olla toisten halveksimisen tuomiopenkkejä."

Olisi mielenkiintoista tietää, mihin tilaisuuteen Kettunen viittaa. Onko kyseessä sama tilaisuus kuin Viisveisaajan mainitsema? Kuka oli puhuja?

Nyt Kettusen kirjoituksesta saa sen käsityksen, että puhuja oli körttikansaa (kun muuta ei mainittu).

Koetin oikein miettiä, muistuisiko omista stadilaisista seurakokemuksista jonkin nimettyyn henkilöön kohdistunut moite seurapuheessa. Ei tullut mieleen. No, muuan nuori herännäispastori kerran kyllä totesi jotenkin siihen tapaan, että apostoli Paavali oli kyllä muuten viisas mies, mutta pesäpallosta hän ei ymmärtänyt mitään...

Mt

P. S. Minna Kettusen kirjoituksen loppukin kannattaa siteerata:
"Joulun vastasyntyneessä ovat vastaukset kaikkiin kysymyksiimme. Hänen pienissä, pehmeissä käsissään on kerran myös tuomio. Ei meidän käsissämme."

[PekkaV]

   Vahva jaksaa. Kun olet heikko, olet voimakas.

[Leena]

Mie luulen muistavani kyseiset seurat. Oliko niin, että väki vaiensi veisuulla puhujan lopulta?  Se tilanne oli äärimmäisen kinkkinen, sillä mie muistan lopun elämää, että vasta kotona tajusin, mitä olin nähnyt:  Se vaiennettu alkoi punottaa. No ei mitään, mutta sitten hän alkoi sinertää, ja repiä kaulustaan. Ja muistan nyt kuin hidastetus vilmis, kuin vajos lattialle. Enkä minä tajunnu kai siltä koko järkytykseltä että mitään mihin olis kuitenkin pitäny men avuksi olis meneillään. Koetin saada kirkkoherralta selkoa jotta jäikö se henkiin mutta tuo vaan kiersi kaarsi enkä saanu tietää - soitin seuraaval viikolla kun minun hitaat aivoni alkoivat verkkaan kerrata tapahtunutta. 

[sadetta]

Olen miettinyt myös niitä "luita ja ytimiä".

Missä oli mainittu nuo luut ja ytimet??? Muistelen nähneeni, mutten löydä? Olen niitä miettinyt 

[sadetta]

Toisaalta tietty intonointi ja puheennuotti valiten saadaan "puhuttelevan" tuntuista sanomaa, painottamalla yhtä sanaa ja rytmittämällä puhe oikein, ja karjumalla tautetusti hymyillen kansalle syntyy demagogista diktaattoriksi pyrkijän vaalisaarnaa.

Minuun ei nuotti ja intonaatio seurapuheessa tee vaikutusta, olen huomannut. Joskus nuorempana tuollainen saattoi vaikuttaa, mutta nyt kuuntelen sisältöä ja etsin ydintä. Kukin puhukoon omana itsenään juuri silloisesta hetkestään ja tuntemuksestaan käsin. Koristelut ja sievistelyt ovat turhia.

[Riitta-mummi]

Missä oli mainittu nuo luut ja ytimet??? Muistelen nähneeni, mutten löydä? Olen niitä miettinyt 

Hebrelaiskirjeen 4 . luku jakeet 12 ja 13
Samaan viitataan Matteus 10: 34