Vanhan radikaalius on jälkijättöistä. Se ei pureudu ytimiin. Se ei kapinoi, vaan toimii sallituissa ja todennetuissa raameissa, ei potki aisan yli.
Nuoren radikaalius on ehdotonta. Siksi se saattaa näyttää säilyttävältä, mutta sillä ei ole kokemuksen laahusta liikkumista rajoittamassa. Nuoruus sinänsä pitää sisällään kasvuominaisuutensa vuoksi uuden tuottamisen, mikä on aitoa radikalismia.
Ikääntynyt toteaa nuoren aloitteista: "Tuohan on jo koettu, tuota on yritetty.", mutta ei huomaa, että aika on toinen, siis aloitekaan ei voi olla sama, vaikka vanha kaavoittuneisuudessaan sen niin näkee.
Kasvavan luonnollinen tarve saada elintilaa muokkaa ympäristöä radikaalisti. Kasvunsa päättäneen luonnollinen tarve on tukea jälkeläistä, jossa hän haluaa nähdä uuden syntyvän.
Vanhan uskallusperustuu rajojen tuntemiseen, nuoren uskallus rohkeuteen ja tarpeeseen kehittyä ja uteliaisuuteen, sillä hän näkee vanhan uutena.
Toteat, Leena, että "Nuoruuteen kuuluu varma tietäminen, rajaus ja ainoat totuudet." Ne nuori tarvitsee lähtöalustakseen, josta ponnistaa uuteen. Kun se syntyy, juuret puhkaisevat vanhan, jo hajoamassa olevan elleivät ne ole ikuisia totuuksia.
Nuori kavahtaa muutosta eniten, koska on oman muuttumisensa edessä - kasvun ja irrottautumisen. Liitytään kimppaan ja projikoidaan muualle se muutettava asia, kun oma muuttumisen pakko, se hormonaalinen, kuristaa kurkkua sisältäpäin. Kun tästä on vapauduttu, ja koettu että eipä siinä ihmeempiä, uskalletaan vuosi vuodelta suuremmassa määrin potkia yli aisan.
Vanha maailma näyttää sitä suuremmassa määrin muutostarpeiselta, kuin sitä on joutanut katsella. Pettymys seuraa toistaan - tiedot yhä uusista kansanmurhista, esimerkiksi. Toimintatavat saattavat muuttua. Ei tarvitse kiljua kadulla (vaikka toisaalta... kunnon kilju kelpaa kadullakin..
.) mutta muut kanavat kokoavat sitten kansaa; Amnesty, Ruohonjuuri, Helsinki Missio (joka vastoin kuviteltua toimii mm. yksinäistyvien vanhusten yhteensaattamiseksi ja syrjäytyneiden nuorten kuntouttamiseksi, ei saarnnaa eikä käännytä) Plan, Unicef,rauhanjärjestöt, luonnonsuojeluorganisaatiot, joissa joskus saadaan valmistakin. Joku sitten tekee ehkä myös ihan arkista työtä muutoksen hyväksi. Varsin aitoa radikalismia se on lähetystyökin.
Et sunkaan sinä kuvittele, että kun on kolkytviis, uskoo vain muistojaan, ja sulkee silmänsä ja korvansa? Silloin on kyllä kyseessä varhainen Alzheimer - sellaistakin kyllä esiintyy.
Kyllä minäkin tykkäsin nuorena huutaa. Yksi lysti huudettiinko ei-ei-EEC vai Jee-sus pe-las-taa. Eipä sitä enää, koska se muutti niin vähän mitään. EEC on historiaa, lisäksi.
